maanantai 28. joulukuuta 2015

TV-kevät 2016

Nyt minä aion kirjoittaa, mitä tv:stä tulee keväällä 2016. Ensinnäkin MTV3:lta tulee Saturday Night Live, jossa tehdään sketsejä viikoittain vaihtuvasta aiheesta. Siinä on joka viikko vieraileva juontaja. Minun mielestä aivan turha spektaakkeli. En aio katsoa. Varsinkaan, jos siellä kiroillaan. Sitten tulee semmoinen uutuussarja, jossa seitsemän julkisuuden henkilöä seikkailevat Perussa, ja yrittävät kiivetä vuoren huipulle. Sitä minä ehkä seuraan, katsotaan nyt. Sitten tulee joku pariskuntaohjelma, jossa etsitään miehelle sopivaa naista. Sitä en aio katsoa, koska pariskunnan etsimisohjelmia tulee liikaa. Sitten tulee semmoinen ohjelma, kuin katastrofikokki, jossa on kilpailijoina ihan tavallisia ihmisiä, jotka eivät osaa laittaa ruokaa. Sitä minä aion katsoa. Sitten tulee pariskuntaohjelma 2, jossa haastatellaan pariskuntia siitä, kuinka he ovat tähän tulleet, kuinka he ovat rakastuneet yms. Sitä en aio katsoa. Sitten tulee kaupan päälle ohjelma, jossa amerikkalaistuneet suomalaismiehet yrittävät etsiä itselleen suomalaista naista. Voice of Finland tulee taas. Minun ei tarvitse siitä selittää sen enempää, muuta kuin se että siinä on 5. kausi joka polkaistaan käyntiin.


Viimeisimpänä, mutta ei suinkaan vähäisempänä, on suosikkiohjelmani, joka tekee paluun. Sen nimi on Haluatko miljonääriksi?. Haluatko miljonääriksi säännöt ovat lyhykäisyydessään seuraavat: 15 kysymystä, ja pääpalkinto 1 000 000 euroa. Voi kuulkaa, sitä peliä on hakattu sekä lautapelinä, että tietokoneversiona. Kerran minä pelasin yksin, kun kaikki muut joukkueen jäsenet olivat tippuneet matkann varrella pois. Voitin sen muka 1 000 000 euroa. Olisin päässyt oikeassa pelissä monta kertaa loppuun asti. Haluatko miljonääriksi - juontajat ovat vaihtuneet tiuhaan tahtiin. Ihan alussa sitä juonsi Lasse Lehtinen. Sitten hän sai paikan Brysseliin Europarlamenttiin. Samassa rytäkässä se vaihtui MTV3:n omistukseen. Sitä juonsi Ville Klinga. Oli vuosia vuosia vuosia välissä, kun sitä ei ole tullut telkkarista.

Nyt se tulee uudestaan, ja sitä juontaa tällä kertaa Radio Suomipopin Aamulypsystä tuttu Jaajo Linnonmaa. Olen erittäin fiiliksissä siitä, että se tulee taas. Kukaan Suomessa ei ole aikaisemmin päässyt loppuun asti. Jos minä olisin tiennyt, että Haluatko miljonääriksi tulee taas, olisin hakenut ehdottomasti mukaan. Sitä en olisi tiennyt, että olisinko päässyt TV:seen asti, muuta kuin sen verran, että avustajani olisi pelannut viisasta ja vikkelää, joka oli karsintapeli, jossa piti laittaa annetut vaihtoehdot oikeean järjestykseen mahdollisimman nopeasti. Sitten olisi harmittanut, jos en olisi päässyt pelaamaan. Olen niin fiiliksissä siitä, että hyvä etten pyörtynyt onnesta kun kuulin että ohjelma tekee paluun. Jos seuraavalle kaudelle haetaan kilpailijoita, niin ehdottomasti haen mukaan.

Että tämmöisiä ohjelmia.

perjantai 18. joulukuuta 2015

Haikeita muistoja

Kuten otsikko kertoo, olen ollut todella haikeana tämän kuluneen viikon. Yksi syy on tietysti se, että kaverini tulee käymään pitkästä aikaa. Siitä en halua kertoa sen enempää.

Suurin syy on se, että YleX Jälki-istunto loppui noin puoli tuntia sitten. Se oli heidän viimeinen lähetyksensä YleX:llä. Olisin mieluusti soittanut lähetykseen, mutta kun siihen ei annettu tilaisuutta, eikä minulla oikein ollut haluakaan soittaa. YleX Jälki-istunto loppui siihen, kun eräs yhtye esitti yhden laulun. Samalla päättyi molempien juontajien YleX-ura. Minä meinasin lähettää heille kukkia, mutta Haminasta käsin on vähän hankala järjestää kukkia. Minun paras muisto Jälkästä oli se, kun he soittivat Kiinaan kesken iltapäiväohjelman selvittääkseen sitä, että löytyykö Kiinan suosituimmasta ravintolasta yhtä kana-annosta.

Aion heti laittaa saman tien juontajan henkilökohtaiseen sähköpostiin viestiä. En yleensä tee niin, mutta opin tuntemaan hänet kun olin siinä YleX iltapäivässä käymässä vuonna 2012. Huomasin, että se on oikeasti ihan kiva ihminen myöskin, kun mikit olivat kiinni. En yleensä myöskään ota niin rankasti juontajan lähtöä, mutta kun tunsin hänet niin hyvin. Nyt minua itkettää, mutta eiköhän se tästä ajan kanssa mene ja uusi iltapäivä alottaa vuoden alusta. En ole kenellekään kertonut, että olen surullinen, koska he pitävät ehkä minun ajatusta pähkähulluna. Moni saattaisi sanoa että eihän se ole kuin yksi radiojuontaja, mutta kun päivittäin sitä kuuntelee, niin meistä tulee ystäviä.

Että tämmöinen blogi tällä kertaa.

lauantai 28. marraskuuta 2015

Suomiloven toinen tuotantokausi

Kuten otsikko kertoo, Suomilovessa on vihdoinkin uusi tuotantokausi. On ihanaa katsoa, kun ihmiset yllättyvät aidosti. Minä olisin mielelläni hakenut mukaan toiselle tuotantokaudelle, mutta en saanut oikein aikaiseksi sitä hakemusta. Päätin, että jos Suomilovesta tulee kolmas kausi, niin sinne minä haen mukaan. Olin päättänyt artistin/yhtyeen, ja ystävän kenet yllättäisin Suomiloven kolmannella tuotantokaudella, mutta se suunnitelma meni lyttyyn kun se yhtye esiintyi Suomiloven toisessa jaksossa, joka tuli eilen ulos. Yhtye olisi ollut Apulanta, ja kappale Valot pimeyksien reunoilla. Olisin yllättänyt minun sijaisavustajan.

Minua pikkuisen harmittaa kun suunnitelma meni lyttyyn. Onneksi minulla on varasuunnitelmia vaikka muille jakaa, mutta niistä en tietenkään puhu. Tai yhdestä minä voin puhua, koska he tuskin lukevat tätä blogia. Olen alkanut kaveeraamaan kehitysvammaisten ystävien kanssa. Mikäli olen ymmärtänyt oikein, eräs niistä ystävistä tykkää Antti Tuiskusta. Jos Antin saisi mukaan kolmannelle kaudelle, niin olisin innoissani. Kappale olisi vielä auki. Tietenkin semmoinen biisi jossa ei kiroilla.

