Oilioili, Sisuradio ja vähän muutakin

Kuten kerroin aikaisemmassa blogissani, aion taas kerran ottaa Västeråsiin yhteyttä Oilioili-ohjelmaan, mistä kerroin aikaisemmin. Oli jännittävää olla siinä edellisellä kerralla, mutta ei niin jännittävää kuin nyt! Toimittaja tekee ensimmäisen suoran lähetyksen ja minut on valittu siihen ensimmäiseen ohjelmaan.

Lähetin Lucian päivänä sähköpostilla kappaletoiveen missä toivoin sitä Puhelinlankojen toista kappaletta, Happoradion Puhu äänellä jonka kuulen. Se menee ilmeisesti niin, että Oilioili, eli toimittaja soittaa jonkun musiikkikappaleen aikana ja käskee meitä odottamaan. Pitää pitää ajatukset kasassa ennen sitä lähetystä, muuten siitä hommasta ei tule yhtään mitään.

Olen kertonut Oilioilille jo alustavasti mistä mie aion puhua, eli täällä Suomessa juuri alkaneesta Suomi tv:stä ja vähän kaikesta muustakin. Arvatkaapa mitä silloin voisi käydä? Ja toivottavasti niin käy - päätän olla Oilioilin historian ensimmäinen soittaja suorassa lähetyksessä, koska Oilioili sanoi sähköpostissa että soittaa minulle tasan kello kolme Suomen aikaa. Varmaankin siksi, että koko Ruotsi kuulisi minun Suomalaisen äänen. Voisin välittää tunnelmia Suomesta.

Valitsin Happoradion koska vanhemmat Ruotsin Suomalaiset kuulisivat vähän uudempaa Suomalaista musiikkia. Minulla on hirveät tai semmoiset mukavat suorituspaineet, että miten ensimmäinen soittaja selviytyy tästä. Jos yhden avustajan mies ei löydä sitä osoitetta, voin antaa se osoitteen www.sr.se/sisuradio ja sieltä Lyssna direkt.

Jos kuitenkin kävisi niin, että joku ei pääsisikään kuuntelemaan suoraa lähetystä, kerrottakoon se, että Oilioilia voi kuunnella 30 päivää sen lähetyksen julkaisusta nettiarkistosta. Klikkaa vaan nettiarkisto kohdasta "Oilioili" ja sieltä löytyy aikajärjestyksessä uusin sekä edelliset ohjelmat. Klikkaat vaan 2. tammikuuta päivättyä ohjelmaa niin se aukeaa uudessa ikkunassa. Minun piti osallistua asunnollani, mutta mie olen ehkä silloin kotona vanhempieni luona.

Minun piti loppiaisena mennä kotiin, mutta muistinkin että mamma ja tätini on kutsumatta minun Joulua katsomaan. Niinpä minä kutsuin heidät kylään 6. päivä tammikuuta. Siksi menisin avustajan kanssa äidille silloin toisena päivänä, eli juuri silloin kun pitäisi olla Oilioilin suorassa lähetyksessä. Pitää taas kerran vaihtaa puhelinnumeroa mistä minut saa varmasti kiinni.

Minun Joulu on mennyt hyvin, pitää kyllä sanoa että nyt mie sain sen oikean Joulun tunnun mitä en ole kotona aikaisemmin saanut. Joulu oli minulle uusi asia täällä. Täytyy katsoa seuraavana Jouluna jatkuuko koko homma samanlaisena. Nyt oli aikaa nautiskella paljon paremmin kuin mitä kotona, koska kotona oli semmoista hässäkkää. Vanhemmat ovat Jouluaattona ihan poikki kaikesta hössötyksestä ja vähän kiukkuisia. Älkää nyt saako vanhemmistani väärää kuvaa, ihania he on, mutta Joulustressi kaataa ne sitten. Sen aistii ilmapiiristä että he ovat kiukkuisia. Se ei ole minusta mitenkään kivaa.

Nyt loppuu tämän blogin kirjoitus tähän, sen vielä sanon, että ehjänä päästiin perille eilen kun lähdettiin mamman ja tätini luo. Ainoa ongelma oli, kun navigaattori ei näyttänyt sitä osoitetta ja taksikuskin oli hankala löytää perille.

Kaikki ne kappaleet jotka on soinu radiossa ja vähän muutakin

Nyt mie kerron minkä kappaleen aikana mie olen joutunut odottamaan lähetykseen pääsyä.

Olin noin yhdeksän vuotta vanha ja päätin äidin ehdotuksesta soittaa radioon. Minä sitten soitin. Siskoni kummi kertoi minusta radiokanavan toimittajalle. Toimittaja käski odottaa ja arvaappa mikä oli odotuskappaleena? Scatman John - Scatman. Vaikka tästäkin on paljon aikaa, silti muistan ne kappaleet hyvin. Toimittaja spiikkasi minut pienen ensikertalaisen sisään kello 09:16 "Täällä on seuraava soittaja, hyvää huomenta." Siitä ei tahtonut tulla oikein mitään, minä olin hermostunut ja jännittynyt. Sanoin vähän nauraen, että haluaisin onnitella isää syntymäpäivän johdosta. Toimittaja sanoi, että "Isiä haluaisit onnitella - niinkö?" Sitten olikin aika lopettaa puhelu, siskoni kummi hoputti minua. En muistanut edes sanoa kiitos. Toimittaja sanoi, että varmaankin vastaanottaja tietää kuka oli soittamassa. Hyvää huomenta tälle linjalle ja siirryttiinkin seuraavaan soittajaan.

Muistan myös yhden semmoisenkin kohdan missä minä olen ollut mukana. Sisko soitti radioon koska vanhemmat ei jostain kumman syystä päästäneet minua. Olin vieressä kun sisko onnitteli sukulaista syntymäpäivän johdosta. Arvaappa ottiko päähän?!

Sitten oli siskoni syntymäpäivä, ja päätin edellisenä iltana että soitan huomenna radioon. Taas sama kuvio, äiti selitti miestoimittajalle minusta. Odotuskappaleeni oli Vladimir Vysotskin ja Arja Saijonmaan Ystävän laulu. Kun toimittaja sanoi "Täällä seuraava soittaja, hyvää..." Ei toimittaja ehtinyt edes sanoa "Huomenta!" Kun minä ampaisin heti liikkeelle, ettei alkaisi hirveesti jännittämään. Onnittelin siskoa ja lähetin mammalle terveisiä. Siihen toimittaja sanoi, että "Varmasti meni onnittelut eteenpäin." Sanoin kiitos hei ja lopetin puhelun.

Yhden kauhean radiojutun muistan myös. Olin mammalla ja mamma soitti minun kanssa radioon. Mamma ei tajunnut, että musiikin aikana ei saa lopettaa puhelua. Mamma lopetti ennenkuin musiikki loppui ja se oli hirveä pettymys minulle.

Toisenkin kauhean muiston muistan myös. Meillä oli tappelu siitä, että puhunko minä vai soitetaanko musiikin aikana. Lopulta soitettiin suoraan lähetykseen ja minä jouduin itse sanomaan onnittelut. Minä yritin puhua rauhallisesti, onnittelin äitiä mutta kukaan ei tulkannut sitä toimittajalle. Toimittaja sai melkein oikein selvää, että äitiä varmasti onniteltiin ja seuraava soittaja.

Kun Lasten mehuhetkestä soitettiin minulle, silloin siskoni vastasi puhelimeen ja toimittaja käski meidän odottaa. Odotuskappaleena soi Arja Korisevan Tuulen värit.

Mennään nyt Puhelinlangat-aikaan ja Radio Keski-Suomeen.
Puhelinlangoissa ekalla kerralla soi Marko Haavisto & Poutahaukat Älä tule sittenkään. Ekalla kerralla Suuressa haloossa soi Tapani Kansan Kesän lapsi. Avustaja vastasi puhelimeen ja toimittaja kysyi puhunko minä vai sinä, johon avustaja vastasi että hän voi puhua. Toisella kerralla Puhelinlangoilla soi Juha Vainion Matkalla Pohjoiseen. Silloin äiti vastasi ja selitti sitten että täällä on tämä poika joka kävi Meripäivillä katsomassa. Lyhyitä kysymyksiä että minun olisi helpompi vastata.

Toisella kerralla Suuressa haloossa soi Tarja Lunnaksen Ovi kesään. Radio Keski-Suomessa soi ekan kerran Vesa-Matti Loirin Sydämeeni Joulun teen. Toisella kerralla Radio Keski-Suomessa soi jonkun Virpin Kaksin silmin. Puhelinlangoilla kolmannella kerralla soi Laura Voutilaisen Kaksi karttaa.

Otan ruotsiin yhteyttä taas tammikuussa. Oilioililla on silloin suora lähetys, mutta siitä lisää seuraavassa blogissani.

Talentin kolmenparhaan jälkipeli.

Katsoin You Tubesta Talentin finaalin kolmen parhaan esitykset. Minua rupesi ärsyttämään se, että kaksi kilpailijaa lauloi samat laulut kuin koe-esiintymisissä. Oiskohan käynyt niin, että on aika loppunut kesken. Eikä ehtineet opetella uusia lauluja. Oisin toivonut vähän uutta niiden kilpailijoiden esityksiin. Vai käskivätkö tuomarit, että laulakaa te ne samat laulut, jotka alussakin lauloitte. Kolmen kärjen järjestys muodostui siitä, että kaksi kilpailijaa tarjoili vanhaa jo kuultua ja yksi esitti uuden viimeistellyn esityksen. Tälläinen blogi syntyi päässäni, kun katselin You Tubea.

Kytkökseni 90-luvun tyttöbändiin.

Tämä tarina alkaa kummallisesti. Olin silloin vielä koulussa. Kuulin hätkähdyttävän uutisen, joka valtasi mieleni vähäksi aikaa. Meillä oli koulussa yksi nainen liikunnanopettajan äitiysloman sijaisena. Menimme liikan tunnilla autoilla tutustumaan johonkin paikkaan, jota en nyt juuri muista. Palatessamme tutustumispaikasta kuuntelimme autoradiota. Yhtäkkiä liikunnan opettajamme sanoi, että heidänkin bändinsä biisi on soinut tällä kanavalla. Minä kysyin, että mikä yhtye sinulla on? Kävikin ilmi, että hän oli yksi Mascaran jäsenistä. Mulle tuli heti teevee ohjelma Game Over mieleen. Mascara oli nimittäin ollut esiintymässä Game Over peliohjelmassa. Minulle nousi heti yksi kysymys mieleen. Tiesiköhän ne vieraat kuka lainasi äänensä tällä ohjelmaa juontavalla kuminukke Vitolle. Viton ääni nimittäin salattiin ainakin katsojilta niinä vuosina, kuin Game Over pyöri ruudussa. Se askarruttaa minua vieläkin. En kuitenkaan rohjennut kysyä sitä liikunnanopettajalta. Tälläinen yhteys minulla oli ysäri bändi Mascaraan.

Talentin kolmen kärki

Nyt mie aion julkistaa ketä tuli Talentissa kärkikahinoihin mukaan. Kolmanneksi tuli se mies joka esitti You raise me up:in. Toiseksi tuli nuori tyttö joka lauloi tutun lasten laulun. Voitto meni kaikista yllättävimmälle kilpailijalle: pantomiimiesiityjälle.

Minusta oli yllättävä kärkikolmikko. En olis osannu kuvitella et nää ois kärkikolmikossa. Jos tämä olisi ollut lotto niin minulle ei tulisi rahaa. Onneksi tämä ei ollut lotto. Yksi nimi oikein niistä mitä mie meinasin. Mie ihmettelen suuresti mikä voi mennä lentokoneessa niin pieleen, että se ei yltänyt kärkikolmikkoon.

Talenttia oli hauska seurata. Mitähän nyt tulee seurattavaa? Ainakin X Factor niminen laulukilpailu alkaa kohta. Sitä mie aion seurata. Ja kaikkia muita tällaisia ohjelmia varmaan tulee. Kadonneen jäljillä jää onneksi tauolle, että se voi taas palata. Nimittäin hakuprosessi uusiin jaksoihin on käynnissä. Sen takia siis "onneksi".

Kaikista eniten mie ootan joulukuun 18. päivää. Silloin tulee se paljon hehkutusta minun blogissa aiheuttanut Suomi TV! Vaikka mie joulua ootan innokkaasti, niin mie ootan yhtä innokkaasti Suomi TV:tä.

En kestä jännitystä.

Eroan valtaosasta väestöä yhdessa asiassa. En nimittäin pysty katsomaan tosi-tv ohjelman finaalia. Osasyynä on se, että tiedän aina kuka sen voittaa. Esimerkiksi tämäniltaisen Talentin voittaa pommin varmasti Flying Cirkus. Se on niin erilainen, kuin muut esitykset. Minun mielestä se ei aluksi näyttänyt juuri miltään. Nyt kun olen alkanut katsoa tarkemmin, niin onhan se hieno show.

Suurimpana syynä, etten katso on kuitenkin seuraava. Kun jännitys on laskeutunut finaalin ylle ja ne pitkittää ja pitkittää voittajan julkistamista. En voi kestää semmoista. Ne sanoo, että voittaja on. Vuoden 2009 Suomen Talentin voittaja on. Sitä seuraa pitkä hiljaisuus, jonka päätteeksi huudetaan Flying Circus! Minä en kestä sitä jännitystä, vaan mieluummin katson tulokset netistä jälkikäteen. Että tämmöinen erikoinen persoona minä olen.

Yhdeksänkymmentäluvun suosikkiohjelman paluu.

Heti alkuun minun pitää pyytää anteeksi virheellistä tietoa. Hehkutin, että SuomiTV alkaisi jo aiemmin. Kanava ei alkanut kuitenkaan näkyä, joten kirjoitin yhtiön toimitusjohtajalle. Tiedustelin häneltä, että missä mennään kanavan alkamisen suhteen. SuomiTV alkaa näkyä 18 joulukuuta. Kanava tulee näyttämään paljon luontodokumentteja, jotka eivät minua hirveästi kiinnosta.

Yksi ysäri ohjelma tekee paluun. Saas nähdä kuinka kauan sen paluu kestää. Legendaarinen Kymppitonni tulee takaisin. Kymppitonni on sellainen ohjelma, joka tuli katsottua aina lauantai-iltaisin. Joskus Kymppitonnia esitettiin useita kertoja viikossa. Ohjelman idea on lyhykäisyydessään seuraava.

Kisaamassa on julkisuudesta tuttuja henkilöitä. Kilpailijoita on viisi. Jokainen kilpailija vuorollaan arvuuttelee valitsemaansa sanaa, josta hän esittää vihjeen. Muut kilpailijat koettavat arvata tai tietää oikean sanan. Mikäli yksi tai useampi kilpailija vastaa oikein, saa kysyjä sekä oikein vastannut pluspisteitä. Voittosumma on suurin jos vain yksi tietää vastauksen. Summa pienenee sitä mukaa mitä useampi tietää. Miinuspisteita saa jos kaikki tietävät vastauksen tai vastaavasti kukaan ei tiedä vastausta. Kysyjä saa pisteet tuplana, jos kysymys on ns. "Jokeri", eli sana, jonka kilpailija saa vasta pelitilanteessa ja johon hän joutuu keksimään kysymyksen.

Yhden kerran muistan, kun kilpailijalla oli sanana sorsa. En muista miten sillä kierroksella kävi, mutta se sana jäi näkyviin kilpailijan ikkunaan. Seuraavalla kierroksella hänen kohdallaan juontaja sanoi sorsa kilpailijan nimen sijaan. Juontaja ja kilpailija rupesivat nauramaan ihan hirveesti. Muut kilpailijat oli pakko ottaa ilonpitoon mukaan, koska he eivät kuulleet kuulokkeiden takia mitä nämä kaksi nauroivat. Siis kilpailijat eivät pääse kuulemaan toistensa vastauksia vihjeiden annon jälkeen. Kaikki kilpailijat nauroivat ja niin varmasti muutkin katsojat minun seurana. Tätä se tv komiikka on parhaimmillaan. Onneksi sitä ei leikattu pois. Toivottavasti SuomiTV:ltä tulee paljon suomalaisia ohjelmia ,etenkin yhdeksänkymmentäluvun tietokilpailujen kaltaisia visailuja. Mielestäni se oli tietokilpailujen kulta-aikaa. Nyt minunkaan ei tarvitse aina kuunnella radiota, kun tulee tälläinen huippu tv kanava.

Toivottavasti Kymppitonni kestää pitkään ohjelmistossa. Se meinatiin kerran lopettaa väliaikaisesti, mutta runsaan katsojapalautteen vuoksi sitä jatkettiin vielä jonkin aikaa, ennenkuin se vedettiin telakalle 2005. Jatkan bloggailua viimeistään huomenna.

Onnistui. Tiesin tekniikan.

Minä soitin Samuli FM:ään heti alku spiikin jälkeen. Pääsin heti ensimmäoisenä läpi. Samulin kysyttyä kuka siellä? Avustaja esitteli itsensä ja sanoi että soittaa kaverin puolesta. Tähän Samuli heitti huumorilla, että mihin se kaveri karkasi? Avustaja vähän jäätyi siinä ja ihmetteli ja kysyi kummissaan, että mitä Samuli tarkoittaa. Sitten avustaja kertoi minusta. Samuli sanoi, että voi hyvänen aika pitäähän varsinaisen soittajan päästä kertomaan ehdotuksensa. En tiennyt, että Laskiaispäivää on ehdotettu aikoinaan vapaapäiväksi, mutta se ei ole mennyt läpi. Sitten muistutin, että myös avustajan ehdotus pitää saada eetteriin. Arvasin ettei avustaja halunnut omaa ehdotustaan lähetykseen. Vähän autettuani hän kertoi omansa. Puhelun päätyttyä kehuskelin, että kyllä minä tiedän läpipääsytekniikan. Aion käyttää samaa tekniikkaa ja osallistua sukupuoltentaisteluun, tosin en tällä viikolla. Nyt menen sänkyyn. Huomenna lisää.

Nyt minä teen sen.

Olen monta kertaa halunnut soittaa Samuli FM:n radio-ohjelmaan. Se on aina kaatunut siihen, etten ole kuullut illan aihetta etukäteen. Jos aloittaisin soittaa siihen aikaan, kun aihe julkistetaan linjat olisivat aivan tukossa. Ohjelman ennakkobuffi tulee muuten Novalta 17.40. Eilen illalla Samuli FM:ssä tehtiin poikkeus ja paljastettiin ennalta tämän illan keskustelun aihe. Eri maissa vietetään erillaisia merkkipäiviä, jotka ovat kaikille vapaita, on kiitospäivää ja vaikka mitä. Mikä olisi uusi Suomen kansallinen yleinen vapaa päivä ja ns juhlapyhä?

Mulle tuli heti mieleen Pääsiäiset, Helatorstait, Vaput ja Joulupyhät. Yksi on joukosta pois. Nimittäin Laskiaistiistai. Tajusin yhtäkkiä ettei se ole mikään vapaapäivä. Siitä pitää ehdottomasti tehdä vapaapäivä sehän on koulupäiväkin. Olen sitä mieltä, että laskiaistiistai pitää muuttaa niin, että se on kansallinen vapaapäivä. Silloin kaikilla olisi mahdollisuus viettää perheen kanssa yhteistä aikaa, vaikka pulkka mäessä. Rupesin oikein pohtimaan aihetta avustajan kanssa saunassa. Ei se minunkaan ehdotus ollut Pekkaa pahempi. Mun mielestä avustajan ehdotukset olivat hyviä kanssa. Hän ehdotti kansallista tuulipuku ja sauvakävely päivää. Kaikki vois käpötellä räikeissä tuulipuvuissa pitkin katuja. Vaikka syys aikaan. Tulisi liikuntaa ja katujen täyttämät tuulipuvut näyttäisivät hauskoilta. Kaikilla voisi olla vielä väriotsalamppu otsalla.

Näillä kahdella ehdotuksella mennään Samuli FM:ään. Kyllä Samuli taas ihmettelee mitä ehdotuksia sitä sateleekaan. Minun ehdotukseni oli perinteisempi, mutta avustajan ehdotus jätti suuni auki. Homma toimii niin, että me soitetaan Samulin ensimmäisen spiikin aikana lähetykseen. Antaas kattoa miten äijien käy. Olen tosiaan ajatellut soittavani ohjelmaan moneen otteeseen, mutta aika on käynyt aina vähiin iltatoimia tehdessä.

Minä olen radiomainoksen uhri

Nyt minä aion kirjoittaa radiomainoksesta, mikä sai minut kerrankin mielenkiintoiseksi, oli eräs yhtiö mainos, minä en mene tietenkään siihen kuka sitä mainosti, se sai minut innostumaan niin kovasti. Kävin eilen heidän nettisivuilla katsomassa mitä ne mainosti. En eilen illalla halunnut osallistua siihen kilpailuun, mutta tämä aamu teki poikkeuksen, siellä mainostettiin, että mikä on sinun unelmasi.Minä ensin ajattelin kun näin sen kysymyksen, että tää ei oo minun juttu, sitten kuitenkin rupesin miettimään asiaa ja innostuin. Minä laitoin hakemukseen,että olisi kiva päästä Israeliin, koska minä olen aina siitä lähtien kun kaverini muutti sinne, meinasin laittaa sinne kilpailuun, että se on hyvin mielekästä kun kuitenkaan minun elämässä ei kovinkaan paljon tapahdu mitään erikoista asiaa. Meinasin myös laittaa, että haluisin radio Novalle 10-14, koska minua aina kiinnostaa noi radiojutut. Ei mulle tullut aluksi mieleenkään Israel jutut, mutta palkinnon käytännön toteutus pitää hoitaa itse. En usko ainakaan ,että mie voitan, jos mie voitan niin alan heti järjestää heti kun mie saan sen rahasumman Israelin matkaan ja minun pitää lähteä ison henkilökunnan kanssa. Ne jotka tietävät minut tietää kyllä, että se ei ihan noin vain onnistu, siinä pitää olla kaksi ihmistä päivässä ja yksi yössä.Siitä tulee aika rankka reissu, silloin kun mie olin kreikassa vaikka se tuntui rankalta reissulta, en ole ikinä nauranut niin paljon kun sen yhden viikon aikana.Tästä vois kirjoittaa vaikka kuinka kauan, mutta nyt minä lähden suihkuun ja nukkumaan.

Talentin jännittävä finaali

Nyt minä aion kirjoittaa ihan muusta, kun radiosta, nimittäin Talentista. Talentin semifinaali käytiin viime viikolla, täytyy sanoa ,että kuka tahansa voisi voittaa Talentin.Siellä on vaikka mitä, on laulua, tanssia,sirkusta ja jonkin sortin imitaatiota. Minun veikkaus on se ,että kärkikolmikko on seuraavanlainen: Kolmonen on se keppi esitys tai se sählymaila esitys tai jompi kumpi tanssiesityksistä, kakkosena on vanhempi mies joka lauloi Sinä nostit minut ylös eli jokainen tietää mitä minä tarkoitan, mitä se on englanniksi.Ykkösenä o se lentokone esitys, nämä ainakin uskoisin,että näkisin kärkikolmikossa.Kohta minä kirjoitan uuden blogin, kun saan tämän lähetettyä.

Puhelinlankojen lisäohjeet.

Nyt minä kerron mitä me keskusteltiin tuottajan kanssa ennenkuin minut otettiin suoraanlähetykseen. Tieisin, että kun puhelin soi siihen pitää vastata välittömästi. Kun puhelin soi sanoin avustajalle, että äkkiä. Avustaja vastasi omalla nimellä. Toisessa päässä ääni sanoi, että tämä on Puhelinlangat laulaa ohjelmasta hei. Radiofani on varmaan odottanut puhelua kovasti. Sovimme Radiofanin kanssa, että hänet otetaan lähetykseen kahdeksan aikaan. Vastasin siihen, että joo. Tähän tuottaja sanoi, että odottele siellä. Jännittävä hiljaisuus laskeutui asuntooni. Se on jännä juttu, että kun radiosta on soitettu minulle niin luonnostaan sitä odottaa ihan hiljaa, vaikka voisi silloin jutellakkin.
Kerran minä kyllä puhuin avustajan kanssa, kun mikki oli kiinni. Se pitää aina toki muistaa, ettei puhu musiikin aikana sopimattomia, kun sitten se mikki on kuitenkin auki. Nyt mennään semmosille apajille mihin mie blogin alussa viittasin. Sen takia sanoin avustajalle äkkiä, koska tiesin, että kappale oli jo puolessavälissä ja että nyt on minun vuoroni. Sain kuulla eräältä tuottajalta, että päätökset pitää tehdä 15 sekunnin aikana. Jos kappale ehtii loppua ja ne ei ole saaneet ketään kiinni siihen mennessä ni se on aika noloa. Joten vastaamisen pitää olla ripeätä. Esimerkiksi kerran, kun olin liikenteessä Euroviisutoiveen kanssa. Avustajan puhelin soi ja avustaja katsoi, että soittaja on tuntematon ja arvasi, että se on Puhelinlangoilta. Hän pitkitti vastaamista, koska halusi pitää minua jännityksessä. Mie arvasin, että avustaja yrittää piinata minua. Hoputin silloinkin avustajaa vastaamaan, koska pelkäsin että ne katkaisevat puhelun ja soittavat seuraavalle kuuntelijalle. Tässä olivat ne kaivatut lisäohjeet.

Kolme radiojuttua suunnitteluasteilla

Nyt minä olen aikaani edellä. Heti kun yksi radiojuttu on ohi alan jo suunnitella seuraavia radioprojekteja. Ensimmäinen koskee Radio Deitä. Se varmaan onnistuu.. Nimittäin Radio Deissä on kuuntelijan toivelista aina arkisin klo 11-12. Olen suunnitellut pitkään jouluversiota tästä kuuntelijan toivelistasta. Olen niin pitkällä jo, että mulla on 12 kappaletta valittu. Ne on tietysti ulkomuistin perusteella valittu tammikuussa jo. Tosin löytyykö kapaleita enää listalta? Yksi kappale putosi pois, koska mie haluan uusia joululauluja listalle enkä samoja. Olen ajatellut, että se lista tulisi 16.12. Se on keskiviikkopäivä. Katsotaan käykö se heille.

Toinen radioprojekti on vähän samanlainen kuin puhelinlangat laulaa. Sen nimi on mantelit joulupuuroon. Aion toivoa sitä samaa kappaletta joka on mulla listalla eli Jose Feliciano - Feliz Navidad. Tosin se riippuu myöskin siitä, että onko sama kaksikko kuin viime kerralla. Jos toinen niistä on se jota epäilen niin sitten en osallistu, koska se saattaa muistaa minut viime kerrasta. Jos niin pitkälle päästään, että mie pääsen toivomuksen kanssa sille asteelle, että mie pääsen laittaa sähköpostia sinne niin olisin hyvin onnellinen. Sitten me voidaan keskustella, että mistä mie haluan puhua. Koska minä en halua semmoista sekasotkua kuin oli puhelinlangoilla edellisessä ohjelmassa. Vaikka se meni hyvin, silti minulle jäi epävarma olo.

Kolmas radioprojekti liittyy isään. Biisilistassakin oli maininta siitä, että jos niin pitkälle päästään, että pääsen toivomaan isän lempikappaleita, ne on Besame Mucho ja Venezuela. Niin pitkälle en päässy puhelinlangoilla, että mie oisin taas päässy yleiseen ohjelmaan. Ei se mitään. Mie pyydän Radio Keski-Suomea avuksi, että he saavat valita kappaleen ja sitten soittaa minulle niin mie pääsen taas radioon.

Että tämmöinen radioprojekti taas. Minua suoraan sanottuna pelottaa se, ettei ne ota minua enää kovin helposti, koska se radiojuttu meni niin penkin alle. Mutta mie aion taistella niin kauan, että ne ottaa minut.

Nyt se kolmen viikon odotusaika on ohi

Nyt mie olen melko tyytyväinen eiliseen radioesiintymiseen, mutta paremmin olis voinnu mennä.
Vastasin puhelimeen tai oikeestaan mie käskin avustajan vastata puhelimeen, et ne kuuli että on avustaja lähellä jos tulkkia tarvitaan. Puhelin sitten soi ja avustaja vastasi. Tuottaja käski odottaa hetken ennen kuin kappale loppuu. Pikkuhiljaa jännitys laukesi siinä odotellessa. Sitten kun kappale loppui ne puhui edellisestä kappaleesta hetken. "Nyt me mennään Haminaan, siellä on radiofani toisessa päässä, terve!" Siinä kun me keskusteltiin, tuntui et olisin huutanu puhelimeen tai siltä se kuulosti. Se mikä oli kummallista, että avustaja ei tullu keskusteluun lainkaan mukaan. Pikkusen hikeä meinasi tulla yhdessä kohtaa, kun minä en ollu varma, että saako ne selvää minun puheesta. Mutta aika hyvin ne sai mun puheesta selvän! Avustaja joutui yhdessä kohtaa tulkkaamaan, kun mie yritin selittää sitä, että minä olen syöny täytekakkua. Silloin tuottaja pyysi avustajan puhelimeen, joka sitten suomensi kaiken.
Oisin lähettäny mun entiselle kuntoutusohjaajalle terveisiä, mutta minä en uskaltanut. Oisin mie saanu lähettää, mut sitä ei taas tienny, et olisiko juontajat ymmärtäneet sitä. Pitää ensi kerralla sanoa sille kuka on mun kanssa vuorossa, että tulee rohkeasti mukaan lähetykseen, kun nyt mie suoraan sanottuna pelkäsin koko ajan että milloin tulee se hetki, jos minun puhetta ei ymmärrä kukaan.
Arvosanaksi voisin antaa tälle puhelulle 7+.
Täytyy sanoa, et ennen ku se h-hetki tuli niin mua jännitti ihan hirveästi, mutta sitte kun mie odotin sen minuutin siellä puhelimessa, sitten jännitys katosi johonkin.
Että tämmöinen blogi tällä kertaa.

p.s.
Minun pitää kertoa yksi hauska juttu siltä päivältä. Se juttu menee niin, että aamulla kun olin menossa uimaan, minulla nousi yht'äkkiä kuume. Sitä kesti koko päivän. Ihmettelin sitä itsekin kun kuume nousi koska minulla ei ollut mitään oireita, en ollut sairas tai mitään. Uinti jouduttiin perumaan. Arvatkaa mikä oli syy, kun se puhelinlangat laulaa lähetys minun osaltani oli ohi, niin kuumekin laski. Olin jännittänyt sitä puhelua niin hirveästi, että meneekö kaikki putkeen, ja suorassa lähetyksessä, niin minulla nousi sen takia kuume. Arvaa huvittiko kun kuume laski! En ollut ikinä kokenut mitään vastaava, kerta se on ensimmäinenkin. Kyllä minulla oli hauskaa sen jälkeen.

Jo pelkkä puhelimen pirinä sai minut kauhun valtaan

Kuten otsikko kertoo, minulle puhelimen pirinä on muuten ihan ok paitsi silloin kun olen odottanut tiettyä puhelua kolme viikkoa. Minun lankapuhelinnumero on annettu vain harvoille ja valituille ja siihen on omat syynsä mihin en nyt halua mennä sen tarkemmin.
Noin kolme viikkoa sitten sain puhelun radiosta, että pääsen kohta lähetykseen. Kuitenkaan sitä puhelua ei koskaan tullut. Siitä on kuljettu pitkä matka tähän saakka. Minulle luvattiin, että pääsen viime viikolla lähetykseen ja niin kuin kerroin, sitäkään puhelua ei koskaan tullut. Laitoin s-postia asiasta jonka jälkeen minulle soitettiin ja luvattiin, että pääsen varmasti lähetykseen.
Juuri äsken minut sai kauhun valtaan lankapuhelimen soiminen. Minä en olis millään halunnu vastata puhelimeen, koska mua pelotti ihan järkyttävästi, et mitähän radiosta nyt soitetaan. Lopulta mie kuitenkin rohkaistuin ja vastasin niin varmalla äänellä. Äänessäni oli kuitenkin pelkoa. Sen voin sanoa, et minua pelotti ihan hirveesti. Kuten arvasin, puhelimessa oli tuottaja Radio Suomesta joka kysyi minun kappalevaihtoehtoja. Lopulta mie päädyin siihen Juha Tapion Luvattuun maahan. Nyt se on varmaa, että minä olen varmasti radiossa tänään klo 20! Muistakaa kuunnella!

Ohjeet jännityksen hallintaan

Nyt minä aion kirjoittaa kuinka erään asian kanssa tulee toimia, nimittäin jännityksestä radiossa.

Minulle tuo jännitys asiana on joskus helpompi, joskus hankalampi. Esimerkiksi tuo jännitys pitää hallita, mutta millä tavalla? Siitä ohjeita seuraavassa.

Kun teille soitetaan radiosta, pitää kuvitella, että te puhuisitte jonkun tutun kanssa. Ja kaikista pahinta on se odottaminen siinä puhelinlinjalla. Minusta helpompaa on olla radiossa silloin kun ei ole suoraa lähetystä.

Jos teille on soitettu vaikkapa eilen, puhutte siitä ympäriinsä, että te olette radiossa. Jos on vammainen henkilö puhumassa ja avustaja ei halua jostain kumman syystä radioon, älkää missään nimessä lietsoko sitä jännitystä. Se vaan pahentaa asiaa siis jos avustaja sanoo että "hui kauheeta kohta ollaan radiossa". Silloin se vammainen ihminen saattaa hermostua ja jännittää sitä enemmän kuin itse radioesiintymistä.

Avustaja voi ihan hyvin tulla keskusteluun mukaan, jos hän tahtoo. Minun mielestä olisi kannattavampaa tehdä niin. Silloin vammainen ei koe sitä, että "sanonko minä nyt oikein vai en".

Muita ohjeita.. Käykää ensin läpi mitä vammainen haluaa kertoa siellä radiossa. Tosin suorassa lähetyksessä on periaatteessa mahdotonta ennakoida, kun ne toimittajat kysyy mistä vaan.

Jos vammaisia ei päästetä radioon niin taistelkaa avustajat! Se taistelu kannattaa. Olen kokenut sen hyväksi.

Nyt minä aion mennä nukkumaan, mutta jatkuu taas joskus..

Kappaleen perustelu vähän paremmin

Nyt minä aion kirjoittaa niistä kappaleista mitä olen toivonut, hyvin lyhyesti mutta selväsanaisesti.

Kappale 1:
Juha Tapio - Luvattu maa

Se on hyvin kaunis kappale. Sitä ei olla kuultu koskaan Puhelinlangoilla, mutta kerta se on ensimmäinenkin. Nyt on muidenkin kuin minun aika kuulla se kappale. Tämän takia mie haluun kuulla sen.

Kappale 2:
Happoradio - Puhu äänellä jonka kuulen

Tämä on hyvin kaunis kappale tämäkin. Hieman liian usein soitettu ja välillä mie meinasin hermostua kun tää kyseinen kappale soi. Nyt minun yksi kavereista tykkää myöskin siitä.

Tässä tulivat perusteet niille kappaleille joista jompi kumpi tulee klo 20 perjantai-iltana.

Kohta mie kirjoitan toisen blogin.. Siitä lisää kohta.

En kolme viikkoa sitten tiennyt mihin tämä johtaisi...

Nyt minä olen sekasotkun keskellä. Nimittäin kun se lähetys, mihin mun piti osallistua oli loppu, niin puhelua ei vieläkään tullut. Soitin heti Radio Kainuun tuottajalle. Hän lupasi selvittää asiaa. Nimi on sitten muutettu, koska en halua tämän oikean radiokanavan tietävän mitään, että mie kirjotan tästä. Kyllä osa tietääkin, mistä on kyse, jos on seurannut aikasempaa blogiani, ynnä sitäedellistä. Kuitenkin lopputulos on se, että olen radiossa perjantaina toivonmukaan siinä kahdeksan pintaan.

Tässä ohjeita seuraavalle avustajalle, joka joutuu/pääsee minun kanssa puhelinlangoille.

1. Jos ne soittaa biisin aikana, sinä vastaat painamalla OK-näppäintä.

2. Puhut sen tuottajan kanssa hetken. Jos tuottaja sanoo sinne edelliselle toivojalle, että soitetaan heti kello 20 uutisten jälkeen hänen toivekappaleensa, sitten tulee säätiedot, ja ehkä urheilu-uutiset, ja sitten se toivojan biisi, joka on jääny edelliseltä tunnilta varastoon. Tänä aikana ne soittaa minulle. Jos biisi ehtii soida ennen klo 20, niin tuottaja soittaa jo sen biisin aikana tai sitten uutisten aikana. Jos ne soittaa uutisten aikana, niin sitten odotetaan niin kauan kun säätiedot/urheilu-uutiset/tunnari on menny ohi.

3. Sitten juontajat esittelevät itsensä, toinen juontaja sanoo "Puhelimessa on ..., radiofani Haminasta." Siinä vaiheessa liitytään keskusteluun.

Olen pyytänyt heitä, jos pystyvät, soittaa kaheksalta, koska sitten jos käy niin, että me mennään johonkin muualle, vaikka pyykkiä hakemaan, ne on sillä aikaa soittanu, eikä saa meitä kiinni. Jos kuulen, että puhelin soi, niin eihän me keritä salamannopeasti siihen vastaamaan.

Minä haluun että sinä vastaat puhelimeen, koska ne haluu kuitenkin varmistaa, että se avustaja on tässä lähellä, jos tulkkia tarvitaan. Minä voisin muuten vastata puhelimeen, mutta kun ennen kun minä vastasin puhelimeen, se kysyi heti avustajaa.

Että tämmöset ohjeet siinä sivussa.

Ai niin, se kappale unohtui. Olen toivonut Juha Tapion Luvattua maata, koska sitä hirveen harvoin kuulee missään radiossa. Se on minusta kaunis, hyvin liikuttava kappale. Jos käy niin, että sitä kappaletta ei ole, niin sitten mie olen toivonut sitä Happoradion Puhu äänellä jonka kuulen -kappaletta, koska se kappale on minun ja entisen avustajan kappale. Tulee yhteiset muistot mieleen, hän lauloi tätä aina kun se tuli radiossa.

Minun on pakko laittaa ylös johonkin ne kappaleet, koska jos käy niin, että ne kysyy, mikä se minun kappale on; minkä takia minä haluun kuulla sen, ettei siitä tuu väärinkäsitystä ja ylimäärästä "minä en ymmärrä" hetkeä. Se olis kurja tilanne, myös itselle, varmaan sinulle, ja niille kuulijoille.

Tämmöinen blogi tällä kertaa.

Nyt vedin pelin tosi jännäksi.

Kun kuulin, että minun toivomani kappale oli aiheuttanut kysymyksiä ja ihmettelyä. Päätin perehtyä asiaan. Saatuani selville mitä Queenin Bohemian Rhapsodyn englanninkieliset lyriikat pitävät sisällään, kauhistuin ja mulle tuli oikein paha olo. Rupesin miettimään mihin mie vaihdan sen. Hätäpäissäni en keksinyt muutakaan, kuin Happoradion Puhu Äänellä jonka kuulen. Mie ihmettelen miten melodialtaan niin kaunis kappale voi olla sanoiltaan niin vastenmielinen. Susi lampaan vaatteissa. Onneksi tässä oli Jumalan johdatus takana. Jos minä oisin päässy viimeviikolla läpi ja toivonut Queeniä. Niin olisin kuunteluttanut sitä nauhalta kaikille uskossa oleville synttärivieraille ja hekumoinut, että eikös ole mahtava biisi. Nyt Queenin biisi putoaa mustalle listalleni. En tule pitämään siitä enää koskaan. Onneksi meille tuli puheeksi eilen laulun sanoitukset. Tuli ahdistava tunne, kun kuulin että siinä on noin huonot sanat. Meinasin ruveta itkemään, kun minä ajattelin, että olen toivonut tälläistä kappaletta. Rupesin yöllä miettimään mikä olisi hyvä vaihto kappale Queenille. Nukahdin ajatuksiini. Aamulla se oli ihan selvä. Mitä tästä opimme. Täytyy katsoa ensi kerralla mitä sanat tarkoittavat, jos biisi on ulkomaan kielinen. Odotan mielenkiinnolla mitä tässä tapahtuu. Yhden kerran kävi niin, että yksi soittaja vaihtoi puhelimessa biisitoivettaan juuri, kun oli minuutti aikaa lähetykseen. Siellä oli tuottajalla hikiset paikat.

Yllättävä käänne

Onkohan koskaan käynyt niin aikaisemmin puhelinlangoilla, että radiosta on unohdettu soittaa toivojalle. Jos ei niin kerta se on ensimmäinenkin. Mulle nimittäin kävi silleen. Kun tunti oli kulunut, rupesin ihmettelemään miksi mun puhelin ei soi. Normaalisti en ihmettele, mutta kun minulle oli luvattu että mie pääsen lähetykseen.

Kun viimeinen toivekappale tuli tästä lähetyksestä niin tulin hyvin surulliseksi, koska ajattelin että minä en mahtunut yksinkertaisesti mukaan. Rupesin miettimään sellaista seikkaa, että minähän olen ollut monta kertaa ohjelmassa, oisko taas se sama juttu miten edellisellä kerralla kävi. Eli minua ei otettu lähetykseen, koska olin ollut viikko sitten toisessa ohjelmassa mukana.

Tämä asia kiusasi niin paljon, että päätin heti paikalla soittaa Radio Suomen tuottajalle. Tuottaja oli aluksi ihmeissään ja kysyi mikä mun toive oli. Kun mie sanoin sen toiveen, sitten se muisti että "Ainiin! Minähän unohdin kokonaan soittaa sinulle!" Onneksi minä soitin sille. Muuten meidän olis täytyny odottaa kaksi viikkoa eikä sitä puhelua olis koskaan tullut. Tämä tuottaja lupasi, että ensi viikolla hän sanoo toiselle tuottajalle terveisiä, että otetaan minut sitten lähetykseen, jos hän ei ole ite ottamassa vastapuhelua.

Nyt huvittaa koko sekasotku, mutta silloin ei. Unohduksia sattuu kenelle tahansa varsinkin jos on kiire lähetyksessä. Että minä olen sitten ensi viikolla mukana lähetyksessä!

Taas kerran Puhelinlangoilla.

Nyt olette aiheen ytimessä ja elätte jännitttävää hetkeä kanssani. Nimittäin en ajatellut laittaa toivetta Puhelin lankoihin, mutta avustaja sai minun ajatukseni käännettyä siihen suuntaan. Hän luuli, että tottakai laitan toiveen, kuten edellisinäkin perjantaina. Rupesin miettimään kappaletoiveita. Toive joka olisi samalla hyvä että löytyisi äkkiä tietokoneelta, koska levystö on kiinni. Päässäni pyöri monta vaihtoehtoa, mutta viimein sain päähäni Queenin Bohemian Rhapsodyn, koska sitä ei olla vähään aikaan kuultu Puhelin langoilla. Laitoin seuraavan viestin lähetykseen: Olisittepa olleet kärpäsenä katossa, kun mie mietin levytoivetta. Siinä meni kokonainen tunti, kun mietin mikä olisi hyvä toive. Lähetin viestin puoli kuuden jälkeen. Samaan aikaan mussukka soitti Gmail puhelun. Kesken Gmail puhelun tapahtui niin yllättävä juttu, mitä en olisi ikinä uskonut. Mun avustaja Lauri vastasi siihen ja toisessa päässä oli tuottaja Radio Suomesta. Tuottaja alkoi toistaa Laurille mun viestiä, ennenkuin Lauri ehti korjata kuka todellinen lähettäjä on. Puhelin laitettiin kaiuttimelle ja moikkasin tuottajaa. Olin ihan ihmeissäni, kun tuottaja ei vastustanut vammaisen pääsyä lähetykseen. Usein tuottajat ovat vastustaneet, jos mun äänestä ei ole saanut heti selvää. Tilanne on se, että mulle soitetaan seuraavan tunnin aikana, koska lähetys kestää enään tunnin. Mua ei jännitä vielä. Kirjoitan blogiin miten tässä oikein kävi. Nyt vain ootellaan puhelimen sointia.

Alkoholi, ongelma Suomessa.

Kuuntelin taannoin Samuli FM ohjelmaa radiosta. Samuli kertoo päivän aiheen ja ihmiset saavat soittaa lähetykseen ja kertoa omia mielipiteitään aiheen tiimoilta. Viimeksi aiheena oli Milloin saa olla kännissä? Silloin huomasin miten vapaamielistä Suomen kansa on. En halu mennä sen tarkemmin mihinkään puheluun, mutta oli se aika järkyttävää kuultavaa. Suomalaiset ovat niin älytöntä juomakansaa. Se oli oikeasti tosi surullista havaita.
Toivottavasti mahdollisimman moni ottaisi Jumalan sanan kuuliaisena vastaan. Mielestäni osa suomalaisista on menossa kohti tuhoa, jos me uskovat emme pidä alkoholisteista huolta. Tämä tästä aiheesta tällä erää.

Kaksi tarinaa.

Ensimmäinen tarina alkaa siitä, kun mie päätin osallistua Matkakassa kilpailuun. Hommahan toimii niin, että sinne pitää ilmoittautua ja sitten kone arpoo sattuman varaisesti kuka pääsee kisaamaan. Mulle ei sattunut arpaonnea tänäkään vuonna kisassa, mutta ehkä ensivuonna.

Tästä on kolme viikkoa aikaa, kun kuulin, että Juha Tapio tulee Puhelinlankoihin vieraaksi. Innostuin asiasta niin kovasti, että rupesin heti kysymään vuorossa olevalta avustajalta, että kuka avustajista on silloin töissä. Avustaja ei heti tajunnut mitä tarkoitin, mutta lopulta hän hokasi mistä on kyse. Kun kuulin kuka on silloin vuorossa ajattelin, että voi ei. Osa mun avustajista ei millään haluaisin radioon tai ainakaan ääneen. Kysyin heti seuraavana aamuna mun kolmannelta avustajalta, että voisiko hän vaihtaa kyseiseksi perjantaiksi iltavuoroon. Se onnistui.
Rupesin miettimään toivekappaleideni perusteluja, jotka iskisivät Puhelinlankojen tuottajaan, joka valitsee lähetykseen pääsevät ihmiset. Toivomukseen laitoin, että olen jo kolme viikkoa hehkuttanut, että pääsisin soittamaan Puhelinlankoihin, kun Juha Tapio on siellä. Kuultuani tuottajan äänen mulle iski pakokauhu. Ajattelin heti että apua, jos tuottaja soittaa etukäteen ja tunnistaa meidät niin saamme sapiakaa, koska olemme rikkoneet karenssia. Nimittäin sama tuottaja oli viimeksikin valitsemassa soittajia, kun pääsin läpi Euroviisutoiveella toukokuussa. Silloin hämmästyin oikein todenteolla. Lähetykseen pääsy tapahtui tosi lyhyessä ajassa siitä, kun laitoin toiveen. Olinhan kärkipäässä jo neljäntenä soittajana.
Tällä kertaa kuuntelin lähetystä ja toiveita oli tullut jo runsaasti eikä minun puhelin ollut soinut. Aloin käydä epätoivoiseksi. Lopulta oli aika ottaa lähetyksen viimeinen soittaja. Ajattelin, että jospa tämä soittaja olisi toivonut edes samaa kappaletta, kuin minä. Kun toimittajat kysyivät hänen toivekappalettaan vastaus oli: Minä olen sinä olet.
Silloin minä suutuin niin kovasti etten edes kuullut mitä ne toimittajat sanoivat. Suuttumukseni oli kyllä ihan aiheellista. Varmaan se soittaja oli kuullut kappaleen Minä olen sinä olet radiosta ja ajatellut, että tuohan on hyvä toivebiisi. Kuka toivoo semmoista biisiä mitä on tahkottu radiokanavilla ihan urakalla, nyt kun olisi mahdollisuus toivoa, vaikka minkälaista harvinaisuutta. Ihmettelen myös sitä, minkä takia tuottajan on pakko soittaa sellaiset kappaleet, joilla on ollut useita toivojia, jos ne muutenkin pyörivät radiossa. Olin vihainen näistä asioista koko loppuillan. Meinasin jopa alkaa itkemään. Rupesin huutamaan, että Ei Ei Ei, kun viimeinen toive tuli. Avustaja lohdutti minua sanoen, että sinähän pääset kohta Juhan keikalle missä voitte jutella. Minusta se ei ole sama, koska sadat muutkin fanit haluaa Juhan juttusille ja artistillahan on aina silloin kova kiire. Eräs sukulaiseni lohdutti minua sanoen, että ensikerralla sitten. Hän ei ymmärtänyt sitä pointtia, että olin harmissani, koska Juha on ehdottomasti ykkönen suomalaista artisteista tällä hetkellä. joten surin enemmän sitä etten päässyt läpi juuri hänen juontaja vierailullaan. Jos joskus pääsen läpi Puhelinlangoille, niin Juha ei ole silloin artistijuontajana paikalla,vaan joku toinen. Että tälläisiä harmituksia tälläkertaa.

Puhelinlankojen karenssi ei pidä!

Kuten aikaisemmissa blogeissani kerroin sain karenssin puhelinlangoilta. Olen kuuliaisesti pitänyt karenssia soittelusta, mutta muut soittajat eivät ole olleet yhtä nöyriä. Olen aina sanonut, jos Juha Tapio on Puhlareissa vieraana silloin on hyvä hetki osallistua ohjelmaan. Pari kertaa Juha on ollut siellä, mutta ekalla kerralla en vielä tuntenut artistia. Toisella kerralla kunnioitin karennssia, vaikka mieli teki kovasti soittaa lähetykseen. Nyt kolmannella kerralla aion rikkoa karenssia sanokoot kuka, mitä tahansa. Minä olen menettänyt kaksi mahdollisuutta, jos kolmannella kerralla onnistuisi. Onhan tästä kulunut jo viisi kuukautta, kun viimeksi vierailin ohjelmassa. En ole päässyt kunnolla keskustelemaan Juha Tapion kanssa, kun ihan pikaisesti vaihtamaan muutaman sanan, koska muu fanijoukko halusi myös nimmarin. Päätin jo Juhan Kouvolan keikan jälkeen, että kun mies saapuu Puhlareihin soitan varmasti. Aion toivoa vähän harvinaisempia kappaleita Juha Tapion tuotannosta. Lähden kahden toiveen taktiikalla liikkeelle. Suuremmoinen elämä albumin sinkku lohkaisut Suuremmoinen elämä, Kaksi puuta ja Minä olen sinä olet ovat soineet radiossa tiuhaan. Aion kuitenkin toivoa saman albumin kappaletta Luvattumaa. Se on mielestäni Juhan paluuta alkujuurilleen. Mulla onkin pari kysymystä tästä aiheesta, mutta se jääköön lähetykseen. Toinen olisi Juha Tapion versio kappaleesta Pettävällä jäällä, joka on kolme sinkkua sisältävällä kokoelma äännitteellä. Yritystäni päästä Puhelinlangoille muuten seurataan blogissani tiiviisti. Saas nähä kuinka äijän käy.

ruusuja ja risuja

Nyt minun on pakko antaa ruusuja ja risuja tv-ohjelmille. Ensin ruusut. Kadonneen jäljillä on loistava ohjelma. Siinä näkee ihmisen turhautumisen, kun hän on yrittänyt itse etsiä kadonnutta henkilöä. Myös löytämisen riemu välittyy aitona katsojalle. Kuvausryhmä on kokoajan mukana, kun juontaja ja ohjelmaan hakenut etsivät kadonnutta henkilöä. Välillä johtolangat päättyvät umpikujaan ja etsintä tuntuu toivottomalta. Lopulta kaikki selviää ja etsijä kohtaa kadonneen henkilön.

Myös sunnuntainen Talentti oli aivan loistava. Esityksen keskeyttämisnapin painamiseen tuomarien sormet ovat tällä kaudella tosi herkässä. On Talentti, vaan niin uskomaton ohjelma.

Sitten käsittelyyn Diili. Mun on pakko antaa, sekä ruusuja, että risuja. Ruusuja sataa siitä, että tälläinen uuden tyyppinen työnhakuohjelma on tullut Suomeen. Siinä näkee hyvin toimiiko ihmisten kemiat keskenään. Risut tulevat ohjelman juontajalle. Varsinaista juontajaa ei tietysti olekkaan, vaan kilpailijoiden työnantajana toimii urheilupiireistä hyvin tunnettu hahmo eli Hjallis Harkimo. Minun mielestä suora palaute on periaatteessa hyvä juttu, mutta tämä henkilö saisi siistiä suutaan. Onhan kyseessä valtakunnallinen tv-lähetys. Kyllä sieltä nimittäin tuli pari sellaista sanaa, jotka eivät kuulu tv-lähetykseen. Olin aivan pöyristynyt, kun kuulin semmosia sanoja. Sillehän ei voi mitään, jos kilpailija päästää muutaman sammakon suustansa. En minä niitäkään kuuntele suopein korvin, mutta jos työantajakin käyttää vielä hurjempaa kieltä. Olisi avattava keskustelu tv kielenkäytöstä ja mikä on hyvän maun mukaista.
Tämmöistä mieltä minä olen syksyllä alkaneista sarjoista.

Kuinka putosin henkisesti.

Kerron eräästä automatkasta, jolloin tipahdin niin, että hetkeen en saanut mitään sanotuksi. Autossa oli ensisoitossa Suomirokkia cd. Minä en sen ihmeemmin sanoja kuunnellut, mutta yksi kappale sai minut tolaltani. Kaikkihan tietävät biisin Päivänsäde ja menninkäinen. Suomirokkia cd:llä oli sen niminen biisi. Se alkoi samallatavalla rauhallisesti, kuin alkuperäinenkin kappale. Mutta siitä olikin tehty rokkiversio. Eli siinä laulettiin hitaasti Aurinko kun päätti retken siskoistaan jäi jälkeen hetken päivänsäde viimeinen. Sitten yhtäkkiä se muuttui kovaksi rokiksi. Silloin en kiinnittänyt sanoihon sen kummempaa huomiota, kun kuuntelin vain, että kaikkea ne keksiikin. Tipahdin hetkeksi henkisesti ja rupesin nauramaan aivan hervottomasti. Naurusta ei meinannut tulla loppua. Naurua kesti koko biisin ajan. Koskaan en ole nauranut minkään biisin kanssa yhtä paljon kuin tämän. Kuunnelkaa vaikka itse Tyrävyön versio You Tubesta.

Talentti ja Kadonneen jäljillä

Kritisoin Talenttia, vaikkei toinen tuotantokausi ole vielä kunnolla ehtinyt alkaa. Katsoin syksyn ensimmäisen jakson Talenttia. Se oli esittely jakso, jossa kerrottiin kuinka kilpailu tulee etenemään ja maistiaisia esityksistä. Syksyn mittaan on tulossa muunmuassa mies, joka laulaa You Raise Me Upin. Se pääsi ilmanmuuta jatkoon. Päättelin tämän, kun esityksen aikana näytettiin liikutuksesta itkevää tuomaria. Minä en ymmärrä sitä, että joku pääsee jatkoon helpolla pop kappaleella. Toisin kuin tämä vaikea You Raise Me Up. En tiedä mistä se johtui, että tämä mies pääsi jatkoon. Ihmettelen suuresti minkäköhän takia se mies ylipäänsä meni Talenttiin. Laulukilpailujahan järjestetään muutenkin. Ainiin Idolssiin otetaan ,vain alle kolmekymppisiä. Mielestäni pitää olla aika vaikea suoritus, että pääsee jatkoon. En tiedä onko You Raise Me Up oikea biisivalinta tähän kilpailuun. En sano etteikö se olisi hyvä kappale. Päin vastoin hyvä kuin mikä. En vain osaa yhdistää tätä kappaletta siihen mieheen lainkaan. En tiedä miksi, se ei mielestäni sovi hänelle. Toivottavasti hän tulee jatkossa laulamaan jotain muuta, kuin You Raise Me Up. Myös ensimmäisellä kaudella Talenttia, joku yritti laulaa samaa kappaletta, muttei päässyt jatkoon. Saas nähä minkälaisia esityksiä tämä syksy tuo tullessaan. Toivon vain yhtä asiaa. Toivottavsti mahdollisimman moni lapsitähti pääsee jatkoon. Se on lapsille niin suuri elämys, kun pääsee telkkariin esiintymään. Oisi kurjaa katsoa, jos joku lapsi esiintyjä tiputettaisiin tuomarien yhteisellä päätöksellä kesken esityksen.
Sekin on mahdollista, jos kaikki tuomarit painavat panaisen lampun kesken esityksen. Lapsi on tietysti kovasti harjoitellut esitystä ja sitten onkin aika lähteä kotimatkalle, eikä ehdi edes näyttää koko esitystä loppuun.

Nyt tunnustan jotain. Aioin hakea Kadonneen jäljillä ohjelmaan. Suunnitelma tyssäsi siihen, että pitää olla oikeasti kadonnut kaveri, ennenkuin pääsee ohjelmaan. Kun näin ilmoitus vaatimukset masennuin vähäsen. Enkö minä pääsekkään tähän ohjelmaan. Odotin tietysti, että tää on samanlainen, kuin Novan Mitä kuuluu Marja-Leena. Siinä riittää, ettei ole nähnyt ystävää vähään aikaan. Aion kuitenkin hakea johonkin tv-ohjelmaan. Ensimmäinen jakso Kadonneen Jäljillä ohjelmasta putsasi koko pöydän. Nimittäin tytär etsi kadonnutta isäänsä. Heidän tapaamisensa oli todella koskettava. Katsokaa vaikka itse Maikkarin katsomosta, niin näette. Nyt iltapala ja suihku.

BB:n kick-offissa tehtiin historiaa.

Nyt kirjoitan aiheesta, joka on meillä kiellettyjen aiheiden listalla. Nimittäin Big Brotherin katsominen. Se nimittäin johti tämän blogin syntyyn. Big Brotherissa on ollut aikaisemmin, vaikka mitä. Ykkös tuotantokaudella oli minun entisen koulun puheterapeutti. Koko koulu kohisi siitä. Kaikki tiesivät, että hän on siellä. Yritin jälkeenpäin kysellä kovasti hänen BB-kokemuksista. Tietenkin hän oli kovin vaitonainen asiasta. Hän tuli kilpailussa kymmenenneksi.

Katsoin tämän tuotantokauden ekan jakson ihan mielenkiinnosta minkälaisia kilpailijoita sinne taloon tulisi. Tietysti siellä oli paljon eri vähemmistöjen edustajia. Ensimmäisenä taloon asteli kilpailija, joka osoittautuikin uskovaksi. Hän oli vanhempi naishenkilö. Olin hänen uskosta aivan fiiliksissä. Toivon että hän saisi todistaa muille asukkaille omasta uskostaan. Sitä minä en ymmärrä miksi hän meni semmoiseen paikkaan. Ois mielenkiintoista kuulla miten hänen käsityksensä BB:stä ovat muuttuneet. Aina on se vaara, että hänet potkitaan pihalle heti. Toivon että hän säilyisi talossa mahdollisimman pitkään. Aika näyttää miten tässä käy.

Sanoin yhelle kaverille ennen BB:n alkua, että olis hyvä, kun joku uskova menisi taloon. Kaveri vastas, että kuka niin hölmö olisi että menis BB-taloon. Tässä se nähtiin.Muuten BB on ihan hölmö ohjelma. Siellähän ei anneta vessa rauhaa ja nukutaan samassa sängyssä. Jos minä menisin BB-taloon mitä en tietenkään tee nukkuisin lattialla olohuoneessa. Se on raamatun vastaista, että miehet ja naiset nukkuu tuolleen samassa sängyssä ellei ole pariskunta.

Biisilista

Nyt kerron mitä kappaleita aion toivoa puhelinlangoilla. Tietenkin hyvien perustelujen kera.
Toivon Anneli Saariston Tää Yö kappaletta. Kuulin biisin nimen, kun kuuntelin jouluna nuhoitettua Puhelinlangat laulaa ohjelmaa vanhalta minidiskiltäni. Soittaja toivoi Jari Sillanpään ja Marionin duetoimaa Jouluyön Rauhaa. He keskustelivat kuka muu Suomessa on esittänyt kyseisen kappaleen. Vastaus oli Anneli Saariston Tää Yö. Sama kappale, mutta eri suomennos. Alkuperäinen kappale on tietenkin Andrea Bocellin Con te partiro.
Tapio Rautavaaran Korttipakka. Kun mie kuulin sen kappaleen ensi kerran hämmästyin, että se on ihan niinkuin raamatusta. Tosin viimeistä säkeistöä en allekirjoita.
Juha Tapion Luvattumaa. Se on Juha Tapion viimeiseltä albumilta. Se on niin hyvä, eikä sitä kuule koskaan radiosta.
Jos niin pitkälle päästään, että pääsen toivomaan Isän lempikappaleita niin ne ovat seuraavat. Harry Belafonten Venezuela ja Helmut Lotin Besame mucho.
Happoradio Puhu äänellä jonka kuulen. Olen tottunut siihen, että se on hyvä biisi ja niinhän se onkin, vaikka aluksi meinasin hermostua, kun se kokoajan soi radiossa.
Bobby McFerrin Don't worry be happy. Kaverini tykkää siitä ja sitä soitetaan aika harvoin radiossa.
Yö Pettävällä jäällä. Siinä on Juha Tapion hieno teksti.
Gregorian Moment of peace. Gregorianolla on pari hyvää biisiä ja tutustuin yhtyeeseen ensimmäisen avustajani levysoittimen kautta. Se on kaunis. Voisin toivoa toistakin Gregorianon biisiä, mutta siinä on aika huonot sanat, vaikka melodia on kaunis.
Josh Grobanin You Raise Me Up. Siihen löydät perustelut mun vanhoista blogeista.
Chiara Angel. Se on yksi minun suosikeista Euroviisujen historiassa. Muut Euroviisu suosikkini olenkin päässyt toivomaan radioon.

Näitä biisejä olisi lukemattoman paljon, mutta tässä on kermat päältä. Tästä listasta löytyy biisit joilla lähden yrittämään Puhelin Langoille.

Sisäiset taisteluni osa 2

Kerron mistä olen surullinen. Pohjustukseksi täytyy sanoa, että en syytä avustajia mistään, mutta silti koen, että jotain puuttuu. Mulla ei ole uskovia kavereita oikein paljon Haminassa. Muuta kuin pari hassua ja nekin on lähes kaikki mun äidin ikäisiä. Mulla ei ole uskovia nuoria kavereita, kuin oma sisko ja hänen miehensä. Kaikki on missä sattuu. Osa on Helsingissä ja osa on ulkomailla. Yritin hakea uskovaa avustajaa, mutta ne sähköpostit meni seurakuntaan kesäloma-aikaan.

En sano ettei ei uskossa oleva avustaja kelpaa. Onhan niitä uskomattomia avustajia ollut tosi monta. Kysyin seurakunnasta yhtä poikaa avustajakseni. Mutta hän oli saannut muita töitä. Kun sain tietää kuinka paljon työttömiä nuoria on seurakunnassa, tulin hyvin surulliseksi. En kertonut kuitenkaan surustani edes avustajalleni. Ne sähköpostit menee seurakunnan toimistoon ja makaa siellä kunnes minä olen hankkinut avustajan. Ainakin minusta tuntuu siltä. Seuraavan kerran kokeilen uutta kikkaa. Laitan eräälle yhdisykselle tietoa uskovan avustajan hausta, jos he voivat auttaa asiassa.

