läksiäiset

Nyt kerron aika surullisen tarinan, jota olen ehtinyt jo tarpeeksi prosessoida mielessäni. Asia on jo takana päin ja siksi pystyn siitä pikku hiljaa kirjoittaa. En voi kaikkea tietenkään kertoa, ja jos voinkin niin nimet on muutettu.

Tarina alkaa näin. Avustaja, olkoon hänen nimensä avustaja2, haki tammikuussa minulle töihin. Hän läpäisi seulan ja tuli minulle töihin. Kuitenkin hän oli saman aikaisesti hakenut toista työpaikkaa, joka sopi hänen mielestään hänelle paremmin, koska kyseinen työ tapahtuisi arkena.

Jonkin aja kuluttua hänelle tuli pullopostia jossa oli viesti siitä, että hän ei päässyt siihen työhön johon oli halunnut. Toisena päivänä hänelle ilmoitettiin, että kaksi työpaikkaa olisi tarjolla, tulisiko hän haastatteluun. Hän sitten päätyi haastatteluun, mutta näistä paikoista ei kuulunut pitkiin aikoihin mitään.
Sitten minulle tarvittiin kesälomien sijainen. Sijainen löytyi helposti, koska hän oli parhaan kaverini lähisukulainen.
Tarinassa siirrytään taas avustaja2:seen. En tässä vaiheessa tiennyt, että pääseekö hän työpaikkaan, mihin oli hakenut. Minä tulin maininneeksi, ihan vain sivulauseessa, kesäsijaiselle avustaja2:sen työpaikka etsinnöistä. Kesälomasijainen otti vinkistä vaarin ja kertoi, että hänen äitinsä oli avustaja2:n hakemalla alalla töissä, että kiinnostaisiko työpaikka häntä. Avustaja2 sanoi että häntä kiinnosti. Asiat meni niin sanotusti aikamoista vauhtia eteenpäin, ja kohta he olivat sopineet kesälomasijaisen äidin kanssa, että hän tulee työpaikalle töihin.

Alkoi hirvittävä metsästys: mistä saisin uuden avustajan! Minun naapurissa asuu henkilö, jolla on myöskin kolme avustajaa. Minä en edelleenkään kerro henkilöllisyyksiä tai mistä syystä asiat tapahtui, mutta tässä muutama päivä sitten yksi naapurin avustajista kysyi, että saako hän vaihtaa, ja tulla töihin minulle. Minä en ehtinyt miettiä asiaa sen tarkemmin kun jo huudahdin että "kyllä". Jälkeenpäin vähän mietitytti, että olinko vastannut liian äkkiä. Minä kysyin lähimmiltä omaisilta, että onko tämä sopiva henkilö. Kun vastaus oli myönteinen, niin minä otin hänet töihin.
Avustaja2 lähti keskiviikkona, ja tämä uusi avustaja astui kehiin. Olkoon hänen nimensä vaikka avustaja3. Nyt olen hieman toipunut ensihetken surusta. Täytyy sanoa, että se keskiviikko päivä, ja varsinkin kyseinen ilta meni surullisissa merkeissä ja minä jopa itkin.
Nyt minä pystyn jo käsitellä ja jopa kirjoittaa tästä asiasta, keskiviikkona en olisi ehkä tähän kyennyt. Nyt minä käyn syömään iltapuuroa, sen jälkeen on vuorossa suihku ja sen jälkeen ehä sovittu miittinki. Nyt loppuu tämän aiheen käsittely tähän.

Salainen toive

Tämä ei ole kuitenkaan, niin salainen, mitä otsikon luettua saattaisi ajatella. Mulla on monta salaista toivetta, mutta ehkä osa niistä toteutuu mun synttärien yhteydessä. Kuten kerroin aikaisemmin olin Radio Deissä yllätysvieraana. Aika suorastaan lensi tutustuessa Radio maailmaan. Minua ei tietenkään päästetty studioon, kun siellä tehtiin suoraa lähetystä. Mua mietityttää edelleen mitähän ne esimerkiksi Puhlareissa tekee, kun meiltä kuulijoilta suljetaan mikrofoni ja laitetaan musiikkia soimaan. Sitäkään ei tiedä kuinka vaikeata on saada kuulijoita kiinni, jotka haluavat tulla lähetykseen kertomaan omia juttujaan ja levytoiveitaan.

