Pikakutsu sairaalaan ja sähkökatkos

Kävin tiistaina lääkärissä keskussairaalassa. Tuloksena oli, että saisin kutsun kyynelkanavahuuhteluun.
Eilen sattui niin hauskasti, että me oltiin menossa Rossoon pitsalle, kun mun puhelin alkoi yht´äkkiä soida. Äiti ei kerinnyt siihen vastata. Hetken päästä äitin puhelin soi. Hän vastasi. Siellä olikin hoitaja keskussairaalasta joka ilmoitti, että täällä on huomisaamuna peruutuspaikka, pääsisittekö tulemaan. Lopputulos oli se, että minä olin tänään Kotkan keskussairaalassa.
Kun me mentiin sinne, meitä kohtasi aika karmaiseva totuus. Sähköt oli pois ja hissit ei toimineet. Lopulta me päästiin pohjakerrokseen tavarahissillä. Se oli ainut toimiva hissi koko talossa. Invakuski lykkäsi minua ja äiti vei lattianosturia.
Kun me tultiin sinne osastolle, meille sanottiin, että se oli väärä osasto!! Ei auttanut muu kuin lähteä takaisin. Aikamme odoteltuamme pääsimme samalla hissillä ensimmäiseen kerrokseen uudelleen. Äiti juoksenteli koko ajan paksu takki päällä ja lopulta älysi hikisenä hississä, että takinhan voi ottaa pois päältä. Vihdoin löysimme päiväkirurgisen osaston toimiston ja sen ainoan potilashuoneen. Olimme myöhässä jo 20 minuuttia.
Lopulta sähköt kuitenkin palasivat. Meitä nauratti niin kovasti, kun hoitaja sanoi topakasti toimistossa eräälle papalle, että: "te olette vielä siinä ja teidän pitäisi olla jo leikkaussalissa"!!
Pappa hätyytettiin vessaan vaihtamaan leikkaussalivaatteet.
Heti kun äiti poistui huoneesta hakemaan jotakin, tuli verikokeen ottaja ottamaan minulta verikoetta. Kaksi kertaa ihmettelin, miksi näin pieneen toimenpiteeseen on näin isot valmistelut. Laboratoriohoitaja oli huumorintajuinen. Hän sanoi tulevansa hakemaan lisää jos ei riitä. Lopulta meille tuli aika lähteä leikkaussaliin. Mie sanoin yhdelle hoitajalle, että hän on syönyt metwurstia, koska hänen henkensä haisi sille. Hoitaja sanoi, että ei ollut syönyt. Äiti epäili, että minun henki haisi. Annoin äidille luvan poistua siinä vaiheessa kun olin jo saanut vähän unilääkettä suoneen.
Kun heräsin, niin hämmästyin, sillä mie olin edelleen leikkaussalissa. Luulin nukutuksen häipyvän pikku hiljaa vasta heräämössä. Ei siinä tarvinnut kauan nokka tuhista. Äiti tuli minun luo heräämöön.
Kaikki päättyi hyvin. Nyt mie olen turvallisesti kotona, mutta silmän alus mustana. Avustaja oli vastassa ja sanoi, että sitä on nyt sitten tapeltu!
Huomenna jatkuu!

Hauskin sähköposti ikinä.

Nyt kerron siitä mitä Italiasta tulleessa sähköpostissa luki. Siinä luki puhelinnumerolla ja perässä numero. Toinen lause tarkoitti paljon kiitoksia. Päätin kuten mulla on yleensä tapana vastatat. Kirjoitin italiaksi, että italiankielinen avustajani on lomalla. Minä en ymmärrä italiaa. Avustajani tulee tiistaina.

Minä enkä tällähetkellä töissä oleva avustaja kumpikaan osata italiaa mut avustaja vastasi juontajalle netti sanakirjan avulla. Se oli aika hauskan kuuloista. Se on varmaan tyyliin. Minä ei ymmärrä italia. Ne päätteet tuntui olevan vähän hukassa. Puhelinnumerosta päätellen meillä on ainakin mahdollisuus soittaa sinne. Onneksi se on ilmeisesti halpaa.

