Nyt kirjoitan aiheesta, joka on meillä kiellettyjen aiheiden listalla. Nimittäin Big Brotherin katsominen. Se nimittäin johti tämän blogin syntyyn. Big Brotherissa on ollut aikaisemmin, vaikka mitä. Ykkös tuotantokaudella oli minun entisen koulun puheterapeutti. Koko koulu kohisi siitä. Kaikki tiesivät, että hän on siellä. Yritin jälkeenpäin kysellä kovasti hänen BB-kokemuksista. Tietenkin hän oli kovin vaitonainen asiasta. Hän tuli kilpailussa kymmenenneksi.
Katsoin tämän tuotantokauden ekan jakson ihan mielenkiinnosta minkälaisia kilpailijoita sinne taloon tulisi. Tietysti siellä oli paljon eri vähemmistöjen edustajia. Ensimmäisenä taloon asteli kilpailija, joka osoittautuikin uskovaksi. Hän oli vanhempi naishenkilö. Olin hänen uskosta aivan fiiliksissä. Toivon että hän saisi todistaa muille asukkaille omasta uskostaan. Sitä minä en ymmärrä miksi hän meni semmoiseen paikkaan. Ois mielenkiintoista kuulla miten hänen käsityksensä BB:stä ovat muuttuneet. Aina on se vaara, että hänet potkitaan pihalle heti. Toivon että hän säilyisi talossa mahdollisimman pitkään. Aika näyttää miten tässä käy.
Sanoin yhelle kaverille ennen BB:n alkua, että olis hyvä, kun joku uskova menisi taloon. Kaveri vastas, että kuka niin hölmö olisi että menis BB-taloon. Tässä se nähtiin.Muuten BB on ihan hölmö ohjelma. Siellähän ei anneta vessa rauhaa ja nukutaan samassa sängyssä. Jos minä menisin BB-taloon mitä en tietenkään tee nukkuisin lattialla olohuoneessa. Se on raamatun vastaista, että miehet ja naiset nukkuu tuolleen samassa sängyssä ellei ole pariskunta.
sunnuntai 30. elokuuta 2009
maanantai 24. elokuuta 2009
Biisilista
Nyt kerron mitä kappaleita aion toivoa puhelinlangoilla. Tietenkin hyvien perustelujen kera.
Toivon Anneli Saariston Tää Yö kappaletta. Kuulin biisin nimen, kun kuuntelin jouluna nuhoitettua Puhelinlangat laulaa ohjelmaa vanhalta minidiskiltäni. Soittaja toivoi Jari Sillanpään ja Marionin duetoimaa Jouluyön Rauhaa. He keskustelivat kuka muu Suomessa on esittänyt kyseisen kappaleen. Vastaus oli Anneli Saariston Tää Yö. Sama kappale, mutta eri suomennos. Alkuperäinen kappale on tietenkin Andrea Bocellin Con te partiro.
Tapio Rautavaaran Korttipakka. Kun mie kuulin sen kappaleen ensi kerran hämmästyin, että se on ihan niinkuin raamatusta. Tosin viimeistä säkeistöä en allekirjoita.
Juha Tapion Luvattumaa. Se on Juha Tapion viimeiseltä albumilta. Se on niin hyvä, eikä sitä kuule koskaan radiosta.
Jos niin pitkälle päästään, että pääsen toivomaan Isän lempikappaleita niin ne ovat seuraavat. Harry Belafonten Venezuela ja Helmut Lotin Besame mucho.
Happoradio Puhu äänellä jonka kuulen. Olen tottunut siihen, että se on hyvä biisi ja niinhän se onkin, vaikka aluksi meinasin hermostua, kun se kokoajan soi radiossa.
Bobby McFerrin Don't worry be happy. Kaverini tykkää siitä ja sitä soitetaan aika harvoin radiossa.
Yö Pettävällä jäällä. Siinä on Juha Tapion hieno teksti.
Gregorian Moment of peace. Gregorianolla on pari hyvää biisiä ja tutustuin yhtyeeseen ensimmäisen avustajani levysoittimen kautta. Se on kaunis. Voisin toivoa toistakin Gregorianon biisiä, mutta siinä on aika huonot sanat, vaikka melodia on kaunis.
Josh Grobanin You Raise Me Up. Siihen löydät perustelut mun vanhoista blogeista.
Chiara Angel. Se on yksi minun suosikeista Euroviisujen historiassa. Muut Euroviisu suosikkini olenkin päässyt toivomaan radioon.
Näitä biisejä olisi lukemattoman paljon, mutta tässä on kermat päältä. Tästä listasta löytyy biisit joilla lähden yrittämään Puhelin Langoille.
Toivon Anneli Saariston Tää Yö kappaletta. Kuulin biisin nimen, kun kuuntelin jouluna nuhoitettua Puhelinlangat laulaa ohjelmaa vanhalta minidiskiltäni. Soittaja toivoi Jari Sillanpään ja Marionin duetoimaa Jouluyön Rauhaa. He keskustelivat kuka muu Suomessa on esittänyt kyseisen kappaleen. Vastaus oli Anneli Saariston Tää Yö. Sama kappale, mutta eri suomennos. Alkuperäinen kappale on tietenkin Andrea Bocellin Con te partiro.
Tapio Rautavaaran Korttipakka. Kun mie kuulin sen kappaleen ensi kerran hämmästyin, että se on ihan niinkuin raamatusta. Tosin viimeistä säkeistöä en allekirjoita.
Juha Tapion Luvattumaa. Se on Juha Tapion viimeiseltä albumilta. Se on niin hyvä, eikä sitä kuule koskaan radiosta.
Jos niin pitkälle päästään, että pääsen toivomaan Isän lempikappaleita niin ne ovat seuraavat. Harry Belafonten Venezuela ja Helmut Lotin Besame mucho.
Happoradio Puhu äänellä jonka kuulen. Olen tottunut siihen, että se on hyvä biisi ja niinhän se onkin, vaikka aluksi meinasin hermostua, kun se kokoajan soi radiossa.
Bobby McFerrin Don't worry be happy. Kaverini tykkää siitä ja sitä soitetaan aika harvoin radiossa.
Yö Pettävällä jäällä. Siinä on Juha Tapion hieno teksti.
Gregorian Moment of peace. Gregorianolla on pari hyvää biisiä ja tutustuin yhtyeeseen ensimmäisen avustajani levysoittimen kautta. Se on kaunis. Voisin toivoa toistakin Gregorianon biisiä, mutta siinä on aika huonot sanat, vaikka melodia on kaunis.
Josh Grobanin You Raise Me Up. Siihen löydät perustelut mun vanhoista blogeista.
Chiara Angel. Se on yksi minun suosikeista Euroviisujen historiassa. Muut Euroviisu suosikkini olenkin päässyt toivomaan radioon.
Näitä biisejä olisi lukemattoman paljon, mutta tässä on kermat päältä. Tästä listasta löytyy biisit joilla lähden yrittämään Puhelin Langoille.
lauantai 15. elokuuta 2009
Sisäiset taisteluni osa 2
Kerron mistä olen surullinen. Pohjustukseksi täytyy sanoa, että en syytä avustajia mistään, mutta silti koen, että jotain puuttuu. Mulla ei ole uskovia kavereita oikein paljon Haminassa. Muuta kuin pari hassua ja nekin on lähes kaikki mun äidin ikäisiä. Mulla ei ole uskovia nuoria kavereita, kuin oma sisko ja hänen miehensä. Kaikki on missä sattuu. Osa on Helsingissä ja osa on ulkomailla. Yritin hakea uskovaa avustajaa, mutta ne sähköpostit meni seurakuntaan kesäloma-aikaan.
En sano ettei ei uskossa oleva avustaja kelpaa. Onhan niitä uskomattomia avustajia ollut tosi monta. Kysyin seurakunnasta yhtä poikaa avustajakseni. Mutta hän oli saannut muita töitä. Kun sain tietää kuinka paljon työttömiä nuoria on seurakunnassa, tulin hyvin surulliseksi. En kertonut kuitenkaan surustani edes avustajalleni. Ne sähköpostit menee seurakunnan toimistoon ja makaa siellä kunnes minä olen hankkinut avustajan. Ainakin minusta tuntuu siltä. Seuraavan kerran kokeilen uutta kikkaa. Laitan eräälle yhdisykselle tietoa uskovan avustajan hausta, jos he voivat auttaa asiassa.
Erään kerran kun minulle haettiin uutta avustajaa eräs uskova poika haki paikkaa, kun siihen oli jo henkilö valittuna. Avustaja jonka sain oli tosi mukava ja hänen kanssaan meni hyvin. Tämä uusi avustaja tiesi jo tullessaan, ettei voi olla töissä paria kuukautta pidempään. Uskova poika, joka oli hakenut paikkaa haki myös kouluun syksyllä. Minulla oli sisäinen taistelu, jonka yritin pitää hallinnassa, mutta joka näkyi kuitenkin ulospäin. Toivoin ettei uskova poika pääsisi kouluun, vaan tulisi minulle avustajaksi silloisen avustajan työsuhteen päätyttyä.
Minä olin jo henkisesti valmistautunut, että tämä poika pääsee kouluun, koska naisia on sillä alalla niin paljon ennestään. Hän pääsi kouluun. Siitä asti olen haaveillut, että saisin tämän uskovan pojan vielä jonain päivänä avustajakseni. Toivossa on hyvä elää.
Meillä uskovilla on eri maailma, kuin ei uskovilla. Kun menin seurakuntaan viimeisen hakuprosessin jälkeen minulle tuli tosi haiku olo siitä, kun en saanut uskovaa avustajaa. Tiedän, että nämä kolme avustajaani ovat hyviä avustajia. Silti ensinnäkin A) Haluaisin uskovan avustajan. B) Haluaisin pitää samanlaista uskovien yhteyttä, kuten mulla oli kouluaikana Helsingissä.
En sano ettei ei uskossa oleva avustaja kelpaa. Onhan niitä uskomattomia avustajia ollut tosi monta. Kysyin seurakunnasta yhtä poikaa avustajakseni. Mutta hän oli saannut muita töitä. Kun sain tietää kuinka paljon työttömiä nuoria on seurakunnassa, tulin hyvin surulliseksi. En kertonut kuitenkaan surustani edes avustajalleni. Ne sähköpostit menee seurakunnan toimistoon ja makaa siellä kunnes minä olen hankkinut avustajan. Ainakin minusta tuntuu siltä. Seuraavan kerran kokeilen uutta kikkaa. Laitan eräälle yhdisykselle tietoa uskovan avustajan hausta, jos he voivat auttaa asiassa.
Erään kerran kun minulle haettiin uutta avustajaa eräs uskova poika haki paikkaa, kun siihen oli jo henkilö valittuna. Avustaja jonka sain oli tosi mukava ja hänen kanssaan meni hyvin. Tämä uusi avustaja tiesi jo tullessaan, ettei voi olla töissä paria kuukautta pidempään. Uskova poika, joka oli hakenut paikkaa haki myös kouluun syksyllä. Minulla oli sisäinen taistelu, jonka yritin pitää hallinnassa, mutta joka näkyi kuitenkin ulospäin. Toivoin ettei uskova poika pääsisi kouluun, vaan tulisi minulle avustajaksi silloisen avustajan työsuhteen päätyttyä.
Minä olin jo henkisesti valmistautunut, että tämä poika pääsee kouluun, koska naisia on sillä alalla niin paljon ennestään. Hän pääsi kouluun. Siitä asti olen haaveillut, että saisin tämän uskovan pojan vielä jonain päivänä avustajakseni. Toivossa on hyvä elää.
Meillä uskovilla on eri maailma, kuin ei uskovilla. Kun menin seurakuntaan viimeisen hakuprosessin jälkeen minulle tuli tosi haiku olo siitä, kun en saanut uskovaa avustajaa. Tiedän, että nämä kolme avustajaani ovat hyviä avustajia. Silti ensinnäkin A) Haluaisin uskovan avustajan. B) Haluaisin pitää samanlaista uskovien yhteyttä, kuten mulla oli kouluaikana Helsingissä.
sunnuntai 2. elokuuta 2009
Yhdeksänkymmentäluvun fiiliksiä.