Kerran oli semmoinen kilpailu, jossa oli palkintona Puhelinlankojen juontajan pesti. Kilpailussa piti kertoa paras radiomuisto kautta aikojen. Minä en tietenkään muistanut tai ehtinyt osallistua kisaan, koska olin koulussa. Se mahdollisuus meni minulta sivu suun. Eihän tämä salainen haave koskaan toteudu, mutta haaveitahan pitää olla.

PS: Minua harmittaa vieläkin ja ihmettelen miksi en osallistunut kilpailuun.

Radio Keski-Suomen yllätyssoitto

Opin jo kauan aikaa sitten sellaisen sanan kuin yllätyssoitto: radioihmiset soittavat jollekin pahaa-aaavistamattomalle ihmiselle kun hän ei tiedä asiasta yhtään mitään. Niinhän minäkin uskaltauduin kokeilemaan tätä uutta asiaa. Eiliseen minä sitten olin suunnitellut yllätyssoiton niin huolella, että mun avustaja ei siihen päivään asti tiennyt että semmoinen tulee. Olin nimittäin pyytänyt Radio Keski-Suomea soittamaan hänelle. Kun me olimme kaikessa rauhassa kuuntelemassa sitä lähetystä, niin yht'äkkiä avustajan puhelin soi. Avustaja vastasi puhelimeen.. ...Ja "Täällä on Radio Keski-Suomi hyvää päivää! Sinulle on järjestetty yllätys, haluatko että soitetaan se nyt tai sitten meidän juttelun jälkeen." Avustaja vastasi, että hänelle on ihan sama. Sitten häntä käskettiin odottamaan jonkun aikaa. Minä en ollut edes jännittynyt saati sitten shokissa, tuli vain hämmentynyt olo. Sitten kun kappale loppui, niin toimittaja alkoi lukea minun viestiä. Seuraavaksi minä tulin puhelimeen, kun toimittaja sanoi että puhelimessa on radiofani. Minä sanoin "hyvää huomenta Radio Keski-Suomi", jonka avustaja tulkkasi. Sitten avustaja kertoi, että hän on lauleskellut toivottua kappaletta aika paljon silloin kun se on radiosta soinut. Kappale oli tietysti "Puhu äänellä jonka kuulen". Minä olin sanonut kahdelle ihmiselle että laittaisivat nauhalle soiton. Toinen heistä unohti ja toinen joko nukkui tai ei saanut sitä nauhoitettua.
Minä haluaisin että minut yllätettäisiin joskus oikein kunnolla. Kerran minut yllätettiinkin, mutta se oli väärä päivä. Radio Deissä on toivekonsertti mitä minä aina kuuntelen. Yhtenä lauantaina tuli semmoinen toive joka oli osoitettu neliraajahalvaantuneelle pojalle ja hänen perheelleen. Viestissä hän kiitti sitä että on saanut olla pojan avustaja. Rupesin miettimään kahta asiaa. 1) Ei voi olla kahta samannimistä 2) Tämä kyseinen henkilö oli lähdössä meiltä pois kun oli saanut muualta töitä. Kun kysyin häneltä suoraan, että oliko hän yllätyksen takana, vastaus oli myönteinen, mutta yllätyksen ei olisi vielä silloin pitänyt tulla mutta vasta viikkoja myöhemmin. Biisitoiveena siis oli Mikko Alatalon Suojelusenkeli.
Sitten minä kirjoitin Radio Dein toimittajille ja kerroin miten tässä kävi. Sieltä luvattiin, että minä saan toivoa sitä joskus uudestaan. Arvaatte varmaan että tuntuiko se yllätykseltä kun se tuli uudestaan. Sitten se toimittaja vielä luki, että tämä kappale oli minun toiveeni, vaikka se ei ollutkaan alunperin niin.
Joskus minä toivon että minut yllätettäisiin oikein kunnolla. Jostakin tulisi yhtäkkiä puhelu mistä minä en tietäisi mitään. Kun minä olen hommannut niin paljon yllätyksiä toisille, niin nyt on toisten aika yllättää minut.
Nyt loppuu tämän tekstin kirjoitus.
p.s. ei ollut kivaa siivota toisten yllätysten sotkuja
minä ajattelin sen takia kirjoittaa hänelle, että hän tietäisi kenelle yllätys oli kohdistettu