maanantai 8. lokakuuta 2012

Yllätys oli suuri

Tämä teksti alkaa siitä kun minä olin siellä Ylex:ssä käymässä ja tutustumassa paikkoihin sekä osallistumassa lähetykseen. Tänään minä katsoin Ylex:n lähetystä, kunnes yht`äkkiä tuli mainos missä mainostettiin "mitä tahansa" osiota, juuri sitä mitä kautta minä pääsin osallistumaan ohjelmaan. Kun kuulin tosi tutun äänen joka oli napsastu siitä kohtaa kun Hanne kysyy "mitä kaikkea sinä teit täällä?" ja Lauri tulkkasi siinä parhaillaan minun puhetta. Täytyy sanoa että hämmästys oli todellakin suuri. jos saisi yhden asian takaisin niin se olisi Ylex iltapäivässä vierailu koska siellä oli niin hauskaa. Yritin heitä saada Facebookissa kaveriksi mutta heillä on niin kiire tai sitten ne haluaa pitää sen työ- ja siviilielämän erillään. Joskus minä soitan sinne ja sanon että minä kuulin sen teidän mainoksen jossa esiinnyttiin. Nyt loppuu tähän tällä kertaa.

torstai 23. elokuuta 2012

Ylex iltapäivässä vierailu

Kun maanantaiaamu tuli niin heräsin hirveään jännitykseen. Minua jännitti niin paljon että ei ole koskaan jännittänyt mikään kun niiden ihmisten tapaaminen. Kun menin sinne Ylex:n studiolle Darth III silmä näytti vähän paikkoja. Hänestä sai ihan toisenlaisen kuvan mitä se joskus on ollut. Sitten oli aika mennä varsinaiseen studioon. Tässä vaiheessa pitää sanoa että Ylex iltapäivän tyypit ovat ihan normaaleja ihmisiä, ne ei esitä mitään kun mikit on auki. Oli sovittu niin että klo 15 minut otettaisiin lähetykseen ja niinhän minut otettiin. Olin pitänyt niin kauan tuliaisia salassa. Sitten oli aika haastatella minua, he kysyivät mm. mitä tykkään Ylex:n tiloista. Lupasin heille sen että en kerro kaikkea mitä he puhuivat biisien aikana mm. mitä he suunnittelevat kuulijoiden pään menoksi. Sen voin sanoa että kivoja juttuja on luvassa. Tai no kivoja ja kivoja, kenen mielestä kivoja ja kenen mielestä ei. Sitten oli aika antaa tuliaiset, ne oli aidosti yllättyneitä kun annoin Norjassa tehdyt t-paidat. Sitten oli aika siirtyä rex veritakseen, siinä välissä minä kävin tauolla ja tauon aikana minä arvasin mikä tulee olemaan rex veritaksen aihe eli karhut. Täytyy tunnustaa että tämä oli ensimmäinen radiossa käytävä tietokilpailu jonka hävisin. Siellä kysyttiin mm. kuinka kovaa karhu juoksee. Oikea vastaus oli 60km/h, minä veikkasin 75km/h. Joskus täytyy ottaa revanssi uudestaan. Oikeestaan siellä kävi niin että me oltiin tavallaan oikeassa mutta kun me ei oltu yhtään varmoja niin laskettiin väärin. Sitten vastajoukkue otti meidän oikean vastauksen. Täytyy kuunnella ensi kerralla avustajaa koska hän olisi tiennyt tuon vastauksen. Se olisi ollut ihan kauheeta jos olisi tultu tasatilanteeseen. Sitte minä olisin romahtanut henkisesti ihan täysin. Muuta puhepaikkaa minulle ei annettu aikataulullisista syistä. Kyllä oli hauskaa vierailla siellä! Lauantaina Ylex toiveissa minulle soitetaan ja kysellään fiiliksiä. Täytyy sanoa yksi asia, yhellä toimittajalla Ylex iltapäivässä oli synttärit. Hätäpäissäni en keksinyt lahjaksi muuta kun deodoranttia ja kortti siihen päälle. Jotka äiti haki kaupasta koska minä pakotin. Että semmonen Ylex seikkailu minulla oli. Nyt loppuu tänä iltana tähän.

sunnuntai 12. elokuuta 2012

YLEX:ää kohti

Kuten otsikko kertoo minä olen vihdoinkin menossa Ylex:ään. Koko idea lähti siitä kun kuulin että Ylex toiveissa aloitetaan tällainen ohjelmaosio kuin "toivo mitä tahansa". Ylex toiveet toteuttaa pääasiassa musiikkitoiveita mutta myös muitakin toiveita. Lähetin heille toukokuussa tällaisen viestin;

Hei olen neliraajahalvaantunut poika. Harrastan uintia mutta pääasiassa radioon soittelua. Oikeastaan se lähti pienestä lauseesta liikkeelle, kun äiti ehdotti että soittaisin isälle onnittelut radioon. Sen jälkeen radio on vienyt täysin mukanaan. Olen suunnitellut yllätyksiä ystävien kauhuksi! Nyt haluaisin kovasti Ylex iltapäivään vieraaksi. Viestissä oli paljon muuta mutta en kirjoita nyt kaikkea.

Useamman sähköpostiviestin jälkeen lopputulos on tämä. Olen menossa Ylex iltapäivään vieraaksi ensi viikon maanantaina. En tiedä pääsenkö radioon, ainakin nettikameraan pääsen. Suunnitelma on tämä: Menen sinne ylex toimitukseen klo kaksitoista jolloin tuottaja näyttää minulle vähän paikkoja ja pääsen tutustumaan Ylex iltapäivän tyyppeihin etukäteen. Sen jälkeen mennään studioon klo 12.55, sitten tulee uutisia ja sen jälkeen en tiedä mitä tulee tapahtumaan. Olen yrittänyt jos pääsisin heidän tietokilpailuunsa mutta katsotaan sitä sitten. Ainoa mikä minua hermostuttaa suorassa lähetyksessä on uutiset, koska minä en ole ollut aikaisemmin katsomassa uutisia noin läheltä. Siellä pitää olla ainakin uutisten ajan ihan hiljaa. Tätä minun seikkailua voi seurata siis nettikamerasta. En tosissaan tiedä pääsenkö puhumaan vai en, ainakin minä keskustelen sen tuottajan kanssa ennen lähetystä siitä mahdollisuudesta. Enköhän minä pääse puhumaan kun olen tehnyt hienot tulijaiset ylex iltapäivälle. Kirjoitan kaikesta siitä mitä tapahtuu kun mikit ovat kiinni ja siitä mitä ennen lähetystä tapahtuu. Olisi aika kurjaa jos kävisi niin ikävästi että minä en pääsisikään puhumaan, kun olen jo kaikille tutuille sanonut että olen silloin siellä.

Nyt loppuu tähän tänä iltana.

lauantai 30. kesäkuuta 2012

Ylex toteutuu

Kuten kerroin aikaisemmin lähetin Ylex:lle semmosen toiveen että haluisin kovasti Ylex iltapäivään. Siellä oli ensin vastaus että he ei pysty kustantamaan minua sinne. Keskustelin lähiomaisen kanssa asiasta ja todettiin että mulla riittää rahat matkaan. Summaa en kerro tässä, mutta aika iso se kyllä oli. Pääsen siis moikkaamaan Ylex:än iltapäivän ihmisiä. Pääsen myös luultavasti osallistumaan heidän päivittäiseen tietokilpailuun. Minä haluan joukkueeseen sellaisen ihmisen joka ei ikinä ole osallistunut siihen tai ei ainakaan kahteen vuoteen. Olen iloinen tästä voitosta, enää puuttuu se aika milloin minä sitten menen sinne.

Olen miettinyt myös päiväkahvikeskustelun aihetta, mulla on kaksi ehdotusta. Päälimmäisenä ensimmäinen ehdotus; mitä sinä olet syönyt tai juonut vanhingossa, siis semmoista ainetta jota ei kuuluisi juoda. Tai sitten toisena; milloin sinua on viimeksi koskettanut jokin asia, esmimerkiksi joku elokuva tai näytelmä.

Toinen kilpailu mikä voisi olla, olisi nimeltään Iloinen laulu syksyyn, siinä kilpailijan pitää keksiä kappale joka saa hyvälle mielelle. Se ei saa olla mikään härski eikä siinä saa puhua alkoholista. Ja lopulta minä valitsisin sen voittaja kappaleen.

Että tämmöistä minä olen suunnitellut.
Nyt loppuu tähän tämä blogi, ensikertaan!

lauantai 16. kesäkuuta 2012

Asioita

Nyt miä uskallan paljastaa minun tulevaisuuden suunnitelmia. Tää kaupunki, missä miä nyt asun, kysyi minulta haluaisinko miä muuttaa. Tottakai miä halusin, koska tää asunto missä miä nyt asun on mukava, mutta yksitoikkoinen. Meillä oli viime viikon torstaina palaveri, missä päätettiin, että miä muutan sinne asuntoon, mitä mulle oli kaavailtu. Onhan se aika iso hyppäys mullekin, mutta aina minä olen Jumalan avulla selvinny. siinä asuntolassa, mihin miä nyt muutan, on asunut vanhuksia. sinne tulee uusi henkilökunta ja ne vanhat kalkkikset muuttaa toiseen asuntolaan, siihen ihan viereen kerrostaloon. kalkkikset-sana oli huumoria. Sinne mahdollisesti muuttaa minun tietojen mukaan ainakin kolme ihmistä, jotka miä tiedän. Valitettavasti joudun jättämään tämän talon ystävällisen henkilökunnan taakse ja tutustua uusiin ihmisiin/sijaisiin. Tosin yksi nainen on ollut täällä töissä, joka on ollut minun henkilökohtainen avustaja. Silloin tällöin hän on käynyt auttamassa meitä. Minä toivon, että sinne tulee sekä miehiä, että naisia hoitajiksi, koska äitihahmoja on minun mielestä liikaa tällä alalla töissä. Huvittavaa tässä on se, että joudun sanomaan 24-vuotiaan avustajan suhteen irti. Ei kukaan ole ollut niin paljon töissä, kuin yksi perheenjäsen. Toivon, että uudessa paikassa niiden hoitajien ja asukkaiden kesken syntyisi hyvä yhteys, jossa saisi huumori lentää jonkun meidän kotona. Ettei ole tosikoita henkilökunnassa/asukkaissa. Nyt alan pikkuhiljaa lopetella. Ainiin minulle tulee henkilökohtainen avustaja sinne, joka avustaa aina uinneissa urheiluohjaajan kanssa. Tämä henkilökohtainen avustaja ei avusta pesuissa/ruokailuissa. Ne hoitaa henkilökunta.

sunnuntai 20. toukokuuta 2012

Nyt minua mietityttää

Nyt minua mietityttää eräs asia joka koskee radiota. Olen ehkä viikonloppuna taas radiossa mikäli ymmärsin oikein kun Ylex aloittaa nyt sen osion missä toteutetaan muitakin toiveita kuin musiikkitoiveita. Kuten kaikki muistaa lähetin 2kk sitten toiveen s-postilla toiveen että haluisin niin kovasti vieraaksi Ylex:ään ja etenkin Ylex iltapäivään jota minä katselen välillä. Sieltä tuli vastaus että sitä ohjelmaosiota ei ole otettu vielä ohjelmaan vaan että pitävät Toukokuun lopussa kokouksen missä päätetään miten tätä ohjelmaosuutta aletaan toteuttamaan. Nyt se kokous on pidetty, he ovat päättäneet että mahollinen Ylex vierailu voisi olla mahollista joidenkin ihmisten osalta. Ensiviikolla totetutetaan ensimmäinen kuulijan esittämä muu toive. Minä pidän melko varmana että minä olen eka koska minä lähetin ekana sen viestin. Mulle meinas tulla paha mieli että miten Ylex toiveet toteutetaan käytännössä. Minä olisin valmis ihan millon vaan radioon mutta muut avustajat ovat kieltäytyneet radiohommista paitsi yks. Tämä yks avustaja on ensi viikon vapaalla. Olen miettinyt pääni puhki miten ensiviikon mahollinen radiojuttu onnistuu. Eikä sitä voi sitten siirtää kesäkuun ekalle viikonlopulle kun sillon tulee Tampereelta suoralähetys kun festivaalikausi alkaa Tampereella. Täytyy nyt miettiä sitä asiaa miten se ensi viikon radiojuttu hoidetaan. Joko niin että avustaja tulee toisella puhelimella mun avuksi tai sitte he vaihtavat vuoroja jos se ilmotus tulee perjantaina. Että tämmöinen mielenkiintoinen ongelma meillä on jos radiolähetys tulee ensiviikolla.

torstai 3. toukokuuta 2012

En tiedä mihin minä olen päätä pistämässä

Nyt tämä otsikko on hiukan kummallinen mutta miä selitän hieman. Ylex:llä on semmonen toiveohjelma missä saa esittää toiveita. Noin kolme viikkoa sitten alkoi sellainen ohjelma osio jossa saa esittää muitakin toiveita kun musiikkitoiveita. Miä laitoin toiveen että haluisin kovasti ylex iltapäivään. Tänään tuli vastaus että he eivät voi kustantaa minua sinne kun ylellä on rahat tiukalla. Kuitenkin tämä toimittaja lupasi että johonkin radiojuttuun miä pääsen, mutta hän keskustelee tuottajan kanssa asiasta. Minua ekaks harmitti se kovasti mutta ymmärsin heidän tilanteen. Saas nähdä mitä he ovat kehittäneet kahen viikon päästä lauantaina vai onko ne kehittäneet mitään. Ilmoitan heti blogiin kun aihetta ilmenee. Miä arvostan rehellisyyttä. Ensimmäistä kertaa tämä toimittaja oli rehellinen ennen kuin otettiin lähetykseen. Sitä miä arvostan oikein kovasti. Nyt loppu tänä iltana tähän.

torstai 26. huhtikuuta 2012

Puhelinlangat

Minun pitää kertoa taas miten minä yritin puhelinlangoille. Tällä kertaa miä otin Oili Oiliin varatun toiveen koska miä tiesin että Happoradio on puhelinlangoilla koneella. Päätin toivoa sitten sen. Oiliin aion toivoa vähän harvinaisempia kappaleita. Kun minä istuin perjantai-iltana kaikessa rauhassa niin sieltä soitettiin. Miä olin ihan hirveessä paniikissa. Onneksi oli sen verran pitkä biisi että se pahempi jännitys ehti mennä pois. Jatkossa pitää tehä niin että jos tuntemattomasta numerosta soitetaan niin avustaja vastaa eikä anna mulle heti puhelinta vaan selittää kuka täällä on ettei se toimittaja ihmettele mihin ihmeeseen hän on soittanut. Mulla on suunnitelma mielessä mihin miä aion osallistua seuraavaksi. Se suunnitelma toteutetaan sitten myöhemmin ensi kuussa. Mikä toi suunnitelma on en kerrokkaan teille sitä. Se mun puhelinlangat laulaa osuus meni hyvin. Me puhuttiin mikä oli yksvuotis- ja mikä kaksvuotishääpäivä, koska se edellinen soittaja mietti yksvuotishääpäiväänsä. MP3-soitin areenassa on rikki. Se ei anna toistaa kun tunnin esim. puhlareita ja omaa listaa. Pitäs siitä tehdä ilmotus areenan palveluun että ne tsekkais sen. Joskus vielä aion ottaa Happoradion takaisin mun toivelistalle mutta en vähään aikaan. Syy siihen miksi miä otan Happoradion takaisin listalle on yksinkertaisesti se että se nauhotus on niin huono laatunen. Seuraavan kerran millon miä aion osallistua puhlareihin on 9 pvä Marraskuuta. Jos silloin en pääse läpi siirrän sitä Tammikuun 11. päivään. Katsotaan silloin miten minun sitten käy. Minua nauratti se kun se odotus biisi tuli niin avustaja meni kaikessa rauhassa pitsan luo ja rupesi pilkkomaan sitä. Loppuu tähän tänä iltana tämä blogi.

maanantai 16. huhtikuuta 2012

Elokuva arvostelu

Nyt pitää ehdottomasti yksi elokuva arvostelu kirjoittaa tänne vaikka se ei ole tullut edes elokuvateatteriin. Nimittäin se on tosielämään pohtautuva kidnappauselokuva jossa 8v tyttö siepattiin Itävallassa. Elokuva on vasta suunnitteluasteella. Silleen suunnittelussa että kuka näyttelee kidnapattua tyttöä. Täytyy sanoa että kun minä luin sen kirjan niin oli se aika raaka mutta mielenkiintonen. Itse elokuvaa en pysty menemään katsomaan koska se on ulkomaan kielinen ja minusta on kohtuutonta että toisen hädällä maksetaan elokuva, että ihmiset kävis kattomassa. En suosittele kenellekään alle 18v. Minusta on aivan käsittämätöntä että siitä pitää tehdä elokuva. Antaisi toisen olla ihan rauhassa eikä repiä haavoja auki uudestaan. Minua nyt ärsyttää että siitä tehään elokuva jossa ihmiset rahastaa kun toisella oli oikeasti tiukat paikat ennen kuin hänen onnistui paeta. Minä aion mennä katsomaan yhen toisen mielenkiintosemman elokuvan, oikeastaan se on dokumentti nimeltään rouva presidentti, koska en tiedä minkälainen henkilö meidän maata johti 12 vuotta. Sitä miä toivon että tästä Norjan joukkosurmasta ei tehtäisi elokuvaa. Mut kun se on kovasti tapetilla. Minulta loppuu sanat kesken, on parempi lopettaa tähän kun en keksi mitään järkevää.

keskiviikko 11. huhtikuuta 2012

kärsimysten kautta voittoon

Nyt minä kirjotan siitä mitä minun kohalla on ollut pidemmän aikaa mielessä nimittäin kärsimys. Tämä aihe kumpusi mieleeni yht`äkkiä kun kirjotin kaverilleni facebook-viestiä. Koska olen pari facebook-viestiä kirjottanut, nyt ajattelin kirjottaa sen tänne että hän voi poimia ohjelmaan ajatuksia blogista jos hän tahtoo. Minun mielestä kärsimys on hyvä asia ihmisille, ei aina voi olla semmonen että ompas kivaa. Pitää olla välillä kärsimystä. Määrätyt ihmiset on kärsiny paljon, esim kuuluisa Job. Siltä meni mm. kaikki omaisuus mutta kuitenkin luotti Jumalaan ja voitti kärsimykset. Välillä meistä tuntuu siltä että meitä koetellaan. Mulle tulee pari esimerkkiä mieleen omasta elämästä. Minua koeteltiin kuusi vuotiaasta lähtien laittamalla vieraitten ihmisten pariin vieraaseen kaupunkiin. Se oli aika kova kokemus minulle ainakin kun ei vanhempia ollut aina mukana. Koti-ikävä oli kova. Olisin halunnu lähteä kotiin samantien mutta kun ei voinut asialle yhtään mitään niin ei voinut. Se oli aika kova paikka 6-v natiaiselle mutta miä selvisin siitä kärsimyksestä. Toinen esimerkki tapahtui täällä ollessani kun miä sairastuin kovaan flunssaan. Olin niin kipeä että luulin että nyt tuli lähtö mutta sitten miä parannuin siitä flunssasta. Jumala paransi, minä koin sen näin. Mulle tulee kolmaskin esimerkki mieleen. Oli elokuu 2004. Meillä kävi nosturiasentaja joka vakuutti että kyllä se pelittää. Kun minua lähettiin nostamaan niin silloin se nosturi pääsi jotenkin putoamaan katosta lattiaan koska siinä ei ollu sulkijaa joka olisi estänyt nosturin putoamisen. Olisi pitänyt sulkea osa kiskosta että se olisi pitänyt. Minä tulin kaikkien rensselien kanssa alas. Onneks joku enkeli käänsi minut poikittain, yleensä minä tulen toista kautta. Jos minä en olisi ollut poikittain niin en olisi tässä kirjottamassa. Se mitä haluan sanoa on että Jumala lähettää enkelin tiukkoihin paikkoihin joka suojelee meitä pahimmalta. Jumala suojelee meitä vaikka olisi mikä. Se mitä miä haluan sanoa rakas lukijani on se että rukoile apua Jumalalta hän antaa sinulle avun jos Hän tahtoo. Tässä on runkoa johonkin Come home-ohjelmaan jos he haluavat ottaa joskus aiheeksi kärsimyksen kautta voittoon.

tiistai 10. huhtikuuta 2012

Kadonneen jäljillä jaksoista mielipide

Nyt minä kerron siitä mitä minä olen mieltä kadonneen jäljillä jaksoista. Kadonneen jäljillä on ihan loistava ohjelma mutta asiat ei kävisi niin helposti jos vaivautuisi itse etsimään kadonnutta henkilöä. Minua ärsyttää ne jaksot missä kadonnutta henkilöä lähdetään etsimään, sitten se löytyy annetussa osotteessa tai jonkun lähisukulainen asuu siellä nyt. On totta että kadonneen jäljillä on hyvä ohjelma mutta pitäs olla vähän oma-aloitteellisuutta ensin. Esimerkiksi kadonneen jäljillä kolmannen tuotantokauden ekassa jaksossa kävi niin että Venäjältä Suomeen adoptoitu nainen lähti etsimään siskojaan. He menivät siihen lastenkotiin missä hän on ollut hoidossa. Kun he tulivat ulos ihan naapurissa asui toisen siskon joku sukulainen. Sitä kautta homma lähti purkautumaan. Semmoset jaksot minua ärsyttää, kaikki menee niin helposti. Muuten kadonneen jäljillä on ihan hyvä ohjelma. Mieleen on jäänyt semmoset jaksot jotka on pysähyttänyt minut ihan täysin. Toisen kauden Espanja jakso oli mielenkiintonen koska sitä ei löytynyt sitä henkilöä mitä lähettiin hakemaan. Vasta kuvausten jälkeen se löyty. Mieleen on jäänyt semmoinen jakso missä oltiin Itävallassa etsimässä 90-vuotiasta isää. Samoin myös kun oltiin Ruotsissa etsimässä lähes 70-vuotiaan naisen siskoa. Kun se jännitys kasvaa ja kasvaa, lopulta kun se ihminen löyty hän purskahti sydäntä särkevään itkuun. Eli tämmöstä minä olen mieltä kadonneen jäljillä-ohjelmasta tällä kertaa. Kohta minä menen uimaan mutta ensin mulla on fysioterapia.

sunnuntai 8. huhtikuuta 2012

oma lista 2015

Nyt minä kirjoitan ensin sellaisesta aiheesta mikä minua ärsyttää omassa listassa. Jos juontaja on kipeä niin uusitaan viime viikkoinen oma lista ilman mitään että sanotaan että se on uusinta. Vois tehä jotain muuta sillä välillä kun kuunnella uusintoja. Se olis hauska jos niitä yhdistäis niitä entisiä osallistujia niin että kahen päivän ohjelmmista tehtäisiin 2h erikoisohjelma mitä se oli ennen. Ennen se kesti tunnin mihin miä osallistuin kaksi kertaa. Se ei tuntuis niin ärsyttävältä kun mitä minusta tuntuu nyt kun minä olen kuullut sen oma lista ohjelman viime viikolla. Olen päättänyt seuraavaa: jos minä olen hengissä 2015 aion tehä syntymäpäivä teemaisen oman listan mihin tulee minun kaikkia merkkibiisejä. Kuitenkin silleen mitä vanhemmat pystyy kuunteleen. Sinne tulee ainakin Hoobastankkia, pmmp:tä, saraa, tehosekoitinta ja sitten tulis kirkaa. Jos oma lista on toiminnassa silloin. En miä muuten kirkasta tykkää mutta det glider in olisi hyvä avaus omalle listalle. En ikinä tienny et se on kirkan esittämä leijonien kanssa. Tajusin vasta jälkeenpäin kun olin lähettänyt oman listan sinne että kirka on mukana siinä. Laitan perusteluihin näin: tämä on oiva läpileikkaus minun musiikkimausta. Kirkaa miä valitsin siksi että tätä ei olla kuultu pitkään aikaan. Enemmän poika saunoo on soinnu radiossa useammin kuin tämä. Hoobastankkia valitsin siksi että tämä oli minun ja minun kaverin yhteisiä biisejä kun hän aloitti meillä työt silloin 2005. Pmmp kuuluu samaan kategoriaan ja pmmp on muuten ihan ok bändi kyllä sitä muutenkin kuuntelee mutta tämä on hyvä biisi. Tämä on ainoa mistä minä pidän pmmp:n tuotannosta. Tehosekoitin tämä on taas minun toisen kaverin ja minun yhteisiä biisejä. Tämä kuuluu siihen että minä tykkäään semmosesta suomipopista mutta en ole tutustunut muihin tehosekoittimen biiseihin. Tämä on semmoinen kesäinen biisi mut tehiksen biisit ei oikein pure. Saran rauhan aika, tämä soi ylex:llä oliko se 2008. En silloin kiinnittäny sanoihin huomioita mut nyt kun olen kuunnellut sanoja tarkemmin niin siellä on tosi hyvät sanat. Tässä biisissä voisi jopa kuvitella että tämä voisi olla hengellinen yhtye, mitä se ei todellakaan ole. Jeesus antaa kaiken takaisin jos häneltä pyytää. Kuinka paljon häneltä saa takaisin. Voisitteko te soittaa minulle ekana tai viimisenä listalla 9.11. olevaan lähetykseen. Jos te voisitte soittaa radiosta minulle sunnuntaina 9.11. kiitos. Tämä teksti ei ollu tarkoitus 2015 9.11. että blogin lukijat soittaisivat vaan miä kirjotan tätä valmiiksi oma listatoimittajalle jos oma lista on hengissäkään silloin. Nyt loppuu tämä tänään tähän jos en miä innostu kirjottaan lisää.

lauantai 7. huhtikuuta 2012

minä haluan entiset ajat takaisin

Tämä otsikko on pikkasen kummallinen, se kaipaa vähän selitystä. Miä haluisin helsingin ajat takaisin ehdottomasti. Silleen takaisin että en mihinkään kouluun halua vaan helsingin ihmisiä takaisin. Oli kiva fysioterapeutti loppuaikoina kenen kanssa sai nauraa oikeen sydämensä pohjasta siitä kun mitä tapahtuu jos hevonen ottaisi kaksi ihmistä selkään? Miä olin silloin aika iso poika, nyt minä olen aika hoikassa kunnossa. Sitä kun me ruvettiin kuvittelemaan niin me meinattiin kuolla nauruun. Oli myöskin semmosia hetkiä milloin minua ärsytti suunnattomasti eräs asia, kun minä en päässyt uimaan ja kun minut pakotettiin lasi-ikkunan taakse katsomaan uima-allasta kun minulla oli silmäleikkaus tulossa. Äiti oli kieltänyt minua uimasta. Se minusta oli hyvin ärsyttävää. Miä purin sisäistä kiukkuani tähän fysioterapeuttiin kun keneenkään muuhun koulun aikuiseen en uskaltanut, muuten siitä olisi noussut hirveä haloo. Voi kun minä saisin edes hetken jonkun ajan takaisin. Miä ymmärrän sen että kaikki helsingin toverit on ehkä muuttanut pois. Äkkiä minä saan uusia. Ei kotipaikkakuntalaisissa ole mitään vikaa mutta silti miä kaipaan entisiä aikoja edes hetkeks takasin. Kouluaikoja en kaipaa koska minua tuskin otetaan kouluun enkä haluiskaan. Mutta muuten semmoselle kesäleirille olisi kiva päästä ruskeasuolle. Se tarkoittaisi sitä että mun pitäisi lomauttaa kaikki mun avustajat, enkä halua sitäkään. Se maksaisi taas tuhansia kun sinne leirille ilmottaudutaan. Jos se ois helppo käydä helsingissä, miä kävisin helsingissä harva se kuu, mutta kun se ei ole niin ei sitten. Täytyy kattoo 10 vuoden päästä mihin se elämä menee. Edellyttäen että miä olen hengissä silloin.

perjantai 6. huhtikuuta 2012

pikku pettymys

Nyt minä olen kamalan pettynyt siihen että kun minä selasin radio suomen ohjelmia, siellä oli ohjelma valo voittaa joka mainostettiin gospelmusiikin erikoisohjelmana. Kun minä kävin kuuntelemaan sitä lähetystä niin pettymys oli suuri. Sieltä nimittäin tuli amerikkalaista entisajan gospelmusiikkia. Se oli hyvä että tuli edes jotain gospelmusiikkia, minä olisin odottanut sekä nuorta että vanhaa gospelia. Varmaan nuoret kuulijat kaikkosivat kanavalta kun vähän vanhempaa gospelmusiikkia alkoi tulla. Jos minä olisin valinnut ne kappaleet valita niin olisin soittanut vähän nuorempaa musiikkia. Pari-kolme kappaletta vanhaa ja loput nuorekasta musiikkia. Minä olen niin vannoutunut nuorten gospelmusiikin ystävä että minun on vaikea ymmärtää sitä miten tommonen kanava voi soittaa ns. gospelmusiikkia. Oli se hienoa joka tapauksessa jos joku vanhempi ihminen sai jotain tästä ohjelmasta vaikka se ei olisi uskossakaan. Juha Tapio oli ainoa mistä tykkäsin. Nyt alkaa kohta minun lempiohjelmani puhelinlangat laulaa joka kestää lähes 4h kun on pääsiäinen, ainakin miä sain sen käsityksen kun he sanoivat että tänään mennään pitemmällä kaavalla. Nyt loppuu tänä iltana tämä blogi.

maanantai 2. huhtikuuta 2012

Puhelinlangat laulaa

Olen päättänyt osallistua puhelinglankoihin pitkästä pitkästä aikaa. Nyt minä olen pitänyt pitkän pitkän tauon joka oli minusta hyvä asia, silloin pääsee helpommin läpi kun pitää pitkän tauon. Koska on pääsiäinen niin mietin sopivaa kappaletta. Ei mulle tullu mieleen kun se ikuinen tiputanssi ja sitä toivotaan varmaan joka toisessa viestissä. Ei siis sitä, joku harvinainen kappale olis kiva kuulla. Viimeksi toivoin ysäriä, toivoisko... nyt miä tiiän, miä toivon Happoradio: puhu äänellä jonka kuulee, ainiin sehän on säästetty Heinäkuun oili oiliin. Miä toivon joko italialaista versiota my heart will go on tai Boney M. Ehkä Boney M. koska se italiainen versio saattaisi olla lukkojen takana toisessa kerroksessa. Sitä ei saa helposti kun levystö on kiinni. En toivo mitään muuta kun sitä Boney M:n raamatun psalmi 73 pohjalta tehtyä laulua. Lähetään sillä alkuun, katotaan sitten mitä miä toivon seuraavalla kerralla. Kahden viikon päästä en osallistu koska silloin tulee huumorimusiikin puhelinlangat. Kaikki soittaa velipuolikuun kappaleita kun P-P Petelius on siellä vieraana. Nyt olen rohkaistunut sen verran että uskallan uuden avustajan kanssa soittaa vaikka puhelinlangoille. Katsotaan miten meidän käy ensi perjantaina. Nyt loppu tähän tämä blobi.

