lauantai 30. heinäkuuta 2011

Minun ja kaverini avaruuspuhelu

Kuten otsikko kertoo, minä soitin taas radioon.

Radio-Deissä oli kesällä semmoinen ohjelma kuin kesäillan vieno tuuli. Olin aikaisemmin toivonut yhtä kappaletta, mutta valitettavasti se ei tullu sillon nauhalle. Niinpä päätin tuolloin, että soitan lähetykseen uudelleen.

Me oltiin kaverin luona kylässä, kun se ohjelma tuli. Piti yrittää ainakin sata kertaa ennen kuin päästiin läpi. Avaruuspuhelu johtui siitä, että minulle on hankittu uusi soitin, joka nauhoittaa puhetta. Laitettiin soitin keittiössä olevan radion viereen nauhottamaan. Kun studiossa vastattiin niin mun kaverille tuli pieni paniikki, et mihin me mennään puhumaan. Lopulta päädyttiin olohuoneeseen, joka oli virhearviointi siinä mielessä, että eihän me tietenkään tajuttu, et radio ottaa meidän puheen keittiössä. Kaverillani kun on avokeittiö olohuoneen vieressä.

Kun siellä vastattiin sanoin oikein nopeasti oman nimeni, minkä kappaleen haluan kuulla. Kun tiesin mitä toimittaja aikoi seuraavaksi sanoa, sanoin et "okei me odotellaan täällä". Meien oli tarkotus puhua ulkona, mutta ulkona satoi.

Me sanottiin kaverin kanssa "hyvää iltaa", kun se lähetys alkoi. Olin kuullut viisi minuuttia sitä ennen mikä lähetyksen aihe oli. Aiheena oli sillä kertaa: mikä on paras kesäherkku? Kun toimittaja kysyi minun toivekappaletta niin mie muutin aihetta lennossa ja sanoin että "minun kesäherkkuni on makkara". Kaverini oli ihan ihmeissään, mutta ei sanonut sitä ääneen, vaan tulkkasi kaiken puheeni. Rupesin kertoo tarinaa mikä mun toivekappaleeseen liittyi. En kerro sitä uudestaan, koska se on aikaisemmin kerrottu.

Kun yritin toivottaa siunausta, ne ei kuullu sitä vaan laittoivat mun biisin soimaan. Kaveri ei enää muistanut siinä vaiheessa, että nauhotus oli päällä ja rupesi höpöttämään ihan muuta. Sitten kaveri muisti, että "ainiin, meillä on nauhotus päällä". Nauhalla kuuluu kuinka ukkonen jyrisee.

Kirjoittelen joskus taas lisää. Tämä loppuu tältä erää tähän.

keskiviikko 20. heinäkuuta 2011

Ei voi tietää kuka lähtee seuraavaksi

Kerron hyvin varovasti seuraavasta tapauksesta. En julkaise nimiä, vaikka tapauksesta on aikaa. Kuten olen eräässä blogissa maininnut. Minun piti mennä kaverini kanssa radiohaastatteluun häneltä ilmestyvän kirjan johdosta. Myöhään lauantai-iltana tuli uutislähetys, jossa kerrottiin kahden auton kolarista Etelä-Suomessa. Minä en kiinnittänyt uutiseen mitään huomiota.

Seuraavana tiistaina äiti soitti minulle. Satuin olemaan silloin juuri suihkussa. Äiti kertoi, että mun kaveri oli kuollut siinä onnettomuudessa. Tuntui kun mun koko maailma olisi romahtanut, koska olin odottanut tätä yhteistä kirjan julkaisu haastattelua. Suru radio-ohjelman peruuntumisesta oli niin kova, että en osannut ajatella omaisten vielä suurempaa surua. Kummallista kyllä en osannut itkeä kaverini kuolemaa, koska tiesin, että hänen on nyt hyvä olla.

Viikkoja myöhemmin kirjoitin kustantajalle mailin ja selitin mikä tässä on ongelma. Kustantaja ei aluksi muistanut minua ollenkaan. Hän muisti vasta, kun oli lukenut kirjaan kirjoittamani tekstin. Tarinaani ei kuitenkaan paineta kirjaan, koska kirjassa on liikaa materiaalia. Kustantaja lupasi minulle, että pääsen kertomaan juttuni radiossa. Silloin kuulette koko stoorin uudestaan. Odotetaan, että radioväki palailee kesälomilta. Nyt ollaan siinä pisteessä, että olen lähettänyt oman puhelinnumeroni kustantajalle.

lauantai 16. heinäkuuta 2011

Toivelistat

Nyt miä laitan kappaleet ulos, mitä miä aion toivoa toivekonserteissa. Mulla on ne kappaleet ylhäällä netissä kyllä, mutta aikaa menis biisien etsimiseen, jos hätäpäissään pitäisi alkaa lukemaan minun perusteluita.


Eli:

Sarah Brightman - Il Mio Cuoreva. Tämä tarina menee niin, että tää soi Ylen digitaalisessa levyarkistossa. Tämä kappale oli ensimmäistä kertaa mun Puhelinlangat laulaa -toive vuonna 2004. Välillä olen joskus miettinyt, että onko äiti saanu kuulijaväsymyksen, kun olen soittanut minidiskiltä tämän alkuperäisen version. Lyhyesti kerrottuna, itse elokuvaa en oo nähny ku ihan pienii pätkii sieltä täältä, enkä varmaan katsokaan sitä, koska se saattaisi järkyttää minut viikoksi. Paljastetaan, mikä kappale on kyseessä: se on Celine Dionin My Heart Will Go On.

Tapio Rautavaaran Korttipakka. Tää kappale on ihan niinku Raamatusta, tosin viimeistä säkeistöä en allekirjoita.

Mari Rantasilan Näkemiin rakkaani. Tämä kappale on elokuvamusiikkia. Voisi melkein kuvitella että siinä on hengelliset sanat, vaikka ne ei sitä ole.

Happoradion Puhu äänellä jonka kuulen. Tämä kappale tuli mulle rakkaaksi, kun mun entinen avustaja lauloi sitä aina. Alussa mie meinasin hermostua siihen, kun se soi koko ajan radiossa. Nyt mie tykkäänkin siitä.

Petri Laaksosen Minä uskon, vaikka en näe. Tämä kappale jäi toisella kertaa eräästä toisesta toivelistasta pois, kun oli ahdettu täyteen mainoksia. Silloin oli joulunaika.

Boney M. Rivers Of Babylon. Tämä kappale siitä syystä, että nämät sanat pohjautuu Psalmiin 137, Babylon-psalmiin. Olen kuullu sen joskus radiosta, en ollu kiinnittäny sanoihin huomiota. Kun entinen avustaja sanoi, että nämä sanat pohjautuu psalmiin, aloin kiinnittää sitten huomiota.

Elviksen Love Me Tender. Tämä kappale on hieno hieno klassikko. En pidä muuten Elviksen tuotannosta, mutta tämä on niin legendaarin biisi, että sen takia miä aattelin toivoa tätä puhelinlangoilla.

Il Divon uutta musiikkia. Olen aina pitänyt Il Divosta. Niinku olen eräässä lähetyksessä maininnut, olin Il Divon konsertissa. Siellä oli hirvee meteli. Naiset on luku erikseen, nehän metelöi aina kun näkee komeita miehiä. Viitaten edelleen vuonna 2006 radiossa käytyyn keskusteluun. Mutta ei se ollut sitä, vaan siellä konsertissa oli, niinku arvata saattaa kova äänentoisto, niin sen takia lähinnä mussukkaa sattu korviin.

Arja Korisevan ja Helmut Lottin yhteisduetto, koska Arja Koriseva lupasi tammikuussa 2004, että hän ottaa viimiseks biisiks tän kyseisen kappaleen, kun puhui minun kanssani puhelimessa. Kuitenkin, hän unohti kai tai sitten se viiminen toivekappale oli valittu hänen osaltaan etukäteen. Tässä vaiheessa lähetetään Arjalle terveisiä, jos sattuis olemaan kuulolla.

Juha Tapion En mitään, en ketään. Tää sinkku on Juha Tapion tulevalta albumilta Hyvä voittaa. Olen käynyt Juha Tapion keikalla aikasemmin, minä en osaa sanoa miksi minä käyn aina samoilla keikoilla. Ehkä se on sivistyksen puutetta, pitäis käydä muillakin keikoilla. Kun tätä toivelistaa kirjotan ylös, niin olen menossa Juha Tapion keikalle 24.11. Arvatkaa mihin kohtaan? Tietenkin paalupaikalle!

Sitten seuraava on Cinta Hermon Hijos del Universo. Tämä kappale on erikoinen, koska tämä on suomeksi tuttu nimellä Kahden maan kansalainen. Kuulin sen lauantai-iltaisin tulevassa Café Tropical -ohjelmassa 29.3. vuonna 2008. Se jäi mun mieleen. Se pitää saaha kuulla uudestaan, koska se oli hiukan erilainen versio.

Josh Groban Hidden Away. Josh Groban tuli mulle tutuks entisen avustajan kautta. Tämä on Joshin uutta musiikkia albumilta jota mulla ei ole vielä.

Beatles Yesterday Tämä on hieno klassikko. Ihan paras kappale Beatlesin tuotannosta. Se on sopivan lyhyt. Ehditään kuunnella Puhlareissa ennen uutisia tai niiden jälkeen. Paria edellistä lausetta kappaleen pituudesta ei sitten tarvi lukea ääneen lähetyksessä. Avustajat katsokaa kello, kun luette tätä Beatlesin perustelua.

Mario Frangoulis Naturaleza Muerta
Kuulin tämän joku vuosi sitten Euroopan taivaan alla ohjelmassa, kun Mario lauloi kappaleen duettona Sarah Connorin kanssa. Mulla ei ole tätä duettoa levyllä, niin sen takia ajattelin toivoa sen Puhelinlangoilta. Se oli niin mieleen painuva esitys.

Tehosekoitin Asfaltti polttaa
Vaikka tämä on niin sanottu renkutus niin pidän siitä. Kappaleesta tulee aina hyvälle tuulelle.

Leijonat Den glider in
Jos en valehtele ja eihän uskovat saa valehdella. En ole kuullut sitä tämän vuoden MM-kisojen aikaan radiosta kokonaan. Vain pienen pätkän. Muut jääkiekkoaiheiset biisit ovat soineet sitäkin enemmän.

Queen We are the champions
Meinasin toivoa tätä Puhelinlangoilta, mutta en kehdannut, koska en tiennyt mitä siinä laulettiin. Nyt tiedän sanat, mutta ajattelin että sitä varmaan toivotaan muutenkin.

Michael W. Smith Awesom God
Kun kuulin kappaleen ekan kerran radiosta en saanut sitä nauhalle. Siksi toivon.

Missa Concordiae Jumala puhuu
Yksi parhaista Missan kappaleista.

Exit Uskomaton uutinen Kappale jäi pois minun toivelistalta Radio Deissä.

HB Tie Sopivan lyhyt Come Homen lähetyksen loppuun.

Dido Here With Me Avustajani lempi kappale.

Whitney Houston I will always love you
Siirappisen kaunis.

Irina Et huomaa Kappale kuvaa osittain minua, vaikka kertookin parisuhteesta.

P.O.D Youth of the Nation
Ei lempikappaleita, mutta Ookoo.

Joan Osborne One of us
Ikäänkuin hengelliset sanat. Valitsin tämän biisin uudelleen tälle listalle, koska YleX Oma lista herättää mussa hyviä ja huonoja tunteita. Huonot muistot voit lukea aiemmasta blogistani.

Robertino Mamma Robertino päätyi listalle, koska hän on äitini lempiartisteja. Robertinon hitti O Sole Mio on soinut usein radiossa. Ajattelin toivoa vähän harvinaisempaa kappaletta.

Veikko Lavi Ota löysin rantein Tästä kappaleesta jäi viimeinen säkeistö pois, kun yritin nauhoittaa sitä. Aion kohdistaa tämän tutulleni hänen nimipäivänään. Hän kuuntelee aika usein Puhlareita ja varmasti on kuulolla, jos vähän vinkkaan hänelle.

Haloo Helsinki Maailman toisella puolen Tämä Haloo Helsinki buumi lähentelee jo sairautta. Tiedän ainakin kolme jotka diggaa tätä kappaletta ja yhdellä se on soittarina hänen kännykässään. Itse en vielä tiedä pidänkö tästä biisistä. Kappale on listalla, koska olen ehkä menossa ulkomaille ensi kesänä ja se sattuu tietysti siihen. Tää taitaa olla Puhelinlankojen toivotuin kappale tällä hetkellä.

Mecano Hijo de la luna Tämä on omistettu Luna merkkiselle naiselle, joka täyttää viisi vuotta. Luna ei syö kakkua, vaan se esimerkiksi murisee, jos näkee jotain ikkunassa eli kova vahtikoira. Hän on kuuluisia Chi Hua Hua koiria. Onnittelut Lunalle. Harvoin sitä omistaa kappaleen koiralle, mutta nyt sekin on tehty.

Trio Los Panchos Besame mucho
Valitsin tämän minun tälle superpitkälle listalle, koska isäni pitää siitä. Aion toivoa tätä isäni nimi- tai syntymäpäivänä. Tämä harvemmin soitettu versio Puhlareissa. Yleensä soi Cesaria Evoran tai Andrea Bocellin versio.

Harry Belafonte Venezuela
Samat perustelut, kuin edellisessä eli toivon Isän merkkipäivänä.

Walther: Organ Works, Vol. 2 Concerto after Vivaldi in B minor, LV 133 1. Allegro
Tuttavallisemmin Valtterin Urkukonsertto. Mun piti toivoa tätä Mussukan ja isän hääpäivänä, mutta helluntaiseurakunnan nuortenilta sotki suunnitelman. Toisena vaihtoehtona olisi ollut Toivo Kuulan häämarssi. Valitsin tämän, koska tää on harvinaisempi. Kuulan häämarssia kuulee niin paljon.

Richard Marx Right Here Waiting Tämän kappaleen perustelu on seuraava. Mun kaveri tykkää tästä ja hänen myötään minäkin olen alkanut pitämään tästä. Olin lähdössä Helluntaiseurakunnan tiloista pois. Minulla oli vähän itku silmässä, koska en ollut ehtinyt sanoa heippoja kaverilleni. Tämä biisi tuli silloin juuri taksissa. Myöhemmin kävikin ilmi, että sen avustajan sisko, joka vei minua Helluntaiseurakuntaan pitää tästä kappaleesta.

Bobby McFerrin Don't Worry, Be Happy
Laulaja on erikoinen siinämielessä, että hän tekee melodian kehollaan tähän hauskaan kappaleeseen. Tähän liittyy tarina. Toivoin kerran tätä biisiä Puhlareihin, mutta en päässyt läpi. Minun kaverit tekivät pikkuveljelleen yllätysbiisin hänen ylioppilasjuhlaan. Siinä oli tämän laulun melodia, mutta sanat kertoivat pikkuveljestä ja hänen uintiharrastuksesta.

Tulostan tämän blogitekstin ja laitan sen kansioon. Ettei se vaan häviä. Tästä tuli ennätyspitkä. On sitten toiveet ylhäällä, kun niitä kysytään.

torstai 14. heinäkuuta 2011

Kaksi omaa listaa, ensimmäiseen pettymys.

Nyt mie kerron siitä, mikä puhelu sai minut jännittämä'n koko tiistaipäivän. Yle X:ltä soitettiin mulle ja kysyttiin minua puhelimeen, olin tietysti kaverin opista ottanu selville, että puhelinta pitää kantaa koko ajan mukana.

Kun kaverini vastasi puhelimeen, siellä oli edellinen soittaja, josta mie kerroin, kyseli harrastuksia, mitä miä teen, ja semmosia. Miä sanoin, että käyn seurakunnan solussa. Sitten hän kysyi, mitä minä pidän omana lempparibiisinä tällä listalla. Miä vastasin sen puhelinlangat -toiveen, eli Joan Osbournen One of Us. Hän soittaisi minulle puoli kuudelta.

Rupesin miettimään kahta asiaa: millon solu on perustettu, ja kuinka paljon siellä käy porukkaa, jos sitä tultaisiin kysymään. Ja miksi se solu on perustettu. Siihen miä osaisin vastata ihan tosta noin vaan.

Kun se puhelu tuli, Whitney Houstonia oli 1:17 jäljellä. Olin laittanu paperille ylös ne perusteet, jotta avustajan on helpompi tulkata. Kun se suora lähetys alkoi, minua suoraan sanottuna ehkä vähän jännitti, täytyy myöntää. Hän kysyi, että miten Niken päivä on menny, vastasin niinku asiat oli: olen jännittäny koko päivän tätä oma lista -ohjelmaa. Sitten hän kysyi säästä, niinkun radiokanavilla toimittajat aina kyselee.

Sitten tuli semmonen kysymys, mitä ei ollut minun käsikirjoituksessa: mitä olisi semmoista mukavaa sadepäivän tekemistä. Siinä vaiheessa sanoin että apua, tulipas hankala kysymys, kun en osannu odottaa tämmöstä. Vähän sama tilanne kun kaverilla oli Aavan meren tuolla puolen -ohjelmassa uutisaiheita kysyttäessä. Sitten mie mietin, ja muistin että mitä me perjantaina tehään: paistetaan lettuja. Sanoin, että paista lettuja! Sitten olikin aika laittaa mun biisi soimaan.

Odotin, että ne juttelee biisin jälkeen, mutta toimittaja otti nettikatsomon kuulokkeen, sanoi, että valitettavasti meillä loppui aika kesken. Olin niin sanotusti pettynyt, koska olin miettiny asioita koko aika. Kerroin hänelle viimisten kahen biisin perustelut, mitä oli tulossa.

Mun pitää myöntää yks asia: vaikka minä olen kaks kertaa kuunnellu sen Irinan biisin, silti mua alkaa heti harmittaa, kun kuulen sen, kun se biisi lähtee soimaan. Olen päättänyt seuraavaa: jos oma lista -ohjelma on vielä kahden-neljän vuoden kuluttua, silloin miä osallistun ohjelmaan uudestaan, koska minulle jäi niin paha maku suuhun. Silloin kukaan ei edes muista enää, kuka minä olen.

Toinen listaohjelma on aika mielenkiintoinen, kun avustaja muuttui minuksi.

Olin lähettänyt Radio Aaltoon kanssa oman listan. Ne soittikin sieltä. Halusivat, että avustajani ne puhuu nauhalle, että kuulijat saa selvää paremmin, missä mennään. Avustaja ei tiennyt sitä minun toista listaa. Hän joutui kaivamaan sen sähköpostista. Minulle se oli ihan sama, kun mie inhoon radion automaattisysteemiä. Tarkoitan tällä sitä, että ei oo kukaan puhumassa, vaan sanellaan ne listat nauhalle.

Mitä ois tapahtunut, jos naisia ois ollu täällä? Sitten me oltais varmaan sanottu, että tässä neliraajahalvaantuneen avustaja, hän on valinnut ne biisit.

Jos olis ollu se juontaja, joka soitti minulle, äänessä, niin sitte oisin ehdottomasti vaatinut, että minä haluan puhua sinun kanssa. Mutta koska se oli ikäänkuin automaatille nauhotus, niin en mie tykkää puhua siihen, koska miä tosiaan inhoon automaattisia nauhotuksia.

Että tämmöinen blogi tällä kertaa.

Ps. Arvatkaa mitä miä sanoin avustajalle siinä, kun me odotettiin Yle X:n puhelua? Muista esitellä itsesi!

maanantai 11. heinäkuuta 2011

(jatkoa edelliseen..)

Nyt tulee koko selitys sille, että minkä takia minä tein oman listan.

Oikeesti minä en ollu koko ohjelmasta kiinnostunut ennen kun muutaman kerran sitä kuulin. Koko tarina menee niin, että minä näytin kaverille Oma lista -ohjelmaa. Sitten kaveri innostukin tekee oman listan.

Kun hän oli kotona tunnin päästä siitä, niin radiosta soitettiin. Kaveri kertoi minusta sille toimittajalle, että mie olen liikuntavammainen. Sitten se toimittaja kysy, että onko hän tehny oman listansa? Kaveri sanoi, että ei ole. Silloin se toimittaja käski minun tehdä oman listan. Minulla oli ikään kuin velvollisuus tehdä se. Ei sitä kehtaa olla tekemättä, jos kerran radiosta käsketään!

Kun sitten kaveri soitti minulle, olin ihan innoissani ja rupesin jännittämään niin, että mulla oli ihan hiki. Jännitin niin hirveesti kaverin puolesta ja omasta puolesta. Kaverin haastattelu meni minun mielestä hyvin, paitsi kaverini ei muistanu lähettää terveisiä minulle, jota minä suuresti ihmettelen! :)

Olen päättäny tehdä niin, että jos tämä toimittaja soittaa minulle, niin kerron koko stoorin YleX:n suorassa lähetyksessä. Vietin nimittäin melkein koko yön miettien niitä kappaleita.

Toivottavasti ei käy niin, että sama kaveri, joka teki oman listan, joutuisikin yht'äkkiä tulkiksi samaan ohjelmaan. Sitten pitäis kuulijoille selittää, mitä tässä tapahtuu; miksi sama kaveri on uudestaan ohjelmassa.

Loppuu tänä iltana tähän.

lauantai 9. heinäkuuta 2011

Oma lista

Nyt miä kerron, mihin miä oon taas osallistunu: YleX:n Oma lista -ohjelmaan, jossa saa valita viisi kappaletta, mitkä haluaa kuunnella. Ne soittaa etukäteen mulle, ja kyselee multa mitä miä harrastan, mitä miä teen, jne. Sitten ne soittaa toisen biisin aikana minulle ja ottaa suoraan lähetykseen. Sitten ne haastattelee aika pitkään. Sitten ne soittaa minun biisin.

Yritän ujuttaa sinne jotain hengellistä. Se tulee siinä vaiheessa ilmi, kun minun kappale, joka on yhen kristityn yhtyeen biisi, laitetaan soimaan. Minä sanon etukäteen, mitä mie haluaisin: ehkä ne osaa just ne oikeet kysymykset. Se yhteys on aluksi huono, sitten kun mennään suoraan lähetykseen, se yhteys on ihan normaali.

Ymmärrän kyllä sen, että listoja on jonossa, kun se on valtakunnallinen radiokanava.

Mutta nyt minun on aika mennä sänkyyn, jatkuu huomenna (tai sitten joskus toiste).