Minua harmittaa se Apulanta-case. En tiennyt mitä olisin valinnut Apulannan tuotannosta toisella tuotantokaudella, mutta kun tämä kyseinen biisi tuli niin ajattelin heti yllättää ystävän. Minua rupesi oikeasti harmittamaan. Sille ei voinut mitään. Täytyy arpoa kolmen suunnitelman kesken, minkä niistä toteutan Suomiloven kolmannella kaudella.

Että tämmöistä täällä.

perjantai 30. lokakuuta 2015

Radioura urkenee

Niinkuin otsikko kertoo, olen taas menossa radioon. Ensin minä menen tässä kahden kuukauden sisällä Kymenlaakson radioon ainakin tutustumaan ja mahdollisesti haastatteluun. Toinen vähän isompi homma on se, että pääsen tammikuussa taas Puhelinlangoille studioon kun he tykästyivät minuun siellä edellisellä kerralla.

Samalla minä pääsen YleX etusivun haastatteluun tästä minun cp-vammasta oikein suoraan radiolähetykseen vieraaksi. Minua vähän pelottaa se, että kuinka paljon minä puhun siellä. Nyt selitän hieman tätä edellistä lausetta. Minulle annetaan kysymyksiä etukäteen. Minua pelottaa se, että kuinka paljon minä puhun ohi suuni seuraavaan kysymykseen vaikka sitä ei ole edes esitettykään koska minä muistan ulkoa ne kysymykset. Samalla pitää kontrolloida sitä, että kuinka paljon aikaa yksi vastaus saa kestää että me pääsemme haastattelussa eteenpäin. Minulla on tapana rönsyillä minne sattuu, koska minä muistan ne kysymykset ulkoa. Toivottavasti ei tapahdu semmoista jäätymistä kuten Yle puheen haastattelussa tapahtui. Olin niin väsynyt, enkä muistanut ollenkaan mitä minun piti vastata kysymykseen. Avustajan täytyi sanoa kysymys uudestaan ennen kuin minä tajusin mitä hän tarkoitti. Odotan innolla sitä haastattelua, samalla minä pääsen Kysy mitä vaan - ohjelman vieraaksi YleX:n foorumille.

Että tämmöistä kaikkea minulla on suunnittelussa.

perjantai 23. lokakuuta 2015

Edelleen haaveena

Olen useamman kerran haaveillut radiojuontajan urasta, ja olen selvittänyt asiaa. Minun kohdallani se ei ole yksinkertaista, mutta yritän kovasti sen eteen tehdä töitä että joku päivä ihmiset ottaisivat minut töihin alalle.

Olen haaveillut nimittäin radiojuontajan urasta jo lapsesta saakka. Aluksi se tuntui leikiltä mutta nyt isompana olen huomannut että radio on minun juttu. Sitä kautta ihmiset kuulisivat minun sairaudesta. Eihän tämä cp-vammaisuus ole mikään sairaus sinänsä, mutta joku ihmiskunta on siinä käsityksessä että kun on vammainen et voi tehdä mitään. Haluaisin niin kovasti kaataa ihmisten ennakkoluuloja. Kyllä vammainen osaa tehdä asioita jos niin haluaa.

Olen selvittänyt että missä voisi opiskella radiojuontajaksi ja ainut paikka olisi Helsinki. Minulla ei ole päätöstä kuin yhdestä henk.koht avustajasta. Ei se avustaja siihen vaikuta vaan se että pitäisi muuttaa kokonaan Haminasta pois, etsiä sopiva asunto Helsingistä ja opiskelu tapahtuisi niin, että avustaja saisi ainoastaan auttaa kirjoittamalla vastaukseni ylös. Avustaja ei saisi missään nimessä puuttua vastauksiini. Näin opiskelu olisi sitä kautta hankalaa, kun en tietäisi mikä on oikea ja mikä väärä vastaus.

Siksi olen pyrkinyt kertomaan asioita mediaan mutta haluaisin kokeilla miltä radiojuontajan ura oikeasti tuntuu. Nyt olen aina saanut olla kertojan roolissa. Tiedän että lähetystä pitää valmistaa etukäteen ja kirjoittaa jonkunlainen käsikirjoitus. Olen perillä radiojuontajan hommasta aika paljon, koska minua kiinnostaa radiotyö ihan älyttömästi, esim. kun olin tutustumassa Puhelinlangoilla olisi pitänyt vaatia että olisin enemmän äänessä, mutta siellä oli kuuluisa muusikko vieraana ja annoin suosiolla sen paikan hänelle koska hänen faninsa halusivat tietenkin jutella itse artistin kanssa. Minulla on kuitenkin edelleen se haave että pääsisin joskus Puhelinlangoille juontamaan lähetystä. Silloin Puhelinlankojen tekeminen näytti niin kivalta. Minä tiedän että se on joskus rasittavaakin eräästä syystä, jota en halua tässä kertoa.

Että tämmöinen haave minulla olisi. Kerran minä olin lähellä päästä radiojuontajaksi, mutta se kaatui siihen kun eräs asia ei mennyt niinkuin sen piti mennä, koska eräs henkilö jonka piti hoitaa se asia sairastui hyvin vakavasti. Tämän jälkeen ei tehty sitä ohjelmaa. Se haave jäi taaskin haaveeksi. Minulla oli jo ohjelmaan sopiva aihe valmiina, mutta se meni jo.

keskiviikko 21. lokakuuta 2015

Muistoja muistoja vain

Tämä otsikko on hieman kummallinen, mutta selitän hieman sitä. Ennen muinoin, kun minä kuuntelin YleX:ää aika aktiivisesti, sieltä tuli aika mielenkiintoisia kilpailuja kuten Rex veritas, tavis vs tavis jne. Sieltä oppi aika paljon asioita ja niihin oli aika helppo osallistua. Ei tarvinnut tietää vaan arvata.

Nykyään Rex veritaksen tilalla on Pingsanapong johon on aika hankala osallistua, kun minä en tiedä mikä on yhdyssana ja mikä ei. Jos siellä olisi ruoksanastoa minä keksisin vaikka kuinka monta, esim. makkarasta, mutta kun siinä on se ongelma että niitä sanoja ei kerrota etukäteen vaan vasta kilpailutilanteessa. Minun on aika hankala keksiä noin vain yhdyssanoja ja sitten siellä on aikaraja. Toiseksi minä en tiedä mitkä ovat erisnimiä. Sen kilpailun idea on lyhykäisyydessään seuraava: Kun se kisailtiin ekan kerran, se oli ensimmäinen YleX jälki-istunto lähetys. Tuotantotiimit olivat YleX iltapäivän lopettamisen jälkeen päättäneet, että Rex veritas otetaan ohjelmistosta pois sen takia että kuulijat googlettelivat asioita kysymysten aikana, ainakin luulen niin. Pingsanapongissa ei voi googlettaa, vaan sen idea on että pitää keksiä yhdyssanoja ilman googlea.

Aika hyvin Pingsanapong toimii käytännössä, mitä nyt pieniä virheitä sattuu. Se on välillä huumorikilpailu. Juontavat eivät ota tosissaan yhdyssanoja, mikä on minun mielestä hyvä asia. Ei kilpailun pidä olla vakavaa. Toinen johon en voi osallistua myöskään on Sanasta sanaan - kilpailu, jossa pitää sanoa samalla kirjaimella alkava sana johon edellinen on päättynyt. Minä en voi osallistua siihen sen takia että minun on vaikea hahmottaa sitä kirjainta johon edellinen sana päättyy.