Erään kerran kun minulle haettiin uutta avustajaa eräs uskova poika haki paikkaa, kun siihen oli jo henkilö valittuna. Avustaja jonka sain oli tosi mukava ja hänen kanssaan meni hyvin. Tämä uusi avustaja tiesi jo tullessaan, ettei voi olla töissä paria kuukautta pidempään. Uskova poika, joka oli hakenut paikkaa haki myös kouluun syksyllä. Minulla oli sisäinen taistelu, jonka yritin pitää hallinnassa, mutta joka näkyi kuitenkin ulospäin. Toivoin ettei uskova poika pääsisi kouluun, vaan tulisi minulle avustajaksi silloisen avustajan työsuhteen päätyttyä.

Minä olin jo henkisesti valmistautunut, että tämä poika pääsee kouluun, koska naisia on sillä alalla niin paljon ennestään. Hän pääsi kouluun. Siitä asti olen haaveillut, että saisin tämän uskovan pojan vielä jonain päivänä avustajakseni. Toivossa on hyvä elää.

Meillä uskovilla on eri maailma, kuin ei uskovilla. Kun menin seurakuntaan viimeisen hakuprosessin jälkeen minulle tuli tosi haiku olo siitä, kun en saanut uskovaa avustajaa. Tiedän, että nämä kolme avustajaani ovat hyviä avustajia. Silti ensinnäkin A) Haluaisin uskovan avustajan. B) Haluaisin pitää samanlaista uskovien yhteyttä, kuten mulla oli kouluaikana Helsingissä.

Yhdeksänkymmentäluvun fiiliksiä.

Tämän kertaisen aiheen innoittajana toimi eilinen radio-ohjelma Kasari-yö. Se oli viisituntinen putki musiikkia kahdeksankymmentäluvulta. Mietin eilen, että kasari musiikki on ihan hyvää. Minä en hirveästi tunne kahdeksankymmentälukua, koska olen syntynyt kahdeksankymmentäluvun puolivälissä. Tästä syystä yhdeksänkymmentäluvun ilmiöt ovat tutumpia ja lähempänä sydäntäni. Elin yhdeksänkymmentälukua seuraavasti.

Minut lähetettiin yhdeksänkymmentäluvulla maailman parhaaseen kouluun Helsinkiin. Kotikaupungissani ei ollut minulle sopivaa koulua, eikä ole muuten vieläkään. Silloinen Radio Mafia oli aina auki automatkoilla Helsinkiin. Sieltä minä opin kuuntelemaan radiota. Välillä kun vanhempani tarvitsivat lepoa hoidostani minut vietiin siskoni kanssa siskon kummeille hoitoon. Kun siskoni kummit olivat töissä meitä hoiti heidän poikansa ja hänenen silloinen tyttöystävä eli nykyinen vaimonsa. Aina kun yritin kuunnella Radio Mafiaa tämä tyttöystävä sanoi, että se on aikuisten kanava. En tiedä vieläkään miksi hän niin sanoi, mutta tottelin häntä. Vaihdoin Radio-Suomeen tai johonkin muuhun kanavaan.

Yhdeksänkymmentäluvun musiikkia kuulin myös Game Over tv-ohjelmasta, koska siinä esiintyi aina artisti vieras. Silloisesta Helsingin paikallisradio Energystä kuulin ajan mukaisia listahittejä. Yhdeksänkymmentäluku oli mielestäni tv-ohjelmien kulta-aikaa. Silloin tuli katottua, vaikka mitä! Pientenlasten suosikki oli jossain vaiheessa Prätkähiiret. Minua ne eivät kiinnostaneet. Mun suosikkeja oli Kesähäät, NoppaPotti, MegaVisa, Hugo, Onnenpyörä, Bingo-Lotto, Game Over ja Onnenruutu. Siinä iso nippu hyviä tv-ohjelmia.

Nykyään telkussa joku nainen vain juoksee pallon perässä ja ihmiset saa lähettää viestejä hänelle. Ompas telkkari ohjelmien taso laskenut. Muistaako kukaan Hugo karkkeja. Ne oli minun lemppareita. Yhdeksänkymmentäluku on jäänyt kahdeksankymmentäluvun jalkoihin esimerkiksi musiikissa. Kahdeksankymmentäluvun musiikki hittejä soitetaan paljon enemmän, kuin ysärin musiikkia tänä päivänä. Kuuntelin Kasari-yötä siitä syystä, että oppisin jotain myös kahdeksankymmentäluvusta. Tavallaan lähetys oli hyvä ja toisaalta se oli ärsyttävä. Ärsytys johtui siitä, että yksi radiokanava soittaa jatkuvasti kasarihittejä, joten niitä ei olisi viittinyt enään kuunnella.

Puhelinlankoja opin kuuntelemaan vuoden 2004 alusta, kun äiti halusi säästää meitä lapsia Ronkka musiikilta eli heviltä ja sellaiselta. Voi olla, että äiti ei itse sitä muista, mutta minä muistan. Hoitoviikonloppuihin oman mausteensa toi siskon "koti-ikävä". Aina kun auton valot hävisivät näkyvistä, sisko kävi parkumaan, että hän lähtee kyllä mammalle. Vaikka hoito oli erinomaista. Kävin hoidossa vuoden ajan yksinkin, mutta sitten matkakustannustenkorvausjärjestelmä muuttui ja yksin matkustamisesta tuli liian kallista. Vielä yksi asia yhdeksänkymmentäluvusta. Osan nykyisistä Radio-Suomen juontajista muistan hyvin lapsuuden ajoilta Radio Mafiasta. Siinä tulikin aika tiivis kattaus yhdeksänkymmentäluvun historiaa. Ysärimuodista en muista, kun en ole koskaan ollut kiinnostunut aiheesta. Päätän blogin sanoihin. Kyllä yhdeksänkymmentäluku elää vahvasti muistoissani.

läksiäiset

Nyt kerron aika surullisen tarinan, jota olen ehtinyt jo tarpeeksi prosessoida mielessäni. Asia on jo takana päin ja siksi pystyn siitä pikku hiljaa kirjoittaa. En voi kaikkea tietenkään kertoa, ja jos voinkin niin nimet on muutettu.

Tarina alkaa näin. Avustaja, olkoon hänen nimensä avustaja2, haki tammikuussa minulle töihin. Hän läpäisi seulan ja tuli minulle töihin. Kuitenkin hän oli saman aikaisesti hakenut toista työpaikkaa, joka sopi hänen mielestään hänelle paremmin, koska kyseinen työ tapahtuisi arkena.

Jonkin aja kuluttua hänelle tuli pullopostia jossa oli viesti siitä, että hän ei päässyt siihen työhön johon oli halunnut. Toisena päivänä hänelle ilmoitettiin, että kaksi työpaikkaa olisi tarjolla, tulisiko hän haastatteluun. Hän sitten päätyi haastatteluun, mutta näistä paikoista ei kuulunut pitkiin aikoihin mitään.
Sitten minulle tarvittiin kesälomien sijainen. Sijainen löytyi helposti, koska hän oli parhaan kaverini lähisukulainen.
Tarinassa siirrytään taas avustaja2:seen. En tässä vaiheessa tiennyt, että pääseekö hän työpaikkaan, mihin oli hakenut. Minä tulin maininneeksi, ihan vain sivulauseessa, kesäsijaiselle avustaja2:sen työpaikka etsinnöistä. Kesälomasijainen otti vinkistä vaarin ja kertoi, että hänen äitinsä oli avustaja2:n hakemalla alalla töissä, että kiinnostaisiko työpaikka häntä. Avustaja2 sanoi että häntä kiinnosti. Asiat meni niin sanotusti aikamoista vauhtia eteenpäin, ja kohta he olivat sopineet kesälomasijaisen äidin kanssa, että hän tulee työpaikalle töihin.

Alkoi hirvittävä metsästys: mistä saisin uuden avustajan! Minun naapurissa asuu henkilö, jolla on myöskin kolme avustajaa. Minä en edelleenkään kerro henkilöllisyyksiä tai mistä syystä asiat tapahtui, mutta tässä muutama päivä sitten yksi naapurin avustajista kysyi, että saako hän vaihtaa, ja tulla töihin minulle. Minä en ehtinyt miettiä asiaa sen tarkemmin kun jo huudahdin että "kyllä". Jälkeenpäin vähän mietitytti, että olinko vastannut liian äkkiä. Minä kysyin lähimmiltä omaisilta, että onko tämä sopiva henkilö. Kun vastaus oli myönteinen, niin minä otin hänet töihin.
Avustaja2 lähti keskiviikkona, ja tämä uusi avustaja astui kehiin. Olkoon hänen nimensä vaikka avustaja3. Nyt olen hieman toipunut ensihetken surusta. Täytyy sanoa, että se keskiviikko päivä, ja varsinkin kyseinen ilta meni surullisissa merkeissä ja minä jopa itkin.
Nyt minä pystyn jo käsitellä ja jopa kirjoittaa tästä asiasta, keskiviikkona en olisi ehkä tähän kyennyt. Nyt minä käyn syömään iltapuuroa, sen jälkeen on vuorossa suihku ja sen jälkeen ehä sovittu miittinki. Nyt loppuu tämän aiheen käsittely tähän.

Salainen toive

Tämä ei ole kuitenkaan, niin salainen, mitä otsikon luettua saattaisi ajatella. Mulla on monta salaista toivetta, mutta ehkä osa niistä toteutuu mun synttärien yhteydessä. Kuten kerroin aikaisemmin olin Radio Deissä yllätysvieraana. Aika suorastaan lensi tutustuessa Radio maailmaan. Minua ei tietenkään päästetty studioon, kun siellä tehtiin suoraa lähetystä. Mua mietityttää edelleen mitähän ne esimerkiksi Puhlareissa tekee, kun meiltä kuulijoilta suljetaan mikrofoni ja laitetaan musiikkia soimaan. Sitäkään ei tiedä kuinka vaikeata on saada kuulijoita kiinni, jotka haluavat tulla lähetykseen kertomaan omia juttujaan ja levytoiveitaan.

Kerran oli semmoinen kilpailu, jossa oli palkintona Puhelinlankojen juontajan pesti. Kilpailussa piti kertoa paras radiomuisto kautta aikojen. Minä en tietenkään muistanut tai ehtinyt osallistua kisaan, koska olin koulussa. Se mahdollisuus meni minulta sivu suun. Eihän tämä salainen haave koskaan toteudu, mutta haaveitahan pitää olla.

PS: Minua harmittaa vieläkin ja ihmettelen miksi en osallistunut kilpailuun.

Radio Keski-Suomen yllätyssoitto

Opin jo kauan aikaa sitten sellaisen sanan kuin yllätyssoitto: radioihmiset soittavat jollekin pahaa-aaavistamattomalle ihmiselle kun hän ei tiedä asiasta yhtään mitään. Niinhän minäkin uskaltauduin kokeilemaan tätä uutta asiaa. Eiliseen minä sitten olin suunnitellut yllätyssoiton niin huolella, että mun avustaja ei siihen päivään asti tiennyt että semmoinen tulee. Olin nimittäin pyytänyt Radio Keski-Suomea soittamaan hänelle. Kun me olimme kaikessa rauhassa kuuntelemassa sitä lähetystä, niin yht'äkkiä avustajan puhelin soi. Avustaja vastasi puhelimeen.. ...Ja "Täällä on Radio Keski-Suomi hyvää päivää! Sinulle on järjestetty yllätys, haluatko että soitetaan se nyt tai sitten meidän juttelun jälkeen." Avustaja vastasi, että hänelle on ihan sama. Sitten häntä käskettiin odottamaan jonkun aikaa. Minä en ollut edes jännittynyt saati sitten shokissa, tuli vain hämmentynyt olo. Sitten kun kappale loppui, niin toimittaja alkoi lukea minun viestiä. Seuraavaksi minä tulin puhelimeen, kun toimittaja sanoi että puhelimessa on radiofani. Minä sanoin "hyvää huomenta Radio Keski-Suomi", jonka avustaja tulkkasi. Sitten avustaja kertoi, että hän on lauleskellut toivottua kappaletta aika paljon silloin kun se on radiosta soinut. Kappale oli tietysti "Puhu äänellä jonka kuulen". Minä olin sanonut kahdelle ihmiselle että laittaisivat nauhalle soiton. Toinen heistä unohti ja toinen joko nukkui tai ei saanut sitä nauhoitettua.
Minä haluaisin että minut yllätettäisiin joskus oikein kunnolla. Kerran minut yllätettiinkin, mutta se oli väärä päivä. Radio Deissä on toivekonsertti mitä minä aina kuuntelen. Yhtenä lauantaina tuli semmoinen toive joka oli osoitettu neliraajahalvaantuneelle pojalle ja hänen perheelleen. Viestissä hän kiitti sitä että on saanut olla pojan avustaja. Rupesin miettimään kahta asiaa. 1) Ei voi olla kahta samannimistä 2) Tämä kyseinen henkilö oli lähdössä meiltä pois kun oli saanut muualta töitä. Kun kysyin häneltä suoraan, että oliko hän yllätyksen takana, vastaus oli myönteinen, mutta yllätyksen ei olisi vielä silloin pitänyt tulla mutta vasta viikkoja myöhemmin. Biisitoiveena siis oli Mikko Alatalon Suojelusenkeli.
Sitten minä kirjoitin Radio Dein toimittajille ja kerroin miten tässä kävi. Sieltä luvattiin, että minä saan toivoa sitä joskus uudestaan. Arvaatte varmaan että tuntuiko se yllätykseltä kun se tuli uudestaan. Sitten se toimittaja vielä luki, että tämä kappale oli minun toiveeni, vaikka se ei ollutkaan alunperin niin.
Joskus minä toivon että minut yllätettäisiin oikein kunnolla. Jostakin tulisi yhtäkkiä puhelu mistä minä en tietäisi mitään. Kun minä olen hommannut niin paljon yllätyksiä toisille, niin nyt on toisten aika yllättää minut.
Nyt loppuu tämän tekstin kirjoitus.
p.s. ei ollut kivaa siivota toisten yllätysten sotkuja
minä ajattelin sen takia kirjoittaa hänelle, että hän tietäisi kenelle yllätys oli kohdistettu

Minä aiheutin hämmennystä seurakunnassa

Tämä tapahtui 2006 elokuussa.
Minä olin vielä koululainen. Oli tapana että ajojen järjestäjä soitti kyydit, ja niin hän tälläkin kertaa hoiti soittoja. Siinä puhelussa tuli sellainen tieto, mikä ei ollut minulle mieluinen. Minä en halua käsitellä tietoa enempää. Meidän piti lähteä seurakuntaan ja matkalla minä sain uutta tietoa asiasta. Siinä kohtaa tulin surulliseksi. Menin seurakuntaan ja tilaisuus alkoi. Avustaja näki että minulla ei ollut kaikki hyvin koska olin luullut että se haku tuli helsingistä. Mulle tuli ikävä helsingin invataksia. Avustaja sanoi jotain tyyliin "mikä sinulla on hätänä?" Siinä vaiheessa en enää kestänyt, vaan purskahdin itkuun. Sanoin avustajalle, että mennään ulos. Kuulin jälkeenpäin, että jotkut vanhat mammat olivat luulleet että minä itken lauluista, ja että he rupesivat itkemään minun mukana. Äiti joutui korjaamaan, että minä itken ihan toista asiaa. Onneksi koko koulu on nyt takana päin.
..to be continued eli jatkuu huomenna

