Nyt minä kirjoitan minun helmikuusta, mitä kaikkea minulla on ollut.
Ensin minulla oli vatsatauti sitten heräsin yhtenä yönä siihen, että selkään sattuu ja oksennutti. En lähtenyt sairaalaan koska kuvittelin, että se on taas vatsatautia.
Lopulta kun minä läksin sairaalaan- ensin minä menin oman alueen terveyskeskukseen ja sieltä naapurikunnan sairaalaan.
Olin siellä 9 päivää, kunnes minulle ilmoitettiin että minulla oli virtsakivi, joka pitää saada pois.
Kun virtsakivet yritettiin ottaa pois, minulla oli paha virtsatietulehdus. Munuaiseen asennettiin muoviputki, joka aiheutti sen, että minulle sattui vahinkoja vähän väliä.
Minä en voinut mennä tietenkään uimaan.
Samaan aikaan alkoi tämä koronahässäkkä.
15.3 tuli ilmoitus, että en saa lähteä mihinkään. En ymmärtänyt sitä aluksi, mutta olen pikkuhiljaa alkanut tajuamaan, kuinka vakavaa se on.
Minä en ollut aikaisemmin kaivannut uimista, koska minä tiesin etten voi mennä uimaan kun minulla on putki siellä.
Nyt kun putki on viety pois, niin minä haluaisin niin kovasti mennä uimaan.
Tämän hetkinen tieto, mitä meillä on niin elokuun loppuun asti rajoitukset pysyvät voimassa.
Vain on suositeltu kuntayhtymän taholta. En voi ymmärtää sitä kun täällä paikkakunnalla ei ole yhtään koronatapausta. On ollut mutta ne on hoidettu. Mun tiedossa on että yksi oli teho-osastolla, sekin hänen vika kun oli tekemisissä jonkun ihmisen kanssa jolla oli korona.
Että tälläinen ärsytys tällä kertaa. Onneksi radiossa ei ole koronarajoituksia!
Minäkin luovuin telkkarista ja osasta radioista, koska minulla on netti, jonka kautta kuuntelen radiota.
Eikä minulla ole puhelintakaan koska minulla tabletti joka hoitaa puhelimen virkaa- se toimii hyvin.
Että tämmöistä täällä.