Ainoa kilpailu johon voisin osallistua on YleX aamussa oleva Lööppiralli. Siinä pitää arvata vaihtoehdoista mikä sana puuttuu kolmesta lööpistä, mutta siinä on yksi ongelma. Se tulee 7.30 aamulla. Minun avustaja tulee töihin klo 12 eivätkä hoitajat ehdi tietenkään soittamaan, koska ihmisten pitää päästä ylös sängystä enkä minä tiedä että haluaisivatko hoitajat olla radiossa. Jos lööppiralli tulisi iltapäivästä, niin sitten minä soittaisin joka ikinen kerta kunnes pääsisin läpi.

On kaksi kilpailua joihin haluaisin osallistua. Toinen on Mututuntuma, jossa arvaamalla voi voittaa YleX palkintoja, mutta katsotaan jos joku kerta soittaisin sinne. Minä en lauantaina ainakaan soita, sen olen päättänyt, mutta joku sunnuntai voisi ehkä kokeilla jos ei olla menossa hirveällä kiireellä vapikseen. Sen takia minä en halua lauantaina soittaa, koska minulla on niin paljon muuta tekemistä. Toinen mihin haluaisin soittaa on Soittoruletti, jossa yhden soittajan pitää arvata onko seuraava soittaja mies vai nainen. Se tulee myöskin ainoastaan lauantaisin enkä minä lauantaina halua pääasiassa soittaa, mutta minulla on Rex veritasta niin ikävä. Harmi että ihmiset googlettaa. Rex veritas ei olisi ehkä loppunut jos ihmiset eivät googlettaisi.

Että tämmöistä mieltä minä olen.

lauantai 17. lokakuuta 2015

Radio Suomen ja YleX:n soittolistat

Nyt tulee semmoinen asia, jota minä seuraan joka viikko. Tähän blogiin tulee kommenttia erilaisista biiseistä joka lauantai alkaen tästä viikosta.

Ensin otetaan käsittelyyn YleX:n soittolista. Sinne nousi tänään Ronya - GTFO. Se kappale kuulosti ihan 80-luvun Madonnalta. En tiedä onko se hyvä vai huono asia. Minä tykkään Ronyan vanhemmista biiseistä, mutta en tästä kyseisestä 80-luvun tyylistä. Jos minä antaisin arvosanan tälle niin se olisi 7,5./10.

Seuraava kappale on Himmeet kuviot - Hyppää mun kyytiin. Kappale oli ihan sopiva YleX:n soittorotaatioon, mutta minua häiritsee se että näitä räppitulokkaita on liikaa. Siinä kappaleessa ei saa oikein selvää että mistä siinä karataan. Kuulen aina että karataan kakalta vaikka siinä ei sitä tarkoitettu vaan jotain ihan muuta. Minä en saa selvää mitä siinä kyseisessä kohdassa lauletaan. Arvosana tälle on 7.

Seuraavaksi otetaan käsittelyyn Jonne Aaron - Mitä sä ajattelet (anna sun äänesi kuulua) ft. Jeremy Folderol. Se on aika mielenkiintoinen yhteistyö. Kuulin sen tänään vasta ekan kerran, enkä osaa sanoa siitä vielä yhtään mitään muuta kuin sen että annan 8.

Sitten seuraavaksi otetaan käsittelyyn semmoinen kappale kuin View - Lace ft. LCMDF. Minä olen kuullut muutaman kerran kyseisen kappaleen. Se ei oikein lähde. Naisäänet on piilotettu jonkun koneen alle, eivätkä naiset pääse selkeästi esiin. Yleensä jos tehdään joku duettokappale niin siinä on naiset äänessä kaiken aikaa. Arvosana tälle 1.

Seuraavaksi uusi YleX:n soittolistalle noussut biisi, jonka nimestä minulla ei ole mitään hajua, enkä minä kuullut sitä kokonaan. Minä anna tälle 3, mutta minä palaan tähän artistiin kun kuulen vähän useammin sitä.

Viimeisenä nostetaan Sakke Aalto - Melkein kuollut. Kappale on ihan ok. Hän on voittanut aikasemmin rytmibarometrin silloin kun se oli vielä hengissä, kappaleella Olet vapaa. Silloin ne eivät voineet nostaa sitä YleX:n soittolistalle koska hän oli salanimellä Keko Salata, ja on sitä edelleen. Tälle annan 8.

Siinä tämänviikkoiset YleX:n soittolistalle nousseet uutuusbiisit, nyt siirrytään Radio Suomen soittolistaan.

Viime viikolla Radio Suomen soittolistalle nousi kappale J.Karjalaiselta, joka kertoo hänen lapsuuden ystävästään, joka ehkä kuoli myöhemmin tai sitten ei. Kappale on hellyyttävän ällöttävä. Se sai tietenkin levylautakunnasta voiton viime viikolla kun se esiteltiin. Sinänsä aika huvittavaa, että levylautakunta tulee klo.13 ja soittariuutuudet esitellään noin 11.30.

Viime viikolla nousi 50-luvun henkistä musiikkia. Amerikkalaiset olivat innostuneet Frank Sinatrasta ja muista 50-luvun yhtyeistä. Se sai hirveän suosion amerikkalaisissa radioissa. Nyt tämä 50-luvun henkinen brittiläinen yhtye, jonka nimeä en muista, soi täällä Euroopassa. Sitten arvosanat J.Karjalaiselle ja tälle luvun 50-luvun yhtyeelle. J.Karjalaiselle 7 ja tälle toiselle 5.

Sitten Tapio Liinoja kappaleella jonka nimeä en nyt muista. Se oli aika perusiskelmää, mutta mielenkiintoisesti tehty. Biisissä oli puheosuuksia. Se teki aika mielenkiintoisen kokonaisuuden. Tapio Liinoja on tuttu Lapinlahden linnuista. On hyvä että hänkin tekee muutakin kuin huumorimusiikkia. Arvosana 6/10.

Sitten Radio Suomen soittolistalle nousi 80-luvun yhtye Paul Oxley's Unit - Helsinki Town. Kappale on ihan hyvä minun makuuni. Arvosana 9. Tämä nousee minun sellaiselle soittolistalle jota ei uskalla toivoa Puhelinlangoilla.

Viimseiseksi viime viikolla nousi Chisu - Anna askeleen viedä. Se on sinänsä aika hassua minun mielestä että tämä ei ollut Chisun varsinainen toinen sinkku, vaan pelkästään albumiraita. Varsinainen toinen sinkku on ehkä tulossa. Sen nimi on Tuut mua vastaan. Minä en tykkää, että sekoitetaan uskonto ja biisit keskenään. Totta kai Gospelmusiikissa saa olla hallelujaa, mutta ei muuten jos ei oikeasti tarkoita sitä. Arvosana tälle 7.

Siinä oli viime viikon Radio Suomen soittouutuudet. Nyt mennään sitten tämän viikon biiseihin jotka nousivat tämän viikon soittolistalle.

Ensimmäisenä nousi semmoinen artisti kuin Iida Elina kappaleella Laivat. Kappale oli juuri sopiva tähän syksyyn kun siinä laulettiin marraskuun öistä. Musiikkityyli ei ollut minun makuun. Arvosanaksi 6.

Sitten soittolistalle nousi joku norjalainen yhtye, jonka nimeä en muista. Se oli aika kivaa poppia. Arvosanaksi annan 7.

Seuraavana Juha Tapio - Eläköön. Tämä on Juha Tapion albumin avausraita. Minä tykkään Juha Tapiosta artistina. Olen seurannut hänen uraansa toisesta levystä lähtien, mutta tämä albumi ei ainakaan vielä sytyttänyt. Kun hän sai ison levy-yhtiön taakseen, hänen musikaalinen ura nousi tähtiin. Juha Tapio on tullut isosti suuren yleisön tietoisuuteen. Olen istunut monesti Juha Tapion keikalla. Aika moni uskova epäili silloin kun Juha Tapio aloitti ison levy-yhtiön leivissä että hän maallistuu. Vaikka se ei enää ole niin hengellistä, niin kaikissa kappaleissa on kuitenkin sanomaa, kuten esimerkiksi biisissä Luvattu maa, joka julkaistiin albumilla Suurenmoinen elämä. Tämä on hänen toinen albumi sen jälkeen kun hän siirtyi isolle levy-yhtiölle. Juha Tapio oli julkaissut ennen Mitä silmät ei nää albumia kaksi albumia aikaisemmin, mutta pienemmällä levy-yhtiöllä. Vasta kun ison levy-yhtiön pomo otti hänet siipiensä suojaan, sitten hänen suosio nousi. Minä tarkoitan tällä kyseisellä lauseella sitä, että Suurenmoinen Elämä oli ikään kuin hänen toinen albumi ison levy-yhtiön leivissä. Arvosanaksi Eläköön biisille 8.5.

Seuraavana nousi Johanna Kurkela - Maailman valtiaat. Sille antaisin 7.5.

Sitten soittolistalle nousi todellinen yllätys, kun Tom Jones on julkaissut uutta musiikkia. Se ei ole minun makuuni. Annan arvosanaksi 1.

Viimeisenä soittolistalle nousi tanskalaista musiikkia semmoisella yhtyeellä kuin Lukas Graham. Kappaleen nimi on 7 years old. Sinänsä aika huvittavaa kun minä kuuntelen YleX:ää päivittäin, niin ensin uuden musiikin aamu-ja iltavuoro soitti sitä aika paljon, sitten se oli Anne Lainnon viikon tehona ja se on muutenkin YleX:n soitossa. Tästä on helppo sanoa mitä olen siitä mieltä. Olen sitä mieltä, että on hyvä että uusia yhtyeitä soitetaan aika paljon nykyään. Olen alkanut tykkäämään siitä kappaleesta. Se on ihana rakkauslaulu ja muutenkin Radio Suomi on uudistanut aika paljon musiikkivalintojaan. Arvosanaksi annan 9.

Tässä oli kaksi edellistä viikkoa. Ensi viikolla tulee taas tiukkaa analyysiä.



perjantai 25. syyskuuta 2015

Tv-syksy 2015

Kuten kaikki tietävät, Tv:stä tulee vanhoja ohjelmia kuten Vain elämää, Putous ym. salkkareista puhumattakaan. Muistaako kukaan miten salkkarit alkoi noin 15 vuotta sitten? Nimittäin minä muistan. Se alkoi siitä, että ruumispussissa kannettiin ulos naisen ruumista. Kysymys kuuluikin, että kuka murhasi Tyyne Puustisen. Sitä murhaa ei ole vieläkään selvitetty. Itse katsoin jonkun verran salkkareita, mutta kun ne alkoivat mennä niin hurjaksi ja pelottavaksi niin lopetin salkkarit kesken. Nyt salkkareiden avausjaksossa tänä syksynä selvitettiin miehen murhaa. Minua huvittaa se, että kun alkuperäistä murhamysteeriä ei ole selvitetty, niin monen vuoden jälkeen tulee uusi jota aletaan selvittämään. Saas nähdä, että muistaako kukaan käsikirjoittaja kuinka sarja aikoinaan alkoi. Itse seuraan lähinnä kuulopuheen perusteella kyseistä sarjaa, kun minusta se on ällöttävä katsoa, mutta eiköhän se alkuperäinen murhamysteeri selviä viimeisessä Salkkarit jaksossa kun ne loppuvat kokonaan.

Nyt käsittelyyn putous. Minulla ei ole henkilökohtaista haluakaan katsoa putousta, koska huumori jota siellä viljellään ei sovi minulle, enkä ymmärrä mikä järki siinä ohjelmassa on. Minä tykkään tilannekomiikasta. Jos kenelle tahansa tapahtuu jotain hauskaa, niin se naurattaa minua kaikista eniten. Käsikirjoitettu huumori ei uppoa. En ymmärrä mikä siinä on vikana. Ainut mikä minua nauratti oikeasti oli Putouksen ensimmäisellä kaudella ollut voittajahahmo, Marja Tyrni. Yksi hänen biisi joka oli tehty Patakakkosen tunnariin, en muista tähän hätään sen nimeä, nauratti aidosti. Hyvä että ei ollut juuri silloin ruokaa suussa. Toiselta kaudelta muistan Munamiehen hahmon oikein hyvin. Se oli hellyyttävän hauska. Varsinkin hänen ensimmäinen sinkku oli hellyyttävän hauska. Sen nimi oli Pomppufiilis. Muuten minä en ole putousta katsonut koska se ei naurata minua, ainoastaan ärsyttää.

Nyt käsitellään Vain elämää. Vain elämää sarjan ykköskauden jaksoja en katsonut kokonaan, koska en päässyt siihen oikein mukaan.  Kakkoskaudella minä yritin katsoa sitä, mutta en päässyt silloinkaan mukaan. Vasta kolmannella kaudella minä pääsin oikein mukaan. Se kolmas kausi oli ihan loistava, varsinkin muistan semmoisen hitin kuin Paula Vesala - Sua vasten aina painautuisin, joka on alkuperin Paula Koivuniemen kappale. Se versio oli aivan loistava. Ehkä suurin hitti sillä kaudella oli Elastisen - Naurava kulkuri, joka ei harmita minua yhtään. Päinvastoin se saa minut hyvälle tuulelle. Kun ohjelma oli tullut ulos, se nousi alle viikossa radioiden soittolistalle. Silloin minä pikkuisen ihmettelin tätä hypetystä, että miten voi olla mahdollista että näitä kaikkia Vain elämää jaksoja ei ole edes nähty niin miten voi olla mahdollista että yksi kappale saa semmoisen suosion. Nyt kun neloskausi tuli minä katsoin Vain elämää avausjakson puolittain. Sitten minä yritin mennä nukkumaan niin, että mulla oli tietokonehuoneessa tietokone kovalla, että minä kuulen mitä siellä tapahtuu, mutta siitä ei tullut kertakaikkiaan mitään kun avustaja halusi keskustella minun kanssa. En minä kehdannut sanoa että, "Ole hiljaa. Minä kuuntelen". Näin ollen kolme kappaletta jäi minulta kuulematta, mutta minä kuuntelen ne kohta. Itse asiassa olen kolmannen kappaleen kuunnellut. Saas nähdä käykö Antti Tuiskun Sata salamaa biisille samoin kuten edellisellä kaudella kävi Elastiselle.

Seuraavaksi viimeinen ohjelma käsittelyyn. Sen nimi on voitolla yöhön, jossa idea on lyhykäisyydessään se että seitsemän julkisuuden henkilöä kisailevat erilaisissa haasteissa, jotka voivat olla tankotanssia tai sen välimuoto. Ohjelmasta tekee niin mielenkiintoisen se, että kaikkien pitää opetella viikossa ja sitten esittää suorassa lähetyksessä. Oli sitten esitys harjoiteltu loppuun asti tai sitten ei niin se pitää esittää. Ne seitsemän kilpailijaa ovat Petri Nygård, Viivi Pumpanen, Susanna Koski, Elina Viitanen, Aki Linnanahde, Jukka Rasila ja YleX jälki-istunnon Mäkkäri, joka sai tankotanssihaasteen koska hänet pakotettiin siihen. Jokaisella kilpailijalla on mahdollisuus valita kolmesta haasteesta minkä haasteen kukin ottaa. Jos valintaa ei tehdä kilpailijoiden toimesta, niin sitten asiantuntija joka opettaa kilpailijoita valitsee yhden kilpailijan ja sitten kilpailijan täytyy valita itsensä lisäksi toinen henkilö joka suorittaa haasteen hänen kanssaan yhdessä. Se on semmoinen sarja jota minä seuraan 10 viikkoa. Joka viikko tulee uudet haasteet, kun edellinen on suoritettu. Ohjelmassa pitää joidenkin tehdä seitsemän päivän ajan salaisuustehtävä, eli kukaan ei saa tietää mitä hän joutuu tekemään ennen kuin vasta suorassa lähetyksessä. Siitä kilpailijan on suoriuduttava yksin. Tässä ohjelmassa kukaan ei tipu, vaan se kuka on kerännyt hyväntekeväisyyteen eniten rahaa niin se voittaa koko homman.

