sunnuntai 18. syyskuuta 2016

Nyt elän unelmaani

Niinkuin otsikko kertoo, olen aiheen ytimessä, nimittäin olen aloittamassa toimittajana radiofinlandialla. Radiofinlandia on perustettu 26 vuotta sitten. Lähetykset on suunnattu espanjassa asuville suomalaisille, mutta kuka tahnsa voi seurata lähetyksiä netin kautta, osoitteesta: radiofinlandia.net

Tutustuin kyseiseen radioon, kun avustaja laittoi sen vahingossa päälle. Kirjoitin heille sähköpostitse haluni tulla haastatelluksi. Yllätyin melkoisesti kun he vastasivat ja halusivat minut toimittajakseen. Ilmoitin heti halukkuuteni. He vierailivat luonani ja sovimme että aloitan oman ohjelman.

Ohjelman nimeksi tulee "Kaksikko", tarkoittaen tietenkin,että kun olen cp-vammainen tarvitsen ajustajan. Ohjelma sisältää erillaisia ohjelmaosioita, kuten esim. "muna vai kana", joka tarkoitaa sitä, että kuulijat lähettävät kysymyksiä ja haen niihin vastauksia. Sen lisäksi ohjelma nimeltä"viikon vieras", jossa haastattelen erilaisia ihmisiä. Tulen tekemään myös teema ohjelmaa joissa kuulijat saavat esitää kysymyksiä ohjelmassa vieraiveville, (näistä myöhemmin) ja myös "viikon vierasta" saa ehdottaa. "Viikon vieras" osion lisäksi tilee osio "lasten suusta kuultua", johon kuulijat voivat lähettää lasten hauskoja sanontoja. Myös menovinkkeja otetaan vastaan. Muun muassa tällaisia osioita sisältyy "kaksikkoon". Kaiken lisäksi saamme kuunnella hyvää musiikkia. Minuun saa ota yhteyttä osoitteeseen: nikke@radiofinlandia.net
Kaksikolla on myös omat facebook sivut osoitteessa: facebook.com/kaksikko

Että tämmöistä tällä kertaa

sunnuntai 31. heinäkuuta 2016

Historiaani

Haluan tänään kertoa teille vähän historiastani. Synnyin ihanan 80-luvun loppupuolella hyvään perheeseen. Syntymäni oli hieman ongelmallinen ja heti sen jälkeen vanhempani huomasivat, että kaikki ei ole hyvin. Lääkäri kertoi heille, että minulla on CP-vamma. Lapsuudestani en muista oikein mitään muuta, kuin että olin sellainen kovin pieni poika. Onneksi isä tallensi elämästäni paljon videolle ja sitä kautta voin aina muistella millaista lapsuuteni oli.

Päiväkotiin menin vuonna 1992. Se oli ihan tavallinen päiväkoti kotipaikkakunnallani. Siellä minua hoiti kaksi tai oikeastaan kolme avustajaa, mutta kolmas oli paikalla vain silloin tällöin. Sain jo silloin puheterapiaa, koska puheeni oli epäselvää.

Päiväkodin jälkeen tuli aika lähteä kouluun. Kuusivuotiaana menin tutustumaan Helsingin parhaaseen kouluun: Ruskeasuon kouluun. Heti silloin syksyllä elämäni muuttui kokonaan. Asuin viikot Helsingissä ja kävin vain viikonloput kotona. Ensimmäisen koululuokkani muistan hyvin. Koska meitä oli niin vähän esikoulussa, meidät esikoululaiset sijoitettiin ekaluokan kanssa samaan. Se oli aika hurjaa aikaa pienelle pojalle olla isompien kanssa samalla luokalla heti alkuun. Nyt jälkeenpäin olen ymmärtänyt, että miksi näin tehtiin.

Aluksi äiti oli saattamassa minua kouluun ensimmäisenä koulupäivänä, mutta sen jälkeen matkustin kodin ja koulun väliä yksin taksilla. Jäädessäni ensimmäistä kertaa yksin minulle tuli itku, koska en ollut tottunut olemaan pitkiä aikoja ilman äitiä. Mutta aikojen saatossa siihenkin tottui. Kävin Ruskeasuon koulua yhteensä 13 vuotta. Se oli kaikenkaikkiaan kivaa aikaa.

Viimeisenä Ruskeasuon vuonna meni tutustumaan Järvenpään oppilaitokseen, sopeutumisvalmennuskeskukseen. Siellä vietin yhden viikon. Tuon koulun oli tarkoitus valmentaa työelämään ja itsenäisyyteen.

Vuoden 2008 syksyn olin kotona, kunnes 2009 muutin palvelutaloon asumaan, jossa minulla oli kolme henkilökohtaista avustajaa ja lisäksi yöhoito talon puolesta. Se oli ihanaa aikaa.

