Minun piti lähteä yhden toisen hoitokodin kanssa Lahteen. Heräsin aamulla ja nousin pihaan tulleeseen bussiin. Kun minut oli nostettu autoon avustajani kysyi missä on kiinnitysremmit. Kävikin ilmi ettei bussissa ollut kiinnitysremmejä. Suutuin ja olin todella vihainen bussin kuljettajalle. Eikö viesti tullut perille, että olin tulossa mukaan. Paikalla olleet luulivat, että aurinko paistoi silmiini, vaikka en minä siitä välittänyt. Reissun johtaja yritti rauhoitella minua. Bussikuski meinasi hakea kiinnitysremmit, jostain suuresta kaupasta. Minä olin niin raivona, että päätin etten lähtisi retkelle ollenkaan. Matkanjohtaja ja kuski yrittivät kääntää päätäni, mutta kun päätän jotain se pitää. Avustaja komppasi minua ja päätimme yksissätuumin ettemme lähtisi. Muuten matka olisi viivästynyt aika paljon, jos minua varten olisi pitänyt hakea kaupasta kiinnitysvehkeet. Sain sellaisen itkukohtauksen, että koko talo kuuli, kun palasin takaisin omaan asuntooni. Lähinaapurin tytärkin kurkkasi ovesta, että mikä on hätänä.
Lopulta me päätettiin avustajan kanssa mennä Kotkaan, vaikka olin vasta käynyt siellä. Eihän se Lahden reissua korvannut, vaikka hauskaa olikin. Ensikerralla yritin varmistaa, että kiinnitykset ovat varmasti matkassa mukana.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti