Tuttu biisi taas toivelistalla

Nyt minä kerron koko tarinan uudestaan, mutta älkää ihmetelkö sillä tätä tarinaa olen kertonut jo aiemminkin.

Avustaja! Lähde seuraavasta lauseesta liikkeelle kun kerrot tätä stooria radioon: Tarina menee yksinkertaisuudessaan niin, että olin osallistunut 10.3.2005 Puhelinlangoille. Olin päättänyt, että jos en silloin pääse läpi, niin sitten minä yritän äitienpäiväviikonloppuna Puhelinlangoille uudestaan. Minä pääsin sitten 10. päivä läpi. Sen jälkeen minä rupesin miettimään että miten kummassa minä saisin toiveeni läpi myös äitienpäivänä.
Tässä on hyvä opetus niille, jotka yrittää jatkuvasti lähetykseen: sinne ei aina pääse. Myös niille jotka pääsee aina läpi. Pointtini on siinä, että en silloin oppinut pysyä kaukana Puhelinlangoilta. Olin Puhelinlangoilla jatkuvasti yrittämässä. Eli pitäkää pikkusen aina taukoa jotta uudetkin pääsisivät juttelemaan ja kertomaan omista levytoiveistaan.

Minä päätin kysyä isoäitiä avuksi. Selitin hänelle ohjelman idean. Mamma suostui ehdotukseeni.
Lähetin sitten toiveen mamman puolesta netin kautta. Tämä toive oli silloin yllätys äidille, hän ei tiennyt meidän puuhista mitään. Mamma pääsi lähetykseen. Mamma jutteli toimittajien kanssa ja kertoi tämän laulun olevan minun toiveeni. Äiti ei osannut aavistaakaan mikä yllätys häntä odotti. Yllätys onnistui täydellisesti ja Mussukka purskahti itkuun. Sitä itkua kesti koko biisin ajan.
Paljastetaan lukijoille sekä kuulijoille mistä biisistä on kyse: Il Divon "Mama". Nyt kun mamma on siirtynyt ajassa ikuisuuteen, missä hänen on hyvä olla, minun pitää tunnustaa yksi asia. Aina kun kuuntelin tuon kyseisen nauhan, minulle tuli varsinkin aluksi hyvin surullinen olo, minä jopa itkin, koska mamman lähdöstä on niin vähän aikaa. Mamma kuoli huhtikuussa.
Tämä kappale muistuttaa hänestä. Aina kun minä kuulen kyseisen laulun, niin minulla tulee muistoja mieleen.

Tälläinen kertomus tämän biisin takana.

Omistan perintöaarteen.

Mamma kertoi aina meidän perheen lapsille satuja, kun olin pieni. Sadut hän usein ketoi minulle puhelimen välityksellä, koska mamma asui sen verran kaukana. Soittaessaan minulle mamma nauhoitti sadut samalla c-kaseteille. Saduissa minä seikkailin aina eri paikoissa ja minulla oli aina eri ammatti. Olin muunmuassa lääkäri, poliisi, farmaseutti, juoksupoika, sukelta ja puhelinkeskusvälittäjä. Joskus tarinoissa olin yksin kotona, kun isä ja äiti olivat lähteneet jonnekin. Kerran mamma sepitti, että siivosin salaa koko talon yllätykseksi vanhemmilleni.

Kuten kaikki tietävät jokainen kuolee joskus. Mamma kuoli jonkun aikaa sitten. Hän jätti minulle perinnöksi ison pahvilaatikollisen nauhoittamiaan c-kasetteja. Aluksi oli hankala tottua siihen ettei mamma enään soita minulle. Hän nimittäin soitti minulle päivittäin. Nauhoitin jopa mammalle oman soittoäänen kännykkään kesäavustajan kanssa. Puhelimen soidessa mikistä kuului: MAmma soittaa, Nikke vastaa puhelimeen. Mamman soittaessa ei ollut kiire vastata, jos oli vaikka suihkussa, koska mammalla ei ollut mitään tähdellistä asiaa. Hän vain halusi vaihtaa päivän kuulumiset.