Tämän kertaisen aiheen innoittajana toimi eilinen radio-ohjelma Kasari-yö. Se oli viisituntinen putki musiikkia kahdeksankymmentäluvulta. Mietin eilen, että kasari musiikki on ihan hyvää. Minä en hirveästi tunne kahdeksankymmentälukua, koska olen syntynyt kahdeksankymmentäluvun puolivälissä. Tästä syystä yhdeksänkymmentäluvun ilmiöt ovat tutumpia ja lähempänä sydäntäni. Elin yhdeksänkymmentälukua seuraavasti.
Minut lähetettiin yhdeksänkymmentäluvulla maailman parhaaseen kouluun Helsinkiin. Kotikaupungissani ei ollut minulle sopivaa koulua, eikä ole muuten vieläkään. Silloinen Radio Mafia oli aina auki automatkoilla Helsinkiin. Sieltä minä opin kuuntelemaan radiota. Välillä kun vanhempani tarvitsivat lepoa hoidostani minut vietiin siskoni kanssa siskon kummeille hoitoon. Kun siskoni kummit olivat töissä meitä hoiti heidän poikansa ja hänenen silloinen tyttöystävä eli nykyinen vaimonsa. Aina kun yritin kuunnella Radio Mafiaa tämä tyttöystävä sanoi, että se on aikuisten kanava. En tiedä vieläkään miksi hän niin sanoi, mutta tottelin häntä. Vaihdoin Radio-Suomeen tai johonkin muuhun kanavaan.
Yhdeksänkymmentäluvun musiikkia kuulin myös Game Over tv-ohjelmasta, koska siinä esiintyi aina artisti vieras. Silloisesta Helsingin paikallisradio Energystä kuulin ajan mukaisia listahittejä. Yhdeksänkymmentäluku oli mielestäni tv-ohjelmien kulta-aikaa. Silloin tuli katottua, vaikka mitä! Pientenlasten suosikki oli jossain vaiheessa Prätkähiiret. Minua ne eivät kiinnostaneet. Mun suosikkeja oli Kesähäät, NoppaPotti, MegaVisa, Hugo, Onnenpyörä, Bingo-Lotto, Game Over ja Onnenruutu. Siinä iso nippu hyviä tv-ohjelmia.
Nykyään telkussa joku nainen vain juoksee pallon perässä ja ihmiset saa lähettää viestejä hänelle. Ompas telkkari ohjelmien taso laskenut. Muistaako kukaan Hugo karkkeja. Ne oli minun lemppareita. Yhdeksänkymmentäluku on jäänyt kahdeksankymmentäluvun jalkoihin esimerkiksi musiikissa. Kahdeksankymmentäluvun musiikki hittejä soitetaan paljon enemmän, kuin ysärin musiikkia tänä päivänä. Kuuntelin Kasari-yötä siitä syystä, että oppisin jotain myös kahdeksankymmentäluvusta. Tavallaan lähetys oli hyvä ja toisaalta se oli ärsyttävä. Ärsytys johtui siitä, että yksi radiokanava soittaa jatkuvasti kasarihittejä, joten niitä ei olisi viittinyt enään kuunnella.
Puhelinlankoja opin kuuntelemaan vuoden 2004 alusta, kun äiti halusi säästää meitä lapsia Ronkka musiikilta eli heviltä ja sellaiselta. Voi olla, että äiti ei itse sitä muista, mutta minä muistan. Hoitoviikonloppuihin oman mausteensa toi siskon "koti-ikävä". Aina kun auton valot hävisivät näkyvistä, sisko kävi parkumaan, että hän lähtee kyllä mammalle. Vaikka hoito oli erinomaista. Kävin hoidossa vuoden ajan yksinkin, mutta sitten matkakustannustenkorvausjärjestelmä muuttui ja yksin matkustamisesta tuli liian kallista. Vielä yksi asia yhdeksänkymmentäluvusta. Osan nykyisistä Radio-Suomen juontajista muistan hyvin lapsuuden ajoilta Radio Mafiasta. Siinä tulikin aika tiivis kattaus yhdeksänkymmentäluvun historiaa. Ysärimuodista en muista, kun en ole koskaan ollut kiinnostunut aiheesta. Päätän blogin sanoihin. Kyllä yhdeksänkymmentäluku elää vahvasti muistoissani.
Minut lähetettiin yhdeksänkymmentäluvulla maailman parhaaseen kouluun Helsinkiin. Kotikaupungissani ei ollut minulle sopivaa koulua, eikä ole muuten vieläkään. Silloinen Radio Mafia oli aina auki automatkoilla Helsinkiin. Sieltä minä opin kuuntelemaan radiota. Välillä kun vanhempani tarvitsivat lepoa hoidostani minut vietiin siskoni kanssa siskon kummeille hoitoon. Kun siskoni kummit olivat töissä meitä hoiti heidän poikansa ja hänenen silloinen tyttöystävä eli nykyinen vaimonsa. Aina kun yritin kuunnella Radio Mafiaa tämä tyttöystävä sanoi, että se on aikuisten kanava. En tiedä vieläkään miksi hän niin sanoi, mutta tottelin häntä. Vaihdoin Radio-Suomeen tai johonkin muuhun kanavaan.
Yhdeksänkymmentäluvun musiikkia kuulin myös Game Over tv-ohjelmasta, koska siinä esiintyi aina artisti vieras. Silloisesta Helsingin paikallisradio Energystä kuulin ajan mukaisia listahittejä. Yhdeksänkymmentäluku oli mielestäni tv-ohjelmien kulta-aikaa. Silloin tuli katottua, vaikka mitä! Pientenlasten suosikki oli jossain vaiheessa Prätkähiiret. Minua ne eivät kiinnostaneet. Mun suosikkeja oli Kesähäät, NoppaPotti, MegaVisa, Hugo, Onnenpyörä, Bingo-Lotto, Game Over ja Onnenruutu. Siinä iso nippu hyviä tv-ohjelmia.
Nykyään telkussa joku nainen vain juoksee pallon perässä ja ihmiset saa lähettää viestejä hänelle. Ompas telkkari ohjelmien taso laskenut. Muistaako kukaan Hugo karkkeja. Ne oli minun lemppareita. Yhdeksänkymmentäluku on jäänyt kahdeksankymmentäluvun jalkoihin esimerkiksi musiikissa. Kahdeksankymmentäluvun musiikki hittejä soitetaan paljon enemmän, kuin ysärin musiikkia tänä päivänä. Kuuntelin Kasari-yötä siitä syystä, että oppisin jotain myös kahdeksankymmentäluvusta. Tavallaan lähetys oli hyvä ja toisaalta se oli ärsyttävä. Ärsytys johtui siitä, että yksi radiokanava soittaa jatkuvasti kasarihittejä, joten niitä ei olisi viittinyt enään kuunnella.
Puhelinlankoja opin kuuntelemaan vuoden 2004 alusta, kun äiti halusi säästää meitä lapsia Ronkka musiikilta eli heviltä ja sellaiselta. Voi olla, että äiti ei itse sitä muista, mutta minä muistan. Hoitoviikonloppuihin oman mausteensa toi siskon "koti-ikävä". Aina kun auton valot hävisivät näkyvistä, sisko kävi parkumaan, että hän lähtee kyllä mammalle. Vaikka hoito oli erinomaista. Kävin hoidossa vuoden ajan yksinkin, mutta sitten matkakustannustenkorvausjärjestelmä muuttui ja yksin matkustamisesta tuli liian kallista. Vielä yksi asia yhdeksänkymmentäluvusta. Osan nykyisistä Radio-Suomen juontajista muistan hyvin lapsuuden ajoilta Radio Mafiasta. Siinä tulikin aika tiivis kattaus yhdeksänkymmentäluvun historiaa. Ysärimuodista en muista, kun en ole koskaan ollut kiinnostunut aiheesta. Päätän blogin sanoihin. Kyllä yhdeksänkymmentäluku elää vahvasti muistoissani.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)