Tämän kertaisen aiheen innoittajana toimi eilinen radio-ohjelma Kasari-yö. Se oli viisituntinen putki musiikkia kahdeksankymmentäluvulta. Mietin eilen, että kasari musiikki on ihan hyvää. Minä en hirveästi tunne kahdeksankymmentälukua, koska olen syntynyt kahdeksankymmentäluvun puolivälissä. Tästä syystä yhdeksänkymmentäluvun ilmiöt ovat tutumpia ja lähempänä sydäntäni. Elin yhdeksänkymmentälukua seuraavasti.
Minut lähetettiin yhdeksänkymmentäluvulla maailman parhaaseen kouluun Helsinkiin. Kotikaupungissani ei ollut minulle sopivaa koulua, eikä ole muuten vieläkään. Silloinen Radio Mafia oli aina auki automatkoilla Helsinkiin. Sieltä minä opin kuuntelemaan radiota. Välillä kun vanhempani tarvitsivat lepoa hoidostani minut vietiin siskoni kanssa siskon kummeille hoitoon. Kun siskoni kummit olivat töissä meitä hoiti heidän poikansa ja hänenen silloinen tyttöystävä eli nykyinen vaimonsa. Aina kun yritin kuunnella Radio Mafiaa tämä tyttöystävä sanoi, että se on aikuisten kanava. En tiedä vieläkään miksi hän niin sanoi, mutta tottelin häntä. Vaihdoin Radio-Suomeen tai johonkin muuhun kanavaan.
Yhdeksänkymmentäluvun musiikkia kuulin myös Game Over tv-ohjelmasta, koska siinä esiintyi aina artisti vieras. Silloisesta Helsingin paikallisradio Energystä kuulin ajan mukaisia listahittejä. Yhdeksänkymmentäluku oli mielestäni tv-ohjelmien kulta-aikaa. Silloin tuli katottua, vaikka mitä! Pientenlasten suosikki oli jossain vaiheessa Prätkähiiret. Minua ne eivät kiinnostaneet. Mun suosikkeja oli Kesähäät, NoppaPotti, MegaVisa, Hugo, Onnenpyörä, Bingo-Lotto, Game Over ja Onnenruutu. Siinä iso nippu hyviä tv-ohjelmia.
Nykyään telkussa joku nainen vain juoksee pallon perässä ja ihmiset saa lähettää viestejä hänelle. Ompas telkkari ohjelmien taso laskenut. Muistaako kukaan Hugo karkkeja. Ne oli minun lemppareita. Yhdeksänkymmentäluku on jäänyt kahdeksankymmentäluvun jalkoihin esimerkiksi musiikissa. Kahdeksankymmentäluvun musiikki hittejä soitetaan paljon enemmän, kuin ysärin musiikkia tänä päivänä. Kuuntelin Kasari-yötä siitä syystä, että oppisin jotain myös kahdeksankymmentäluvusta. Tavallaan lähetys oli hyvä ja toisaalta se oli ärsyttävä. Ärsytys johtui siitä, että yksi radiokanava soittaa jatkuvasti kasarihittejä, joten niitä ei olisi viittinyt enään kuunnella.
Puhelinlankoja opin kuuntelemaan vuoden 2004 alusta, kun äiti halusi säästää meitä lapsia Ronkka musiikilta eli heviltä ja sellaiselta. Voi olla, että äiti ei itse sitä muista, mutta minä muistan. Hoitoviikonloppuihin oman mausteensa toi siskon "koti-ikävä". Aina kun auton valot hävisivät näkyvistä, sisko kävi parkumaan, että hän lähtee kyllä mammalle. Vaikka hoito oli erinomaista. Kävin hoidossa vuoden ajan yksinkin, mutta sitten matkakustannustenkorvausjärjestelmä muuttui ja yksin matkustamisesta tuli liian kallista. Vielä yksi asia yhdeksänkymmentäluvusta. Osan nykyisistä Radio-Suomen juontajista muistan hyvin lapsuuden ajoilta Radio Mafiasta. Siinä tulikin aika tiivis kattaus yhdeksänkymmentäluvun historiaa. Ysärimuodista en muista, kun en ole koskaan ollut kiinnostunut aiheesta. Päätän blogin sanoihin. Kyllä yhdeksänkymmentäluku elää vahvasti muistoissani.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti