Idolssin viiden kärki.

Jos joku ei tiedä mitä Idolssissa kävi, niin minä kerron sen kommenttien kera. Jo kerran kisasta tippunut, mutta tuomariston takaisin nostama Anna-Kaisa oli mielestäni hyvä laulamaan. Oisko käynyt äänestys tulosten kanssa pientä sählinkiä, koska Anna-Kaisa ei ollut aluksi pudotusuhan alla, mutta joutui siihen kesken tuloslähetyksen. Neljänneksi tuli jo useasti pudotusuhan alla ollut Kalle. Kolmanneksi tuli 18-vuotias Pete, jonka putoaminen oli minulle ja varmaan koko Suomen kansalle suurin yllätys tämän vuoden Idolssissa. Paljonhan spekuloidaaan sitä, että eikö fanit äänestänny Peteä tarpeeksi, kun he luulivat, että Pete on jatkossa automaattisesti.

Kerroinkohan jo, että lopetin Idolssin katsomisen viime talvena, koska tiesin jo aikaisin kuka tulee voittamaan. Se oli minun mielestä väärin tehty tuomareilta, että he ottivat Ari Koivusen takaisin kisaan teatteri viikonlopun aikana, kun Ari nukkui niin sanotusti pommiin. Olisivat lähettäneet Arin kotia kasvamaan. On väärin esitellä tuollaista esikuvaaa nuorille. Se oli kuitenkin sivuseikka.

Tämänvuoden finaalipari oli mielestäni tasaväkisempi lähtökohdiltaan, kuin viime vuoden. Ei voinut yhtään tietää kumpi voittaa. Lopulta äänestys ratkesi Koopin eduksi. Tämä on muuten ensimmäinen kerta, kun finaalin voitti ulkosuomalainen. Nyt tulee kritiikkiä! Idolssin tuloslähetys tulee aivan liian myöhään. Varmaan monessa lapsiperheessä ollaan väännetty kättä tuloslähetyksen katsomisesta. Ymmmärtäisin myöhäisen ajankohdan, jos ohjelmassa esitettäisiin väkivaltaa, mutta kun sitä ei ole. Yhden kerran se tuli ihmisten aikaan. Minullahan ei ole lapsia, eikä kokemusta asiasta, mutta puhunkin yleisellä tasolla. En syytä ketään ohjelman ajankohdasta, tämä oli vain totemus. Nyt muihin juttuihin.

Lasten mehuhetki ja vähän muutakin

Radio Mafiassa eli nykyisessä Yle X:ssä oli semmoinen ohjelma, kuin Lasten mehuhetki, johon lapset saivat lähettää musiikki toiveita. Sitä ennen oli radiokuunnelma OnniMannin Matikka. Mutta tämä on sivuseikka. Mirva lupautui avustajaksi Lasten mehuhetki ohjelmaan. Me soitimme ohjelmaan, kun soittoaika alkoi. Yllätykseksi me päästiin heti puheluiden vastaanottoon. Aluksi vastaanottaja meinasi kirjoittaa Mirvan nimen listaan. Mirva kertoi, että minä olen varsinainen soittaja. Keskusnainen otti tiedot ylös ja toimitti ne varsinaiselle ohjelman pitäjälle. Hetken päästä toimittaja soitti minulle. Mirva otti radion johdon pois seinästä ennenkuin kävin puhumaan, ettei ääni kiertäisi. Minua jännitti jo valmiiksi ja jännitys kohosi, kun pääsin radioon. Toimittaja alkoi jututtamaan. Sain hänet hämilleen, kun muistin kiittää palkinnosta, jonka hän lupasi soitostani. Toivekappaleeni oli Tao Tao:n tunnari.

Toinen radio juttu. Soitin Helsingissä Kymenlaakson Radion onnitteluohjelmaan. Jouduin ottamaan puhelun vähän arviosta, koska en tiennyt kumpaan Kymenlaakson Radion toimitukseen puhelu ohjautui. Siihen aikaan heillä oli toimitus, niin Kotkassa, kuin Kouvolassakin, eikä ollut nettiradioita. Sinä lauantaina oli puheluruuhkaa radiossa, mutta lopulta pääsimme läpi. Avustaja kertoi, että varsinainen soittaja on tässä vieressä. Avustaja antoi luurin minulle ja sanoi tulkkaavansa, jos on tarvis. Sanoin, että haluaisin onnitella isää isänpäivän johdosta ja siskoa syntymäpäivän johdosta. Siinä vaiheessa toimittaja kysyi, että sanoinko nimekseni Niki. Annoin luurin avustajalle, joka korjasi väärinkäsityksen. Näitä on käynyt ennenkin. Esimerkiksi Mitä kuuluu Marja-Leena ohjelman toimittaja sanoi minua Mikeksi, vaikka olen Nikke. No rakkaalla lapsella on monta nimeä.

Kerron mistä yhteistyö Radio Dein kanssa alkoi. Radio Deissä on toivekonsertti, joka lauantai kello kuusitoista. Viitaten edelliseen radiojuttuun olin silloin toivonut Radio Suomesta Josh Grobanin You Raise me up. Sitä ei kuitenkaan tullut. Vuosi oli kulunut Radio Suomen lähetyksestä, jonka jälkeen olin yrittänyt monasti saada toivettani läpi Puhelinlangoille. Silloin keksin laittaa samaisen toiveen Radio Deihin. Laitoimme kappaleen tiedot, kuten miltä albumilta se löytyy. Kului aikaa ja kerkesin välissä vaihtaa kouluaikin. Yhtenä päivänä sähköpostiini tuli tieto, että Radio Dein toimitus oli hakenut kyseisen kappaleen kirjastosta asti ja nyt heillä oli Grobanin koko cd lainassa. Olin hyvin iloinen, koska luulin etteivät he soita sitä, kun mitään ei kuulunut. Tästä oikeastaan alkoi Radio Dein ja minun yhteistyö. Kun toive esitettiin radiossa, kävi niin hassusti ettemme saaneet sitä nauhalle. Onneksi pääsin korjaamaan asian ollessani haastattelussa Radio Deissä. Nyt loppuu tämän päiväinen blogi.

Melkein Puhelinlangoilla

Nyt kerron vähän tarkemmin, miten mulle kävi, kun olin lähettänyt toiveen Puhelinlangat laulaa radio-ohjelmaan 2006. Tuottaja soitti minulle. Hilla vastasi puhelimeen ja kertoi millainen poika on toiveen lähettänyt. Tuottaja tunnisti Hillan äänen ja kysyi, että oletteko olleet Suuressa Haloossa 1.7.2006. Hilla vastasi myöntävästi. Tuottaja ilmoitti etten voi ottaa teitä lähetykseen, koska muitakin pitää päästää mukaan. Kuitenkin tuottaja jätti mahdollisuuden lähetykseen pääsystä, sanoen katsotaan tässä on koko ilta aikaa. Minä odotin koko illan puhelua toimituksesta, mutta sitä ei tullut. Petyin kauheasti, kun olin jo ehtinyt ilmoittaa yhdelle ihmiselle radioesiintymisestä. Äiti laittoi sähköpostia ohjelman tuottajalle, jossa selitti tilanteen. Meni muutama päivä kunnes tuottaja soitti. Hän selitti, että heillä on tiukka sääntö Puhelinlankojen karenssiajasta. Katso Puhelinlankojen ohjeet blogi vuodelta 2007. Jotkut soittajat soittavat eri numerosta, jotta pääsisivät helpommin lähetykseen. Heidät voidaan kuitenkin tunnistaa äänestä. Toiset soittajat voivat, jopa valehdella etteivät ole olleet ohjelmassa lähiaikoina, vaikka ovatkin. Tarkka äänikorva voi kuitenkin paljastaa heidät. Minusta on oikein kunnioittaa soittoaika sääntöä. En ole ollut kahteen ja puoleen vuoteen Puhelinlangat laulaa ohjelmassa. Se on hyvä, että edes jotkut kunnioittavat sääntöjä.

Radiolähetyksen mausteeksi

Radioon pääsy on taas mahdollista. Kuten otsikko kertoo minä uskon vakaasti, että pääsen Puhelinlangat laulaa ohjelmaan. Nimittäin lähetin radiotoimitukseen sellaisen biisi toiveen, kun Carola Häggkvistin Himlen I Min Famn. Vahva tunne läpi pääsystä johtuu siitä, että toiveeni ei olemikään tavanomainen joululaulu. Olen myös ottanut selvää, että Sisuradiolla (suomenruotsalainen radiokanava) on yhteislähetys Radio Suomen kanssa 12.12.08. Heillä on yhteislähetyksiä pari kertaa vuodessa.

Carola Häggkvist on ollut Ruotsin euroviisuedustaja jo kolme kertaa. Ajattelin, että he ottavat lähetykseen sellaisia henkilöitä, jotka toivovat ruotsalaista musiikkia. En viitsinyt toivoa mitään perinteistä joulukappaletta, kuten Sydämmeeni joulun teen. Sitähän toivoo moni Suomesta ja varmaan Ruotsistakin. Toivekappale on vähän laskelmoitu, mutta jos De va kuk ku de pääsi läpi kesällä, niin miksei Carola jouluna. Ainoa kompastuskivi on herra kaiku, kun on se satelliittiyhteys sinne ruotsiin, etten hämäänny siitä kaiusta. Senhän näkee sitten kahden viikon päästä. Tällä viikolla ei ole puhelinlankoja.

Toinen radioprojekti, joka minulla on menossa on Radio Novassa. Se on kilpailu "Suomen suomalaisin", jossa voi voittaa huonekaluja eli lahjakortin Suomi-Soffaan. Voittaja selviää Suomen itsenäisyyspäivänä. Jos voitan tiedän, kuinka se etenee ja mikä on pelin henki. Ensin ne soittaa sieltä ja yrittävät pitkittää jännitystä huijaamalla etten voittanut. Lopulta ne kuitenkin ilmoittaa, että olen voittanut. Jos näin tapahtuu minä näyttelen mukana niin sanotussa huijauksessa. Jos lähetyksenaikana saan puhelun vieraasta numerosta tiedän, että voitto on varma. Minua huvittaa ne ihmiset, jotka eivät tiedä oikeasti, että voitto tulee. Aluksi he pettyvät kovasti, kun ilmoitetaan etteivät he ole voittaneet. Kun voitto vihdoin paljastetaan he ovat iloisia, kuin mitkäkin. Luulisi ihmisten tajuavan, että jos radiosta soitetaan, niin ei ne ilmoita lähetyksessä häviäjille, vaan voittajille. Saas nähdä, kuinka ne ilmoittaa minulle voitosta, tietysti ,jos se voitto tulee. Yritän näytellä parhaani mukaan huijauksesta riippuen.

Kerron loput radiojutut myöhemmin.

Jatkoa aivan ensimmäiseen blogiini : minun törttöilyjä

Joten lue blogi 2007, minun törttöilyjä, muistin virkistämiseksi.
Lopulta minä menin sitten uimaan. Mutta en päässyt pukuhuonetta pidemmälle, kun sinne alkoi tulla naisia. Olin käsittänyt, että paikalliset SIAT(Ruskiksen paikallinen urheiluseura) ei tule uimaan silloin. Naiset olivatkin ulkopuolisia, joilla oli vesijumppaa. Jumpparini oli yhtä toista asiakasta varten uimahallissa ja ajattelin hyödyntää häntä. Sitten kun vesijumppa asia selvisi rupesin nauramaan ja tipahdin henkisesti, koska en tiennyt naisten vesijumpasta yhtään mitään. Minä olin uikkareissa pyyhepäällä ja naurua kesti, jonkin aikaa. Myöhemmin sain kuulla, että heillä oli, joka torstai vuoro uimahallissa. Onneksi ei päästy ihan altaaseen asti, koska meillä olisi ollut sama allas. Uinti oli ihan normaalisti perjantaina. Yritin siirtää uintia torstai illaksi, jottei perjanatai koulupäivä olisi mennyt hukkaan.

Loput radiojutut

Nyt kerron loput radiojutut, joissa olen ollut mukana. 10 maaliskuuta 2006. Olin kuullut radiosta vappuaattona Titanic elokuvan tunnussävelmän suomalaisversion Maria Lundin esittämänä. Silloin en vielä tiennyt kuka esittäjä oli tai mikä oli kappaleen nimi. Yritin lähes puolivuotta Puhelinlangat ohjelmaan. Lopulta äitini soitti kuuntelijan puhelinpalveluun ja sieltä selvisi kappaleen tiedot. Sen nimi oli Uskon sydämen totuuteen. Saatuani kappaleen tiedot selville lähetin sen toiveena Puhelinlangat ohjelmaan. En voinut uskoa, että toiveeni pääsisi läpi, koska olin yrittänyt jo pitkään. Puhelinlangat oli alkanut puolituntia normaalia aikaisemmin, koska sen jälkeen lähetettiin Euroviisukarsintojen Suomenfinaali.
Isä sai jonkun puhelun, mutta onneksi lopetti sen melko pikaisesti. Jos radiosta olisi soitettu isän puhelun aikana, minua ei olisi tavoitettu. Noin puoli kahdeksan aikaan tapahtui jotain mitä en olisi ikinä uskonut. Kotipuhelin soi , kun radiossa oli musiikin vuoro. Äiti vastasi puhelimeen. Puhelu oli Radio Suomesta ja naistoimittaja kysyi minua. Äiti selitti millainen poika olen ja että olin nähnyt samaisen toimittajan Kotkan Meripäivillä. Toimittaja muisti minut hyvin. Olin kuin puulla päähän lyöty ja ihmeissäni, kun olin päässyt toivomaan kappalettani useiden yrityksien jälkeen. Toimittaja käski minua odottamaan musiikin loppumista. Olin niin shokissa, että luulin musiikin tulevan radion kautta, vaikka musiikki tulikin puhelimen kaiuttimesta. Toimittaja kertoi edellisen kappaleen nimen ja sanoi: Nyt menemme Niken seuraan. Siinä vaiheessa puhuin hiukan toimittajan päälle. Radiossa oli myös mies toimittaja, joka kertoi minun toivekappaleeni. Naistoimittaja kysyi olenko ihan kotosalla. Vastasin olevani. Sitten kappaleeni laitettiin pyörimään. Se oli sellainen radiojuttu.

Sitten seuraava radiojuttu liittyen Äitienpäivään. Olin päättänyt yllättää äidin ja toivoa erästä Il Divon kappaletta Puhelinlangoilta. Koska olin ollut äskettäin ohjelmassa päätin pyytää mammaa avuksi. Mamma suostui ehdotukseeni ja selitin hänelle ohjelman säännöt ja kuinka lähetysessä tulee toimia. Niitä kerrattiin, joka päivä, koska halusin mamman muistavan mitä pitää tehdä, ettei tule mitään oikosulkuja kesken lähetyksen. H-hetki tuli kahtakymmentä vaille kuusi ja radiosta soitettiin mammalle. Toimittaja kysyi oliko kyseinen henkilö paikalla ja kertoivat soittavansa viitoista yli kuusi. Mamma soitti minulle toimittajan puhelusta. Siinä vaiheessa äiti ei tiennyt vielä mitään. Yllätys onnistui täydellisesti. Kappale oli Il Divon Mama. Mussukkani puhkesi kyyneliin liikutuksesta. Olin tyytyväinen yllätykseen.

Tämä taas liittyy kesään. Kesä lauantaisin tuli Radio Suomesta Puhelinlankoja vastaava ohjelma Suuri Haloo. Päätimme Hillan kanssa osallistua siihen. Lähetimme tekstarin sinne ja minuutti siitä, radiosta soitettiin. Pyysin Hillalta ettei kertoisi minusta mitään ohjelman tuottajalle. Se on toinen juttu, jonka kerron kohta. Tuottaja kyseli Hillalta hänen nimeä ja missä hän on tällä hetkellä. Tuottaja otti tiedot ylös lapulle ja vei ne toimittajille. Tuottaja sanoi, että Hilla on kolmantena lähetyksessä ja kohta tulee puhelu eri numerosta. Puhelu tuli hetken kuluttua. Hilla kertoi, että hän on töissä neliraajahalvaantuneen Niken avustajana. Ja että hän on tässä vierellä jännittämässä, mitä radiossa kysellään. Toimittaja lähetti minulle terveisiä. Siinä vaiheessa tulin mukaan lähetykseen. Puhuimme toimittajan kanssa kappaleesta. Minun piti lähettää terveisiä radion kautta, mutta unohdin, kun tuli kiire lopettaa. Toivoin Saksan jalkapallon MM-kisojen tunnusbiisiä. Biisi oli Il Divon Time Of Our Lives.

Pari juttua vielä. Sain yhtäkkiä ajatuksen osallistua ensimmäiseen Suureen Halooseen. Laitoimme tekstiviestin radion toimitukseen Jaana avustajan kanssa. Kun sieltä soitettiin Jaana kertoi minusta. Tuottaja sanoi, että olisi lähetyksen selvyyden kannalta parempi, jos Jaana puhuisi asiani lähetyksessä. Joten toimin kuiskaajana taustalla. Toivoin Kyproksen vuoden 2004 Euroviisuedustajan kappaletta. Puhelu meni hyvin.

Viimeinen radiojuttu. Se on vähän saman tyyppinen, kuin edellinen. Mun teki kovasti mieli radioon, mutta mun kännykässä oli esto etten voinut lähettää tekstaria yleisiin numeroihin. Vietin avustaja Heikin kanssa pejantai iltaa, kun keksin, että voidaan lähettää hänen puhelimestaan tekstari Puhelinlangoille. Heikin puhelimessa ei ollut kaiutinta, joten sovittiin että hän puhuu puolestani. Kun kello oli kaksikymmentä yli kuusi soi puhelin. Heikki vastasi puhelimeen ,siellä oli niinkuin arvata saattaa tuottaja Radio Suomesta. Heikki kertoi minusta lähetyksessä. Puhelun loputtua minua kävi harmittamaan, kun en päässyt puhumaan, eikä kukaan ollut ottanut lähetystä nauhalle. Päätin, että korjaan tämän epäkohdan jossain vaiheessa. Siinä tulikin kaikki julkaisemattomat radiojuttuni yhteen pötköön. Uusia odotellessa.

Asunto

Kiitos kaikista onnittelu viesteistä, joita olen saanut parin päivän aikana. Nyt kerron, kuinka se asunto järjestyi. Isä meni noin vuosi sitten katsomaan silloista ystävää tämän asunnolle. Äiti oli silläaikaa, jossain muualla. Kun äiti meni hakemaan isää vierailultaan, tapasi hän ulkona pyörätuolissa istuvan naisen avustajansa kanssa. Juttutuokion johdosta, äiti soitti käynnin jälkeen kaupungille ja kyseli minulle asuntoa. Siellä sosiaalityöntekijä lupasi miettiä asiaa. Siitä on jo noin puoli vuotta.
Viime keskiviikkona saimme tietää, että isän ystävä ketä hän kävi välillä tervehtimässä oli nukkunut pois. Äiti soitti palveluasuntoon ja sai tietää, että siellä oli kaksi asuntoa vapaana. Pian tämän jälkeen kaupungilta soitettiin, että minä saan asunnon sieltä jos se on sopiva ja johtaja ottaa minut asukkaaksi . Olin käynyt katsomassa paikkaa kesällä ja tavannut siellä mukavan ja asumiseeni myötämielisen johtajan. Olin niin onnellinen asiasta, että päätin heti ilmoittaa kolmellekymmenelle ystävälleni asiasta. Niinhän se oli, että asunto oli vapaana ja sovittiin kodin johtajan kanssa, että saan asunnon. Tässä lyhykäisyydessään tarina,kuinka sain asunnon. Nyt minun pitää lähteä muihin hommiin.

Eilinen syntymäpäiväkaaos

Tämä tarina alkaa vähän kummallisesti. Radio Deistä oli luvattu, että saan tehdä syntymäpäiväkonsertin itse valitsemanani päivänä. Ja minähän tein sen. Vähän ennen kuin ohjelman oli määrä alkaa, meille tuli sähkökatkos. Onneksi sähköt palasivat ennen alkua. Konsertti oli mahtava.
Torstai aamuna äiti paistoi sienipiirakkaa. Kun äiti laittoi piirakan uuniin leivinpaperista oli valunut öljyä pellille. Äiti kokeili lastan kanssa piirakkaa, kun luuli että se ei ole muovia. Kun äiti otti piirakan ulos uunista muovilasta oli vääntynyt kieroksi.
Sitten minä rupesin kuuntelemaan mikä ihmeen suhina kuuluu . Kerroin äidille että sängystä kuuluu suhinaa. Huomasimme että mun patja oli rikki. Äiti soitti Kotkan apuvälineyksikköön. Sitä selviteltiin aika kauan ja isäkin oli lähdössä mökille. Sillekin piti laittaa eväitä. Että sellainen syntymäpäivä aamu.

Facebookista ja lisää radio juttuja

Jos joku on kirjottannu mulle Facebookkiin niin minä käyn lukemassa ne vähän myöhemmin, kun saan oman tietokoneen kuntoon. Minä en vanhempien koneella uskalla käydä Facebookissa. Heti sen jälkeen, kun kävin Facebookissa, minun vanhempien tietokone meinasi kaatua, kun siihen tuli kaksituhatta haittaohjelmaa. En tiedä mistä se johtui. Tämä tiedoksi kaikille, jos odotatte minulta viestiä niin älkää ihmetelkö.

Nyt minä kerron miten pääsin Mitä kuuluu Marja-Leena ohjelmaan. Se oli Radio Novan kolmekesäinen ohjelma missä etsittiin kauan kadoksissa olleita ystäviä. Ensimmäiseksi soitin Radio Novan Studioon Jaana avustajan kanssa. Tietoni otettiin ylös ja minun piti mennä Kaunissaareen seuraavana päivänä. Unohdin kuitenkin puhelimeni kotiin. Silloin minä en osannut odottaa nauhoitettua puhelua. Luulin vielä silloin, että kaikki tapahtuu suorassa lähetyksessä. Tultuani kotiin ruvettiin pelaamaan Aliasta, kun kesken kaiken puhelin soi. Minä muistan vielä senkin mitä sanaa avustaja oli selittämässä " leikata". Puhelu tuli oudosta numerosta, joten avustajani ei uskaltanut vastata. Lopulta hän rohkaistui ja vastasi puhelimeen. Radio Novasta soitettiin ja minut kutsuttiin puhelimeen. Vastasin: Moi. Silloin puheluun liittyi kaksi ihmistä lisää. Toinen oli toimittaja ja toinen oli Jonna opettaja ,jota olin etsinyt. Olin todella hämilläni, että en tajunnut edes jännittää. Jonna oli hyvin liikuttunut ja lupasi soittaa poikansa kanssa minulle. Myös toimittaja liikuttui syvästi.

Toinen Mitä kuuluu Marja-Leena kokeiluni tapahtui vuoden jälkeen edellisestä kerrasta. Laitoin hakemuksen, jossa kerroin entisestä vapaa-ajan avustajastani, joka oli lähtenyt ulkomaille. Eräänä perjantaina äidin puhelin soi. Äiti vastasi puhelimeen, jossa kysyttiin minua. Saatuani puhelimen, kuulin soittajan olevan Radio Novasta. Toimittaja kertoi kyseisen ystävän asuvan Helsingissä. Kun sain kuulla asiasta luovutin puhelimen äidille, joka kysyi pääsisinkö radioon. Vastaus oli yllättävä. Toimittaja kysyi äidiltä mitä hän ajattelee. Äiti sanoi: "Voi kuule, hän on kuunnellut yli kaksi tuhatta kertaa nauhalta edellisen Mitä kuuluu Marja-Leena ohjelman". Toimittaja sanoi soittavansa kahdenkymmenen minuutin kuluttua nauhoitetun puhelun. Sen kahdenkymmenen minuutin aikana olin tosi jännittynyt ja onnellinen. Vastasin puheluun itse, koska tiesin sen olevan Radio Novasta. Toimittaja pyysi minua olemaan hiljaa, niin kauan kun hän juttelee etsimäni ex-avustaja Tanjan kanssa. Rupesin miettimään miten hiljaa oleminen onnistuu, kun me soitamme Tanjalle, koska olin niin innoissani. Tanjan vastattua puhelimeen mietin onkohan tämä nyt kuitenkaan oikea henkilö. Päätin varmuuden vuoksi sanoa oman nimeni. Epävarmuus johtui siitä, että puhelu särisi ja oli epäselvä. Henkilö oli kuitenkin oikea. Tiedustelin Tanjan kuulumiset. Kun nauhoitus oli ohi jäimme vielä langoille roikkumaan ja vaihdoimme sähköpostiosoitteita.

Jatkuu huomenna.

Radiossa ärsyttää

Kirjottelen mikä minua ärsyttää Taivaan ja Maan väliltä-ohjelmassa. Kun sinne soittaa semmoset henkilöt, jotka ei usko mitään mitä niille sanoo. Ne esittää vaan omia mielipiteitä. Eikö niitä saisi millään pois? Varsinkin jos ne tuunistaa äänestä. Kun ne soittavat, eikö äänitarkkailijat sais niitä millään pois lähetyksistä? Ne heikentää uusien soittajien mahollisuuksia päästä radioon. Niille on monta kertaa selitetty samat asiat, ei ne usko millää. Esim. Sinne soitti joku poika yks kerta, joka kertoi että hänen kaverillaan on aivokasvain ja mitä poika voisi tehdä. Kuitenkin se osottautui, että se oli ehkä pilapuhelu, koska joku nauroi siellä taustalla. Se toimittaja teki väärin minusta siinä, olis siirtynyt seuraavaan soittajaan eikä odottanut mitä poika sanoo. En tiedä sitä oliko puhelu todellinen, mutta mistä niitä aina tietää onko joku pilapuhelu vai ei.
Nyt mun täytyy tuottaa pettymys itsellinen sekä muille. Nimittäin en pääsekkään soittamaan radioon, koska tämä nykyinen avustaja lähtee pois ja tilalle tulee mies. Hän ilmoitti ettei soittaisi kanssani radioon. En rupea tappelemaan hänen kanssaan, mutta olen aikamoisen monipuolinen muuten.
Sain yhden kerran yhden ihmisen suostuteltua soittamaan puolestani radioon. Kun kysyin jälkeenpäin soittaisko hän radioon niin hän ei millään suostunut. En viitsi tapella. Täytyy keksii muuta tekemistä. Nyt taas lopettelen tähän ja jatkuu kohta...

Loput radiojutut

Jatketaan siitä mihin olen edellisessä blogissa jäänyt. Olin lähettänyt Puhelin langoille toiveen ensimmäistä kertaa. Kun tulin kotiin, sanoin äitille "Laita nauhoitus valmiiksi." Äiti laittoi nauhoituksen. Aloin kuunnella sitä ohjelmaa. Noin 19.30 soi puhelin ja äiti vastasi. Sieltä kuului "Olette Radio Suomessa, olette toivoneet..". Kun äiti kuuli sen, hän kauhistui ja alkoi selittää minkälainen poika täällä on. Isä tajusi aikaisemmin tilanteen ja tuli sanomaan minulle "Nyt ne soittaa sieltä". Siinä vaiheessa minun syke alkoi nousta lähemmäs 200. Aloin täristä niin, että sänky tutisi. Sillä aikaa äiti jutteli toimittajan kanssa. Äiti luuli, että he soittavat hetken päästä, mutta se nainen sanoikin että "30 sekuntia aikaa, älkää sulkeko puhelinta". Äitille tuli kiire laittaa nauhoitus päälle minun huoneessa. Äiti juoksi kuin norsu. Kun äiti tuli mun luo hän kuiskasi pari sanaa. Äiti kuiskasi "Rauhoitu", vaikka häntä itseäänkin jännitti.
Lähetys alkoi. Toimittaja kysyi "Onko siellä Nikke Heikkilä?", vastasin olevani ja hän jatkoi "Mitä sulle kuuluu tänään?". Hyvää minulle kuului. Toinen juontaja kysyi "Olenko eksynyt Haminassa?". En kuullut kysymystä, koska puhelimen luuri oli jäänyt äitiltä pöydälle. Toinen juontaja toisti kysymyksen. Sitten he kysyivät "Olenko syntynyt Haminassa?". Vastasin kyllä. Vasta jälkeenpäin muistin, että olin syntynyt Helsingissä. Sitten kysyttiin "Oletko nähnyt Titanic elokuvaa?". En ollut, mutta olin kuullut Titanic musiikkia. Minulta kysyttiin tiesinkö toivomani kappaleen esittäjän olleen euroviisuissa. Sanoin tienneeni. Toinen juontaja alkoi sanoa, että toivottavasti meidän silloiselle euroviisuedustajalle käy samoin (Jari Sillanpää). En halunnut puhua euroviisuista enempää. Siirryin aiheesta toiseen. Minua kiinnosti tietää miten Arja Koriseva (vieras) on tutustunut Helmut Lottiin. Äiti meinas tulla siinäkin asiassa väliin kun hän ei tiennyt, että kenen kanssa mie puhun. Arja kertoi, että levy-yhtiön kautta on saanut tutustua. Kuinka sattuikaan, että seuraavalla viikolla oli Helmutin konsertti Helsingissä. Kerroin olevani menossa sinne. Toimittaja halusi varmistaa, olinko menossa sinne konserttiin vaikka selvästi kerroin jo että olen. Arja Koriseva kutsui minut konserttiinsa, mutta kerroin etten pääsisi kun olen kotona. Nyt teen taas muita juttuja tässä välissä. Jatkuu kohta...

Radio Nova juttuja osa 2 ja 3

Tämä tapahtuma liittyy 4.-5.12.2006. Radio Novassa oli semmoinen kilpailu kuin "Paras joululaulu". Halusin osallistua siihen. Mietin pitkään mikä vois olla laulu tuohon kilpailuun. Lisäksi mietin minkä puhelinnumeron ilmottaisin. Lopulta päätin lainata vanhempien puhelinnumeroa ja ilmoittaa heille kilpailusta. En sitten ehtinytkään ilmoittaa kellekkään kun ne olivat jo soittaneet isälle sieltä etukäteen. Isä oli tietysti hämmästynyt kun toimittaja jututti sitä. Oli epäreilua kun toimittaja ei ollut etukäteen kertonut nauhoittavansa puhelua ja isä kauhistui mitä hän kertoikaan radiossa. Se toimittaja lupasi leikata osan pois. En tänä päivänäkään tiedä mitä kaikkea toimittaja ja isä juttelivat. Se aiheutti tietysti sen, että minulle tuli hirveen paha mieli. Keksin tekosyyn soittaa radioon, että mitä minä voitin palkinnoksi. Palkinnoksi kerrottiin, että saisin lippuja Tarja Turusen Joulukonserttiin tai cd:n. Kun juttelin toimittajan kanssa kysyin myös saanko toivoa Westlife:n- You raise me up. Vastaus oli myönteinen, toimittaja soittaisi tunnin kuluttua uudelleen. Minä aloitin semmoisen puhelinmaratonin, että pääsisin radioon. Ihan kaikkia en tavoittanut, mutta tärkeimmät. Kun se puhelu tuli, puhuin rauhallisesti. Toimittajan kysyessä toivekappaletta, vastasin kappaleen nimen. Kun kysyttiin perusteluja toivomalleni kappaleelle, kerroin että kaverini asuu Israelissa ja että minulla on ikävä häntä. Meinas pokka pettää ja itku tulla kun Hillan lähdöstä oli niin vähän aikaa. Tuota tapahtuu erittäin harvoin radiolähetyksessä. Vain yhdessä kohdassa avustajani joutui tulkkaamaan puhettani kun toimittaja ei ymmärtänyt. Kun kappale loppui, toimittaja sanoi, että "Älyttömän hyvä biisi!".
Kokoan kaikki radio jutut seuraavalla kerralla.

Lisäys

En muistanut ollenkaan, että mullahan oli 2 luokka-avustajaa, Salla ja Tuula. Molemmat olivat Markun luokalla avustajina, mutta Sanna oli myönnetty mulle. Tuula tuli virallisesti minun avustajaksi, kun Salla lähti opiskelee. Järvenpäässä oli mulla oli myös 2 luokka-avustajaa, Eila ja Kati.
Heikki oli mun vapaa-aika avustaja. Vapaa-aika avustajat ovat vuosien mittaan vaihtuneet myös aika tiuhaan tahtiin. Ensin oli Sari, sitten tuli Tanja. Sen jälkeen uudestaan Sari. Sarin jälkeen tulivat vuorollaan Tarja, Päivi, Maiju, Hanna, Markus ja Salla. Tämän jälkeen hoitajaluku vaihtuu 45:stä 58:aan.

Avustaja on vaihtunut taas

Nyt mie aion kirjottaa miten tiuhaan mulla on vaihtunut avustajat. Lähetään liikkeelle hoitajista. Ensin mua hoiti ruotsalais niminen nainen. Se siirtyi toiseen rakennukseen. Siihen aikaan kun olin pieni oli kaksi osastoa samassa kerroksessa. Sitten se toinen loppui. Edellä mainittu hoitaja siirtyi tuolle toiselle osastolle. Lopulta tämä siirtyi luokka-avustajaksi kokonaan. Sitten mua hoiti Kerttu. Sekin siirtyi luokka-avustaks sittemmin. Sitten tuli Riitta ja se jäi äitiyslomalle. Sen jälkeen tuli Katri. Katri oli mulla vain vähän aikaa. Sen jälkeen tuli organisaatiomuutos.
Meillä rakennettiin uutta lisäsiipeä. Katri oli mulla siihen asti hoitajana. Vähän sen jälkeen meidän piti vaihtaa onneksi osastoa. Sen takia onneksi, että edellisessä oli kivoja hoitajia, mutta oli myös semmosia josta en pitänyt. Meidät oli kutsuttu palaveriin. Kun menin sinne, sain kuulla, että meidät siirrettäisiin toiselle osastolle. Olin pettynyt, koska olin käynyt aikaisemmin yhdellä osastolla. Mie halusin kokeilumielessä vaihtaa osastoo. Nyt en päässytkään sinne osastolle vaan ihan uuteen osastoon, missä minua ei tunnettu ollenkaan vielä silloin. Toisaalta olin pettynyt myös siksi, että siellä osastolla johon olin toivonut oli kaksi miestä ja nyt joutuisin taas pelkkien naisten pariin. Nyt jälkeen päin mua pikkasen nolottaa.
Mulla tuli semmoinen Jenni hoitajaksi. Se oli aika kauan kunnes siirtyi toiseen työpaikkaan. Sitten tuli Päivi. Se siirtyi toiselle osastolle. Sitten tuli taas semmoin hoitaja, jonka nimeä en kerro kun se oli vähän erikoinen. Sekin jäi äitiyslomalle. Viimeisimpänä hoitajana oli Tiina. Olisin joutunut vaihtamaan taas hoitajaa ellei minulta olisi itseltä loppunut koulu.
Seuraavaksi tuleekin opettajien vuoro. Esikoulussa oli semmoinen ope, jonka nimi on hankala sanoa. Sitten tuli Satu. Hän opetti 1.luokan. Sen jälkee tuli Eeva. 3.luokalla vaihtui Jonna opettajaksi. Jonna muutti kuitenkin pois Helsingistä ja mulle tuli Herkko. Herkon muutettua Espanjaan tuli Anu. Anu lähti kuitenkin opiekelee ja tilalle tuli Airi. Airin jälkeen Herkko palasi hetkeksi takaisin. Herkkoa seurasi Tapani, jonka perään tuli Markku ja jossain vaiheessa Kati ja Pirkko.
Sitten onkin fysioterapeuttien vuoro. Kun olin pieni, mulle tuli 2 (ilmeisesti) opiskelijaa, joiden nimiä en muista. Ne oli 1 viikon. Sitten vaihtui Satu. Sen jälkee Marjo, jonka jälkeen edelleen Leena. Kun Leena oli lomalla, häntä sijaisti Jukka. Sen jälkeen vaihtui Marko. Sitten tapahtuikin fyiosterapiassa semmoinen muutos ettei ulkopuolisia otettu enää. Sitten tuli Mari. Se muutti kuitenkin aika äkkiä työpaikkaa. Siinä välissä minä sain poikkeusluvan/ulkopuolista palvelua, joka oli aika ihme siinä mielessä ettei muut saanu käyttää tai ainakaan en nähnyt muita. Tämän jälkeen tuli semmonen, jonka nimeä en taas kerro. Ai niin, olihan mulla semmoinen opiskelija kuin Markus. Sitten vaihtui Tuomo, joka kuitenkin siirtyi kirjallisiin tehtäviin. Sitä sijaisti Ari. Kun Arin piti tulla jumpaamaan kävikin niin, että hän sairastui kesken kaiken eikä sittemmin tullut. Hänen tilalle tuli Niko ja häntä sijaisti Jukka ja joku toinen, jonka nimeä en nyt muista. Sitten mulla oli taas kaksi fysioterapeuttia Järvenpäässä. Toinen oli sama, mikä oli mulla aiemminkin ja toinen oli Anne.
Siirrytään nyt kotijumppareihin. Pienempänä mulla oli Marjo. Sitten tuli Rauni. Liisa ja Marja-Terttu tuli yhtäaikaa. Asumisharjottelussa oli Hannu.
Jos vielä laskee avustajat mukaan eli Mariannen, Jaanan, Hillan, Tanjan, Antin ja Tiinan ni onhan mulla ollut nimiä muistetavana. Mun pitää laskea ihan itekkin montako niitä on ollut. Tuloksen kuulette kohta... Eli 47!.. On siinä vaihtelua ollut! Kirjoitellaan taas jossain vaiheessa.

...jatkuu...

Minulla on toisena haaveena päästä Israeliin.

Olen säästäny kaikki stipendirahat Israelin matkaa varten. Lisää kaivattaisiin. Ois kiva päästä nyt viimiset vuodet kun Hilla on siellä, niin Israeliin! Siinä ei oo pelkästään rahasta kysymys, vaan siinä on avustajakysymys, ja hotellikysymys.

Nyt minun pitää hoitaa yksi elintärkeä asia.

Jatkuu...

Kaksi unelmaa

Anteeksi, että en ole pitkään aikaan kirjottanu. Se innostus loppui siihen, kun en tienny, että käykö täällä kukaan lukemassa blogiani! Nyt kirjoitan taas uudella innolla, koska nyt minä tiedän, että käykö lukemassa mun blogia kukaan.

Nyt niihin unelmiin. Minulla on unelma edelleen, että minä pääsisin radioon suoraan lähetykseen kokeilemaan miltä radiotoimittajan ura tuntuu. Miä melkein pääsin unelmaa lähelle, mutta en ihan käsikosketuksiin sen unelman kanssa. Kai joku muistaa, kun miä olin RadioDeissä yllätyshaastattelussa. Jos ei joku muista, niin minä kerron.

Minun syntymäpäivät lähestyi, ja äiti kysyi mitä miä haluan syntymäpäivälahjaks. Miä sanoin, että "voi kun miä pääsisin radioon!" Äiti mietti hetken, ja soitti sitten RadioDeihin, joka on nyt osin valtakunnallinen, kristillinen radiokanava Suomessa. Kun äiti soitti sinne, se keskusnainen sanoi, että heille ei oteta kuin ryhmiä, mutta he keskustelee asiasta. Ne soitti minun äitille, sanoi että ne ottaa ilomielin minut vastaan!

Sitten oli pieni ongelma: miten minä pääsen sinne, kuka on mun avustaja? Äiti ehdotti Mirvaa. Mirva ensin suostukin, mutta sitten kieltäytyi. (Mirva on mun sisko.) Sitten äiti soitti silloiselle vapaa-aika avustajalle, Heikki Savilaaksolle, ja selitti tilanteen. Heikki, kiltti mies kun on, niin lupautui. Äiti soitti kaiken minulta salassa.

Sitten äiti soitti minulle. Hän sanoi tällä tavalla: "Heikki tulee yhdeltätoista. Heikki tuo täytekakun tullessaan. Sinun pitää lähteä taksin kanssa viemään osoitteeseen..." Sitten äiti sano sen osotteen, ja kysyi, "tiedätkö mikä se on?" Miä sanoin heti, että RadioDei! Äiti sanoi, että Outi Rajala haastattelee minua Samassa veneessä -ohjelmaan. En tiennyt mitään tästä ohjelmasta, muuta kun että siellä haastatellaan kristittyjä. Olin kuullut ja miettinyt, että onpa tutun kuuloinen ääni. Olin kuullut myös, että sinne sai valita kappaleen, mikä soi haastattelun alkuun ja loppuun. Yksi kappale oli mulla jo selvillä (Josh Grobanin "You Raise Me Up"), mutta sitä toista mie mietin niin pitkään ennen kuin minä sain selville, kuka se aulaemäntä on. Aulaemäntä hoitaa keskusta ja ottaa vastaan vieraat. Se on yhen tunnetun kristityn muusikon vaimo! Sitten mulla raksahti, mitä miä toivon. Olin pitkin matkaa miettinyt, enkä keksiny mitään. Äiti oli kuullu Tommi Kaleniuksen "Kun joku on lähellä Jeesusta" ja ihastunu siihen niin kovasti. Mie päätin toivoa sen haastattelun alkuun.

Kun minä näin sen haastattelevan toimittajan, muistin heti, että minä olin Lehtimäellä kesäkurssilla 2004. Tuo toimittaja oli kesäkurssin yksi vastaavista ohjaajista. Ensin toinen toimittaja kertoi vähän RadioDeistä. Olin niin hämmästyny kaikesta, miä unohin kysyä kaikki kysymykset, mitä miä olin aikonut kysyä!

Sitten me mentiin haastatteluhuoneeseen. Se oli hyvin pieni huone, sinne just ja just sopi pyörätuoli! Ennen kun me alotettiin haastattelu, se toimittaja sanoi, että rukoillaan tähän alkuun. Se oli oikein hauska tilanne siinä mielessä, että tää avustaja ei oo uskossa...

Se toimittaja ei osannu kysellä oikeen, minun piti auttaa häntä, että hän osais kysyä oikeat kysymykset. Me ei kuunneltu niitä kappaleita ollenkaan. Ne oli lisätty siihen jälkeenpäin. Minä olisin halunnu, että se toimittaja olis kertonu mitä seuraavaksi hän tekee. Se oli ärsyttävää, kun se haastattelu tuli ulos. Sillä tavalla ärsyttävää, kun minä sanoin jotakin, Heikin ääni tuli joissakin kohdissa minun puheeni päälle. Olin alussa vihainen, mutta ei sille asialle voinut mitään.

Nyt minä haluisin päästä suoraan lähetykseen. Sitten mun unelma olisi ollut täydellinen!

Jatkuu seuraavalla kerralla...