SuomiTV

Minun piti kirjoittaa ihan toisesta aiheesta blogia, mutta nyt minun on pakko hehkuttaa netistä löytäämääni tietoa. Tässä jokin aika sitten oli sellainen kanava kuin SuomiTV, joka tarjoaa ensimmäisenä kanavana valtakunnallisesti väkivallatonta ohjelmaa ynnämuuta. Olen eniten iloinen siitä, että sellainen kanava oli olemassa väliaikaisesti! Nyt mun on pakko hehkuttaa: SuomiTV on saanut (yllätysyllätys) kokoaikaisen luvan toiminnalleen. Nyt ei tarvitse ajatella, että voiko jättää lasta telkkarin ääreen vahtimatta telkkarin ohjelmatarjontaa. Tämä on koko perheen kanava joka aloittaa lähetykset 15.10. Olen iloinen että päättävien aivoissa löytyy sen verran järkeä, että kanava sai jatkoa. Minä ainakin kuuluun henkilökohtaisesti SuomiTV:n innokkaaseen katsojajoukkoon! Olen kurkkinut niiden nettisivuja; aina on lukenut se sama tieto eli SuomiTV hakee toimintalupaa. Näytin avustajalle nettisivuja ja hän rupesi tutkimaan sivuja. Samalla huomattiin tämä kyseinen tieto, että ohjelmat jatkuu taas :)
Että tämmöinen teksti tällä kertaa! Olen suoraan sanottuna enemmän kuin iloinen tästä jutusta! ---> Minä olen onnellinen :-)

p.s. kanavan pitäisi olla entiseen tapaan kanavalla99 ^^

Kesän kuulumisia

Heti alkuun minun pitää pyytää anteeksi sitä, että minä olen katsonut erilaisia ohjelmia, mutta vaan pikkaisen Juhannuskonferenssia. Siihen on kaksi syytä. En tiedä onko ne kaikki ohjelmat niin mielenkiintoisia enkä tiedä näytetäänkö kuvaa vain pääteltasta. Toisaalta minulla ei ollut haluakaan katsoa erilaisia ohjelmia. Jos minä olisin kotona niin meillä katsottaisiin koko konferenssi alusta loppuun. Toisaalta en tiedä miten muut avustajat suhtautuvat jos tulee heidän mielestään sellaista tekstiä, mikä saattaisi loukata. Minä päätän omista asioistani, jos näytettäisiin ylistystelttaa aina ohjelmassa,niin sitten kyllä katsoisin sitä hyvin mielelläni. Kun siellä näytetään vanhojen mummojen ja aikuisten ikäistä ohjelmaa, ei se paljoa miellytä minua.
Muun tyyliset ohjelmat alkavat vasta klo22. Tämä on selitys sille, minkä takia en ole katsonut juhannuskonferenssia, ja tuntuu tärkeältä pukea asiani kirjoitusmuotoon.

Yksi radiokanava säikäytti minut melkein kuoliaaksi ja vähän muutakin

Tämä tarina alkaa tiistai-aamusta. Minä olin aikonut katsoa ylex:n lähetystä, joka on äärimmäisen mielenkiintoinen. Kun kappale loppui, juontaja sanoi toiselle että "Nyt on se hetki". Hetken aikaa oli aivan hiljaista. Yhtäkkiä kuului hirveä rääkäisy - se oli niin äkillinen, että minä säikähdin oikein kunnolla! Avustaja säikähti kun minä säikähdin ja avustajalta tipahti tomaatti- ja kurkkulautaset käsistä. Tomaattia oli joka paikassa, ikkunoissa asti.
Juontajat olivat saaneet ilmeisesti viestin, että säikäyttäkää joku hereille. Me ei tiedetty mitään siitä, taisi olla suunniteltu juttu. Se oli niin järkyttävä kokemus, etten enää katso sitä aamulähetystä. Hyvä ettei minulla ollut silloin mitään suussa, muuten olisin vetänyt ruoat henkeen!
Toiseen asiaan, tänään alkoi lähetys Keuruulta Juhannusfestareilta. Kävin katsomaan lähetystä, mutta se pätki niin hirveästi että minua rupesi ärsyttämään. Kuvalähetys pätki ja oli epäselvä. Muuten olisin seurannut lähetystä, mutta kuvan väpätys ja äänen pätkiminen oli ärsyttävää. Täytyy tyytyä RadioDein antiin. Onnenksi minun lempipuhujani osuus tulee RadioDeistä huomenna illalla. Tämmöistä tälläkertaa, kirjoitellaan joskus lisää.

Epäonninen Lahden reissu.

Minun piti lähteä yhden toisen hoitokodin kanssa Lahteen. Heräsin aamulla ja nousin pihaan tulleeseen bussiin. Kun minut oli nostettu autoon avustajani kysyi missä on kiinnitysremmit. Kävikin ilmi ettei bussissa ollut kiinnitysremmejä. Suutuin ja olin todella vihainen bussin kuljettajalle. Eikö viesti tullut perille, että olin tulossa mukaan. Paikalla olleet luulivat, että aurinko paistoi silmiini, vaikka en minä siitä välittänyt. Reissun johtaja yritti rauhoitella minua. Bussikuski meinasi hakea kiinnitysremmit, jostain suuresta kaupasta. Minä olin niin raivona, että päätin etten lähtisi retkelle ollenkaan. Matkanjohtaja ja kuski yrittivät kääntää päätäni, mutta kun päätän jotain se pitää. Avustaja komppasi minua ja päätimme yksissätuumin ettemme lähtisi. Muuten matka olisi viivästynyt aika paljon, jos minua varten olisi pitänyt hakea kaupasta kiinnitysvehkeet. Sain sellaisen itkukohtauksen, että koko talo kuuli, kun palasin takaisin omaan asuntooni. Lähinaapurin tytärkin kurkkasi ovesta, että mikä on hätänä.
Lopulta me päätettiin avustajan kanssa mennä Kotkaan, vaikka olin vasta käynyt siellä. Eihän se Lahden reissua korvannut, vaikka hauskaa olikin. Ensikerralla yritin varmistaa, että kiinnitykset ovat varmasti matkassa mukana.

Edellisen blogin jatkoa.

Anteeksi jos edellinen blogitekstini loukkasi joitakin sarjan faneja. Se oli vain minun mielipiteeni ja pysyn sanojeni takana. Mitään kommenttia en ole saanut kritiikistäni vielä. Nyt itse aiheeseen.

Tänään on ollut aika sateisen oloinen päivä. Elämme jännittäviä aikoja. Yksi meidän tiimiläisistä siirtyy sellaiseen työpaikkaan, mikä sopii kyllä mielestäni hänelle hyvin. Ketään ei ole ilmaantunut hänen tilalleen. Kun tiedän asioista tarkemmin kirjoittelen siitä kyllä blogiini. Nyt alan pikkuhiljaa hiipiä yöpuulle.

Tämän blogin ideana oli tuoda julki se, että tekstejäni ja kannanottojani saa ja on suotavaa kommentoida. Myös sinä, joka et tunne minua, mutta olet eksynyt blogini sivuille. Nyt hyvää yötä Jeesus myötä.

Pakko ottaa kohuun kantaa!

Tänä aamuna kuulin, että suositussa tv-sarjassa oli tapahtunut hurjia asioita. Ensin joku haudattiin elävältä ja kahvila räjähti. Asiasta ollaan tekemässä hirveää bolemiikkia. Minä en ymmärrä minkä takia sarjaa ylipäänsä seurataan, enkä sitä, että sarjaa esitetään siihen kellonaikaan. Minusta kello 21:00 sopisi tälle sarjalle paremmin. Eihän sarjan esitysaikaa enää voi muuttaa koska sarja on tullut tähän kyseiseen kellonaikaan aivan alusta asti.
Minä olen kuullut sellaista huhua, että yksi käsikirjoittajista ei anna omien lastensa katsoa sarjaa. Minä katsoin tätä kyseistä sarjaa kun se alkoi. Heti kun joku löi sarjassa toista hekilöä totesin, että tämä ei ole minun ohjelmani ja olen siitä saakka inhonnut tätä sarjaa.
En voinut Helsingissä asuessani olla kuulematta mitä ohjelmassa tapahtuu, koska keittiö oli aivan olohuoneen vieressä.
Minä toivoisin, että tämän tulevan kauden jälkeen ei tehtäisi uusia jaksoja ollenkaan. Eikö käsikirjoittajat tajua miten se voi olla pelottavaa nuorille katsojille?
Tätä mieltä minä olen tälläkertaa. Vähän kritiikkiä tässäkin blogissa!

Radioviikonloppu

Kuten kerroin aiemmin, osallistuin Sisuradion toivekonserttiin.
Puhelu tuli sovittuna aikana. Kun tiesin, että puhelu tulee ruotsista vastasin puhelimeen "Hyvää iltapäivää Ruotsi!" Toimittaja haastatteli minua. Sitten hän sanoi, että pistää Josh Grobanin soimaan ja yhden säkeistön Kari Tapion versiota You Raise Me Upista.Minua rupesi hirveästi pelottamaan jos ne leikkaa osan Josh Grobanin kappaleesta pois. Ja niinhän siinä sitten kävi, että alkuperäisestä kappaleesta leikattiin loppu pois ja liitettiin Kari Tapion versio loppuun.
Ruotsin radio oli aika suuri pettymys minulle. Se toimittaja ei saanut minun puheestani selvää ja avustaja joutui tulkkaamaan yhdessä kohtaa. Minä en ollut tyytyväinen siihen. Lähetys tuli ulos eilen enkä minä ollut vieläkään tyytyväinen. Kuten otsikko kertoo, tämä on ollut varsinainen radioviikonloppu.
Olin päättänyt lähettää toiveen Puhelinlankoihin, ja olin satavarma että Euroviisutoive menisi läpi. Minun piti lähteä miesten iltaan ja sanoin avustajalle ennen sitä, että tämä toive menisi varmasti läpi. Sitten me lähdettiin miesten iltaan ja automatka sujui hyvin. Kun me tultiin perille me tervehdittiin talon isäntää ja samalla soi puhelin. Avustaja katsoi, että soittaja on tuntematon. Minä ehdin jo hoputtaa avustajaa, että vastaa jo, koska avustaja katsoi puhelinta sen näköisenä, että kukahan tämä on. Minä arvasin, että se on puhelinlangat.
Siellä oli toimittaja Radio Suomesta. Avustaja selitti siellä hässäkässä, että tämä on minun kaveri joka toivoo tätä ja että hän laittaa kaiuttimen päälle. Sitten avustaja antoi jostain kumman syystä minulle puhelimen. Minä ihmettelin sitä jälkeenpäin ja minä vastasin puhelimeen. Toimittaja sanoi että on Radio Suomesta ja kysyi minun henkilötietoja. Minä pystyin yllättävän hyvin puhumaan vaikka oli hässäkkää kun kaikki tapahtui samaan aikaan. Kun toimittaja kysyi, että mistä minä olen, sanoin että Haminasta. Avustaja korjasi että ollaan Kotkassa tällä hetkellä. Meitä käskettiin odottamaan pari minuuttia että kappale loppuu.
Talon miesväki ei tajunnut koko tilannetta, ennenkuin avustajani sanoi, että minä olen kohta radiossa. Kaikki ympärillä olleet menivät kuuntelemaan radiosta minun osuutta. Kun kappale alkoi loppua, minä odotin niin kauan että toimittaja spiikkaisi minut sisään. Toimittaja aloitti juonnon "Käväistään Kotkassa, siellä olisi radiofani toisessa päässä." Minä sanoin moi ja minulta kysyttiin mitä kuuluu Kotkaan. Vastasin, että tänne kuuluu oikein hyvää ja olen miesten illassa grillaamassa. Minulta kysyttiin, että olenko minä Euroviisumiehiä. Vastasin olevani. Lähetyksessä oli kaksi toimittajaa ja toisen mikki oli hirveän pienellä - ainakin minun mielestä. Hädin tuskin kuulin, kun hän kysyi voittaako Waldo viisut. Toinen toimittaja kysyi seuraavaksi, että katsoinko minä Euroviisuja. Vastasin niinkuin asia on, eli kuuntelin Radio Suomesta. Toimittaja olisi varmaankin ymmärtänyt ennenkuin avustaja tuli väliin ja tulkkasi puheeni. Mentiin minun kappaletoiveeseeni samantein kun toimittaja kysyi onko tämä minun suosikkini jota olen toivonut. Vastasin että on se ja aloin kertomaan tarinaa mikä liittyy kyseiseen kappaleeseen. Ennenkuin toimittaja alkoi lopettaa puhelua, muistin samalla sekunnilla, että haluan lähettää terveisiä. Kysyin toimittajalta saanko lähettää terveisiä? Sain luvan ja minä lähetin terveiseni kuntoutusohjaajalle Helsinkiin. Toivekappaleeni oli Serbian Euroviisukappale Molitva.
En olisi aluksi lähtenyt miesten iltaan, koska luulin että siellä pitäisi olla kännykkä kiinni tai vähintään äänettömällä. Ajattelin että kun nyt on Euroviisuviikonloppu pääsen varmasti toiveellani läpi Puhelinlankoihin - ja niinhän siinä kävi.
Minulla on iso pino toiveita päässäni ja saa nähdä mitä toivon seuraavalla kerralla. Se syy, miksi avustajani antoi minulle puhelimen oli se, että minä voisin puhua toimittajan kanssa ennenkuin mentäisiin lähetykseen. Minä luulin, että se oli jo suora lähetys mutta tajusin jälkeenpäin miten asia oli. Semmoinen radioseikkailu tälläkertaa. Minä kutsun tästä lähtien tätä viikonloppua radioviikonlopuksi!

Minä otan Ruotsiin yhteyttä

Tämä tarina on aika surullinen ja iloinen samalla.

Minä katsoin Italian radiolähetystä, kaikkihan muistaa kuinka kovasti miä hehkutin Italian radioon pääsyä. Mutta suunnitelma sen ohjelman osalta kaatui siihen kun minä aloin mielenkiinnolla katsoa sitä lähetystä. Huomattiin avustajan kanssa, että lähetyksen kuulijat ovat siellä Italiassa paikan päällä eikä puhelimessa niinkuin minä olin luullut.

Minä olen silloin tällöin kuunnellut suomenruotsalaista sisuradiota, jonka toimitus on Tukholmassa. Kuulin ensimmäistä kertoa mainoksen, mikä herätti kiinnostukseni. Se on tietenkin sellainen ohjelma, jossa saa toivoa musiikkia. Olen useamman kerran yrittänyt toivoa sitä biisiä, mistä olen blogissakin puhunut; Josh Grobanin "You raise me up": Kirjoitin sisuradion toimittajalle sähköpostia eilen illalla, jossa kerroin itsestäni ja toivebiisistäni. Viestin lopetin sanoihin "Jos tätä kappaletta ei soiteta, niin onpa ihme. Tässä oli niin tukevat perustelut, että ihme jos ei mene läpi. Se on tietenkin eri asia, jos biisiä ei löydy levystöstä."

Heti tänään tuli vastaus: "kappale löytyi levystöstä ja voisinkin ehkä soittaa sinulle heti tänä torstaina". Minä utelin toimittajalta, että mihin aikaan minun tulisi olla puhelimen ääressä, ja hän kyseli takaisin päin jos voisi soittaa klo yhdentoista aikaa. Minulla oli sovittu muuta menoa siihen aikaan, ja kysyin häneltä, jos joku muu aika olisi mahdollinen (tai vaihtoehtoisesti olisin siirtänyt omaa menoani). Vastauksena viestiini tuli, ettei minun tarvitse siirtää menoa, mutta sain itse ehdottaa hänelle sopivaa aikaa. Mietin asiaa ja lopulta päätin itsevaltaisesti, että torstaina klo13.15 olisi sen puhelun aika!

Tämä tarkoittaa sitä, että puhelu tulee juuri minun valitsemanani aikana. Se oli mulle yllätys, että puhelu nauhoitetaan. Yleensä toivekonsertissa on kaikki puhelut suoria. Annan tässä sivussa ohjeita minun avustajalleni.