Saimme viettää monta mukavaa puhelinhetkeä yhdessä. Välillä äiti meinasi hermostua, kun hän ei olisi jaksanut niitä kuunnella. Sain kasetit itselleni, koska siskoni on sen verran herkkä, että käy itkemään heti, kun kuulee mamman äännen. Tiesin jo mamman kuollessa, ettei sisko halua kuunnella niitä kasetteja. Sain c-kassut pari päivää sitten ja olen viettänyt jo monta hauskaa tuntia niitä kuunnellen. Olen ehkä kuunnellut vasta noin neljäsosan kaseteista. Paljon satuilua on siis vielä edessä.

Kuvausmatka raporttia

Nyt kerron siitä, mitä kuvausmatkalla oikein tapahtui. En kerro ketä ihmisiä oli kilpailemassa, mutta muuten kyllä.

Kun olin sinne matkalla, niin minua jännitti aivan mahdottomasti. Kun me pääsimme kuvauspaikalla, tuli julkisuudenhenkilö vastaan, joka oli matkalla Kymppitonnin kuvauksiin. Hissi oli niin pieni, etten minä mahtunut sinne sisään. Me jouduimme kiertämääm ulkokautta. Lopulta pääsimme studioon.

Kun minulle selvisi että pitää olla ihan hiljaa, minulle iski pakokauhu. Mitä jos minä alan yskimään kesken kaiken?? Sitten minä näin ohjelman juontajan maskissa. Kun ne kuvaukset alkoivat, kilpailijat menivät jakkaroiden avuilla omiin koppeihinsa. Minun piti keksiä keino mikä auttaisi siihen että minua ei rupeaisi naurattamaan. Lopulta keksin aika hyvän keinon: minun piti kuvitella että on ilta ja minä katsoisin normaalisti Kymppitonnia kotona. Se onnistuikin tosi hyvin.
Minulla oli vaikeuksia pitää pokerinaama kurissa kun kilpailijoilla oli hauskaa. Minua rupesi jännittämään siinä vaiheessa kun se kilpailu lähti oikeasti liikkeelle. Kun mainostauko tuli, ohjelman juontaja sanoi että nyt mennään mainostauolle. Oli jonkun sekunnin tauko ja sitten ohjelmajuontaja kertoi että nyt taas jatkuu.
Ruoka oli hyvää, minä söin possupataa.
Viimeisen ohjelman kuvaustaolla minä kävin kilpailijoitten luona takahuoneessa. Minä ihmettelin sitä miten yksi kilpailijoista voi syödä niin paljon suklaata! Selitykset kuulet sitten Kymppitonnissa. Minun piti testata niitä kuulokkeita kun viimeinen ohjelma oli kuvattu, mutta unohdin sen sitten kuitenkin.
Kuvauksissa on laput joita ohjaaja näyttää, jotta juontaja ymmärtää että nyt on aika kiire.

Minun piti kirjoittaa blogia jo aiemmin, mutta tuli hässäkkää. Nyt on tilanne rauhoittunut. Kun kävelin studiosta ulos viimeisen kerran, tuli sellainen olo, että tätähän olisi voinut seurata vaikka viikon putkeen. Tuli myös sellainen tyhjä olo.

Tästä kuullaan varmasti jatkossakin kun Kymppitonni-jaksot tulevat ulos elokuun viimeisellä viikolla. Nyt odotellaan sitä kolmatta H-hetkeä, milloin sekin tulee, eli haastattelua kaverini kirjan tiimoilta. Jatkuu joskus!

p.s. juontaja sanoi että meillä on täällä yleisöäkin, että terveisiä heille kun katotte tätä ohjelmaa.
p.p.s. vaikka olin tehnyt ison liudan hyviä kysymyksiä, emme kuitenkaan saaneet esittää niitä kun se tuli sille ohjelmatuottajalle yllätyksenä. (hän ei tiennyt asiasta yhtään mitään)Lopulta me sovittiin, että minun kuviin pääsy ei ole niin tarpeellista. Minua harmittaa kun minä olin tehnyt ison kasan niitä Kymppitonnikysymyksiä ja sitten kävi käry. No sille ei voi enää minkään!