Tämmöisiä ohjelmia on alkanut syksyllä, paitsi Putous joka alkaa pikapuoliin.

torstai 3. syyskuuta 2015

Monta asiaa kerralla 2

Nyt minä kerron ensin siitä kuinka päädyin radio Vegaan. Niinkuin kaikki muistavat, sain eräänä tiistai-iltana erikoisen puhelun oudosta numerosta, jossa puhuttiin ruotsia. Säikähdin ja menin kerta kaikkiaan lukkoon. Puhelun lopputuloksena oli se, että minun toivekappale soitettiin silloin. Siitä toivekappaleesta meni kerta kaikkiaan mielenkiinto. Tuli semmoinen paha mieli, kun he eivät ymmärtäneet että haluaisin lähetykseen. He olisivat ymmärtäneet, mutta avustaja ei olisi ymmärtänyt koska siellä puhuttiin ruotsia. Minua hävetti niin paljon kun en osannut varoittaa avustajaa mahdollisesta puhelusta.

Heti seuraavana päivänä soitimme sille avustajalle joka puhuu ruotsia ja selitimme tämän äskeisen jutun hänelle. Silloinen ruotsinkielinen avustaja lupasi hoitaa tätä asiaa, mutta hänellä oli niin kiire että eihän kaikkea voi muistaa ja hän vissiin unohti koko jutun. Kun mitään ei tapahtunut moneen moneen kuukauteen päätin ottaa itse ohjat omiin käsiini ja etsiä tämän nimen netistä ja laittaa hänelle sähköpostia. Oli tarkoitus, että syyskuussa puhutaan, mutta suunnitelmat muuttuivat niin että se puhelu otettiin 25.8. Sovimme ajan milloin hän soittaa meille ja voimme keskustella kaikessa rauhassa siitä, että mitä se aikoo kysyä illalla.

Puhelu sitten tuli. Yllätys olikin melkoinen kun tämä toimittaja osasi suomea. Voin sitten joskus kirjoittaa siitä mitä me puhuttiin, mutta nyt siihen ei riitä aika vaan siirrytään seuraavaan asiaan.

Olen tykästynyt yhteen kappaleeseen, mutta ensin vähän taustaa miksi minä tykkään siitä. Tämä olisi ihan tavallinen rakkauslaulu minun maailmoissa ellei minulle olisi tapahtunut melkein samaa asiaa kuin hänelle, sillä erotuksella että tämä tyttöystävä voi musiikkivideon mukaan hyvin. Olenhan minä kertonut siitä minun kaverista, joka tuli ikään kuin yhtäkkiä minun elämään. Tässä lyhyesti taustaa: Minä tutustuin häneen oikeastaan yhden tapahtuman kautta, jossa hän oli puhumassa. Minä kirjoitin hänelle ja meistä tuli ylimmät ystävät.

Vuonna 2008 hän joutui kriisin keskelle kun kuuluisa Kauhajoen ampuminen tapahtui, hän oli julkisessa työssä. (Välihuomautus; tämä kaikki on julkista tietoa.) Hänen poika sai olla johdattamassa koulukavereita uskoon. Se oli ihmeellinen tapahtuma se. Vuonna 2010 hän oli tulossa jostain työmatkalta, kun hän ajoi kolarin ja menehtyi. Mikä tässä asiassa oli kummallista, minä en osannut häntä surra kuin vasta vuosia myöhemmin.

Sitten tähän kappaleeseen takaisin mistä minä kerroin aikaisemmin. Se kappale on Chris Medina - What are words. Tämä kappale on syntynyt kun hänen tyttöystävänsä on ollut koomassa kun hänkin ajoi autokolarin. Aina kun kuulen sen kyseisen kappaleen jotain minussa tapahtuu. Minä ikään kuin samaistun siihen. Pitää melkein tirauttaa itkua. Tätä täytyy toivoa joskus Puhelinlangoilla. Se sivaltaa omaa elämää niin läheltä kun itsekin on tuntenut jonkun joka on ollut autokolarissa. Yritin etsiä Medinasta tietoa, mutta netissä ei ole muuta kuin että hän on osallistunut American Idolsiin.

Että tämmöistä tällä kertaa. Kirjoittelen joskus sen keskustelun jota me Radio Vegassa puhuimme.

perjantai 5. kesäkuuta 2015

Nostalgianälkää etsimässä

Tämä kummallinen otsikko johtuu siitä, kun minä olen harrastanut nostalgiaohjelmien katsomista YouTubesta. Olemme katsoneet mm. Game Overia, Hugoa ja Speden spelejä. Speden spelit oli aika hauska sarja aikoinaan.  Kun kaikki 2000-luvun kilpailijat oli sovittu, kävikin niin ikävästi että Spede kuoli kesken ohjelman suunnittelun. Alkoi hirvittävä metsästys, että mistä saadaan ohjelmalle juontaja.

Nopealla aikataululla Saija Hakola saatiin kiinni. Hänet muistetaan Ihmeiden tekijät -nimisestä sairaaladraamasarjasta, jossa hänen roolihahmon nimi oli Suvi, joka sai aina epilepsiakohtauksia. Minä muistan sen siitä, kun ennen minä katsoin Ihmeiden tekijöitä. Minä muistan roolihahmon oikein hyvin. Minä pelkäsin aina Ihmeiden tekijöiden loppua, koska loppumusiikki alkoi niin nopeasti. No, se siitä sarjasta ohimennen. Enää tämän jälkeen ei Speden speliä tehty, mikä on ymmärrettävää.

Sitten otetaan käsittelyyn Yllytyshullut, jännitystä tuova ohjelma, jossa kilpailija ei tiennyt mihin hänet on ilmoitettu mukaan. Ohjelman viimisen 10 min minä muistan oikein hyvin. Siinä oli kyseessä semmoinen moottoripyörätemppu, jossa piti hypätä korkealta. Se kilpailija suoritti sen, mutta ensin tempussa kävi niin, että hänen käsi jäi loukkoon moottoripyörän penkin väliin.  Kilpailija jouduttiin viemään ambulanssilla sairaalaan, koska hän oli niin tuskainen. Muistan oikein hyvin kun hän huusi. Se oli dramaattinen loppu sille ohjelmalle. Tämän jälkeen uusia kausia ei enää tehty, koska temput kävivät niin vaaralliseksi.