perjantai 30. maaliskuuta 2012

Miten aion valmistautua Come Homeen

Nyt tulee valmistautumisohjeita kaikille niille jotka on menossa Come Homeen tai mihin muualle tahansa ohjelmaan. 1. kannattaa kuunnella Come Homea 2. jos olet menossa sinne ota selvää montako biisiä kannattaa ottaa siihen ohjelmaan 3. kun menet Helsinkiin niin kannattaa lähteä vaikka 2h etuajassa sinne ettei myöhästy, tämä kolmos ohje koskee Helsingin ulkopuolella asuvia 4. jos sinua kuvataan you tubee, laita siistit kuteet päälle 5. jos minä olisin menossa johonkin radiohässäkkään niin kuin minä olen, niin minä istun aina sen tekniikan käyttjän vieressä että minä näen milloin punainen lähetysvalo palaa. Viimeiseksi ohjeeksi miä annan semmosen että jos et istu lähetyksen tekniikan vieressä niin kannattaa varoa mitä päästelee suustaan, ettei käy niin että biisi loppuu, mikki aukeaa, sitten tulee sellasta tekstiä vaikka mul on hilsettä päässä. Olen alkanut kuuntelee sillä tavalla että mitä biisejä Come Homessa soitetaan. Jos käy niin että sama biisi mitä miä olen meinannu soi niin sitten minä vaihan äkkiä ettei samaa biisiä tule kahta kertaa. Miten minä valmistaudun Come Homeen? Kun se aihe tulee niin kirjotan niistä kysymyksistä blogitekstin niin että avustajan on helpompi tulkata minua sitten suorassa lähetyksessä. Ensin tulee pieni esittely siitä kuka minä olen, mahollisesti kolme nopeaa kysymystä jotka tulee aina yllättäen monelle ihmiselle. Koska olen valmistautunut etukäteen niin tiedän ehkä mitä ne kysymykset sisältää. Ensimmäinen kysymys: kuvaile minua. Minä kuvailen itseäni jos minulta kysytään,. hauskaksi ja intensiivikseksi radion kuuntelijaksi. Toinen kysymys: miksi uskon Jeesukseen. Minä vastaan että koska Jeesus on elämänsuola, tai jotenkin sinnepäin. Kolmas kysymys on: mistä minä unelmoin. Minä vastaan kolmella lauseella. Kaksi unelmaa on toteutunut, minä pääsen Norjaan ja tänne radio-ohjelmaan. Sitten kolmas unelma mihin kaikki uskovat haluaa on päästä taivaaseen. Sitten tulee Come Home uutiset jotka sisältää mahollisen kesäleirin ilmottautumis ohjeet ja mitä se sisältää. Sitten tulee yksi biisi väliin. Sitten minä kerron vähän itsestäni, miten minä pääsin tämmöiseen ohjelmaan alunperin. Kerron mm. sen kuinka kaverini pyysi kirjottamaa yhteen hänen kirjaansa. Kuinka sitten tämä kaveri kuoli auto-onnettomuudessa. Kuinka minun tekstiä ei julkaistukkaan siinä kirjassa. Mutta kustantaja lupasi että pääsen johonkin radio-ohjelmaan, sitten minä tein tyynyliinat Come Homeen, sitten toimittaja soitti ja rukoili minun puolesta. Toimintaterapeutti oli kuulolla, hänellä kuulemma meni kylmät väreet. Sitten sovittiin että minä tulen Helsinkiin käymään haastatteluun. Sen haastattelun jälkeen sovittiin että minä menen uudestaan sinne radiotoimitukseen. Miä kirjotin ikään kuin avustajalle runkoa että hän osaa paremmin tulkata ettei tule semmoista tilannetta että ai mitä sinä sanoit. Aika hauskaa tässä oli se että kuvittelin olevani radiolähetyksessä, kirjotin sen mukaan että miä olisin tullut lukijalle kylään. Kuvittelin että selitän tätä asiaa Come Homessa. Aika hauskasti kävi. Mua itteä nauratti se myös että miä sekoilin että miä olisin jo Come Homessa. Selitän illalla kuulijoille sitä asiaa kuinka miä tutustuin Come Homeen. Tässä on aloitus runkoa ihan karkeasti. Tulostan tämän bolgin mukaan että avustajan on helpompi kattoa paperista mitä miä sanoin. Ettei tule semmosta ongelmaa mitä joskus saattaa tulla, et kun miä olen oikein innoissaa on sitten hyvä että avustaja tietää etukäteen mitä se hänen avustettava oikein haastelee siellä. Mun pitää sanoa yksi asia, inhoan valmiiksi tehtyjä kysymyksiä mutta tässä tilanteessa on pakko tehdä niin että on valmiit kysymykset. Kohta alkaa minun lempiohjelmani: puhelinlangat laulaa. Nyt loppu tältä illalta tähän.






torstai 29. maaliskuuta 2012

Come Home mahollinen biisilista

Nyt se on varmaa että olen menossa Come Homen suoraan lähetykseen 23.5. Tavallaa minua hermostuttaa se ja tavallaan miä ootan sitä. Hermostuminen johtuu siitä että en ole ollut kun puhelimen kautta suorassa lähetyksessä mutta nyt ollaa sitten radiossa suorassa lähetyksessä. Etenkin minua pelottaa se että kun on mikki auki ettei sano mitään sopimatonta. En miä aio kiroilla mutta sillee sopimatonta mikä ei kuulu n. 200 miljoonan korviin. 200 miljoonan heitto oli arvio, mutta aika paljon kuulijoita on joka tapauksessa, Come Home on suosituin ohjelma Deillä. Sitä kuuntelee niin nuoret kuin vanhat. Nyt biisilistaan. Ensimmäinen biisi on HB:n Hän puhuu. Sen takia että tätä on toivottu 28.3. olleeseen lähetykseen niin että se ei silloin mahtunut mukaan. HB herättää minussa muistoja myös. Kun olin Porissa kansanlähetyspäivillä niin kaveri ehdotti että mennään katsomaan HB:tä. En silloin tiennyt tästä yhtyeestä yhtään mitään. Toinen biisi on Egoeimi: Tule. Tämän kappaleen valitsin siksi että en muista kuulleeni egoeimiä Come Home-ohjelmassa juuri lainkaan. Muuten Radio deissä on soinut egoeimi, Come Homessa ei. Tuo yhtye oli ensimmäinen gospelbändi mihin miä tutustuin CD-formaatissa. Kolmas biisi on semmonen biisi kun Awesome God. Tämän kappaleen tarina on vähän kummallinen, ei se niin kummallinen ole mitä voisi luulla. Me ollaan laulettu tätä seurakunnassa. Toivoin sitä Radio aallon listassa joka on täysin maallinen kanava. Minulle oli yllätys että se soitettiin koska hengellisiä biisejä ei soiteta maallisilla kanavilla kovin paljon. Se oli minusta hieno saavutus että soitettiin edes kerran jossain muualla kun Radio deissä. No se on lyhyt laulu joka tapauksessa. Viimeisenä lauluna ajattelin jotain Juha Tapion lyhyttä biisiä. Ei minulle tule muuta biisiä mieleen kuin Luvattu maa. Tämä kappale tuli kaikista mieleen kun mietin mikä on kaikista lyhyin kappale joka kestää alle kaksi minuuttia. Tällä listalla lähetää Come Homeen, toki se saattaa muuttua matkan varrella jos ne soittaa ensi viikolla HB:n. Sitten minä kehittelen jotain muuta. Jos facebookista tulee parempi ehdotus mitä voidaan soittaa, se otetaan huomioon myös. Valitettavasti mulla on niin paljon asiaa että on parempi säästää huomiseen sen asian kirjottaminen. Huomenna on kuitenkin aikaa. Loppuu tänä iltana tähän.

torstai 22. maaliskuuta 2012

Monta asiaa kerralla

Ensin minä haluan kirjoittaa kadonneen jäljillä ohjelmasta. Kadonneen jäljillä 3 tuotantokausi tuli n. viikko sitten ulos. Kyllä se on koukuttava ohjelma edelleenkin. Minua kiinnostaa ne tarinat yhä edelleen. Aion kattoa jokaisen jakson, onneks nyt se tulee semmoiseen aikaan että voi katsoa suorana, ettei tarvitse netti-tv:stä katsoa. Se kadonneen jäljistä. Sitten otetaan käsittelyyn kymppitonni. Kymppitonni loppui yllättäen 2011 syksyllä kun suomi tv meni ns. konkurssiin. Nyt siellä on pelkkää ulkomaalaista, enkä ole sen jälkeen katsonut sitä oikeastaan ollenkaan. Nyt tuli yllättäen iltalehdestä tieto että suomipop on ottanut kymppitonnin omakseen. En tiedä miten se toimii radiossa, varmaan ihan hyvin, se alkaa maanantaina. Sitten otetaan käsittelyyn iholla sarja. Iholla on muuten ihan mielenkiintoinen konsepti mutta minua ärsyttää siinä että kaikki naiset ketä siellä on antaa semmoisen kuvan naisen elämässä että naisilla ei ole kaikki hyvin. Pitää aina valittaa jostakin. Miä kyllästyin tokan jakson puoleen väliin siihen kun en jaksanut kuunnella sitä valitusta. Tuli semmoinen myötähäpeän tunne kun lukiolainen ei halunnut lukea kokeisiin. Olisi ihan mielenkiintosta tietää mitä se lukiolainen ajattelee nyt kun ne jaksot tulee ulos. Jos miehille tehtäisiin sama ohjelma niin minä hakisin sinne ehdottomasti. Sitten otetaan viidakon tähdet ohjelma käsittelyyn, mitä minä en ole ymmärtänyt alkuunkaan. Miten ne on keksinyt tämmöisen ohjelma formaatin että julkisuuden naiset pistetään johonkin viidakkoon ja pitää tehdä erilaisia tehtäviä, olla elefantin selässä ja lopulta voittaa 30000 euroa olemalla julkisuuden henkilö, nostaa omaa egoaan síllä että on ollut viidakossa. Luvassa on kirkumista ja pahaa mieltä ja julkkiksia. Minä en aio sitä kattoa. En vaikka pakotettaisiin. Ihan vaan sen takia että minua ärsyttää että kaikkiin ohjelmiin pitää ottaa julkkikset nostamaan omaa egoa. Että tämmöstä mieltä miä ole ohjelmista. Nyt pitää tehdä tunnustus samaan hengenvetoon, minä olen katsonut Big brotheria 3 tuotantokauden ihan kokonaan koska siitä tuli ihan hirveä kohu kun yksi tuttu oli ekalla tuotantokaudella siellä. Katsoin kolmannen kauden ekan jakson ja jäin samantien koukkuun. Se oli tosielämän saippuasarja. Uskovat kaverit ihmettelivät sitä, mutta en ole sen jälkeen katsonut yhtään BB:tä kun minä muutin pääkaupunkiseudulta pois. En ole kertonut äidillekään siitä että olen katsonut BB:tä. Siitä olisi varmasti keskusteltua kotona jos he olisivat tienneet minun BB:stä. Neljännellä kaudella oli kirjoitus kymen sanomissa miten huono ohjelma se on. Täytyy myöntää että miä katoin 4 tuotantokauden alotusjakson mutta heti kun joku kiroili niin isä oli pannuhuoneessa ja kuuli sen. Sen jälkeen en ole big brotheriin koskenutkaan. Mutta minä odotan innollla sitä selviytyjiä, se on niin mielenkiintosta miten oikea ihminen kestää paineet. Nyt loppu tähän tällä kertaa.

sunnuntai 18. maaliskuuta 2012

Asia mikä Norjassa voi olla vaikeeta

Kuten otsikko kertoo asia mikä voi olla vaikeeta kielitaidon lisäksi on se että kahteen viikkoon ei kuule suomalaisia radiokanavia ollenkaan. Ei voi kuunnella puhelinlankoja eikä muuta ohjelmaa. Puhelinlangat on kuitenkin minun elämän suola. Minä kuuntelen sen minkä pystyn netistä yle areenasta. Voitteko kuvitella yhtä asiaa? En olisi halunnut viime perjantaina mussukkaa tänne. Viime viikolla kävi niin, kun minä olisin kuunnellut puhlareita netti oli aivan juntturassa, ylen nettisivut kaatui launtaina. Kun puhelinlangat oli areenassa se tiedosto oli nettisivun kaatumisen myötä vioittunut niin että se pysähtyi kaiken aikaa kun yritti kuunnella. Sen takia minä en olisi halunnut mussukkaa tänne kun minä luulin että on taas sama ongelma että se kaatuu taas koko ajan eikä puhelinlangoista kuulu yhtään mitään. Kun minä sitten kävin kuuntelemaan lauantaiaamuna niin tiedosto oli ilmeisesti viikon aikana korjaantunut ja se toimi normaalisti. Nyt loppu tämä tänä iltana tähän.

keskiviikko 14. maaliskuuta 2012

Muistoja

Katsoin mamman 80-vuotis DVD:tä. Kyllä se aika kultaa muistot. Täytyy myöntää että itku meinasi tulla, varsinkin siinä vaiheessa kun mamma puhui meille hyvin kauniisti, miten hän toivoi pystyvänsä elämään 90-vuotiaaksi. Niin ei kuitenkaan käynyt vaan mamma kaatui, mursi lonkkansa ja kuoli saamiinsa vammoihin. Meinasi ihan oikeasti alkaa itkettämään, ei se mamman näkeminen vaan se puhe meinasi alkaa itkettämään. Olen nyt jälkeenpäin kiitollinen isälle että se jaksoi videoida nämä juhlat. Minä muistan kun näin mamman viimeisen kerran ja puhuin mamman kanssa puhelimessa viimeisen kerran. Ensin siitä viimeisestä kerrasta vähän kertomusta. Kun mamma oli viety sairaalaan meni aika pitkään ennen kuin minut laskettiin sairaalaan. Kun minä sain luvan mennä mamma oli oikein iloinen kun minä kävin katsomassa sitä. Siinä kävi silleen että mammalla ei ollut omaa huonetta osaston ollessa täynnä, saimme mennä katsomaan potilasta ihan milloin vaan. Kun minä olin just tulossa sairalaan niin äiti soitti että älä mene kun mammalla on juuri leikkaus, mitä se olisi enää auttanut, minä menin mammaa katsomaan. Jos olisin tiennyt että mammalla oli viimeinen kerta olisin pyytänyt kertomaan pikku satu. Ihan vaan muistelun vuoksi. Kun minä lähdin siitä sairaalasta pois niin en silloin tiennyt että sille tielle mamma jää. Viimeinen puhelu minkä minä puhuin mamman kanssa oli kiitos viimeisestä-puhelu minkä mamma soitti aina kun minä olin siellä kylässä. Sairaalassa minua ei laskettu enää katsomaan mammaa koska mammalla oli ns noro-virus, se harmitti minua oikein kovasti. Olisin halunnut olla mamman vuoteen vieressä viimeisen kerran. Olin siitä hyvin katkera äitille. Kun äiti selitti mikä tässä oli ongelma niin ymmärsin heti. Oli aika pysäyttävä hetki kun mamma kuoli. Kun minä soitin mussukalle mitä kuuluu-puhelua niin mussukka painoi puhelun poikki. Minä itkin korkeintaan 5 minuuttia sitten kaikki oli ohi. En ole enää surullinen vaan iloinen että mamma pääsi pois täältä. Nyt mammalla on hyvä olla. Meillä täällä on hyvä olla. Minkälainen kohtaaminen se on taivaassa sen näkee sitten. Nyt minä menen saunaa. Nyt loppui tänä päivänä tähän.

sunnuntai 4. maaliskuuta 2012

Norjan leirilehteen juttuja Suomesta

Nyt minä kirjoitan Norjaa varten pienen esitelmän Suomesta, varsinkin tästä kaupungista missä minä olen. Haminan kaupunki Suomesta. Hamina on pieni kaupunki kaakkois-suomessa. Haminassa kaikki tuntevat toisensa. Kuuluisimmat nähtävyydet täällä on ympyrä ja raatihuone. Kuuluisat tapahtumat on elomarkkinat ja Hamina tattoo joka on joka toinen vuosi järjestettävä sotilasmusiikki tapahtuma. Se on iso tapahtuma. Hamina on kuuluisa myös sonnista. Täällä voisi sanoa että se on taideteos. Haminassa on kaksi ravintolaa. Toinen on Haminan kaupan yhteydessä ja toinen on keskustassa. Haminassa oli Suomen ensimmäinen pitseria. Hamina on perustettu vuonna 1863. Kadut ovat ympyrän muotoisia ja ympäri kaupunkia on sodan aikaisia vallituksia. Vammaisten asumispaikkoja ei ole. Täällä on kolme vanhainkotia. Syksyllä Haminaan on tulossa koti vammaisille. Jos isoon kaupunkiin haluaa mennä niin kannattaa suunnistaa Haminan naapurikaupunkiin joka on Kotka. Sieltä saa melkein kaikki tarvittavat asiat. Kotkassa on heinäkuussa aina kuuluisat meripäivät joka on iso tapahtuma. Silloin koko Kotka on aivan sekaisin. Kotkassa on myös kaunis puisto nimeltään sapokka. Siellä on sorsia aina kesäisin. Sen lisäksi Kotkassa on Maretarium joka on akvaariotalo ja siellä voi tutustua Suomalaisiin kaloihin. Kannattaa sinne käydä tutustumassa. Enempää en osaa nyt kertoa Haminasta ja Kotkasta, mutta eikö tämä riitä lähikunnista esittelyyn. Haminasta pitää sen verran sanoa vielä että valitettavasti ei kulje matalalattiabussia niin että pääsisi pyörätuolilla helposti matkustamaan. Haminassa on ainoastaa yksi invataksi, pitää mennä Kotkan invataksilla jos sieltä ei saa kyytiä. Minä olen aika usein käyttänyt Kotkalaisia invatakseja. Ajattelin tehä lähikunnista pienen esittelyn, toivoisin että muut tekisivät niin omasta maastaan. Minä en tiedä toisien maasta mitään. Kirjoitan taas Norjasta päiväkirjaa kunhan pääsen sinne. Tämä teksti tulee Norjan lehteen että he tietävät missä minä täällä oikein asun. Toivottavasti muutkin tekisivät niin. Minä lähen niin sanotusti keulimaan koska olen niin innoissani. Tämä pitää sitten kääntää englanniksi jotenkin. Nyt loppuu tähän mun blogin kirjoittaminen. Minä olen suunnitellut kannen leirilehteen. Se olisi auringonlasku kuva sillee että vuonot näkyisi taustalla jos sellasia siinä paikassa on. Nyt loppu minun Haminan tietous tähän, ohessa kuvia Haminasta ympäriinsä.

