Kuinka putosin henkisesti.

Kerron eräästä automatkasta, jolloin tipahdin niin, että hetkeen en saanut mitään sanotuksi. Autossa oli ensisoitossa Suomirokkia cd. Minä en sen ihmeemmin sanoja kuunnellut, mutta yksi kappale sai minut tolaltani. Kaikkihan tietävät biisin Päivänsäde ja menninkäinen. Suomirokkia cd:llä oli sen niminen biisi. Se alkoi samallatavalla rauhallisesti, kuin alkuperäinenkin kappale. Mutta siitä olikin tehty rokkiversio. Eli siinä laulettiin hitaasti Aurinko kun päätti retken siskoistaan jäi jälkeen hetken päivänsäde viimeinen. Sitten yhtäkkiä se muuttui kovaksi rokiksi. Silloin en kiinnittänyt sanoihon sen kummempaa huomiota, kun kuuntelin vain, että kaikkea ne keksiikin. Tipahdin hetkeksi henkisesti ja rupesin nauramaan aivan hervottomasti. Naurusta ei meinannut tulla loppua. Naurua kesti koko biisin ajan. Koskaan en ole nauranut minkään biisin kanssa yhtä paljon kuin tämän. Kuunnelkaa vaikka itse Tyrävyön versio You Tubesta.