lauantai 26. syyskuuta 2009

Puhelinlankojen karenssi ei pidä!

Kuten aikaisemmissa blogeissani kerroin sain karenssin puhelinlangoilta. Olen kuuliaisesti pitänyt karenssia soittelusta, mutta muut soittajat eivät ole olleet yhtä nöyriä. Olen aina sanonut, jos Juha Tapio on Puhlareissa vieraana silloin on hyvä hetki osallistua ohjelmaan. Pari kertaa Juha on ollut siellä, mutta ekalla kerralla en vielä tuntenut artistia. Toisella kerralla kunnioitin karennssia, vaikka mieli teki kovasti soittaa lähetykseen. Nyt kolmannella kerralla aion rikkoa karenssia sanokoot kuka, mitä tahansa. Minä olen menettänyt kaksi mahdollisuutta, jos kolmannella kerralla onnistuisi. Onhan tästä kulunut jo viisi kuukautta, kun viimeksi vierailin ohjelmassa. En ole päässyt kunnolla keskustelemaan Juha Tapion kanssa, kun ihan pikaisesti vaihtamaan muutaman sanan, koska muu fanijoukko halusi myös nimmarin. Päätin jo Juhan Kouvolan keikan jälkeen, että kun mies saapuu Puhlareihin soitan varmasti. Aion toivoa vähän harvinaisempia kappaleita Juha Tapion tuotannosta. Lähden kahden toiveen taktiikalla liikkeelle. Suuremmoinen elämä albumin sinkku lohkaisut Suuremmoinen elämä, Kaksi puuta ja Minä olen sinä olet ovat soineet radiossa tiuhaan. Aion kuitenkin toivoa saman albumin kappaletta Luvattumaa. Se on mielestäni Juhan paluuta alkujuurilleen. Mulla onkin pari kysymystä tästä aiheesta, mutta se jääköön lähetykseen. Toinen olisi Juha Tapion versio kappaleesta Pettävällä jäällä, joka on kolme sinkkua sisältävällä kokoelma äännitteellä. Yritystäni päästä Puhelinlangoille muuten seurataan blogissani tiiviisti. Saas nähä kuinka äijän käy.

maanantai 21. syyskuuta 2009

ruusuja ja risuja

Nyt minun on pakko antaa ruusuja ja risuja tv-ohjelmille. Ensin ruusut. Kadonneen jäljillä on loistava ohjelma. Siinä näkee ihmisen turhautumisen, kun hän on yrittänyt itse etsiä kadonnutta henkilöä. Myös löytämisen riemu välittyy aitona katsojalle. Kuvausryhmä on kokoajan mukana, kun juontaja ja ohjelmaan hakenut etsivät kadonnutta henkilöä. Välillä johtolangat päättyvät umpikujaan ja etsintä tuntuu toivottomalta. Lopulta kaikki selviää ja etsijä kohtaa kadonneen henkilön.

Myös sunnuntainen Talentti oli aivan loistava. Esityksen keskeyttämisnapin painamiseen tuomarien sormet ovat tällä kaudella tosi herkässä. On Talentti, vaan niin uskomaton ohjelma.

Sitten käsittelyyn Diili. Mun on pakko antaa, sekä ruusuja, että risuja. Ruusuja sataa siitä, että tälläinen uuden tyyppinen työnhakuohjelma on tullut Suomeen. Siinä näkee hyvin toimiiko ihmisten kemiat keskenään. Risut tulevat ohjelman juontajalle. Varsinaista juontajaa ei tietysti olekkaan, vaan kilpailijoiden työnantajana toimii urheilupiireistä hyvin tunnettu hahmo eli Hjallis Harkimo. Minun mielestä suora palaute on periaatteessa hyvä juttu, mutta tämä henkilö saisi siistiä suutaan. Onhan kyseessä valtakunnallinen tv-lähetys. Kyllä sieltä nimittäin tuli pari sellaista sanaa, jotka eivät kuulu tv-lähetykseen. Olin aivan pöyristynyt, kun kuulin semmosia sanoja. Sillehän ei voi mitään, jos kilpailija päästää muutaman sammakon suustansa. En minä niitäkään kuuntele suopein korvin, mutta jos työantajakin käyttää vielä hurjempaa kieltä. Olisi avattava keskustelu tv kielenkäytöstä ja mikä on hyvän maun mukaista.
Tämmöistä mieltä minä olen syksyllä alkaneista sarjoista.

lauantai 19. syyskuuta 2009

Kuinka putosin henkisesti.

