...jatkuu...

Minulla on toisena haaveena päästä Israeliin.

Olen säästäny kaikki stipendirahat Israelin matkaa varten. Lisää kaivattaisiin. Ois kiva päästä nyt viimiset vuodet kun Hilla on siellä, niin Israeliin! Siinä ei oo pelkästään rahasta kysymys, vaan siinä on avustajakysymys, ja hotellikysymys.

Nyt minun pitää hoitaa yksi elintärkeä asia.

Jatkuu...

Kaksi unelmaa

Anteeksi, että en ole pitkään aikaan kirjottanu. Se innostus loppui siihen, kun en tienny, että käykö täällä kukaan lukemassa blogiani! Nyt kirjoitan taas uudella innolla, koska nyt minä tiedän, että käykö lukemassa mun blogia kukaan.

Nyt niihin unelmiin. Minulla on unelma edelleen, että minä pääsisin radioon suoraan lähetykseen kokeilemaan miltä radiotoimittajan ura tuntuu. Miä melkein pääsin unelmaa lähelle, mutta en ihan käsikosketuksiin sen unelman kanssa. Kai joku muistaa, kun miä olin RadioDeissä yllätyshaastattelussa. Jos ei joku muista, niin minä kerron.

Minun syntymäpäivät lähestyi, ja äiti kysyi mitä miä haluan syntymäpäivälahjaks. Miä sanoin, että "voi kun miä pääsisin radioon!" Äiti mietti hetken, ja soitti sitten RadioDeihin, joka on nyt osin valtakunnallinen, kristillinen radiokanava Suomessa. Kun äiti soitti sinne, se keskusnainen sanoi, että heille ei oteta kuin ryhmiä, mutta he keskustelee asiasta. Ne soitti minun äitille, sanoi että ne ottaa ilomielin minut vastaan!

Sitten oli pieni ongelma: miten minä pääsen sinne, kuka on mun avustaja? Äiti ehdotti Mirvaa. Mirva ensin suostukin, mutta sitten kieltäytyi. (Mirva on mun sisko.) Sitten äiti soitti silloiselle vapaa-aika avustajalle, Heikki Savilaaksolle, ja selitti tilanteen. Heikki, kiltti mies kun on, niin lupautui. Äiti soitti kaiken minulta salassa.

Sitten äiti soitti minulle. Hän sanoi tällä tavalla: "Heikki tulee yhdeltätoista. Heikki tuo täytekakun tullessaan. Sinun pitää lähteä taksin kanssa viemään osoitteeseen..." Sitten äiti sano sen osotteen, ja kysyi, "tiedätkö mikä se on?" Miä sanoin heti, että RadioDei! Äiti sanoi, että Outi Rajala haastattelee minua Samassa veneessä -ohjelmaan. En tiennyt mitään tästä ohjelmasta, muuta kun että siellä haastatellaan kristittyjä. Olin kuullut ja miettinyt, että onpa tutun kuuloinen ääni. Olin kuullut myös, että sinne sai valita kappaleen, mikä soi haastattelun alkuun ja loppuun. Yksi kappale oli mulla jo selvillä (Josh Grobanin "You Raise Me Up"), mutta sitä toista mie mietin niin pitkään ennen kuin minä sain selville, kuka se aulaemäntä on. Aulaemäntä hoitaa keskusta ja ottaa vastaan vieraat. Se on yhen tunnetun kristityn muusikon vaimo! Sitten mulla raksahti, mitä miä toivon. Olin pitkin matkaa miettinyt, enkä keksiny mitään. Äiti oli kuullu Tommi Kaleniuksen "Kun joku on lähellä Jeesusta" ja ihastunu siihen niin kovasti. Mie päätin toivoa sen haastattelun alkuun.

Kun minä näin sen haastattelevan toimittajan, muistin heti, että minä olin Lehtimäellä kesäkurssilla 2004. Tuo toimittaja oli kesäkurssin yksi vastaavista ohjaajista. Ensin toinen toimittaja kertoi vähän RadioDeistä. Olin niin hämmästyny kaikesta, miä unohin kysyä kaikki kysymykset, mitä miä olin aikonut kysyä!

Sitten me mentiin haastatteluhuoneeseen. Se oli hyvin pieni huone, sinne just ja just sopi pyörätuoli! Ennen kun me alotettiin haastattelu, se toimittaja sanoi, että rukoillaan tähän alkuun. Se oli oikein hauska tilanne siinä mielessä, että tää avustaja ei oo uskossa...

Se toimittaja ei osannu kysellä oikeen, minun piti auttaa häntä, että hän osais kysyä oikeat kysymykset. Me ei kuunneltu niitä kappaleita ollenkaan. Ne oli lisätty siihen jälkeenpäin. Minä olisin halunnu, että se toimittaja olis kertonu mitä seuraavaksi hän tekee. Se oli ärsyttävää, kun se haastattelu tuli ulos. Sillä tavalla ärsyttävää, kun minä sanoin jotakin, Heikin ääni tuli joissakin kohdissa minun puheeni päälle. Olin alussa vihainen, mutta ei sille asialle voinut mitään.

Nyt minä haluisin päästä suoraan lähetykseen. Sitten mun unelma olisi ollut täydellinen!

Jatkuu seuraavalla kerralla...