Askeleen lähempänä radiota

Nyt minä olen todella kuohuksissa. Sain äsken sähköpostia, joka sisältää Italian radion puhelinnumeron. En ymmärtänyt sanaakaan mitä siinä luki. Saan tietää sen vasta tiistai iltana. Ei auta muuta kuin odottaa.

Suunnitelma edistyy.

Kuten kerroin aikaisemmin blogissani, aion osallistua Italian suurimman radio-kanavan ohjelmaan. Ohjelmassa valitaan kaksi kuulijaa joita juontaja haastattelee. Suunnitelma on edennyt niin, että avustajani on kirjoittanut Italian radion toimitukseen. Hän kertoi kuinka suuri radio fani minä olen ja, että olemme kuunnelleet tätä kanavaa. Harmittavaa että ohjelman juontaja ei osaa englantia tai ainakaan kovin hyvin.

Mun pitää ilmeisesti odottaa tiistaihin, kun italiaa osaava avustajani lähti pääsiäislomalle. Olemme sopineet seuraavaa. Haastattelu tehdään kahdella kielellä. Avustajani kuuntelee italiaa ja tulkkaa sen minulle suomeksi. Avustaja kääntää minun vastaukseni sitten suomesta italiaksi. Olen opetellut muutaman lauseen italiaa itsekkin, joten minäkin voin kääntää suomeksi niin, että suomalaiset kuulijat pysyvät perässä mitä me keskustellaan.

Tänään huomasin yhden jutun Italian radiosta, josta suomalaiset radiot voisivat ottaa oppia. Aina kun on joku englantia puhuva artisti langoilla, joka ei osaa italiaa, niin siellä on tulkki suorassa radiolähetyksessä, joka kääntää italian eglanniksi. Suomessa pitäisi mielestäni toimia samoin. Täällä valitetaan aina siitä, kun toimittajat eivät käännä haastateltavien puhetta. Ja jos kääntääkin niin lyhennellen. Suomeen pitäisi saada ehdottomasti samanlainen tulkkaus meininki, kuin Italiassa. Esimerkiksi kun Helmut Lotti oli haastateltavana, niin haastattelija ei kääntänyt kunnolla Helmutin lauseita. Se oli harmillista. Onhan täällä toki Huomenta Suomi, jossa haastateltavan puhe käännetään asiaankuuluvasti. Myös takavuosilta muistan Game Over ohjelman, jossa haastattelut käännettiin tarkasti. Että tämmöinen mielipide mulla oli tälläkertaa. Päivitän blogia, kun tulee uutta kerrottavaa asian tiimoilta ilmaantuu.

Maailman valloitus radion suhteen

Nyt minä aion kokeilla uutta jännittävää juttua. Aion nimittäin osallistua Italian suurimman radiokanavan ohjelmaan mihin valitaan kaksi kuulijaa ja sitten ne soittaa heille. Yleensä otetaan yhteyttä Italiasta Suomeen.

Mitäköhän tapahtuu jos suomalainen ottaa yhteyttä Italiaan. Se on kuulemma semmoinen ohjelma missä saa kertoa itsestään ja valita biisin mikä soitetaan. Sitten se juontaja haastattelee. Siihen ohjelmaan osallistutaan s-postilla. Katotaan kuinka meien käy.

Jos tästä tulee jotain niin ilmoitan heti kaikille. Olen pikkuisen opiskellut italiaa, kun minulla on italiankielinen hoitaja. En ole koskaan kokeillut soittaa mihinkään ulkolaiseen radioon, mutta mulla ei ole mitään hätää, kun käydään ne asiat etukäteen läpi että mitä mie aion sanoa.

Aion kehua Suomea kovasti. Kuten sanoin tämä on vielä suunnitteluasteella. Jatkan tästä samasta aiheesta, kunhan saan pikkuisen lisätietoja.