Sitten otetaan käsittelyyn Game over. Game over oli hyvä sarja aikoinaan. Olen useita kertoja katsonut Game overia nauhalta ja youtubesta. Erään jakson muistan erityisen hyvin, koska siinä oli mukana ulkomaalaisia vieraita. He pääsivät finaaliin. Välierästä eteenpäin selvisi joku poika. Juuri kun tämän pojan suoritus piti alkaa, niin linja meni jostain kumman syystä poikki. Juontaja ja vieraat ihmettelivät, että missä hän on, kunnes aikataulu meni siihen pisteeseen, että oli pakko antaa ulkomaisille vieraille pääpalkinto.  Ohjelman jälkeen tämä poika oli saatu kiinni. Poika oli tietenkin hirveän harmissaan, että tässä kävi nyt näin. Hänelle luvattiin antaa pääpalkinto, kaikki oli taas hyvin. Meille katsojille selvisi pari viikkoa myöhemmin se homma. Jos minä olisin ollut iso poika tuohon aikaan, tai ohjelmaa olisi jatkettu tähän päivään asti, olisin ehdottomasti pyrkinyt sinne vieraaksi ja osallistunut pelaamiseen jollakin tavalla, jos se olisi tapahtunut pääpainikkeella, tai sitten olisin katsonut kun avustaja olisi pelannut. Ohjelma kuitenkin lopetettiin siitä syystä, että Arttu Harkki väsyi ohjelman pitämiseen, eikä sille ollut jatkajaa.
 
Nyt loppuu tähän tämä blogi.

Ps. Yllytyshullun kilpailijalle ei käyny kuinkaan.

torstai 28. toukokuuta 2015

Lukijaennätys

Nyt minä kirjoitan semmosesta aiheesta kuin lukijaennätys. En ole ikinä aikaisemmin katsonut blogin kävijähistoriaa. Tietenkin Suomi oli ykkösenä, mutta erikoisia maita tällä listalla on tietysti USA, sehän tuli hyvänä kakkosena, mutta erikoista on se, että minulla on ollut lukijoita Portugalista ja Intiasta asti! Tästä lähtien miä aion kirjoitttaa suomeks, mutta myös englanniksi, jotta miä saisin kansainvälistä huomiota. :) Kuka ihme on Intiasta asti tutustunut minun blogiin! Toivottavasti miä saan joskus selville, kuka se on. Ei sitä koskaan voi tietää, jos aukeaa kansainvälinen ura :)

Päätän blogitekstin tähän.

Now I'm going to write about my readers. I had never before looked at the visitor history of my blog. Finland was of course number one, but there were also some other countries on this list. Of course the US, which was number two. But the strange thing is that I've had visitors from Portugal and all the way from India! From now on I will continue to write in Finnish, but also in English, to get some international attention. Who in the world would find my blog all the way from India! Hopefully one day I will find out who it was. You never know, maybe this will open up an international career for me :) 

tiistai 26. toukokuuta 2015

Euroviisujen tulokset

Nyt minä aion kirjottaa tämänvuotisen Euroviisujen tulokset kommenttien kera.
Tämänvuotiset euroviisut järjestettiin Itävallassa. Nyt oli Euroviisujen 60. kerta.
Eli juhlavuosi. Suomen karsinnoista selvisi yllätysvoittaja, kun Pertti Kurikan nimipäivät voitti yllättäen minun mielestä. Minä kuvittelin, että teinityttöjen suosikki automaattisesti voittaisi. Tämän Suomen valinnan teki erikoiseksi se, että se ei ollut mikän tavallinen yhtye, vaan bändissä oli kehitysvammaisia. Yhtye oli aiemmin saanut huomiota ulkomaita myöten. Heidän dokumenttielokuvansa voitti palkintoja ulkomailla.
Musiikki oli ihan kauheaa, mutta mie tykkäsin ihmisistä kovin. Valinta oli siitä historiallinen, että mie en muista, että koskaan olisi laulettu arkisista asioista.
Sen lisäksi se oli kaikista lyhyin laulu, mikä Euroviisuissa oli koskaan kuultu. Minä olin Yle Puheen haastattelussa sanonut, että jos Italia ei voita, sitten Suomi voittaa.
Minä pidin melko varmana, että finaalissa ollaan. Mutta yllätys olikin suuri, kun Suomi tippuikin ensimmäisestä semifinaalista pois. Tässä vähän minun teoriaa, miks kävi näin. Ensinnäkin, se olisi pitänyt laulaa englanniksi. Toiseksi, jotku Euroviisumaat eivät ymmärrä eivätkä halua tunnustaa kehitysvammaisuutta. Kolmanneksi, punk on kuollut valtavirran musiikista. Se on ainoastaan suosittu pienissä piireissä.
En saanut tänäkään vuonna kuulla, kuinka selostuskoppi olisi revennyt, jos Suomi olisi voittanut. Ehkä tulevaisuudessa sitten. Euroviisulavalla tehtiin muutakin historiaa, kuin soitettiin punkkia. Puolan edustaja oli pyörätuolissa. Se oli minusta oikein hieno homma, että hän uskalsi näyttää sen toisen puolen koko euroopalle, että tämmöinenkin voi osallistua Euroviisuihin. Hän oli loukkaantunut liikenneonnettomuudessa ja joutuu loppuikänsä olemaan pyörätuolissa.
Ehkä Suomi voisi ottaa oppia. Lähettää sinne jonkun joka on vammainen, cp-vammainen tai mikä muu tahansa. Kehitysvammaisuus tuli hyvin esille tänä vuonna.
Mutta niihin tuloksiin:
Kolmanneksi tuli Italia. Euroviisuissa nähtiin yllätyskakkonen kun Venäjä kiilasi yllättäen kakkoseksi. Venäjä ja Ruotsi oli aika pitkään tasapisteissä, mutta muutama maa antoi sitten Ruotsille enemmän pisteitä ja voittaja oli selvä. Se oli discokappale eli tekno.
Minä en tykännyt siitä ollenkaan sen teknoisuuden takia, koska sitä tulee radiosta niin paljon muutenkin. Tämä Euroviisuvoittaja mahtuu hyvin Suomen radioiden soittolistalle.
Aloin toivoa, että Italia voittaisi. Sehän olisi ollut mielenkiintoista, jos Venäjä olis voittanut, koska silloin Venäjältä olisi loppunut tilat kesken, kun Venäjällä järjestetään jääkiekon mm-kisat.
Toivottavasti euroviisut voittaisi joku muu maa kuin Ruotsi ensi vuonna.
Tähän tämä blogi loppuu tällä kertaa.

lauantai 2. toukokuuta 2015

Tangokuninkaallisista

Nyt minä kerron kuka on minun suosikki kautta aikojen, mutta ensin vähän tangokuninkaista tietoa. 80-luvulla he olivat omanaikaisia tähtiä, jotka ovat jääneet unholaan, paitsi Arja Koriseva.

Aloitetaan minun muistamiset vuodesta 95. Vuonna 95 valittiin ruotsinsuomalainen Jari Sillanpää tangokuninkaaksi ja loppu on historiaa. Hänen suosionsa ei lopu ikinä. Hän on osallistunut Euroviisuihin ym. tämmöisiin ohjelmiin kuten Vain elämää, joka toi hänelle vielä suuremman suosion kuin mitä tähän asti on ollut. Hänen kanssaan kanssaan kruunun sai silloin Marita Taavitsainen, joka on toiminut mm. viedotreffit - ohjelman juontajana. Hän on jäänyt Jari Sillanpään varjoon viime vuosina, vaikka hän voitti Syksyn sävelet.

Vuonna 96 voitti semmoinen henkilö kuin Tomi Markkola. Hänestä ei ole kuulunut mitään viime vuosina. Hänen kanssaan voitti silloin Saija Varjus, mutta hän on vetäytynyt julkisuudesta sairauden takia, joka on ihan ymmärrettävää. Jossain vaiheessa voitti semmoinen henkilö kuin Marko Mauruksela. Hänestä ei ole kuulunut mitään.

