MYSTEERIBLOGI 2

Nyt minun pitää oikoa erästä asiaa. Joku henkilö on sanonut jotain sellaista mitä en ole itse sanonut. Se joka on sanonut, niin en halua paljastaa intiimiteetti syystä. Myös sen takia, ettei henkilölle tule paha mieli. Se asia on yksinkertaisuudessaan niin, että minä en ole sanonut, että olen onnellinen saadessani elää. Olen sanonut yhdelle videolle saman asian, mutta olen kuitenkin sitä mieltä, että olen onnellinen saadessani elää tässä hetkessä. En ole missään nimessä sanonut maallisessa ohjelmassa äskeistä lausetta. Olen ainoastaan sanonut kahdessa radiohaastattelussa, mitä mieltä olen abortista. Sanoin silloin, että abortti ei ole oikein. Toisessa haastattelussa kysyttiin, mitä mieltä olen, kun ihmiset yrittävät saada minut kävelemään. Sanoin silloin, että olen onnellinen tässä pyörätuolissa. Tämä tässä pähkinänkuoressa mitä olen sanonut missäkin. Jos joku on kuullut tämän tarinan, niin se pitää osittain paikkansa. Ajattelin oikoa, ettei ihmisille jää väärää kuvaa asioista. Olen suhtautunut huumorilla tähän asiaan, vaikka se aluksi kiusasikin minua.

TALO ON HILJANEN

Kuten otsikko kertoo, on täällä tosi hiljaista. Viime kerralla kun talon asukkaat olivat reissussa, jäivät ne hoitajat jotka eivät lähteneet mukaan taloon pitämään jotakin kokusta. Osa asukkaista oli poissa eri syistä. Tällä kertaa lähtivät kaikki asukkaat ja hoitajat klo 16 Merikeskus Wellamoon ja palaavat noin klo 20. En halunut lähteä mukaan, koska minulle on tulossa vieras. On oudon hiljaista mutta ihanaa. Nautin hiljaisesta aulasta. Nyt alan pikku hiljaa odottamaan vieraani tuloa. Avustajani ja minä olemme ainoat henkilöt talossa. Tilanne on todella mahtava. Oikeastaan vieraani oli se joka päätti milloin hän haluaa tulla. Emme myöskään olleet varmoja minä keskiviikkona talon retki tapahtuisi. Sattui vain samaan päivään kun sovittu vierailu.

Saa nähdä minne ensikuussa retki tehdään.

HISTORIA TOISTAA MAHDOLLISESTI ITSEÄÄN

Olen aivan innoissani uutisesta jonka nyt kerron teille. Toukokuun 16 päivä tapahtuu jotakin historiallista, nimittäin Arja Koriseva on vieraana Puhelinlangat laulaa ohjelmassa. Tästä on noin 7 vuotta aikaa, olin silloin 16 vuotias kun päätin osallistua puhelinlangoille. Silloin oli ekan kerran vieraana Arja Koriseva. Yllätyksekseni pääsin heti lähetykseen. Silloin toivoin "My heart will go on" kappaletta. Puhelun lopussa Arja lupasi toivoa Helmut Lotin kassa laulamasa laulua. Odotimme sitä kun kuuta nousemaan, mutta Arja toivoikin laulua "Kissojen viikset kasteiset kukat". Se oli minulle kova pettymys. Viime viikolla kuulin että Arja Koriseva taas on lähetyksessä mukana. Olen innoissani koska nyt minulla on hahdollisuus päästä langoille ja toivoa Arjan ja Lotin yhteistä laulua ja jutella Arjan kanssa. Harmi ettei sama juontaja ole enää studiossa töissä. Hän on nykyään ihmissuhde valmentaja. Onko koskaan käynyt puhelinlangoilla niin, että on saanut puhuasaman vieraan kanssa kahdesti seitsemän vuoden välein.

Saas nähdä miten äijän käy?

POIKKEUS VAHVISTAA SÄÄNNÖN

Nyt kuten otsikko kertoo aion osallistua taas puhelinlankoihin. Varsinanen karenssiaika olisi puolesta vuodesta vuoteen, mutta sitä ei tiedä pääsisikö silloin edes läpi ja saattaisi mennä monta kuukautta ennenkuin päästäisi lähetykseen. Lähinnä on asettu karenssiaika sen takia, kun jotkut soittavat viikosta toiseen, eivätkä ymmärrä miksi karennsiaika on asetettu. Todellisuudessa he eivät katso karenssiaikaa ja ottavat summamutikassa soittajat lähetykseen. Tällä kertaa minulla on hyvä syy osallistua puhelinlankoihin ja aion toivoa venezuelaa, koska se on isän lempilaulu. Vaikka hän ei yleensä kuuntele iskelmämusiikkia, niin tämä on hänen lempparinsa. Katsotaan miten minun käy. Jos he kysyy, olenko ollut puhelinlangoilla aikaisemmin, niin tottakai vastaan, että olen. En kuitenkaan lähiaikona ole ollut, vaan marraskuussa viimeksi. Tälläinen blogi tällä kertaa.

ERIKOISIA PELKOJA

Nyt kirjoitan mitä pelkään. Kolme pahinta pelkoa. Pienenä pelkäsin aina muumien mörköä. Pelkäsin sitä aivan kauheasti. Jos se ei olisi sanonut mitään, niin sitten pelko olisi ollut ihan aiheetonta. Lähinnä pelkäsin sitä ääntä, joka oli ihan kauhea. Pelkään sitä ääntä vieläkin, vaikka tiedän, ettei se ole oikea. Ihminen näyttelee siellä sisällä. Minusta se on, niin kammottava. Tämä kuuluu LISTAN SIJALLE NELJÄ. Nyt aion paljastaa ne kolme pahinta. SIJALLA KOLME on koirakammo. En kestänyt sitä koiran haukuntaa. Kun avustajallani oli koirat mukana edellisessä kodissani, niin aina, kun joku tuli tuntia ennen minun kädet hikosi ja rupesin tärisemään niin, että minun olemuksessa huomasi sen. Kun se tilanne oli tapahtunut, niin rauhoituin välittömästi. Aina kun tulee kaverikoirat, niin pyrin väistämään niitä aika usein. Siskon koiriin olen tottunut, koska oli pakko tottua niihin. SIJALLA KAKSI on silmälääkäri pelko. Aina, kun menen silmälääkäriin, niin hän yrittää aukaista minun silmät. Vaistomaisesti laitan ne kiinni. Siinä menee jonkun aikaa, ennenkuin hän saa ne auki. SIJALLA YKSI on kaikista erikoisin pelko mitä maa päällään kantaa ainakin minun mielestä. Se saattaa kuulostaa hassulta. En pysty katsomaan kertakaikkiaan synnytysvideoita, kuin ottamalla äänet pois. Se on ihan kauheta, kun ihminen huutaa, mutta itsehän on tiensä valinnut. Poikkeustapaus on se, jos tiedän, ettei ihminen huuda. Pystyn silloin katsomaan sen. Muistan eräänkin kerran, kun katsoin sairaalaohjelmaa. Siellä oli tapaus, jossa käytettiin ensin normaalia synnytystekniikkaa. Lopulta, kun se ei onnistunut laitettiin imukuppi. Juuri silloin tuli voimakas ponnistus ja äiti huusi kivusta. Lopulta se operaatio päätyi siihen, että lapsi piti leikata ulos sieltä. Silloin en pystynyt katsomaan sitä loppuun. Toisen kerran muistan myös, kun kaverini oli katsomassa jääkiekko-ottelua. Sen jälkeen tuli sellainen ohjelma, kuin sydänääniä, joka oli sellainen synnytysohjelma. Ohjelma oli tehty yhteistyössä synnytyssairaalan asiakkaiden kanssa, koska sairaala oli lopetuksen alla. Silloin menin aikamoiseen paniikkiin. Kaverini piti pelastaa minut keittiöön, koska olin niin paniikissa. Eilen rohkaistuin katsomaan erilaiset äidit päätösohjelmaa. Siinä oli sellainen perhe, jossa oli yksi lapsi ennestään ja saivat toisen lapsen. Erikoista tässä perheessä oli se, että tämä äiti piti blogia kuuluisalla vauvanhoito sivustolla. Jokainen varmaan tietää mitä tarkoitan. Äiti suunnitteli toista blogia perustaakseen sellaisen. Siinä vaiheessa minulle tuli kiukku. Suutuin ohjelman tuottajille, että yritetäänkö tässä hakea mainostusta lisää. Oli pakko laittaa äänettömälle, kun en tiennyt milloin se synnytys tulee. Oli se aika karua katsottavaa, kun se synnytys alkoi. Siinä tarvittiin ilokaasua eikä sekään nähtävästi auttanut. Pystyin kyllä katsomaan sen koko touhun. Luulen, että koko homma oli lavastettu, sillä eihän kukaan voi tietää koska synnytys alkaa. En tiedä miten reakoisin, jos olisin synnytyksessä mukana. Olen päättänyt seuraavaa. Jos minun toinen sisko joutuisi sairaalaan, niin menisin hänen mukaan. Että tällanen blogi syntyi tällä kertaa.

Avustaja vaihtuu taas

Nyt minä aion kirjoittaa, kuinka monta kertaa avustaja on vaihtunut. Ensimmäisenä minua avusti n.kolmekymppinen nainen. En muista mikä hänen ammattinsa oli. Hän oli minulla ensimmäisenä kesänä 2003 avustajana. Sen jälkeen meidän yhteys katkesi ja en tiedä hänestä mitään. Minulla on sellainen periaate, että jos vanha avustaja ei pidä yhteyttä, niin minäkään en pidä. Vuonna 2004 valittiin sairaanhoitaja-opiskelija ja nykyinen fysioterapeutti. Hän muutti ensin Lappeenrantaan ja sieltä Helsinkiin. Hänen kanssa olen pitänyt yhteyttä. Vuosina 2005-2006 minua avusti silloinen lukiolaistyttö. Hänen kanssa ollaan tiiviisti pidetty yhteyttä. Hän on käynyt, vaikka missä. Koska minun blogi on henkilökohtainen en tarkoituksella julkaise missä hän on käynyt. Vuonna 2007 minua avusti sellainen kokki-opiskelija kuuden viikon ajan. Kuusi viikkoa siitä syystä, että olin sinä kesänä Tampereella kuukauden. Vuonna 2008 minua avusti vapaaseurakunnan pastori-opiskelija. Ikävä kyllä se loppui, kuin seinään. Hänen jälkeensä minua tuli avustamaan lähihoitaja. Kun hän lähti pois, niin minua tuli avustamaan metsätalousinsinööri. Hän oli minulla neljä vuotta. Siinä välissä muutin ensimmäiseen omaan asuntoon. Siellä avusti hänen lisäksi silloinen merkonomi-opiskelija. Heidän kanssaan työskenteli filosofianmaisteri. Kun hän lähti pois, niin tilalle tuli henkilökohtainen avustaja. Kun hän lopetti, niin paikkaa haki 16-vuotias poika. Hän oli hetken aikaa ja tilalle otettiin 18-vuotias poika. Hän oli hetken aikaa ja tilalle tuli nuori mies, joka oli loppuajan. Kun metsätalousinsinööri jäi opiskeluvapaalle, niin hänen tilalle tuli ensin entinen tehdastyöntekijä. Sitten, kun hän jäi pois, niin tilalle tuli melkein valmis sairaanhoitaja, joka muutti minun kanssa tänne nykyiseen asuntooni. Kun hän meni jatkamaan opiskeluja, niin tilalle tuli kokki. Tämä kokki lähti pois ja tilalle tuli vapaaseurakunnan pastori. Kun hän jää nyt pois, niin minulle tulee henkilökohtainen avustaja, joka on opiskellut henkilökohtaiseksi avustajaksi. Jos tämä kirjoitus kuulostaa tutulta, niin se johtuu siitä, että minä kirjoitin tämän blogitekstin eilen. Sitä ei ollut kuitenkaan missään ja julkaisen sen uudestaan. Kohta kirjoitan ihan uuden uutukaisen tekstin.

Uusi uimahalli

Kävin tänään uudessa uimahallissa uimassa. Se on tosi hieno paikka. Pikkuisen minua hermostutti mennä sinne, varsinkin, kun ekaluokkalaisia tuli uimaan. Vaikka olenkin niinsanotusti lapsirakas, niin en voi sietää sitä, että joku alkaa kiukuttelemaan. Sellainen kiukkukohtaus meinasi tulla, kun yksi lapsi ei meinannut totella uimaopettajaa. Onneksi siitä tilanteesta selvittiin aika hyvin. Olin kuvitellut, että lastenallas ja monitoimiallas olisivat samassa tilassa. Helpotus oli suuri, kun huomasin altaan olevan eri tilassa. Kuitenkin kävi niin, että lapsilla oli vähän aikaa uida tai sitten siellä oli tapahtunut joku kohtaus. Kohtaus sanalla tarkoitan, että ei mikään sellainen sairaskohtaus vaan joku kiukkukohtaus. Loppuaika oli ihan rauhallista pukuhuoneen puolella. Ei ollut sellaista sählinkiä, kuin alussa. Täytyy sanoa, että niiden uimaopettaja on liian tiukka. En tiedä oliko hän tosissaan vai leikillään. Minua rupesi naurattamaan siinä tilanteessa. Kuulin sivusta, kun uimaopettaja sanoi yhdelle pojalle, Jos et ole kunnolla, niin joudut naistenpuolella. Se oli sellaisessa tilanteessa, kun tämä poika ei riisuutunut. Muita ei uskaltanut päästää uima-altaaseen yksin. Minusta tämä uhkailu oli hyvästä tällä kertaa, mutta muuten minä en siedä uhkailua ollenkaan. Perustelen minkä takia en siedä. En halua sitä vaihetta lapsilla, etenkin yleisissä tiloissa, että ne saa itkukohtauksen ja rupeavat potkimaan ihmisiä. Silloinhan juuri ihmiset kiinnittävät huomiota siihen tilanteeseen eivätkä ymmärrä, että lapsilla on kaikki ihan hyvin. Se alkaa silloin häiritä muita ihmisiä ja se saattaa pahimmassa tapauksessa aiheuttaa ihmisissä, että he suuttuvat. Silloin se aikuinen on syypää siihen. Se aiheuttaa suuttumusta lapsen aikuiselle lisää. Ollaan sellaisessa kierteessä, että pahimmassa tapauksessa kaikki muut asiakkaat, jotka ei tahtoisi sitä kuulla, niin kuulee väkisinkin riitelyn. Muistan eräänkin tapauksen, kun olin uimaleirillä ja en halunnut mennä uimaan jostakin ihmeen syystä, mutta suihkuun oli pakko mennä. Odottelin suihkuvuoroa ja eräs poika ei tahtonut altaasta pois. Se meni lopulta siihen, että hoitajien piti raahata poika pois. Se ei ollut kenestäkään kivaa. Ei minusta eikä hoitajista. Tällaista tällä kertaa.