Kerron eräästä automatkasta, jolloin tipahdin niin, että hetkeen en saanut mitään sanotuksi. Autossa oli ensisoitossa Suomirokkia cd. Minä en sen ihmeemmin sanoja kuunnellut, mutta yksi kappale sai minut tolaltani. Kaikkihan tietävät biisin Päivänsäde ja menninkäinen. Suomirokkia cd:llä oli sen niminen biisi. Se alkoi samallatavalla rauhallisesti, kuin alkuperäinenkin kappale. Mutta siitä olikin tehty rokkiversio. Eli siinä laulettiin hitaasti Aurinko kun päätti retken siskoistaan jäi jälkeen hetken päivänsäde viimeinen. Sitten yhtäkkiä se muuttui kovaksi rokiksi. Silloin en kiinnittänyt sanoihon sen kummempaa huomiota, kun kuuntelin vain, että kaikkea ne keksiikin. Tipahdin hetkeksi henkisesti ja rupesin nauramaan aivan hervottomasti. Naurusta ei meinannut tulla loppua. Naurua kesti koko biisin ajan. Koskaan en ole nauranut minkään biisin kanssa yhtä paljon kuin tämän. Kuunnelkaa vaikka itse Tyrävyön versio You Tubesta.

maanantai 14. syyskuuta 2009

Talentti ja Kadonneen jäljillä

Kritisoin Talenttia, vaikkei toinen tuotantokausi ole vielä kunnolla ehtinyt alkaa. Katsoin syksyn ensimmäisen jakson Talenttia. Se oli esittely jakso, jossa kerrottiin kuinka kilpailu tulee etenemään ja maistiaisia esityksistä. Syksyn mittaan on tulossa muunmuassa mies, joka laulaa You Raise Me Upin. Se pääsi ilmanmuuta jatkoon. Päättelin tämän, kun esityksen aikana näytettiin liikutuksesta itkevää tuomaria. Minä en ymmärrä sitä, että joku pääsee jatkoon helpolla pop kappaleella. Toisin kuin tämä vaikea You Raise Me Up. En tiedä mistä se johtui, että tämä mies pääsi jatkoon. Ihmettelen suuresti minkäköhän takia se mies ylipäänsä meni Talenttiin. Laulukilpailujahan järjestetään muutenkin. Ainiin Idolssiin otetaan ,vain alle kolmekymppisiä. Mielestäni pitää olla aika vaikea suoritus, että pääsee jatkoon. En tiedä onko You Raise Me Up oikea biisivalinta tähän kilpailuun. En sano etteikö se olisi hyvä kappale. Päin vastoin hyvä kuin mikä. En vain osaa yhdistää tätä kappaletta siihen mieheen lainkaan. En tiedä miksi, se ei mielestäni sovi hänelle. Toivottavasti hän tulee jatkossa laulamaan jotain muuta, kuin You Raise Me Up. Myös ensimmäisellä kaudella Talenttia, joku yritti laulaa samaa kappaletta, muttei päässyt jatkoon. Saas nähä minkälaisia esityksiä tämä syksy tuo tullessaan. Toivon vain yhtä asiaa. Toivottavsti mahdollisimman moni lapsitähti pääsee jatkoon. Se on lapsille niin suuri elämys, kun pääsee telkkariin esiintymään. Oisi kurjaa katsoa, jos joku lapsi esiintyjä tiputettaisiin tuomarien yhteisellä päätöksellä kesken esityksen.
Sekin on mahdollista, jos kaikki tuomarit painavat panaisen lampun kesken esityksen. Lapsi on tietysti kovasti harjoitellut esitystä ja sitten onkin aika lähteä kotimatkalle, eikä ehdi edes näyttää koko esitystä loppuun.

Nyt tunnustan jotain. Aioin hakea Kadonneen jäljillä ohjelmaan. Suunnitelma tyssäsi siihen, että pitää olla oikeasti kadonnut kaveri, ennenkuin pääsee ohjelmaan. Kun näin ilmoitus vaatimukset masennuin vähäsen. Enkö minä pääsekkään tähän ohjelmaan. Odotin tietysti, että tää on samanlainen, kuin Novan Mitä kuuluu Marja-Leena. Siinä riittää, ettei ole nähnyt ystävää vähään aikaan. Aion kuitenkin hakea johonkin tv-ohjelmaan. Ensimmäinen jakso Kadonneen Jäljillä ohjelmasta putsasi koko pöydän. Nimittäin tytär etsi kadonnutta isäänsä. Heidän tapaamisensa oli todella koskettava. Katsokaa vaikka itse Maikkarin katsomosta, niin näette. Nyt iltapala ja suihku.