Viimiset kaksi vuotta minä muistan oikein hyvin. Blogissa on ollut kirjoitus siitä, että 2013 vuonna tankokuninkaan puoliso voitti naisten sarjan ja tämä tangokuningas on nykyään oopperalaulaja, joka on voittanut aikaisemmin tangokuninkuuden. Miesten sarjan voitti silloin vuonna 2013 Iskelmäyhtyeen rumpali, joka on nykyään siinä yhtyeessä laulaja.

Miesten sarjan voitti vuonna 2014 semmoinen henkilö kuin Teemu Roivainen. En ollut aikaisemmin hänen tuotantoonsa tutustunut. Minä ajattelin ensisinkun perusteella, että taas tulee jotain iskelmää, mutta yllätys olikin suuri kun tutustuin hänen tuotantoonsa silloin kun hän oli puhelinlangoilla vieraana kun olin siellä, niin hän on julkaissut musikaalisen levyn, joka ei sisälläkään tangoja paitsi yhden. Muuten se levy on täyttä kultaa minun mielestä. Hän on kansainvälinen vientituote. Hän sopisi hyvin kansainvälisille areenoille. Siltä levyltä löytyy kaikki minun suosikit, joista minä tykkään. Minusta oli oikein kivaa tutustua häneen. Hänen kanssaan oli kiva jutella. Hän osasi ottaa kuulijat huomioon kun hän jutteli soittajien kanssa.

Hänen toinen sinkkunsa on aivan mahtava. Minä tykkään radioiden ensi soittohetkistä, mutta tämän kappaleen ensi soitto meni minulta täysin ohi, kun yöradion juontaja tuli vaihtamaan paikkaa puhelinlankojen juontajan kanssa. Sen mitä minä kuulin siitä sinkusta niin se oli aivan upea. Kerrankin minä sain olla todistamassa sitä hetkeä, mitä kukaan muu ei ole kuullut. Minä olin ensimmäinen joka kuuli sen. Kun minä kuuntelin sitä Youtubesta, niin se oli aivan upea. Saa nähdä aukeaako hänelle kansainvälinen ura. Ainakin minä uskon siihen vakaasti että se aukeaa. Hän on kansainvälinen vientituote, koska tangomarkkinat ei tiennyt siitä yhtään mitään ennen kuin vasta nyt kun hän osallistui siihen kisaan. Minusta tuli kertaheitolla hänen musikaalien fani. Tangoista en tykkää juurikaan.

Että semmoinen blogi tällä kertaa.

perjantai 1. toukokuuta 2015

Erikoinen puhelu

Nyt minä kerron erikoisesta puhelusta jonka sain tiistaina. Kuten kaikki muistavat, soitin radio Vegaan. Luulimme, että emme pääsisi läpi, koska puhelua ei tullut silloin. No, meni viikko niin puhelin soi ja kyseessä oli outo numero. Avustaja vastasi ja yllätyksien yllätys, se mitä olin vähiten toivonut, ne soitti sieltä.

Hetkeksi meillä meni sormi suuhun, että mitä ihmettä teemme koska avustaja ei osaa ruotsia. Minä menin ihan lukkoon koska olin niin paniikissa ja toivoin että toimittaja osaisi edes hiukan suomea jotta saan sanottua asiani. Puhelun jälkeen minulle tuli asiasta niin paha mieli, koska en tiennyt että he soittavat viikkoa myöhemmin. Kaiken tämän jälkeen me teimme sillä lailla, että avustaja soittaa tai laittaa sähköpostia asian tiimoilta sille toimittajalle, ja selittää koko sekasotkun. Pitää laittaa se numero avustajalle, että hän voi soittaa sinne ja sopii uuden ajan milloin se haastattelu tehdään. Mitä tästä opimme? En ikinä soita ruotsinkieliseen radioon minun puhelimesta, koska minun numero näkyi heille.

Seuraava operaatio on pikkuisen helpompi. Aion osallistua nimittäin Sävel on vapaa - ohjelmaan. Toivon silloin Memory-nimistä kappaletta, joka on Cats-musikaalissa siksi että se on hieno biisi. Minulla oli se cdllä, mutta ei ole enää erinäisistä syistä johtuen. Toivottavasti pääsen nyt läpi Sävel on vapaassa. Katsotaan miten minun käy.

perjantai 24. huhtikuuta 2015

Järkytys oli suuri

Kuten otsikko kertoo, niin minua järkytti eräs asia hyvin paljon. Minulla oli pitkästä aikaa suomenruotsalainen avustaja sijaisena. Hänen kanssa suunniteltiin että soitettaisiin semmoiseen ohjelmaan kuin Elämäni laulu. Nyt miä suunnittelen pitkään, että sitten kun hän tulee taas niin soitetaan uudestaan. Ruvettiin katsomaan radio Vegan ohjelmakaaviota, yllätykseksemme se oli loppu se ohjelma. Tilalle oli tullut klassinen toivekonsertti. Se ei minua paljoakaan kiinnostanut, mutta olihan sinne pakko yrittää soittaa. Onneksi emme päässeet läpi sinne, koska se keskittyi enemmän musiikkiin, ja säveltäjien tuntemiseen. Minä en harrasta klassista musiikkia. Olisiko otettu oppia radio ykkösen Sävel on vapaa - ohjelmasta. Nyt minulla ei ole mitään ohjelmaa mihin soittaa paitsi Puhelin langat laulaa ja YleX - kolmiottelu. Nyt loppuu tähän tämä blogi.

lauantai 14. maaliskuuta 2015

Eilinen Puhelinlangat-seikkailu

Eilinen oli ihan mahtava päivä, sillä pääsin tutustumaan Puhelinlangat laulaa-lähetyksen tekoon ihan paikan päälle. Ensin minä kävin tietysti Yle puheen haastattelussa, josta kerron myöhemmin kunhan se tulee ulos. Kun menin sinne Puhelinlangat laulaa studioon, niin ohjelmapäällikkö näytti minulle paikkoja. Sain tutustua Radio Suomen juontajiin ihan henkilökohtaisesti. Sitä juontajaa kenestä pidän kaikista eniten en häirinnyt, koska hän oli valmistautumassa tämänpäiväiseen Onnensävel-lähetykseen.

Yhden taustatoimittajan sain hämilleen kun kysyin että onko hän ollut maikkarin chatissa aikanaan juontajana. Siitä koko toimitus ei tiennyt yhtään mitään. Alkoi semmoinen huuto ja annettiin aplodit. Se toimittaja hämmentyi. Sitten minä menin syömään Yleisradion ruokalaan. Vaihtoehtona oli mennä sinne joko ulkokautta tai maan alta. Minä sain valita kumman kautta menemme, ja minä valitsin helpoimman vaihtoehdon minun kannalta eli maan alta. Me mentiin syömään ja ruoka oli hyvää.

Kun tultiin takaisin niin sitten oli täytekakun aika. Se oli hyvää. Sitten keskusteltiin toimittajien kanssa. Sitten tuli Puhelinlankojen varsinainen vieras. Hän oli tosi mukava. Hän otti meidät huomioon. Sitten minä sain seurata kuinka puheluita otetaan vastaan. Se on aikamoista puuhaa se. On yksi puhelin, ja monta puhelinlinjaa. Siinä on yksi puhelinvastaaja. Puhelin on kaiutinpuhelin tietysti. Se on ihan siinä studion oven vieressä. Sitten se lähetys alkoi. Olin puheluiden vastaanottopuolella. Sitten alkubiisi tuli silleen että en kuullut koko puhelinkeskustelua kuin vasta jälkeenpäin. Sitten minut otettiin studioon. Sain seurata kokonaan sen kolme tuntia miten hommat menee eteenpäin. Keskustelin niiden juontajien ja vieraan kanssa aina kun mikit oli kiinni. Oli sovittu että isä otetaan lähetykseen viimisen tunnin alussa. Niinhän me otettiin, hän ei tiennyt siitä mitään kuin vasta minuuttia ennen että hänet otetaan lähetykseen mukaan. Minä sain leikkiä haastattelijaa. Kysyin isältä että mitä kuuluu. Isä ei tiennyt keneltä minä kysyn, ja kysyi sitten että kysyitkö minulta, minä vastasin siihen että joo. Hänelle kuului ihan hyvää. Sitten minä kysyin että mitä hän on tehnyt tänään. Siitä alkoi semmoinen keskustelu että minä en ymmärtänyt hölkäsen pöläystä koko keskustelusta, muuta kuin sen että hän on laitellut moottorisahaa. Olin etukäteen saanut tietää, että me mennään isän nimipäiville. Sitten yritin kysyä isältä, että monelta taksi tulee hakemaan sunnuntaina. Hän ei tiennyt siihen vastausta. Minä luulin kokoajan että äiti on vieressä kuulemassa, mutta äiti olikin keittiössä ja ovi oli kiinni ettei ääni lähtisi kiertämään ja minä en taas tiennyt sitä. Sitten biisi laitettiin soimaan, se biisi oli Venezuela. Se oli hieno biisi, mutta ei minun lempikappale.

Odotin että muita tuttuja soittaisi lähetykseen mutta pettymys oli kuitenkin suuri, että ei ollut kuin yksi tuttu ja se oli isä. Minä tiesin että yksi henkilö oli lähettänyt sähköpostia sinne ja muitakin olin kehoittanut tekemään niin. Silloin kun puhelinlankojen juontaja yritti soittaa jollekin, he eivät vastanneet puhelimeen tai sitten se oli varattu. Mietin silloin jo, että onkohan se joku tuttu kenelle hän yrittää soittaa. Olin suunnitellut sen niin, että biisin aikana keskustelisin äitin kanssa siitä, että monelta minut tullaan hakemaan, mutta olin niin pahasti jumissa etten päässyt puhelimen lähellekään. Se meni niin kuin se meni, mutta lopputulokseen olen tyytyväinen. Omaan käyttöön on video, jota minä katson sitten kunhan kerkiän.

Kiitoksia Radio Suomen väelle siitä, että he ottivat minut niin lämpimästi vastaan. Toivottavasti nähdään joskus uudestaan.

Minun pitää sanoa yksi asia vielä. Minua rupesi niin kovasti tekemään lanttukukkoa mieli kun he puhuivat erään soittajan kanssa kukoista, että maiskuttelin suuta sen puhelun aikana. Onneksi se ei kuulunut lähetykseen.

Tässä oli kaikki tältä erää. Kirjoittelen myöhemmin lisää.

tiistai 24. helmikuuta 2015

Suklaapelin ohje

Nyt minä aion kirjoittaa siitä, kun minä teen hyvää joka toinen viikko. Minulla on käynyt kehitysvammaisia aina pelaamassa suklaapeliä, ja myös kahvittelemassa. Huomenna he tulevat taas pelaamaan. Koska huomenna avustaja on kipeä, tulee tänne sijainen joka on minun entinen avustaja. Hän ei ole ikinä pelannut tätä suklaapeliä, mutta jotta minun ei tarvitse selittää saman pelin ohjeita aina uudelleen ja uudelleen uusille ihmisille ajattelin julkaista sen tänne, jotta avustajan on helpompi seurata ohjetta. Eli suklaapeli on ikäänkuin muistipeli, jossa on ainakin kaksitoista suklaanappia. Jokainen vuorollaan painaa nappia, paitsi minä joka heitän aina noppaa. Sitten sen mukaan mikä numero tulee niin se on joko kirsikka tai pähkinä. Sovitaan että 1-3 on kirsikka ja 4-6 on pähkinä. Muut painaa sitä nappia ja sieltä tulee joko kirsikka tai pähkinä. Siinä on olemassa semmoinenkin sääntö että jos tulee toukka niin sitten pitää antaa yksi nappula pois, mutta me ei olla käytetty sitä sääntöä koska muuten se peli saattaisi kestää ikuisuuden. Että tämmöiset ohjeet huomiselle avustajalle. Saatte esimakua siitä että mitä muutakin minä teen kun suunnittelen radiojuttuja. Sitten vielä semmoinen ohje. Aina kun sovitaan uutta aikaa, jokaiselle pitää kirjottaa lappu erikseen seuraavasta ajankohdasta. Että tämmöistä tällä kertaa.

lauantai 24. tammikuuta 2015

Taas tehdään radiohistoriaa

Kuten otsikko kertoo, minulla on ollut pitkä tauko radion suhteen. Syynä se, että ei ole ollut kiinnostavia ohjelmia. Ainoa kiinnostava ohjelma on Puhelinlangat laulaa - ohjelma, joka tulee aina perjantaisin Radio Suomella. Nyt tulee pieni viittaus minun blogiin, joka on kirjoitettu joskus. Siinä on lause, joka kuului seuraavasti: "Olen useinkin miettinyt, että mitähän ne tekevät puhlareissa silloin kun mikit ovat kiinni." Se on minua kiinnostanut aina.

Olen useinkin ollut puhlareissa mukana soittajan roolissa, viimeksi 5.9.2014. Silloin toivoin Näkymätön Tyttö. Se aiheutti muissa kuulijoissa valtaisan kysynnän, että mikä on kyseinen kappale. Tässä on minun muisteloa puhelinlangoista. Muistan hyvin erään puhelun, joka kosketti minua. Eräs nainen soitti sinne, ja omisti yhden kappaleen tuntemattomalle perheelle, kun heidän lapsi oli kuollut. Sen kappaleen nimi oli Prinsessalle. Siinä vaiheessa minun piti oikein nielaista pari kertaa, etten olisi käynyt itkemään.
Puhelinlankojen maratonyön muistan hyvin. He olivat iltakuudesta aamukahdeksaan. Se oli aivan huikea yö. Kuuntelin sen koko lähetyksen aamukuuteen asti. Jotkut soittajat muistan ulkoa, esim. pohjoisesta yhden naisen, joka puhuu hauskaa Lapin murretta.

Tämän muistelon kirjoitin siksi, että voitteko kuvitella yhtä asiaa. Minä, tämän blogin kirjoittaja uskaltauduin toivomaan semmoista asiaa, että minä pääsisin puhelinlangoille vieraaksi katsomaan lähetyksentekoa, toivoisin että pääsisin hieman myös juontamaan sitä. Minä olin aika skeptinen että pääsisin sinne. Miksi olin skeptinen, sitä en halua julkisesti kirjoittaa. Pari päivää sitten tuli vastaus, että olen tervetullut katsomaan sitä lähetystä. Mitään mahdollisuutta ääneenpääsystä en uskalla luvata. Olen onnellinen tästä tapahtumasta. Yritän mahdollisimman paljon auttaa heitä toiveen valinnoissa, että mikä olisi hyvä toive. Jos se on minusta kiinni niin Euroviisutoiveet menevät läpi jos ne eivät ole juuri edellisellä viikolla soineet. Samana päivänä minulla on Yle puheen haastattelu, joka aikataulullisista syistä nauhoitetaan ja lähetetään jossain vaiheessa kevään aikana. Olen siis kahdessa radiossa pitkän tauon jälkeen. Jos minulle annetaan toiveen mahdollisuus, en tiedä mitä toivoisin puhelinlangoilta. Ainakin yllätyspuhelun minä yritän järjestää.

Että tämmöinen blogi tällä kertaa.