Norjaan nro II

Nyt minä kerron mikä ratsastuksessa oikein mättää. Ensimmäiseksi täytyy sanoa se että ratsastus ei ole mitään uutta, olenhan minä ratsastanut pienenä vuoteen 1999 saakka. Se loppui siihen että minä olin painava poika ja hevonen ei jaksanut meitä kahta kantaa koska jonkun piti istua takana. Lopulta minä ratsastin osan aikaa istuen ja osan aikaa uskokaa tai älkää niin mahallani, koska siinä oli helpompi olla. Tosin kerran minä pelästyin kun hevonen näki toisen hevosen ja hirnahti, se tuntui pelottavalta. Ratsastukseen tarvitaan kaksi tukijaa, oikeastaan kolme tukijaa. Eli terapeutti istui minun takana hevosen selässä, äiti tai sisko tuki sivusta etten minä olisi kaatunut. Se oli aika rankkaa hommaa kun minua sattui vielä takapuoleenkin se istuin alusta. Älkää luulko että minä olisin joku arkajalka, pelkäisin sen takia hevosta. Olen päättänyt seuraavaa: otan sieltä digikuvia en videokuvaa koska jokainen tietää mitä se ratsastus on. Kaikenlaisista uusista lajeista mitä en ole koskaa kokeillut niin aion kokeilla kaikki, olkoot se kuinka extremeä tahansa. Jos minun terveys antaa siihen luvan, pitää kuunnella omaa kehoa. En tarkoita sitä että olisin jatkuvasti kipeä mutta kaikki mihin minä pystyn osallistumaan niin osallistun. Olkoon se kuinka vaarallinen laji tahansa. Sitä tässä on tultu hakemaankin, vauhtia ja vaarallisia tilanteita eikä sivusta seuraajan roolia. Minä odotan innolla sitä Norjan reissua, ainoa mikä minua pelottaa leirissä on se että leirillä on yksi ainoa huone joka on varattu yhdelle hengelle, saanko minä sen? Olisin hyvin onnellinen jos saisin sen. Kerran kävi niin hassusti että minä nukuin samassa huoneessa toisten kanssa enkä saanut unta vaikka kuinka yritin nukkua. Katsotaan miten minulle käy sen asian suhteen.

maanantai 27. helmikuuta 2012

Erään kanavan tietokilpailu

Tossa äsken minä sanoin että multa loppu asiat kesken mutta nyt tulee kritiikkiä erään kanavan tietokilpailusta. En tarkoituksella halua sanoa kanavan nimeä, kyllä te tiedätte mitä minä tarkoitan. Olen halunnut osallistua siihen tietokilpailuun kauan aikaa, siitä asti kun kuulin sen ekan kerran. Nyt tulee kritiikkiä, aikaisemmin tässä kilpailussa sai vaan soittaa ja valita kumpaan kanavan juontajan joukkueeseen haluaa. Kritiikki tulee siitä että on karsinta kysymykset ja pitää heti vastata jos pääsee linjoista läpi. Jos vastaa oikein niin pääsee kilpailemaan. Minun tapauksessa ei anneta paljon mahdollisuuksia sillä saisin minäkin osallistua siihen kilpailuun mutta minä en halua juuri sen takia kun pitää samantie tietää karsintakysymykset. Jos se olisi sellainen kuin se ennen oli niin osallistuisin varmasti. Se olisi kiva jos olisi ilmaiseksi siellä studiossa. Pääsis automaattisesti osallistumaan siihen tietokilpailuun. Nyt te ihmettelette mitä tuo ilmeisesti tarkoittaa, se tarkoittaa sitä että vois ilmeisesti osallistua jos olisi paikan päällä toisen juontajan tilalla ettei tarvisi karsintakysymyksiä selvittää. Tämmöinen blogi tällä kertaa. Kirjoitetaan taas joskus lisää.

90-luvun tv-ohjelmat tulee takaisin jossakin määrin

Nyt pitää kirjoittaa sellaisesta asiasta kuin selviytyjät. Siitä tehdään Suomiversio. Olen innoissaan kaikesta uudesta asiasta, tämä on uusivanha asia. Joskus 90-luvulla oli sellainen ohjelma kuin Robinson jonka voittajista ei ole kuulunut yhtään mitään. Ainoa miinus puoli on se minkä tiedän tässä vaiheessa on ihmisten kiroilu siinä ohjelmassa. Minusta se on typerää mutta onhan se ohjelma muuten niin mielenkiintosta seurattavaa miten paljon ihminen kestää. Millonkohan tulee semmoinen tv-ohjelma mihin minä voisin osallistua? En osaa laulaa, en pysty laittamaan ruokaa enkä ole hakemassa yhtiöstä töitä. Biisikärpäseen en halua osallistua koska siinä pitää saada sanat oikein. Mitäköhän tapahtuis jos minä menisin sinne ja avustaja tulkkaisi väärin vaikka sanoisin oikein. Huvittava ajatus sinänsä. Tämmöstä ohjelmaa odotellessa jossa cp-vammainen pääsee osallistumaan. Nyt loppu tähän minun blogi. Sen verran vielä sanon että olen aika paljon kirjoittanut blogia kun joskus aikaisemmin. Joskus sitä vaan innostuu ja joskus tulee taas semmoisia hetkiä että minä en jaksa kirjoittaa. Uusia aiheita odotellessa.

9

sunnuntai 26. helmikuuta 2012

Uuden musiikin kilpailu

Ennen muinoin oli euroviisukarsinnat, nyt on uuden musiikin kilpailu. Katsoin sitä ihan mielenkiinnosta uudestaa kun kuuntelin sen ensin radiosta. Nyt tulee kritiikkiä: radioselostus oli aivan turha kun kuitenkin ääni tuli tv:n kautta radioon. En tosin tiedä miten ruotsinkieliset radiot teki mutta suomalainen radio teki tällä lailla. Luulin että voittaja on ihan selvä mutta aamulla kun heräsin ja katsoin lehdestä niin hämmästyin että voittaja oli suomen-ruotsalainen eikä se mitä minä olin meinannut. Sen takia minä laitoin radion kiinni kun luulin että automaattisesti ennakkosuosikki voittaa. Tämmöstä mieltä minä olen umk:sta.

lauantai 25. helmikuuta 2012

Kaksi unelmaa toteutui!

