Yllättävä käänne

Onkohan koskaan käynyt niin aikaisemmin puhelinlangoilla, että radiosta on unohdettu soittaa toivojalle. Jos ei niin kerta se on ensimmäinenkin. Mulle nimittäin kävi silleen. Kun tunti oli kulunut, rupesin ihmettelemään miksi mun puhelin ei soi. Normaalisti en ihmettele, mutta kun minulle oli luvattu että mie pääsen lähetykseen.

Kun viimeinen toivekappale tuli tästä lähetyksestä niin tulin hyvin surulliseksi, koska ajattelin että minä en mahtunut yksinkertaisesti mukaan. Rupesin miettimään sellaista seikkaa, että minähän olen ollut monta kertaa ohjelmassa, oisko taas se sama juttu miten edellisellä kerralla kävi. Eli minua ei otettu lähetykseen, koska olin ollut viikko sitten toisessa ohjelmassa mukana.

Tämä asia kiusasi niin paljon, että päätin heti paikalla soittaa Radio Suomen tuottajalle. Tuottaja oli aluksi ihmeissään ja kysyi mikä mun toive oli. Kun mie sanoin sen toiveen, sitten se muisti että "Ainiin! Minähän unohdin kokonaan soittaa sinulle!" Onneksi minä soitin sille. Muuten meidän olis täytyny odottaa kaksi viikkoa eikä sitä puhelua olis koskaan tullut. Tämä tuottaja lupasi, että ensi viikolla hän sanoo toiselle tuottajalle terveisiä, että otetaan minut sitten lähetykseen, jos hän ei ole ite ottamassa vastapuhelua.

Nyt huvittaa koko sekasotku, mutta silloin ei. Unohduksia sattuu kenelle tahansa varsinkin jos on kiire lähetyksessä. Että minä olen sitten ensi viikolla mukana lähetyksessä!

Taas kerran Puhelinlangoilla.

Nyt olette aiheen ytimessä ja elätte jännitttävää hetkeä kanssani. Nimittäin en ajatellut laittaa toivetta Puhelin lankoihin, mutta avustaja sai minun ajatukseni käännettyä siihen suuntaan. Hän luuli, että tottakai laitan toiveen, kuten edellisinäkin perjantaina. Rupesin miettimään kappaletoiveita. Toive joka olisi samalla hyvä että löytyisi äkkiä tietokoneelta, koska levystö on kiinni. Päässäni pyöri monta vaihtoehtoa, mutta viimein sain päähäni Queenin Bohemian Rhapsodyn, koska sitä ei olla vähään aikaan kuultu Puhelin langoilla. Laitoin seuraavan viestin lähetykseen: Olisittepa olleet kärpäsenä katossa, kun mie mietin levytoivetta. Siinä meni kokonainen tunti, kun mietin mikä olisi hyvä toive. Lähetin viestin puoli kuuden jälkeen. Samaan aikaan mussukka soitti Gmail puhelun. Kesken Gmail puhelun tapahtui niin yllättävä juttu, mitä en olisi ikinä uskonut. Mun avustaja Lauri vastasi siihen ja toisessa päässä oli tuottaja Radio Suomesta. Tuottaja alkoi toistaa Laurille mun viestiä, ennenkuin Lauri ehti korjata kuka todellinen lähettäjä on. Puhelin laitettiin kaiuttimelle ja moikkasin tuottajaa. Olin ihan ihmeissäni, kun tuottaja ei vastustanut vammaisen pääsyä lähetykseen. Usein tuottajat ovat vastustaneet, jos mun äänestä ei ole saanut heti selvää. Tilanne on se, että mulle soitetaan seuraavan tunnin aikana, koska lähetys kestää enään tunnin. Mua ei jännitä vielä. Kirjoitan blogiin miten tässä oikein kävi. Nyt vain ootellaan puhelimen sointia.

Alkoholi, ongelma Suomessa.

Kuuntelin taannoin Samuli FM ohjelmaa radiosta. Samuli kertoo päivän aiheen ja ihmiset saavat soittaa lähetykseen ja kertoa omia mielipiteitään aiheen tiimoilta. Viimeksi aiheena oli Milloin saa olla kännissä? Silloin huomasin miten vapaamielistä Suomen kansa on. En halu mennä sen tarkemmin mihinkään puheluun, mutta oli se aika järkyttävää kuultavaa. Suomalaiset ovat niin älytöntä juomakansaa. Se oli oikeasti tosi surullista havaita.
Toivottavasti mahdollisimman moni ottaisi Jumalan sanan kuuliaisena vastaan. Mielestäni osa suomalaisista on menossa kohti tuhoa, jos me uskovat emme pidä alkoholisteista huolta. Tämä tästä aiheesta tällä erää.