Nykyiseen asuntooni muutin syksyllä 2012. Nyt olen vasta pikkuhiljaa alkanut viihtymään täällä. Alussa täällä oli sen verran ongelmia, mutta nyt ymmärrän taas paremmin mistä mikäkin ongelma johtui.

Minulla on tällä hetkellä vähän samanlainen fiilis kuin tänne muuttaessani, kun olen menossa kolmeksi viikoksi kuntoutuskeskukseen nyt syyskuussa. Vähän jännittää, mutta toisaalta tiedän, että minusta pidetään siellä hyvää huolta.

Tässä kaikki tarinoinnit tällä erää.

Terveisin Nikke

maanantai 18. heinäkuuta 2016

Seurakunta-asioista

Tänään ajattelin kirjoittaa siitä kuinka mie tutustuin nykyiseen seurakuntaani. Kaikki alkoi siitä, kun siskoni kävi paikallisessa Vapaaseurakunnassa. Monta vuotta sitä seurattuani menin itsekin tutustumaan ja sain tutustua siihen lämminhenkiseen yhteisöön. Kävin seurakunnassa useita vuosia, kunnes päätin liittyä siihen. Minut siunattiin seurakunnan jäseneksi muutama vuosi sitten. Syy miksi halusin liittyä Vapaaseurakuntaan oli se, että en kokenut luterilaisessa seurakunnassa olevan minun kaltaiselleni ihmiselle sopivaa toimintaa. Arvostan kyllä luterilaista sekä Helluntaiseurakuntaa, mutta Vapaaseurakunnan koin oikeaksi paikalle itselleni ainakin toistaiseksi. Ainoana huolena minulla on se, että nykyisessä seurakunnassa, jossa käyn on lähes pelkästään vanhoja ihmisiä. Jostain syystä nuoret eivät oikein sinne tule. En tiedä johtuuko se siitä, että meidän seurakuntarakennus ei ulkoa päin näytä seurakunnalta ja siksi siitä ei välttämättä tiedä, että sisällä on seurakunnan toimintaa. Olen tykästynyt Vapiksen monipuoliseen ohjelmaan. Viihdyn siellä oikein hyvin. Olen myös itse puhunut siellä muutaman kerran. Koen että saan olla seurakunnassani juuri sellaisena kuin olen.

Joskus olen törmännyt hengellisissä tilaisuuksissa sellaiseen ilmiöön, että ihmiset haluavat rukoilla parantumisen puolesta. Mutta entä jos on niin, että Jumala haluaakin koetella sen sairauden kautta? Mitä jos sairaus kuuluu Jumalan suunnitelmaan? Siksi olisikin hyvä myös kysellä Jumalalta, "onko Sinulla jokin tarkoitus tälle?" Kyllä ihmisiä toki paraneekin rukouksen avulla, mutta aina ei niin kuitenkaan ole.

Tällaista tällä erää.. Hyvää alkavaa viikkoa kaikille!

Nikke

sunnuntai 17. heinäkuuta 2016

Päivitetty blogi

Hei kaikki vanhat ja uudet blogin lukijat!

Blogini on jo yhdeksän vuotta vanha ja sinä aikana en ole kauheasti tehnyt blogiini muutoksia. Nyt koin, että olisi korkea aika tehdä niin, joten tervetuloa uuden näköiseen blogiini! Olen ajatellut muuttaa myös sisältöä hieman ja siirtyä radio- ja tv-ohjelmien analysoinnista entistä enemmän kuvaamaan normaalia arkeani ja siihen liittyviä ajatuksiani. Joten mennäänpä asiaan!

Asun tällä hetkellä palvetulossa, jossa on myös muita vammaisia sekä muita, jotka tarvitsevat apua arkeensa. Olen asunut täällä kohta neljä vuotta. Alku täällä oli sellaista hullunmyllyä, että minulta meinasi loppua huumori kesken, mutta nyt kaikki on kohdallaan. Viihdyn täällä oikein hyvin ja hoitajat ovat tosi mukavia! :) Ilman hoitajien ystävällistä palvelua en varmaan olisi enää täällä.

Arkeen minulle kuuluu nyt sellaista, että olen osallistunut viime aikoina useisiin erilaisiin projekteihin. Muutama kuukausi sitten Kymenlaakson alueella järjestettiin Mahdollisuus muutokseen -kampanja. Minua haastateltiin missiokirjaa varten, sekä telkkariin, joten elämäni sai paljon julkisuutta tällä alueella. Voit käydä lukemassa tarinani, sekä katsomassa tuon haastattelupätkän täällä. Kun minua kysyttiin mukaan tuohon kampanjaan, olin heti innolla mukana! Kampanjaan osallistuminen oli hyvin mielenkiintoinen kokemus ja sain olla mukana mm. kauppakeskuksessa olleessa kahvilassa, jossa ihmiset saivat käydä tapaamassa meitä kampanjaan haastateltuja. Kampanja kokonaisuudessaan onnistui mielestäni hyvin. Olen kuullut, että muutamia ihmisiä on tullut uskoon sen kautta.

Yritän osallistua aina milloin mihinkin radio-ohjelmaan ja tavoitteenani on saada aikaiseksi keskustelua vammaisuudesta ja vammaisen elämästä. Olen saanut pelkästään positiivista palautetta osallistumisestani. Viimeisin radiojuttuni oli Ruotsin Sisu-radion haastattelu, joka tehtiin niin, että minua haastateltiin Skypen kautta suoraan Sisu-radion iltapäivälähetykseen. Koko ohjelma on kuultavissa netissä, joten käykäähän kuuntelemassa!

Haaveissa minulla on tehdä hyväntekeväisyyshengessä jokin nenäradio-ohjelma, mutta siitä kerron joskus toiste..

Aurinkoisia kesäpäiviä!

Nikke

lauantai 11. kesäkuuta 2016

Monta asiaa kerralla 3

Nyt tulee monta asiaa yhteen pötköön. Ensinnäkin asia yksi, Euroviisut käytiin tänä vuonna Ruotsissa. Pisteiden lasku uudistettiin niin, että ensin olivat asiantuntijapisteet ja sitten olivat yleisöäänien perusteella annetut pisteet. Australia sai eniten asiantuntijapisteitä. Kun sitten laskettiin pisteet yhteen, voittaja oli Ukraina ajankohtaisella biisillä. Minä inhosin sitä aluksi, mutta nyt olen täysin rakastunut siihen. Se, mistä kappale kertoo, jokainen saa itse katsoa biisin lyriikat. Minä kerron myöhemmin mistä kappale kertoo, mutta tähän sepustukseen ei riitä aika.

Seuraava asia on se, että olen aivan innoissani, kun Kesäpuhelin on tullut takaisin. Aikaisemmin se oli YleX:llä, mutta nyt he ovat keksineet sen monen vuoden jälkeen Radio Suomessa. Kesäpuhelin on lyhykäisyydessään seuraava: on puhelin, jonka pitäisi kiertää ympäri Suomea. Joka päivä puhelimeen pitäisi vastata eri henkilö. Aina se ei ole onnistunut, koska ihmiset ovat niin ujoja. Minä ainakin vastaisin siihen jos tietäisin että se on lähistöllä. Se kesäpuhelimesta.

Seuraava asia on se, että YleX Jälki-istunnon toinen juontaja on siirtynyt kaupalliselle radiokanavalle. Entinen YleX viikonlopun juontaja tekee siellä ohjelmaa hänen kanssaan. Yritän jossakin vaiheessa saada aikaiseksi sen, että menisin sinne kylään. Vielä ei ole löytynyt rohkeutta siihen, kun ne yhteyshenkilöt ovat minulle vieraita. Minun pitää selittää, että kuka minä olen ja miksi haluan heidän aamushowhun vieraaksi. Katsotaan miten tilanne kehittyy.

Viimeinen asia on se, että Radio Nova on uudistunut hieman. Kaikki NRJ:n ja Voicen juontajat on siirretty sinne. Enää ei ole Voicea, ainoastaan Kiss. Minua edelleen vaivaa se, että missä minun hyvä ystävä on tällä hetkellä töissä. Yritin laittaa hänelle Facebook viestiä, mutta hän ei vastannut. Sitten yritin laittaa sähköpostia, mutta se ei mennyt perille. En kuitenkaan halua herättää julkista huomiota minun kysymyksellä. Minä tiedän sen, että minun ystävän poika on YleX:llä töissä, mutta en haluaisi hänellekään soittaa vain kysyäkseni missä tämä henkilö on nykyisin. Pitää ottaa muita keinoja käyttöön. Se on hauskaa, että NRJ:n iltapäivässä oli semmoinen kilpailu, kuin mysteeriääni. Nyt monen vuoden jälkeen se on siirretty Novalle. Silloin aikoinaan minäkin yritin soittaa sinne NRJ:n iltapäivään, kun potti oli iso, mutta en päässyt ikinä läpi. Tänään kuuntelin kun yksi perhe voitti ison summan rahaa, koska tämän perheen tytär oli ratkaissut monta kuukautta sitten. Jos mysteeriääni tulee semmoiseen aikaan, että minä voisin soittaa sinne, niin minä soitan. Tämä perhe oli iloinen, kun he voittivat ison summan rahaa.

Että tämmöistä tällä kertaa.

lauantai 21. toukokuuta 2016

Talent tulee taas

Nyt minä kerron semmoisesta ohjelmasta kuin Talent. Sitä tehtiin vuosina 2007-2012. En katsonut Talentia juurikaan kyseisenä vuonna, mutta sitten kun siitä tehtiin iso hypetys, niin sitä oli pakko katsoa. Sen ekan kauden voitti semmoinen beatboxaus esitys, joka nosti sitä lajia huippusuosituksi.