Kuten olen aiemmin kertonut niin hain Norjaan viime kesänä huonoin tuloksin. Nyt hain uudelleen ja tällä kertaa minua onnisti!
Jos ei olisi onnistunut en tiedä miten iso pettymys se olisi ollut, jos en olisi päässyt. Erikoisesti leirin tekee mielenkiintoiseksi ei pelkästään se että siellä puhutaan englantia se on sanomattakin selvää mutta myös se että meidät laitetaan eri ryhmiin. En tiedä miten ihmiset tulevat toimeen keskenään. Toivottavasti minun ryhmässä on semmoisia ihmisiä kenen kanssa minä tulen toimeen, se on pääasia. Olen päättänyt että jos minusta tehdään ns. ryhmänjohtaja aion näyttää hyvää esimerkkiä muille, varsinkin radiotehtävässä kun olen soittanut niin paljon radioon. Se mikä minua pelottaa on ratsastus koska en ole moneen vuoteen ratsastanut. Jos minulta kysytään että haluatko ratsastaa niin sanon suoraan että en. Mutta jos minut laitetaan hevosen selkään niin sitten minun on ratsastettava. Mikään hankala en halua olla kun on muun maalaisia ympärillä. En halua semmoista esimerkkiä että jos toikaan ei mene niin minäkään en mene. Minä olen urhea mies vaikka sisäisesti saatan olla pikkuisen paniikissa. Kirjoitan viimeistään matkan jälkeen mitä minä näin siellä. Ei minua jännitä vielä mutta sitten kun matka alkaa lähestyä niin sitten saattaa ehkä alkaa jännittää. Eritoten minua hermostuttaa nyt se että mitä mun kaveri sanoo siitä että lähteekö se mukaan vai ei. Sunnuntaina pitäisi ilmoittautua sinne viimeistään. Nyt loppuu tähän tämä blogi, alan pikkuhiljaa kuuntelemaan Oili Oilia.

torstai 16. helmikuuta 2012

90-luvun sarjoja ehdottomasti dvd:lle

Tämä otsikko on sinänsä kummallinen mutta minä kaipaan yhtä asiaa 90-luvulta nimittäin tv-sarjoja. En tarkoita mitään näyteltyjä sarjoja vaan 90-luvun suosittuja tv-ohjelmia. Esimerkiksi game over olisi kivaa katsottavaa jos niitä tulisi oikein dvd-boxi. Game over oli minun mielestä hyvä sarja. Tottakai oli siellä väkivaltaakin peleissä, en suosi väkivaltaa ollenkaan mutta muuten se oli ihan hyvä ohjelma. Game over tuli aina lauantai iltapäivisin kunnes se siirtyi lauantai aamuun. Uusintoja ei kannattaisi lähettää koska muuten kaikki nuoret jotka ei ole nähneet game overia soittaisivat siihen numeroon aivan turhaan. Selvennykseksi kerrottakoon että sitä juonsi semmoinen kumiukko joka myöhemmin paljastui Arttu Harkiksi. Kirjoitan tästä asiasta nimellä koska se on nyt julkista, ollut jo kauan aikaa. Minulla on game over nauhoja, mutta ne on läpi katsottu kaikki. Enkä halua niistä dvd:tä koska minä olen kyllästynyt niihin jaksoihin, koska olen niin monta kertaa katsonut ne jaksot. Ensin katsoin niitä mammalassa ja nyt täällä kotona. Aina silloin tällöin jos ei ole mitään tekemistä niin minä katson niitä. Erikoisesti minä tykkäsin jos siellä oli ulkomaalaisia vieraita pelaamassa. Voi kun game overista tulisi dvd-boxi niin ostaisin välittömästi. Kaikista näyteltyistä sarjoista on boxit, ihmeiden tekijöistä, blondi tuli taloon, toivottavasti tämän hetken suosituista sarjoista ei tehdä dvd-boxeja. Tiedätte varmaan mitä minä tarkoitan, se tulee MTV3:lta. Kirjoitan taas kun aihe ilmenee.

sunnuntai 5. helmikuuta 2012

Yleisradio uudisti ohjelmat

Kuten otsikko kertoo, yleisradio uudisti ohjelmat niin että yle puheelle meni kaikki urheilut. Minusta se on hyvä asia. Tottakai minä ymmärrän niitä jotka ovat iänkaiken kuunnelleet urheilun tulokset yhdeltä ja samalta kanavalta. Kaikkeen täytyy tottua. Nyt radio suomen ohjelmakartta on minusta hyvä, paitsi lauantaina sieltä tulee aina kymmeneltä huonoa ohjelmaa. Kuka sitä kuuntelee, en minä ainakaa. Tarkoitan koe-eläinpuistoa. Minusta se ei sovi ainakaan nuorisolle. Mutta onneksi on radiossa semmoinen mahdollisuus että voi vaihtaa kanavaa. Eilenhän minä kuuntelin parasta ennen, se on ysäriohjelma kanssa, jossa soitetaan 90-luvun musiikkia. Ainoa mikä harmittaa tässä uudistuksessa on se että ennen tuli oma lista arkisin joka päivä ja nyt se tulee kerran viikossa klo 11-13. Siihen on ahdettu viisi listaa, neljä niistä on kuulijoiden tekemiä, yksi julkkiksen tekemä. Minä tiedän tarkalleen miten se homma toimii, kun te olette lähettäneet omia listoja niin sitten toimittaja soittaa joko lauantaina tai perjantaina ja ilmottaa teille että nyt soi sinun listasi. Kahdelle henkilölle hän soittaa suorassa lähetyksessä ja juttelee heidän kanssa. En ole lähettänyt tähän ohjelmakokonaisuuteen omia listoja mutta aikaisempaan kylläkin, kun niitä oli kaksi ja kolme. Mikä tärkeintä puhelinlangat tulee ihan normaalisti klo 18:03! Aion osallistua, kunhan uusi avustaja saa minun puheistani selvää ja toinen avustaja saa asiansa kuntoon.

perjantai 3. helmikuuta 2012

Come home viikon haaste

Come homessa on joka viikko viikon haaste, jossa tehdään jokin arkinen asia toisen ihmisen hyväksi, mitä milloinkin. Sillä viikolla kun minä olen siellä vieraana aion haastaa seuraavaa asiaa; meillä kotona oli isän 60-vuotis synttärit ja me annettiin lahjaksi hänelle kuusikymmentä lakupötköä. Sen lisäksi me annettiin viikonloppu Kauniaisten raamattuopistolla. Isä pääsee viikonlopuksi hetkeksi vetämään henkeä. Annettiin myös semmoinen kortti jossa luki: "sinulle on annettu viikonloppu Kauniaisten raamattuopistolla", niin että saa rauhassa olla ilman mitään stressiä. Oltiin sovittu työtehtävät mitä kukakin tekee sinä aikana kun isä oli pois. Toisen siskon piti tyhjentää tiskikone, toisen piti siivota oma huoneensa ja minä olin yleinen ilmapiirin luoja. Tämän asian kautta haluaisin haastaa kaikkia nuoria jotka asuvat kotona sekä niitä jotka on aviossa ja asuvat muualla. Haluan tämän kautta haastaa että annetaan toisille aikaa jotta se toinen saa pikkuisen hengähtää kiireisen arjen keskellä. Tämä haaste luetaan Come homen suorassa lähetyksessä viimeisillä minuuteilla. 10 käskyssä sanotaan niin että kunnioita isääsi ja äitiäsi, sama koskee myös aikuisia aviossa olevia. Tulostan tämän haasteen jotta avustaja voi lukea sen suorassa lähetyksessä. Kirjoitan taas kun aihetta ilmenee.

torstai 26. tammikuuta 2012

Idols

Idols on alkanut taas. Se herättää miussa ihastuksia ja vihastuksia. Ihastuksia aiheuttaa se, että on erilaisia laulajia, kuin ennen. Edellisillä kausilla on näytetty paljon huonompiakin laulajia. Tällä kaudella on näytetty enemmän hyviä laulajia. Minun mielestä seuraava Idoli tulee Vaasasta. Siellä taso oli todella korkea.

Nyt kritiikkiä. Idolssissa on tiukka aikataulu. Osa materiaalista leikataan pois ja osa päätyy televisioon. Harmittavasti monta jatkoon päässyttä hyvää laulajaa on leikattu pois. Se on sääli. Eihän huonoja tarvitse näyttää mut kyllä nää jatkoon päässeet soisi saavan lähetysaikaa. Heidän laulusuorituksiaan ei olla näytetty.

Olen päättänyt seuraavaa. Mie jätän loput koelaulut väliin ja alan seuraamaan Idolssia kunnolla kahden viikon päästä. Tämä on protestina siitä, kun kaikkia hyviä laulajia ei näytetä. Tuomarien hömpötys on kyllä lisääntynyt.

Tämmönen mielipide Idolssista.