Kaksi tarinaa.

Ensimmäinen tarina alkaa siitä, kun mie päätin osallistua Matkakassa kilpailuun. Hommahan toimii niin, että sinne pitää ilmoittautua ja sitten kone arpoo sattuman varaisesti kuka pääsee kisaamaan. Mulle ei sattunut arpaonnea tänäkään vuonna kisassa, mutta ehkä ensivuonna.

Tästä on kolme viikkoa aikaa, kun kuulin, että Juha Tapio tulee Puhelinlankoihin vieraaksi. Innostuin asiasta niin kovasti, että rupesin heti kysymään vuorossa olevalta avustajalta, että kuka avustajista on silloin töissä. Avustaja ei heti tajunnut mitä tarkoitin, mutta lopulta hän hokasi mistä on kyse. Kun kuulin kuka on silloin vuorossa ajattelin, että voi ei. Osa mun avustajista ei millään haluaisin radioon tai ainakaan ääneen. Kysyin heti seuraavana aamuna mun kolmannelta avustajalta, että voisiko hän vaihtaa kyseiseksi perjantaiksi iltavuoroon. Se onnistui.
Rupesin miettimään toivekappaleideni perusteluja, jotka iskisivät Puhelinlankojen tuottajaan, joka valitsee lähetykseen pääsevät ihmiset. Toivomukseen laitoin, että olen jo kolme viikkoa hehkuttanut, että pääsisin soittamaan Puhelinlankoihin, kun Juha Tapio on siellä. Kuultuani tuottajan äänen mulle iski pakokauhu. Ajattelin heti että apua, jos tuottaja soittaa etukäteen ja tunnistaa meidät niin saamme sapiakaa, koska olemme rikkoneet karenssia. Nimittäin sama tuottaja oli viimeksikin valitsemassa soittajia, kun pääsin läpi Euroviisutoiveella toukokuussa. Silloin hämmästyin oikein todenteolla. Lähetykseen pääsy tapahtui tosi lyhyessä ajassa siitä, kun laitoin toiveen. Olinhan kärkipäässä jo neljäntenä soittajana.
Tällä kertaa kuuntelin lähetystä ja toiveita oli tullut jo runsaasti eikä minun puhelin ollut soinut. Aloin käydä epätoivoiseksi. Lopulta oli aika ottaa lähetyksen viimeinen soittaja. Ajattelin, että jospa tämä soittaja olisi toivonut edes samaa kappaletta, kuin minä. Kun toimittajat kysyivät hänen toivekappalettaan vastaus oli: Minä olen sinä olet.
Silloin minä suutuin niin kovasti etten edes kuullut mitä ne toimittajat sanoivat. Suuttumukseni oli kyllä ihan aiheellista. Varmaan se soittaja oli kuullut kappaleen Minä olen sinä olet radiosta ja ajatellut, että tuohan on hyvä toivebiisi. Kuka toivoo semmoista biisiä mitä on tahkottu radiokanavilla ihan urakalla, nyt kun olisi mahdollisuus toivoa, vaikka minkälaista harvinaisuutta. Ihmettelen myös sitä, minkä takia tuottajan on pakko soittaa sellaiset kappaleet, joilla on ollut useita toivojia, jos ne muutenkin pyörivät radiossa. Olin vihainen näistä asioista koko loppuillan. Meinasin jopa alkaa itkemään. Rupesin huutamaan, että Ei Ei Ei, kun viimeinen toive tuli. Avustaja lohdutti minua sanoen, että sinähän pääset kohta Juhan keikalle missä voitte jutella. Minusta se ei ole sama, koska sadat muutkin fanit haluaa Juhan juttusille ja artistillahan on aina silloin kova kiire. Eräs sukulaiseni lohdutti minua sanoen, että ensikerralla sitten. Hän ei ymmärtänyt sitä pointtia, että olin harmissani, koska Juha on ehdottomasti ykkönen suomalaista artisteista tällä hetkellä. joten surin enemmän sitä etten päässyt läpi juuri hänen juontaja vierailullaan. Jos joskus pääsen läpi Puhelinlangoille, niin Juha ei ole silloin artistijuontajana paikalla,vaan joku toinen. Että tälläisiä harmituksia tälläkertaa.