Ihailemastani puhujasta tuli ystäväni.

Nyt minä kerron siitä, kuinka tutustuin yhteen puhujaan Juhannuskonfrenssin päätöstilaisuudessa. Oli tullut nuori mies Pohjanmaalta, joka piti niin mahtavan puheen, että minä ja äitini emme olleet ikinä kuulleet mitään siihen verrattavaa. Lopulta keksin avustajan kanssa kirjoittaa hänelle. Kirjoitin, että hänen puheensa oli poikkeavan värikäs ja repäisevä. Hän vastasi minulle ja kysyi, että voisimmeko olla ystäviä. Vastasin totta kai.

Olemme nähneet kolmena kertana sen jälkeen. Ensimmäisellä kerralla hän esitteli minut pääkaupunkiseudun seurakunnan ihmisille, mikä oli minulle hämmentävä tilanne. Hänen oli määrä pitää puhe siellä, mutta myöhästyi alusta jonkin verran, koska oli minun kanssani pizzalla. Hän lupasi tarjota minulle kahdenkesken kaakaot seurakunnantiloissa, mutta laajensikin tarjousta koko seurakunnalle, kun hän esitteli minua muille. Täytyy tunnustaa, että siinä vaiheessa minua rupesi pikkusen hävettämään, koska ajattelin, että muut seurakuntalaiset vievät hänen huomionsa ja tavallaan varastavat meidän kaakaotuokion. Minulle tuli surupuseroon, kun en ehtinyt moikata häntä pois lähtiessäni, kun taksi tuli niin yllättäen.

Toisella kerralla tapasimme taas pääkaupunkiseudun seurakunnan tiloissa. Silloinkin jäi kaihoisa mieli, koska en tiennyt milloin näkisin uudestaan helsinkiläisiä kavereitani, kun olin muutamassa pois paikkakunnalta.

Yhden kerran näimme Juhannuskonfrenssissa Keuruulla. Matkustin sinne Tampereelta, jossa olin asumisharjoittelussa. Olen myös siirtänyt kerran taksin haku aikaa, että pystyin kuulemaan hänen saarnansa. Nyt on suunnittelun alla, että tämä mies tulisi kotkaan saarnaamaan. Katsotaan, jos saisin hänet ensimmäistä kertaa kotiini kylään.

Matkakassa päättyi tänään.

Minua pikkusen harmittaa, kun minun nimeä ei sanottu. Oisin toteuttanut pitkäaikaisen haaveeni matkasta Israeliin. Ainakaan jaossa olleeseen rahasummaan, se ei olisi kaatunut. Oli jännä seurata Matkakassa kilpailun etenemistä kolmen viikon ajan. Se jäi kaivertamaan, että kuulutettiinko minun nimeäni 18.3, kun en ollut radion ääressä. Noin kahden viikon ajan olen seurannut joka lähetyksen. Ekalta viikolta jäi joitain kuulematta.

Olen pitänyt tilastoja mistä kaupungista soittaneet kuulijat saivat eniten rahaa. Tässä tulee kolmen kärki. Kolmentena Lahti 2323 euroa. Toiseksi kiilasi hienosti Helsinki 3003 egeä. Myös mieletön pääpotti meni Stadiin 3299 euroa.

Minua harmittaa se kun Voicen avustuksella unelmastani olisi tullut totta, mutta ei sille enään voi mitään. Ehkä seuraavalla kerralla, jos Matkakassa vielä järjestetään joskus uudestaan. Tiedän etten ollut ainoa, joka jäi nuolemaan näppejään. Nyt ne selitti sen miksi kilpailijoista suurin osa oli helsinkiläisiä. Voicella oli arpakone, joka arpoi kilpailijat ja suurin osa yhteystietonsa lähettäneistä on ollut tietysti Helsingistä. Yritin vielä soittaa lähetykseen, mutta en päässyt läpi. Kirjoituksesta varmaan huomaa miten paljon minua harmittaa, mutta eiköhän se tästä.