Kaksi tarinaa.

Ensimmäinen tarina alkaa siitä, kun mie päätin osallistua Matkakassa kilpailuun. Hommahan toimii niin, että sinne pitää ilmoittautua ja sitten kone arpoo sattuman varaisesti kuka pääsee kisaamaan. Mulle ei sattunut arpaonnea tänäkään vuonna kisassa, mutta ehkä ensivuonna.

Tästä on kolme viikkoa aikaa, kun kuulin, että Juha Tapio tulee Puhelinlankoihin vieraaksi. Innostuin asiasta niin kovasti, että rupesin heti kysymään vuorossa olevalta avustajalta, että kuka avustajista on silloin töissä. Avustaja ei heti tajunnut mitä tarkoitin, mutta lopulta hän hokasi mistä on kyse. Kun kuulin kuka on silloin vuorossa ajattelin, että voi ei. Osa mun avustajista ei millään haluaisin radioon tai ainakaan ääneen. Kysyin heti seuraavana aamuna mun kolmannelta avustajalta, että voisiko hän vaihtaa kyseiseksi perjantaiksi iltavuoroon. Se onnistui.
Rupesin miettimään toivekappaleideni perusteluja, jotka iskisivät Puhelinlankojen tuottajaan, joka valitsee lähetykseen pääsevät ihmiset. Toivomukseen laitoin, että olen jo kolme viikkoa hehkuttanut, että pääsisin soittamaan Puhelinlankoihin, kun Juha Tapio on siellä. Kuultuani tuottajan äänen mulle iski pakokauhu. Ajattelin heti että apua, jos tuottaja soittaa etukäteen ja tunnistaa meidät niin saamme sapiakaa, koska olemme rikkoneet karenssia. Nimittäin sama tuottaja oli viimeksikin valitsemassa soittajia, kun pääsin läpi Euroviisutoiveella toukokuussa. Silloin hämmästyin oikein todenteolla. Lähetykseen pääsy tapahtui tosi lyhyessä ajassa siitä, kun laitoin toiveen. Olinhan kärkipäässä jo neljäntenä soittajana.
Tällä kertaa kuuntelin lähetystä ja toiveita oli tullut jo runsaasti eikä minun puhelin ollut soinut. Aloin käydä epätoivoiseksi. Lopulta oli aika ottaa lähetyksen viimeinen soittaja. Ajattelin, että jospa tämä soittaja olisi toivonut edes samaa kappaletta, kuin minä. Kun toimittajat kysyivät hänen toivekappalettaan vastaus oli: Minä olen sinä olet.
Silloin minä suutuin niin kovasti etten edes kuullut mitä ne toimittajat sanoivat. Suuttumukseni oli kyllä ihan aiheellista. Varmaan se soittaja oli kuullut kappaleen Minä olen sinä olet radiosta ja ajatellut, että tuohan on hyvä toivebiisi. Kuka toivoo semmoista biisiä mitä on tahkottu radiokanavilla ihan urakalla, nyt kun olisi mahdollisuus toivoa, vaikka minkälaista harvinaisuutta. Ihmettelen myös sitä, minkä takia tuottajan on pakko soittaa sellaiset kappaleet, joilla on ollut useita toivojia, jos ne muutenkin pyörivät radiossa. Olin vihainen näistä asioista koko loppuillan. Meinasin jopa alkaa itkemään. Rupesin huutamaan, että Ei Ei Ei, kun viimeinen toive tuli. Avustaja lohdutti minua sanoen, että sinähän pääset kohta Juhan keikalle missä voitte jutella. Minusta se ei ole sama, koska sadat muutkin fanit haluaa Juhan juttusille ja artistillahan on aina silloin kova kiire. Eräs sukulaiseni lohdutti minua sanoen, että ensikerralla sitten. Hän ei ymmärtänyt sitä pointtia, että olin harmissani, koska Juha on ehdottomasti ykkönen suomalaista artisteista tällä hetkellä. joten surin enemmän sitä etten päässyt läpi juuri hänen juontaja vierailullaan. Jos joskus pääsen läpi Puhelinlangoille, niin Juha ei ole silloin artistijuontajana paikalla,vaan joku toinen. Että tälläisiä harmituksia tälläkertaa.