Eli; sinun ei tarvitse luulla, että minä olisin niin sekasin, että minä olisin sekoittanut viikonpäivät, koska minä elän kuin se puhelu tulisi lauantaina suorana lähetyksenä (vaikka me puhutaan torstaina).
Hän varmasti kysyy mitä teen "nyt lauantaina" ja minä kerron niinkuin asiat lauantaina on... eli että kuuntelen ensin tämän ohjelman loppuun ja menen illalla seurakuntaan.
Minä elän niinkuin lähetys olisi ikäänkuin suora. Tämä sen takia, että ruotsinsuomalaiset kuulevat mitä minä lauantaina yleensä teen.

Minä päädyin kyseiseen radiokanavaan sen takia, että suomalaiset kanavat ovat niin tuttuja minulle. Päätin kokeilla jotain uutta!

Pikakutsu sairaalaan ja sähkökatkos

Kävin tiistaina lääkärissä keskussairaalassa. Tuloksena oli, että saisin kutsun kyynelkanavahuuhteluun.
Eilen sattui niin hauskasti, että me oltiin menossa Rossoon pitsalle, kun mun puhelin alkoi yht´äkkiä soida. Äiti ei kerinnyt siihen vastata. Hetken päästä äitin puhelin soi. Hän vastasi. Siellä olikin hoitaja keskussairaalasta joka ilmoitti, että täällä on huomisaamuna peruutuspaikka, pääsisittekö tulemaan. Lopputulos oli se, että minä olin tänään Kotkan keskussairaalassa.
Kun me mentiin sinne, meitä kohtasi aika karmaiseva totuus. Sähköt oli pois ja hissit ei toimineet. Lopulta me päästiin pohjakerrokseen tavarahissillä. Se oli ainut toimiva hissi koko talossa. Invakuski lykkäsi minua ja äiti vei lattianosturia.
Kun me tultiin sinne osastolle, meille sanottiin, että se oli väärä osasto!! Ei auttanut muu kuin lähteä takaisin. Aikamme odoteltuamme pääsimme samalla hissillä ensimmäiseen kerrokseen uudelleen. Äiti juoksenteli koko ajan paksu takki päällä ja lopulta älysi hikisenä hississä, että takinhan voi ottaa pois päältä. Vihdoin löysimme päiväkirurgisen osaston toimiston ja sen ainoan potilashuoneen. Olimme myöhässä jo 20 minuuttia.
Lopulta sähköt kuitenkin palasivat. Meitä nauratti niin kovasti, kun hoitaja sanoi topakasti toimistossa eräälle papalle, että: "te olette vielä siinä ja teidän pitäisi olla jo leikkaussalissa"!!
Pappa hätyytettiin vessaan vaihtamaan leikkaussalivaatteet.
Heti kun äiti poistui huoneesta hakemaan jotakin, tuli verikokeen ottaja ottamaan minulta verikoetta. Kaksi kertaa ihmettelin, miksi näin pieneen toimenpiteeseen on näin isot valmistelut. Laboratoriohoitaja oli huumorintajuinen. Hän sanoi tulevansa hakemaan lisää jos ei riitä. Lopulta meille tuli aika lähteä leikkaussaliin. Mie sanoin yhdelle hoitajalle, että hän on syönyt metwurstia, koska hänen henkensä haisi sille. Hoitaja sanoi, että ei ollut syönyt. Äiti epäili, että minun henki haisi. Annoin äidille luvan poistua siinä vaiheessa kun olin jo saanut vähän unilääkettä suoneen.
Kun heräsin, niin hämmästyin, sillä mie olin edelleen leikkaussalissa. Luulin nukutuksen häipyvän pikku hiljaa vasta heräämössä. Ei siinä tarvinnut kauan nokka tuhista. Äiti tuli minun luo heräämöön.
Kaikki päättyi hyvin. Nyt mie olen turvallisesti kotona, mutta silmän alus mustana. Avustaja oli vastassa ja sanoi, että sitä on nyt sitten tapeltu!
Huomenna jatkuu!

Hauskin sähköposti ikinä.

Nyt kerron siitä mitä Italiasta tulleessa sähköpostissa luki. Siinä luki puhelinnumerolla ja perässä numero. Toinen lause tarkoitti paljon kiitoksia. Päätin kuten mulla on yleensä tapana vastatat. Kirjoitin italiaksi, että italiankielinen avustajani on lomalla. Minä en ymmärrä italiaa. Avustajani tulee tiistaina.

Minä enkä tällähetkellä töissä oleva avustaja kumpikaan osata italiaa mut avustaja vastasi juontajalle netti sanakirjan avulla. Se oli aika hauskan kuuloista. Se on varmaan tyyliin. Minä ei ymmärrä italia. Ne päätteet tuntui olevan vähän hukassa. Puhelinnumerosta päätellen meillä on ainakin mahdollisuus soittaa sinne. Onneksi se on ilmeisesti halpaa.

Askeleen lähempänä radiota

Nyt minä olen todella kuohuksissa. Sain äsken sähköpostia, joka sisältää Italian radion puhelinnumeron. En ymmärtänyt sanaakaan mitä siinä luki. Saan tietää sen vasta tiistai iltana. Ei auta muuta kuin odottaa.

Suunnitelma edistyy.

Kuten kerroin aikaisemmin blogissani, aion osallistua Italian suurimman radio-kanavan ohjelmaan. Ohjelmassa valitaan kaksi kuulijaa joita juontaja haastattelee. Suunnitelma on edennyt niin, että avustajani on kirjoittanut Italian radion toimitukseen. Hän kertoi kuinka suuri radio fani minä olen ja, että olemme kuunnelleet tätä kanavaa. Harmittavaa että ohjelman juontaja ei osaa englantia tai ainakaan kovin hyvin.

Mun pitää ilmeisesti odottaa tiistaihin, kun italiaa osaava avustajani lähti pääsiäislomalle. Olemme sopineet seuraavaa. Haastattelu tehdään kahdella kielellä. Avustajani kuuntelee italiaa ja tulkkaa sen minulle suomeksi. Avustaja kääntää minun vastaukseni sitten suomesta italiaksi. Olen opetellut muutaman lauseen italiaa itsekkin, joten minäkin voin kääntää suomeksi niin, että suomalaiset kuulijat pysyvät perässä mitä me keskustellaan.

Tänään huomasin yhden jutun Italian radiosta, josta suomalaiset radiot voisivat ottaa oppia. Aina kun on joku englantia puhuva artisti langoilla, joka ei osaa italiaa, niin siellä on tulkki suorassa radiolähetyksessä, joka kääntää italian eglanniksi. Suomessa pitäisi mielestäni toimia samoin. Täällä valitetaan aina siitä, kun toimittajat eivät käännä haastateltavien puhetta. Ja jos kääntääkin niin lyhennellen. Suomeen pitäisi saada ehdottomasti samanlainen tulkkaus meininki, kuin Italiassa. Esimerkiksi kun Helmut Lotti oli haastateltavana, niin haastattelija ei kääntänyt kunnolla Helmutin lauseita. Se oli harmillista. Onhan täällä toki Huomenta Suomi, jossa haastateltavan puhe käännetään asiaankuuluvasti. Myös takavuosilta muistan Game Over ohjelman, jossa haastattelut käännettiin tarkasti. Että tämmöinen mielipide mulla oli tälläkertaa. Päivitän blogia, kun tulee uutta kerrottavaa asian tiimoilta ilmaantuu.

Maailman valloitus radion suhteen

Nyt minä aion kokeilla uutta jännittävää juttua. Aion nimittäin osallistua Italian suurimman radiokanavan ohjelmaan mihin valitaan kaksi kuulijaa ja sitten ne soittaa heille. Yleensä otetaan yhteyttä Italiasta Suomeen.

Mitäköhän tapahtuu jos suomalainen ottaa yhteyttä Italiaan. Se on kuulemma semmoinen ohjelma missä saa kertoa itsestään ja valita biisin mikä soitetaan. Sitten se juontaja haastattelee. Siihen ohjelmaan osallistutaan s-postilla. Katotaan kuinka meien käy.

Jos tästä tulee jotain niin ilmoitan heti kaikille. Olen pikkuisen opiskellut italiaa, kun minulla on italiankielinen hoitaja. En ole koskaan kokeillut soittaa mihinkään ulkolaiseen radioon, mutta mulla ei ole mitään hätää, kun käydään ne asiat etukäteen läpi että mitä mie aion sanoa.

Aion kehua Suomea kovasti. Kuten sanoin tämä on vielä suunnitteluasteella. Jatkan tästä samasta aiheesta, kunhan saan pikkuisen lisätietoja.

Ihailemastani puhujasta tuli ystäväni.

Nyt minä kerron siitä, kuinka tutustuin yhteen puhujaan Juhannuskonfrenssin päätöstilaisuudessa. Oli tullut nuori mies Pohjanmaalta, joka piti niin mahtavan puheen, että minä ja äitini emme olleet ikinä kuulleet mitään siihen verrattavaa. Lopulta keksin avustajan kanssa kirjoittaa hänelle. Kirjoitin, että hänen puheensa oli poikkeavan värikäs ja repäisevä. Hän vastasi minulle ja kysyi, että voisimmeko olla ystäviä. Vastasin totta kai.

Olemme nähneet kolmena kertana sen jälkeen. Ensimmäisellä kerralla hän esitteli minut pääkaupunkiseudun seurakunnan ihmisille, mikä oli minulle hämmentävä tilanne. Hänen oli määrä pitää puhe siellä, mutta myöhästyi alusta jonkin verran, koska oli minun kanssani pizzalla. Hän lupasi tarjota minulle kahdenkesken kaakaot seurakunnantiloissa, mutta laajensikin tarjousta koko seurakunnalle, kun hän esitteli minua muille. Täytyy tunnustaa, että siinä vaiheessa minua rupesi pikkusen hävettämään, koska ajattelin, että muut seurakuntalaiset vievät hänen huomionsa ja tavallaan varastavat meidän kaakaotuokion. Minulle tuli surupuseroon, kun en ehtinyt moikata häntä pois lähtiessäni, kun taksi tuli niin yllättäen.

Toisella kerralla tapasimme taas pääkaupunkiseudun seurakunnan tiloissa. Silloinkin jäi kaihoisa mieli, koska en tiennyt milloin näkisin uudestaan helsinkiläisiä kavereitani, kun olin muutamassa pois paikkakunnalta.

Yhden kerran näimme Juhannuskonfrenssissa Keuruulla. Matkustin sinne Tampereelta, jossa olin asumisharjoittelussa. Olen myös siirtänyt kerran taksin haku aikaa, että pystyin kuulemaan hänen saarnansa. Nyt on suunnittelun alla, että tämä mies tulisi kotkaan saarnaamaan. Katsotaan, jos saisin hänet ensimmäistä kertaa kotiini kylään.

Matkakassa päättyi tänään.

Minua pikkusen harmittaa, kun minun nimeä ei sanottu. Oisin toteuttanut pitkäaikaisen haaveeni matkasta Israeliin. Ainakaan jaossa olleeseen rahasummaan, se ei olisi kaatunut. Oli jännä seurata Matkakassa kilpailun etenemistä kolmen viikon ajan. Se jäi kaivertamaan, että kuulutettiinko minun nimeäni 18.3, kun en ollut radion ääressä. Noin kahden viikon ajan olen seurannut joka lähetyksen. Ekalta viikolta jäi joitain kuulematta.

Olen pitänyt tilastoja mistä kaupungista soittaneet kuulijat saivat eniten rahaa. Tässä tulee kolmen kärki. Kolmentena Lahti 2323 euroa. Toiseksi kiilasi hienosti Helsinki 3003 egeä. Myös mieletön pääpotti meni Stadiin 3299 euroa.

Minua harmittaa se kun Voicen avustuksella unelmastani olisi tullut totta, mutta ei sille enään voi mitään. Ehkä seuraavalla kerralla, jos Matkakassa vielä järjestetään joskus uudestaan. Tiedän etten ollut ainoa, joka jäi nuolemaan näppejään. Nyt ne selitti sen miksi kilpailijoista suurin osa oli helsinkiläisiä. Voicella oli arpakone, joka arpoi kilpailijat ja suurin osa yhteystietonsa lähettäneistä on ollut tietysti Helsingistä. Yritin vielä soittaa lähetykseen, mutta en päässyt läpi. Kirjoituksesta varmaan huomaa miten paljon minua harmittaa, mutta eiköhän se tästä.

Matkakassassa tehtiin historiaa.

Tänä aamuna tapahtui jotain sellaista, jota ei voinut uskoa todeksi. Olen nimittäin alkanut kuuntelemaan Voicen Matkakassa kilpailua, vaikken pystykään soittamaan vartin yli seitsemän kisaan. Minua harmittaa kisassa se, että ihmiset huutavat yleensä liian aikaisin stop ja tyytyvät parin sadan matkakassaan. Tämän aamun vartin yli seitsemän kilpailija ei soittanutkaan, vaan joku satunnainen soittaja pääsi mukaan ja voitti pienen potin. Vartin yli yhdeksän kilpailija oli Helsingistä.

Tietokone luetteli ensin pieniä rahasummia viiden ja kahdensadan väliltä. Lopulta tuli semmoinen summa, joka sai kaikki haukkomaan henkeään. 3299 Euroa! Kilpailija karjaisi kovaan ääneen STOP! Juontajat ja kilpailija sekosivat totaalisesti. He olivat niin pyörällä päästä, etteivät muistaneet kuunnella, kuinka pitkälle lukusarja olisi jatkunut.

Minua epäilyttää, että tässä on jokin salaliitto. Viime perjantaina kilpailijat olivat Helsingistä ja Vantaalta ja sama toistui taas tänä perjantaina. Vai onko pääkaupunkiseudulla niin aktiivista kuulija porukkaa. Saas nähdä pääseekö meistä kukaan kilpailemaan rahasummista. Minun lisäksi myös pari avustajaa on lähettänyt yhteystietonsa Voicelle.

Yksi radiokilpailu sai puhelinlinjat tukkoon

Niin kuin olen kertonut aikaisemmin blogissani, osallistuin matkakassa kilpailuun. Siitä ei ole kuulunut vaikka mie toivon kovasti.

Tänään aamulla henkilö jonka nimi huudettiin ei soittanut 15 minuutissa. Oli aika ottaa kilpailijaehdokkaita linjoille. Viides soittaja pääsi mukaan kisaan. Kuitenkin ennen kuin ehdittiin aloittaa tämäkin kilpailija putosi langoilta kesken kaiken. Tämän jälkeen tekniikka meni aivan sekaisin. Kun kaikki ihmiset yritti tietysti päästä vielä läpi kilpailuun, vaikka siihen oli kilpailija jo valittu. Eikö ihmiset kuuntele silleen pienellä radiota? Minun ohje olis, et kuunnelkaa pienellä radiota ja sitten kun siellä vastataan niin laittakaa sitten radio pienemmälle. Koko kilpailua ei pystytty pitämään tämän kummallisen vian takia.

Minä olen useinkin yrittänyt yhteen radiokilpailuun. Jos siellä ei vastata tai on varattu ja biisi loppuu niin ei kannata enää soittaa.

Minun suunnitelmat muuttuivat sen rahasumman suhteen, mutta en kerro edes blogissani sitä sen tarkemmin.

Tietenkin kuvausmiesten tiellä

Niinkun mie kerroin aikasemmin niin olin Kotkan Helluntaiseurakunnan jumalanpalveluksessa. Se tuli ulos telkkarista ja päättyi noin puolituntia sitten.

Meitä oli neljä ihmistä tästä talosta missä mie asun. Tai siis kaksi avustajaa ja kaksi asukasta.
Minä menin sinne mun vakipaikalle istumaan. Sitten mulla tuli asiaa vielä eteiseen niin, että jouduttiin käymään välillä muualla. Kun tulin takaisin niin kuvausmies tuli sanomaan, että "voisitteko pikkusen siirtyä". Me ystävällisesti siirryttiin. Hetken päästä tuli taas joku mies sanomaan "voitko pikkuisen siirtyä, kun meillä on mikrofonit juuri tässä sun edessä eikä me haluta, että tulee mitään ylimääräisiä ääniä". Sitten jouduttiin lopulta siirtymään ihan salin takimmaiseen nurkkaan.

Minä en nähnyt sieltä kertakaikkiaan mitään. En viittiny sanoa mun avustajalle mitään, koska me oltiin siirrytty niin monta kertaa. Seuraavan kerran voidaan kysyä, että missä on hyvä istumapaikka mistä näkee.

Loppu hyvin kaikki hyvin, eikä mun ylimääräisiä ääniä tullu sinne. Minun hieno aivokapasiteetti tuli kyllä kuviin eli siis minun pää. Ainakin loppulaulun aikana minua näkyi. Se jumalanpalvelus tulee tiistaina klo 13.05 TV1:ltä uusintana.

Tänään ennen jumalanpalvelusta tuli aika huonoa ohjelmaa. Siinä nimittäin oli juttua Kiinan eri jumalista. Mie sanoinkin avustajalle, että "hyvä ohjelma ennen jumalanpalvelusta". Minä en tykänny siitä yhtään.

Nyt minä aion lähteä kauppaan ostamaan maitoa. Jatkan myöhemmin erikoisesta levytoiveestani..

Uusi aluevaltaus epäonnistui

Kaikkihan tietävät, että minä olen kova radiofriikki. Uutena aluevaltauksena olisi ollut Radio Kajaus, joka kuuluu Kajaanissa. Mitäköhän olisi tapahtunut, jos minä olisin soittanut Kajauksen toivekonserttiin. Kaiken lisäksi en olisi kuullut omaa toivekappalettani, kun Kajaus ei kuulu netin kautta. Minä ajattelin Kajauksen kuuluvuus alueella asuvia radiokuulijoita, joiden iloksi olisin toivonut vähän erilaista musiikkia, mitä he yleensä kuulevat. Suunnitelma kaatui yllätys yllätys raha kysymykseen. Sinne soitto maksaa kymmenen euroa. Saa nähdä miten käy Turun Radion, kun minä soitan umpimähkää sinne ja lähetän terveisiä Turussa asuvalle kaverilleni.

Kritisoin nyt voimakkaasti yhtä asiaa. Miksi ihmeessä ihmiset toivovat samoja kappaleita, jotka soivat muutenkin jatkuvasti radiossa? Kerran Puhelinlankoihin eli Puhlareihin soitti yksi nainen ja toivoi Happoradion Puhu äänellä jonka kuulen. Minulle tuli yllätyksenä, kun se soitettiin. Ajattelin ettei Puhlareissa soiteta tälläistä hittiä, mitä muut kilpailevat kanavat soittavat jatkuvasti. Minulta meinasi mennä hermot myös, kun joku toivoi Juha Tapion Ohikiitävää. Kerran totesinkin, että muut Juha Tapion levyiltä löytyvät helmet ei soi ollenkaan, pelkästään hitit. Ei ihmiset tiedä tai muista toivoa niitä harvemmin kuultuja biisejä. Mielestäni Juha Tapion tuotannon helmiä ovat: Tummevan taivaan alla, Rakkaus ei kuollut, Luvattumaa. Olen useinkin yrittänyt toivoa tätä viimeksi mainittua. Katsotaan miten minun käy erittäin mielenkiintoisen toiveen kanssa. Se nähdään ensi viikolla. Olen päättänyt seuraavaa. En yleensä toivo hittejä tai kuuntele valtavirta musiikkia, mutta poikkeushan vahvistaa säännön. Annika Eklund on laulanut Olli Linholmin kanssa hitin Pettävällä jäällä, jossa on hieno Juha Tapion teksti. Annika Eklundia yritetään saada vieraaksi Puhelin Lankoihin ja uskoisin, että pääsen läpi, jos toivon kyseistä kappaletta.

Jos harvinainen levytoiveeni toteutuu seuraavalla viikolla, niin se tietää karenssia ja suunnitelma Annika Eklundin vierailun varalle voidaan unohtaa. Palaan asiaan myöhemmin.

Hissi rikki ja jäätiin kellariin.

Minä olin Järvenpäässä ja meillä oli koulussa pyykkipäivä. Menimme avustajan kanssa hakemaan pyykkiä kellarista. Huomasimme että hissi, joka oli toiminut ihan moitteettomasti vielä alastullessa näytti menneen rikki. Tietenkin se sattui juuri meidän aikana. Avustaja lähti tutkimaan tilannetta ja varmisti hissin rikkoutuneen. Minua kävi naurattamaan mielettömästi. Tilanne oli niin koominen, ettei siinä voinut mennä edes paniikkiin. Kesti puolituntia ennenkuin minut saatiin ylempään kerrokseen. Arvatkaas millä konstilla?

Kantajat tarrasivat minun pyörätuolista kiinni ja niin sitä mentiin rappusia ylös. Ainakin neljä kantajaa tarvittiin ja yksi oven avaaja. Rappuset oli melko jyrkät ja ne oli vielä semmoiset kierreportaat. Näin jälkeenpäin tuli mieleen, että jos joku avustajista olisi kaatunut operaatiossa, niin olisi käynyt tosi pahasti. Koko remmi olisi voinut kaatua siinä samalla ja kukaan ei olisi kuullut avunhuutojamme kellarista. No onneksi kaikki meni hyvin ja minä vain nauroin hysteerisesti keisarillisessa kantotuolissani. Kaikki koulussa olivat seuranneet jännittyneenä tapahtumia sen jälkeen, kun avustaja oli kertonut hissin rikkoutumisesta. Loppu hyvin kaikki hyvin.

Pelko radiokilpailun menettämisestä

Eräällä radiokanavalla on semmoinen kilpailu missä voi voittaa matkalahjakortin.

Vaihe 1 on se, että kun kuulee oman nimensä radiossa, pitää soittaa melkein saman tien radioon. Jos näin tekee niin pääsee vaihe 2:een joka on vielä jännittävämpi: tietokone luettelee erilaisia summia ja kilpailijan pitää huutaa "stop" mieluisen summan kohdalla. Jos äänimerkki tulee ennen kuin on ehtinyt huutaa mitään niin ei voita yhtään mitään.

Minä olen osallistunut kyseiseen kilpailuun. Nyt se pelko on vain siinä, että se kilpailun aika on klo 7.15 ja 9.15 aamulla. Miun avustajat tulee vasta klo 8 töihin enkä pääse siten 7.15 soittamaan, jos minun nimeni sanotaan radiossa. Olen rukoillut Jumalaa, että mun nimeä ei sanota ainakaan silloin 7.15.

Jos minun nimi sanotaan 9.15, olen varmaan 30 sekunnissa roikkumassa puhelimessa. Minä olen päättänyt seuraavan: oli se summa mikä tahansa, kolmannella tai neljännellä kerralla mie huudan "stop" paitsi jos se on niin pikkusumma, että mun ei kannata huutaa, esim. yksi euro.

Kolme kertaa radiossa.

Tämä tarina alkaa kummallisesti. Viime jouluna ilmoittauduin semmoiseen radio-ohjelmaan, kuin Välipälä. Radio Novaan voi ilmoittautua juontajan pariksi tekemään radio-ohjelmaa hänen kanssaan. Aika kului ja mitään ei kuulunut. Kysyin sähköpostilla, että mihinkä ihmeeseen se mun hakemus on voinut hukkua :). Kerroin myös ymmärtäväni, että ei kaikki voi päästä, kun hakemuksia tulee niin hirvittävän paljon. Loppuenlopuksi ohjelman tuottaja laittoi sähköpostia minulle. Hän kysyi sopisiko minulle, että olisin huomisenVälipälän tekijä. Laita puhelinnumeroa tännepäin, jos sinulle sopii. Koko ilta meni miettiessä ja jännittäessä mitä sanoisin lähetyksessä.

Kun menin sänkyyn ajattelin, että mitähän nukkumisesta tulee. Ajattelin myös, että minun pitää pystyä hallitsemaan jännitykseni huomenna. Kun olen rauhallinen kuulijat ja juontaja saavat puheestani selvän ja homma sujuu. Olin nukkunut kunnon yöunet ja aamulla, kun heräsin minua ei jännittänyt tipan tippaa. Kun ensimmäinen puhelu tuli vastasin omalla nimelläni. Puhelimesta kuului hyvää aamupäivää Nikke. Vastasin hyvää huomenta. Juontaja kyseli, että mitä kuuluu aamutoimiini? Kerroin mitä aamutoimeni sisältävät. Muuten ihan samanlaiset, kuin liikuntakykyisillä, mutta minulla on erikoisuutena seisomateline. Juontaja kysyi seuraavaksi, että kuuntelenko kilpailevia kanavia? Vastasin kuuntelevani kilpailevaa kanavaa aamuisin. Juontaja sanoi, että tuon minä ymmärsin, mutta en tulkkaa sitä. Sitten minä, avustajani ja juontaja nauroimme makeasti.
Juontaja antoi minulle tehtäväksi keksiä toivebiisin valmiiksi. Olin miettinyt sen jo ennakkoon, mutta juontajalla ei ollut aikaa ottaa sitä vastaan.

Toisella puhelulla juontaja kysyi onko taantuma vaikuttanut milläänlailla minun elämääni. Hän tarkensi esimerkiksi vammaisten palveluiden tarjonnan muodossa. Ja kuka on minun Tanssii Tähtien kanssa suosikki. Vastasin ettei taantuma ole vaikuttanut elämääni millään tavalla. Suosikki tanssijaani kuvailin hyvin hauskaksi persoonaksi Tampereelta. Juontaja ilmoitti, että hänen haastattelunsa tulee Novalta kakskyt yli kakstoista. Juontaja kysyi toivekappalettani, mutta kysymys oli leikattu pois ohjelmasta. Minulla oli toivekappaleena Ilkka Jääskeläisen Soita, mutta sitä ei ollut enää heidän tietokoneella. Lopulta valitsin isän suosikki laulun eli Jose Felicianon Rainin. Onnittelin isää nimpparin johdosta radion kautta.

Äiti soitti toisen puhelun jälkeen, että muista kiittää Saria pääsystä Välipälän tekijäksi.

Viimeiseen puheluun vastasin, että Moi. Siellä olikin tuottaja joka sanoi, että juontaja on uutisissa, mutta jää odottamaan linjalle niin juontaja poimii sinut sieltä. Vastasin että, okei. Ihmettelin vähän sitä lausetta, koska eihän juontaja toimita uutisia, vaan joku toinen. Ymmärsin kyllä, että hän tarkoitti juontajan spiikkaavan uutiset sisään ja ulos. Juontaja kysyi minulta kappaleen aikana miten minulla riittää positiivisuutta näin paljon. Vastasin, että samaa se minun mammakin ihmettelee. Soitellessamme mamman kanssa sanon joka kerta, että minulla on kaikki hyvin.

Ois kiva tietää kuinka paljon palautetta minulle tuli Radio Novaan. Tässä yksi radioseikkailuistani. Saas nähdä tuleeko lisää esiintymisia lähiaikoina.

Rukousilta ja vähän muutakin

Olin taas kerran yrittänyt Puhelinlangat laulaa ohjelmaan, enkä päässyt valitettavasti läpi. Olin lähettänyt ensimmäisen kuuntelijan toivelistani Radio Deihin, joskus kesällä. Kotiin tultuania katsoimme äidin kanssa sähköpostia. Sähköpostissa oli viesti, jossa kerrottiin, että toivelistani tulee ulos joulukuun ensimmäisenä tai toisena päivänä. Viesti alkoi sanoilla tervehdys Seppo. Toisessa sähköpostiviestissä oli korjaus tarkoitin tervehtiä Nikkeä.
Minä olin surullinen, koska luulin että lähetystä ei uusittaisi. En ollut kuullut omaa toivelistaani, koska en ollut avannut sähköpostiani vähään aikaan.

Äiti kirjoitti Radio Deihin, että tämmöinen moka on käynyt. Voisiko Nikke tehdä uuden listan tai voiko sitä lähetystä uusia. Heti seuraavana päivänä tuli vastaus, että Nikke Heikkilän toivelista lähetetään uusintana itsenäiyyspäivänä kello 14.00. Siihen aikaan Radio Dei ei kuulunut täällä radiosta, vaan sen joutui kuuntelemaan netin kautta.

Nyt kerron miten soitin Radio Dein Rukousiltaan. Äiti lupautui soittamaan Rukousiltaan. Siellä oli kova ruuhka, mutta pääsimme lopulta läpi. Äiti selitti asian keskusnaiselle. Siihen aikaan oli tapana, että kaikki ketkä halusivat saivat tulla suoraan lähetykseen. Se on muuttunut nykyään. Tiedän tämän, koska kysyin sitä Radio Dein väeltä, että lopetettiinko yksi radio ohjelma sen takia, että aina oli samat soittajat äänessä ja näinhän se oli. Nykyään siellä on kaksikymmentä puhelinvastaajaa jotka kirjoittaa ylös asian ja vie sen lapulla studioon. Silloin se keskusnainen meinasi viedä rukousaiheemme studioon, mutta kuiskasin äidille, että voisimmeko mennä suoraan lähetykseen.

Keskusnainen yhdisti meidät suoraan lähetykseen. Äiti esitti rukousaiheen, joka oli minun sairaan silmäni puolesta. Sitten pastorit rukoilivat silmäni puolesta. Minä sanoin kotona, että haluan puhua lähetyksessä. Kun sain puhelimen eteeni olin aivan jäässä. Hämmennyin kun nettiradiosta tuli pienellä viiveellä kaikki mitä oli puhunut juuri puhelimeen. Lopulta kaikki meni kuitenkin hyvin.

Nyt minulla on suunnitelma. Jos jompikumpi miehistä on töissä äitienpäivän aikaan, niin soitan Lapin radioon. Toivon sellaisenkappaleen, joka varmasti otetaan lähetykseen. Olen laskelmoinut, että I'l Divon Mama soitetaan varmasti äitienpäivän aikaan. Yritimme Lapin radion toivekonserttiin viime viikolla, mutta se toiveen jättö tapahtui niin nopesti, ettei toiveiden vastaanottaja muistanut kysyä puhelinnumeroani.

Yhtäkkiä televisiossa

Meillä oli kotitaloustunti entisessä koulussa. Minulla oli kuitenkin joku juttu ja menin vähän myöhässä tunnille. Kun menin tunnille huomasin, että siellä oli kameralaukku. Kun mie ihmettelin miksi kameralaukku oli siellä, selvisikin että tämän kotitalousopettajan tuntia kuvattiin TV1:en Vierivät Kivet ohjelmaan.

Kerron tässä äkkiä ohjelman taustoista. Ohjelma oli suunnattu vanhemmille ihmisille. Opettaja oli puhunut jonkun tutun kanssa bussissa. Tämä kuvaajanainen oli samassa bussissa. Hän ehdotti, jos hän voisi tulla kuvaamaan tämän opettajan päivää. Hän oli kuullut, että tämä opettaja harrasti laulua ja oli pitämässä konsertin lähiaikoina. Tämä opettaja suostui pienen miettimisen jälkeen.

Kun minä tulin luokkaan tämä opettaja kysyi saako minua kuvata. Me tehtiin tuolla tunnilla tacoja.

Heti kun ohjelma tuli ulos TV:stä ja sen jälkeen, tuli kovasti puhelinsoittoja, että minä olin TV:ssä. Saas nähdä miten ensi kerralla käy.

Seuraavalla kerralla kerron miten mie soitin Radio DEI:n rukousiltaan.

Kohta Televisiossa

Kuten otsikko kertoo minä olen kohta televisiossa.

Olen alkanut käymään säännöllisesti Kotkan Helluntai Seurakunnassa. Siellä on poikeuksellisesti kokous lähiaikoina missä kuvataan tv-ykköseen Jumalanpalvelusta.
Ne ihmiset jotka minut tuntee tietävät kyllä miten olen aina esillä kun on vähänkin tv:sta tai radiosta kyse. Minä ehdotin avustajalle että olisi kaksi lappua jossa toisessa lukee "Jeesus on voittaja" ja toisessa "Tervesia Mussukalle", yllättäin avustaja ei suostunut...
Se oli vitsi.

Tarkeita on että kuunnellaan Jumalan sanan ja ollaan hengessä mukana.