Nyt minä kerron siitä, kuinka tutustuin yhteen puhujaan Juhannuskonfrenssin päätöstilaisuudessa. Oli tullut nuori mies Pohjanmaalta, joka piti niin mahtavan puheen, että minä ja äitini emme olleet ikinä kuulleet mitään siihen verrattavaa. Lopulta keksin avustajan kanssa kirjoittaa hänelle. Kirjoitin, että hänen puheensa oli poikkeavan värikäs ja repäisevä. Hän vastasi minulle ja kysyi, että voisimmeko olla ystäviä. Vastasin totta kai.
Olemme nähneet kolmena kertana sen jälkeen. Ensimmäisellä kerralla hän esitteli minut pääkaupunkiseudun seurakunnan ihmisille, mikä oli minulle hämmentävä tilanne. Hänen oli määrä pitää puhe siellä, mutta myöhästyi alusta jonkin verran, koska oli minun kanssani pizzalla. Hän lupasi tarjota minulle kahdenkesken kaakaot seurakunnantiloissa, mutta laajensikin tarjousta koko seurakunnalle, kun hän esitteli minua muille. Täytyy tunnustaa, että siinä vaiheessa minua rupesi pikkusen hävettämään, koska ajattelin, että muut seurakuntalaiset vievät hänen huomionsa ja tavallaan varastavat meidän kaakaotuokion. Minulle tuli surupuseroon, kun en ehtinyt moikata häntä pois lähtiessäni, kun taksi tuli niin yllättäen.
Toisella kerralla tapasimme taas pääkaupunkiseudun seurakunnan tiloissa. Silloinkin jäi kaihoisa mieli, koska en tiennyt milloin näkisin uudestaan helsinkiläisiä kavereitani, kun olin muutamassa pois paikkakunnalta.
Yhden kerran näimme Juhannuskonfrenssissa Keuruulla. Matkustin sinne Tampereelta, jossa olin asumisharjoittelussa. Olen myös siirtänyt kerran taksin haku aikaa, että pystyin kuulemaan hänen saarnansa. Nyt on suunnittelun alla, että tämä mies tulisi kotkaan saarnaamaan. Katsotaan, jos saisin hänet ensimmäistä kertaa kotiini kylään.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti