Onneksi osallistuin.

Otsikko voi olla hieman kummallinen. Asia valkenee luettuasi tämän tekstin.

Kerron nyt tarkemmin miksi osallistuin Radio Nova Piazzan Fiksaatio Fyrkkaa "kilpailuun". En ollut kuullutkaan Fiksaatio Fyrkasta, kuin lyhyitä clippejä Novan nettisivuilta. Mietin pitkään osallistunko vai enkö tähän ohjelmaosioon. Lopulta tuli se hetki, kun päätin jättää hakemuksen Fiksaatio Fyrkasta netissä. Olin miettinyt mitä pyytäisin heiltä ja olin kahden vaiheilla.

Meinasin laittaa siihen hakemukseen, että olen kova radiofani ja haluasin päästä näkemään, kuinka Radio Novaa tehdään paikanpäällä, sekä mahdollisesti juontamaan lähetystä. Mutta en kehdannut, koska minulle oli tulossa toinen radioesiintyminen Radio Deissä. Ajattelin, että jos nämä kaksi lähetystä sattuisivat samoihin aikoihin, niin ihmiset ajattelisivat, että minä pyrin joka lähetykseen.

Idea Kymppitonnista lähti siitä, että tiesin ohjelman juontajien kaveeraavan Riitan kanssa. Joten todennäköisyys päästä Kymppitonniin oli hyvä.

Nyt pitää tunnustaa yksi asia. Riitta lupasi Nova Piazzan puhelussa, että pääsisin televisiokuvaan. Kun ajattelen asiaa minulle tulee vieläkin pettynyt olo. Eihän mua siellä näkynyt. Mulle on opetettu, että lupaus pitää aina pitää. Eikä saa luvata asioita, jotka eivät ole käytännössä mahdollisia.

Onneksi osallistuin silloin enkä lykännyt hakemusta. Olin nimittäin kolmanneksi viimeinen osallituja, jonka Fiksaatiota tuettiin. Valitettavasti nykyään koko ohjelmaosio on karsittu pois Nova Piazasta. Uusia osioita on tullut tilalle, mutta niissä ei ole yhtähyvää vuorovaikutusta kuulijoiden kanssa.

Loput 10000 jaksot.

Nyt pyydän anteeksi. Lupasin kirjoittaa pari riviä, jokaisesta tän viikon Kymppitonnin jaksosta. Unohdin asian, kun oli kaikea muuta. Nyt tässä tulee kuitenkin kommentit vähän jälkikäteen.

Tiistain jaksossa kävi niin, että Kymppitonni loppui samaan tilanteeseen, kuin maanantaina. Eli ravitsemusterapeutti kasvatti johtoaan. Voin sanoa, että Riitan jakson lopussa toivottama nähdään huomenna on huijausta. Sillä kaikki Kymppitonnin jaksot kuvataan samana päivänä.

Keskiviikkona tilanne pelaajien kesken pysyi samana. Sitten olikin aika lähteä Maikkarin ruokalaan syömään. Oisin halunnut julkkisten pöytään. Mutta sinne ei yksinkertaisesti, vaan mahtunut. Onneksi ohjelman tekijöitä tuli viereiseen pöytään. En halua kertoa minkälaisen kommelluksen kuulin ruokalassa Kymppitonnin historista. Mutta se nauratti kaikkia. Palasimme ruokailun jälkeen studioon.

Torstain jakson jälkeen tilanne oli aika tasainen kahden kilpailijan välillä. Johtavan ja kakkosen välillä ei ollut kuin sadan pisteen ero. Jaksossa sattui erikoinen episodi. Tällaista puolta Riitasta en ollu nähnyt aiemmin. Se ei ollut uutta, että Riitta huomioi meidät jakson alussa. Vaan se, että juuri kun kilpailu oli alkamassa, jokin esine tai paperilappu tippui maahan. Riitta hermostui siitä. Hyvä ettei se kiroillut. Studio-ohjaajalla tuli hirveä kiire rauhoittaa Riitan mielentilaa ja hän kävikin nostamassa sen ylös. Tämän jälkeen kilpailua päästiin jatkamaan normaalisti.

Perjantain jaksossa selvinnyt voittaja oli sama, kuin maanantaina. Hän johti kisaa, koko viikon ajan, vaikka välillä joku tulikin aivan kantaan. En voinut sille mitään, kun ohjelma oli saatu purkkiin, mulle tuli haikea fiilis. Se on aina sama, kun jokin kiva loppuu. Meinasi melkein päästä itku, kun oli palattava tummaan arkeen.

Olen lähettänyt Radio-Novaan kiitoskirjeen. Ne ei ole vastannu siihen mitään. Tosin se ohjelma mihin minua haastateltiin ei ole palannut kesätauolta. Kiitoksia Radio-Novalle vielä tässä blogissakin. Teitte yhden päivän niin täydelliseksi, kun voi olla. Ilman teitä en olisi päässyt unelmaani kiinni. Nyt pääsin kokemaan jotain sellaista, joka ei tule toistumaan ihan heti, vaikka haluaisinkin. Olette Suomen maan upeimpia ja mahtavimpia juontajia.

Tälläinen oli mun Kymppitonniseikkailu. Jatkuu taas, kun aihetta ilmenee.