Talentista on ponnistanut myös kuuluisa laulaja, joka on ollut viime aikoina paljon otsikoissa Euroviisujen takia.
Viimeisen kauden voitti semmoinen 9-vuotias pikkupoika, joka lausui runoja. Suomen talenteista ei ole kuulunut sen koommin mitään muuta kuin yhdellä kaudella kolmanneksi sijoittunut henkilö on kuollut. Talentista on ponnistanut myös kuuluisa laulaja, joka on ollut viime aikoina paljon otsikoissa Euroviisujen takia.

Nyt 2016 etsitään Suomessa taas pitkästä aikaa Talenttia. Ohjelman juontaa, kuten jokaista ohjelmaa nykyään, semmoinen supliikkimies, joka oli Voice of Finlandissa vähän aikaa. Ohjelman tuomaristossa nähdään vuoden -95 tangokuningas, koomikko ja laulaja, joka tekee uraa Amerikassa. Saas nähdä, kuinka Talent iskee minuun taas pitkän tauon jälkeen. Minä tulen palaamaan tähän aiheeseen sitten kun Talent tulee ensimmäisen kerran ulos. Toivottavasti osa kilpailijoista ei mene Talenttiin sen takia, että he yrittävät hurmata Tangokuninkaan, vaan voittamaan sitä kilpailua. Tähän tämä aihe loppuu tällä kertaa.

Ison-Britannian talenteista muistan hyvin sen, että sen voitti kännykkäkauppias, joka lauloi oopperaa. Sitten Hollannin talenttiin osallistui ihmelapsi, joka lauloi myös oopperaa. Hän voitti sen ylivoimaisesti, koska kaikki Hollannissa pitivät hänestä.

torstai 19. toukokuuta 2016

Kuntoutuksesta

Nyt minä kerron semmoisesta aiheesta kuin kuntoutus. Lähisukulainen sanoi, että minun pitäisi mennä kuntoutukseen. En ollut aikaisemmin innostunut, mutta nyt pikkuhiljaa kun sitä on miettinyt, päätin hakea sinne. En olisi ikinä uskonut että pääsisin sinne, mutta niin vain kävi. Olen hyvin iloinen, että lähisukulainen hommasi minulle tavallaan paikan sinne. Samalla minua mietityttää se, että ketäköhän siellä on minun kanssani asukkaita. Kun tiesin, että kuntoutus sisältää kahden hengen huoneita, pyysin jo etukäteen yhden hengen huoneen, koska minua suoraan sanottuna jännittää se, että minkälaisia asukkaita siellä on. Vaikka olen tottunut täällä nykyisessä kodissani erilaisiin asukkaisiin en halunnut, että minun huoneeseen majoittuu yhtään semmoista asukasta, josta en pidä. Kuntoutujia on erilaisia. On mukavia kuntoutujia ja sitten on sellaisia kuntoutujia, jotka esimerkiksi huutavat, vaikka eivät tietenkään mahda sille itse minkään. Kuten äsken kerroin, vaikka olen nykyisessä kodissani tottunut kaikenmoisiin asukkaisiin, haluan kuitenkin sen oman rauhan.

Viime viikolla tuli tieto, että siellä kuntoutuksessa minut majoitetaan semmoiseen asuntolaan, jossa on viisi ihmistä lisäkseni. Minulle oli helpottava tieto myös se, että minä saan yksityisen huoneen johon voi sitten mennä, jos minulle tulee paha olo tai muut asukkaat häiritsevät. Ilmeisesti vaikeasti aivovammaiset sijoitetaan pääasiassa jonnekin muualle, koska siitä ei tule yhtään mitään, jos kahden hengen huoneeseen sijoitetaan kaksi aivovammaista jotka huutavat. Odotan tätä kuntoutusta mielenkiinnolla ja samalla jännittyneenä. Siellä saattaa olla mahdollista se, että hoitajilla on enemmän aikaa kuntoutuville, kun meitä on niin vähän siellä. Mikä saattaa olla minulle vaikeaa siellä on se, että yleensä minulla on joka päivä avustaja, mutta nyt ei olekaan. Varsinkin viikonloppuisin saattaa tulla koti-ikävä, mutta en näytä sitä muiden asukkaiden edessä. Hoitajille saatan sanoa, että minulla on ikävä kotiin. Minulle saattaa olla vaikea tottua siihen, että ei tehdä normaalia avustamista, esim. lueta sähköpostia tai ilta-sanomia, tai kuunnella spotifya. Lähden sinne syyskuun alussa, Kirjoitan sitten mitä minä koin siellä, mutta nyt jätän aiheen tähän.