torstai 26. huhtikuuta 2012

Puhelinlangat

Minun pitää kertoa taas miten minä yritin puhelinlangoille. Tällä kertaa miä otin Oili Oiliin varatun toiveen koska miä tiesin että Happoradio on puhelinlangoilla koneella. Päätin toivoa sitten sen. Oiliin aion toivoa vähän harvinaisempia kappaleita. Kun minä istuin perjantai-iltana kaikessa rauhassa niin sieltä soitettiin. Miä olin ihan hirveessä paniikissa. Onneksi oli sen verran pitkä biisi että se pahempi jännitys ehti mennä pois. Jatkossa pitää tehä niin että jos tuntemattomasta numerosta soitetaan niin avustaja vastaa eikä anna mulle heti puhelinta vaan selittää kuka täällä on ettei se toimittaja ihmettele mihin ihmeeseen hän on soittanut. Mulla on suunnitelma mielessä mihin miä aion osallistua seuraavaksi. Se suunnitelma toteutetaan sitten myöhemmin ensi kuussa. Mikä toi suunnitelma on en kerrokkaan teille sitä. Se mun puhelinlangat laulaa osuus meni hyvin. Me puhuttiin mikä oli yksvuotis- ja mikä kaksvuotishääpäivä, koska se edellinen soittaja mietti yksvuotishääpäiväänsä. MP3-soitin areenassa on rikki. Se ei anna toistaa kun tunnin esim. puhlareita ja omaa listaa. Pitäs siitä tehdä ilmotus areenan palveluun että ne tsekkais sen. Joskus vielä aion ottaa Happoradion takaisin mun toivelistalle mutta en vähään aikaan. Syy siihen miksi miä otan Happoradion takaisin listalle on yksinkertaisesti se että se nauhotus on niin huono laatunen. Seuraavan kerran millon miä aion osallistua puhlareihin on 9 pvä Marraskuuta. Jos silloin en pääse läpi siirrän sitä Tammikuun 11. päivään. Katsotaan silloin miten minun sitten käy. Minua nauratti se kun se odotus biisi tuli niin avustaja meni kaikessa rauhassa pitsan luo ja rupesi pilkkomaan sitä. Loppuu tähän tänä iltana tämä blogi.

maanantai 16. huhtikuuta 2012

Elokuva arvostelu

Nyt pitää ehdottomasti yksi elokuva arvostelu kirjoittaa tänne vaikka se ei ole tullut edes elokuvateatteriin. Nimittäin se on tosielämään pohtautuva kidnappauselokuva jossa 8v tyttö siepattiin Itävallassa. Elokuva on vasta suunnitteluasteella. Silleen suunnittelussa että kuka näyttelee kidnapattua tyttöä. Täytyy sanoa että kun minä luin sen kirjan niin oli se aika raaka mutta mielenkiintonen. Itse elokuvaa en pysty menemään katsomaan koska se on ulkomaan kielinen ja minusta on kohtuutonta että toisen hädällä maksetaan elokuva, että ihmiset kävis kattomassa. En suosittele kenellekään alle 18v. Minusta on aivan käsittämätöntä että siitä pitää tehdä elokuva. Antaisi toisen olla ihan rauhassa eikä repiä haavoja auki uudestaan. Minua nyt ärsyttää että siitä tehään elokuva jossa ihmiset rahastaa kun toisella oli oikeasti tiukat paikat ennen kuin hänen onnistui paeta. Minä aion mennä katsomaan yhen toisen mielenkiintosemman elokuvan, oikeastaan se on dokumentti nimeltään rouva presidentti, koska en tiedä minkälainen henkilö meidän maata johti 12 vuotta. Sitä miä toivon että tästä Norjan joukkosurmasta ei tehtäisi elokuvaa. Mut kun se on kovasti tapetilla. Minulta loppuu sanat kesken, on parempi lopettaa tähän kun en keksi mitään järkevää.

keskiviikko 11. huhtikuuta 2012

kärsimysten kautta voittoon

Nyt minä kirjotan siitä mitä minun kohalla on ollut pidemmän aikaa mielessä nimittäin kärsimys. Tämä aihe kumpusi mieleeni yht`äkkiä kun kirjotin kaverilleni facebook-viestiä. Koska olen pari facebook-viestiä kirjottanut, nyt ajattelin kirjottaa sen tänne että hän voi poimia ohjelmaan ajatuksia blogista jos hän tahtoo. Minun mielestä kärsimys on hyvä asia ihmisille, ei aina voi olla semmonen että ompas kivaa. Pitää olla välillä kärsimystä. Määrätyt ihmiset on kärsiny paljon, esim kuuluisa Job. Siltä meni mm. kaikki omaisuus mutta kuitenkin luotti Jumalaan ja voitti kärsimykset. Välillä meistä tuntuu siltä että meitä koetellaan. Mulle tulee pari esimerkkiä mieleen omasta elämästä. Minua koeteltiin kuusi vuotiaasta lähtien laittamalla vieraitten ihmisten pariin vieraaseen kaupunkiin. Se oli aika kova kokemus minulle ainakin kun ei vanhempia ollut aina mukana. Koti-ikävä oli kova. Olisin halunnu lähteä kotiin samantien mutta kun ei voinut asialle yhtään mitään niin ei voinut. Se oli aika kova paikka 6-v natiaiselle mutta miä selvisin siitä kärsimyksestä. Toinen esimerkki tapahtui täällä ollessani kun miä sairastuin kovaan flunssaan. Olin niin kipeä että luulin että nyt tuli lähtö mutta sitten miä parannuin siitä flunssasta. Jumala paransi, minä koin sen näin. Mulle tulee kolmaskin esimerkki mieleen. Oli elokuu 2004. Meillä kävi nosturiasentaja joka vakuutti että kyllä se pelittää. Kun minua lähettiin nostamaan niin silloin se nosturi pääsi jotenkin putoamaan katosta lattiaan koska siinä ei ollu sulkijaa joka olisi estänyt nosturin putoamisen. Olisi pitänyt sulkea osa kiskosta että se olisi pitänyt. Minä tulin kaikkien rensselien kanssa alas. Onneks joku enkeli käänsi minut poikittain, yleensä minä tulen toista kautta. Jos minä en olisi ollut poikittain niin en olisi tässä kirjottamassa. Se mitä haluan sanoa on että Jumala lähettää enkelin tiukkoihin paikkoihin joka suojelee meitä pahimmalta. Jumala suojelee meitä vaikka olisi mikä. Se mitä miä haluan sanoa rakas lukijani on se että rukoile apua Jumalalta hän antaa sinulle avun jos Hän tahtoo. Tässä on runkoa johonkin Come home-ohjelmaan jos he haluavat ottaa joskus aiheeksi kärsimyksen kautta voittoon.

tiistai 10. huhtikuuta 2012

Kadonneen jäljillä jaksoista mielipide

Nyt minä kerron siitä mitä minä olen mieltä kadonneen jäljillä jaksoista. Kadonneen jäljillä on ihan loistava ohjelma mutta asiat ei kävisi niin helposti jos vaivautuisi itse etsimään kadonnutta henkilöä. Minua ärsyttää ne jaksot missä kadonnutta henkilöä lähdetään etsimään, sitten se löytyy annetussa osotteessa tai jonkun lähisukulainen asuu siellä nyt. On totta että kadonneen jäljillä on hyvä ohjelma mutta pitäs olla vähän oma-aloitteellisuutta ensin. Esimerkiksi kadonneen jäljillä kolmannen tuotantokauden ekassa jaksossa kävi niin että Venäjältä Suomeen adoptoitu nainen lähti etsimään siskojaan. He menivät siihen lastenkotiin missä hän on ollut hoidossa. Kun he tulivat ulos ihan naapurissa asui toisen siskon joku sukulainen. Sitä kautta homma lähti purkautumaan. Semmoset jaksot minua ärsyttää, kaikki menee niin helposti. Muuten kadonneen jäljillä on ihan hyvä ohjelma. Mieleen on jäänyt semmoset jaksot jotka on pysähyttänyt minut ihan täysin. Toisen kauden Espanja jakso oli mielenkiintonen koska sitä ei löytynyt sitä henkilöä mitä lähettiin hakemaan. Vasta kuvausten jälkeen se löyty. Mieleen on jäänyt semmoinen jakso missä oltiin Itävallassa etsimässä 90-vuotiasta isää. Samoin myös kun oltiin Ruotsissa etsimässä lähes 70-vuotiaan naisen siskoa. Kun se jännitys kasvaa ja kasvaa, lopulta kun se ihminen löyty hän purskahti sydäntä särkevään itkuun. Eli tämmöstä minä olen mieltä kadonneen jäljillä-ohjelmasta tällä kertaa. Kohta minä menen uimaan mutta ensin mulla on fysioterapia.

sunnuntai 8. huhtikuuta 2012

oma lista 2015

Nyt minä kirjoitan ensin sellaisesta aiheesta mikä minua ärsyttää omassa listassa. Jos juontaja on kipeä niin uusitaan viime viikkoinen oma lista ilman mitään että sanotaan että se on uusinta. Vois tehä jotain muuta sillä välillä kun kuunnella uusintoja. Se olis hauska jos niitä yhdistäis niitä entisiä osallistujia niin että kahen päivän ohjelmmista tehtäisiin 2h erikoisohjelma mitä se oli ennen. Ennen se kesti tunnin mihin miä osallistuin kaksi kertaa. Se ei tuntuis niin ärsyttävältä kun mitä minusta tuntuu nyt kun minä olen kuullut sen oma lista ohjelman viime viikolla. Olen päättänyt seuraavaa: jos minä olen hengissä 2015 aion tehä syntymäpäivä teemaisen oman listan mihin tulee minun kaikkia merkkibiisejä. Kuitenkin silleen mitä vanhemmat pystyy kuunteleen. Sinne tulee ainakin Hoobastankkia, pmmp:tä, saraa, tehosekoitinta ja sitten tulis kirkaa. Jos oma lista on toiminnassa silloin. En miä muuten kirkasta tykkää mutta det glider in olisi hyvä avaus omalle listalle. En ikinä tienny et se on kirkan esittämä leijonien kanssa. Tajusin vasta jälkeenpäin kun olin lähettänyt oman listan sinne että kirka on mukana siinä. Laitan perusteluihin näin: tämä on oiva läpileikkaus minun musiikkimausta. Kirkaa miä valitsin siksi että tätä ei olla kuultu pitkään aikaan. Enemmän poika saunoo on soinnu radiossa useammin kuin tämä. Hoobastankkia valitsin siksi että tämä oli minun ja minun kaverin yhteisiä biisejä kun hän aloitti meillä työt silloin 2005. Pmmp kuuluu samaan kategoriaan ja pmmp on muuten ihan ok bändi kyllä sitä muutenkin kuuntelee mutta tämä on hyvä biisi. Tämä on ainoa mistä minä pidän pmmp:n tuotannosta. Tehosekoitin tämä on taas minun toisen kaverin ja minun yhteisiä biisejä. Tämä kuuluu siihen että minä tykkäään semmosesta suomipopista mutta en ole tutustunut muihin tehosekoittimen biiseihin. Tämä on semmoinen kesäinen biisi mut tehiksen biisit ei oikein pure. Saran rauhan aika, tämä soi ylex:llä oliko se 2008. En silloin kiinnittäny sanoihin huomioita mut nyt kun olen kuunnellut sanoja tarkemmin niin siellä on tosi hyvät sanat. Tässä biisissä voisi jopa kuvitella että tämä voisi olla hengellinen yhtye, mitä se ei todellakaan ole. Jeesus antaa kaiken takaisin jos häneltä pyytää. Kuinka paljon häneltä saa takaisin. Voisitteko te soittaa minulle ekana tai viimisenä listalla 9.11. olevaan lähetykseen. Jos te voisitte soittaa radiosta minulle sunnuntaina 9.11. kiitos. Tämä teksti ei ollu tarkoitus 2015 9.11. että blogin lukijat soittaisivat vaan miä kirjotan tätä valmiiksi oma listatoimittajalle jos oma lista on hengissäkään silloin. Nyt loppuu tämä tänään tähän jos en miä innostu kirjottaan lisää.

lauantai 7. huhtikuuta 2012

minä haluan entiset ajat takaisin

Tämä otsikko on pikkasen kummallinen, se kaipaa vähän selitystä. Miä haluisin helsingin ajat takaisin ehdottomasti. Silleen takaisin että en mihinkään kouluun halua vaan helsingin ihmisiä takaisin. Oli kiva fysioterapeutti loppuaikoina kenen kanssa sai nauraa oikeen sydämensä pohjasta siitä kun mitä tapahtuu jos hevonen ottaisi kaksi ihmistä selkään? Miä olin silloin aika iso poika, nyt minä olen aika hoikassa kunnossa. Sitä kun me ruvettiin kuvittelemaan niin me meinattiin kuolla nauruun. Oli myöskin semmosia hetkiä milloin minua ärsytti suunnattomasti eräs asia, kun minä en päässyt uimaan ja kun minut pakotettiin lasi-ikkunan taakse katsomaan uima-allasta kun minulla oli silmäleikkaus tulossa. Äiti oli kieltänyt minua uimasta. Se minusta oli hyvin ärsyttävää. Miä purin sisäistä kiukkuani tähän fysioterapeuttiin kun keneenkään muuhun koulun aikuiseen en uskaltanut, muuten siitä olisi noussut hirveä haloo. Voi kun minä saisin edes hetken jonkun ajan takaisin. Miä ymmärrän sen että kaikki helsingin toverit on ehkä muuttanut pois. Äkkiä minä saan uusia. Ei kotipaikkakuntalaisissa ole mitään vikaa mutta silti miä kaipaan entisiä aikoja edes hetkeks takasin. Kouluaikoja en kaipaa koska minua tuskin otetaan kouluun enkä haluiskaan. Mutta muuten semmoselle kesäleirille olisi kiva päästä ruskeasuolle. Se tarkoittaisi sitä että mun pitäisi lomauttaa kaikki mun avustajat, enkä halua sitäkään. Se maksaisi taas tuhansia kun sinne leirille ilmottaudutaan. Jos se ois helppo käydä helsingissä, miä kävisin helsingissä harva se kuu, mutta kun se ei ole niin ei sitten. Täytyy kattoo 10 vuoden päästä mihin se elämä menee. Edellyttäen että miä olen hengissä silloin.

perjantai 6. huhtikuuta 2012

pikku pettymys

Nyt minä olen kamalan pettynyt siihen että kun minä selasin radio suomen ohjelmia, siellä oli ohjelma valo voittaa joka mainostettiin gospelmusiikin erikoisohjelmana. Kun minä kävin kuuntelemaan sitä lähetystä niin pettymys oli suuri. Sieltä nimittäin tuli amerikkalaista entisajan gospelmusiikkia. Se oli hyvä että tuli edes jotain gospelmusiikkia, minä olisin odottanut sekä nuorta että vanhaa gospelia. Varmaan nuoret kuulijat kaikkosivat kanavalta kun vähän vanhempaa gospelmusiikkia alkoi tulla. Jos minä olisin valinnut ne kappaleet valita niin olisin soittanut vähän nuorempaa musiikkia. Pari-kolme kappaletta vanhaa ja loput nuorekasta musiikkia. Minä olen niin vannoutunut nuorten gospelmusiikin ystävä että minun on vaikea ymmärtää sitä miten tommonen kanava voi soittaa ns. gospelmusiikkia. Oli se hienoa joka tapauksessa jos joku vanhempi ihminen sai jotain tästä ohjelmasta vaikka se ei olisi uskossakaan. Juha Tapio oli ainoa mistä tykkäsin. Nyt alkaa kohta minun lempiohjelmani puhelinlangat laulaa joka kestää lähes 4h kun on pääsiäinen, ainakin miä sain sen käsityksen kun he sanoivat että tänään mennään pitemmällä kaavalla. Nyt loppuu tänä iltana tämä blogi.

maanantai 2. huhtikuuta 2012

Puhelinlangat laulaa

Olen päättänyt osallistua puhelinglankoihin pitkästä pitkästä aikaa. Nyt minä olen pitänyt pitkän pitkän tauon joka oli minusta hyvä asia, silloin pääsee helpommin läpi kun pitää pitkän tauon. Koska on pääsiäinen niin mietin sopivaa kappaletta. Ei mulle tullu mieleen kun se ikuinen tiputanssi ja sitä toivotaan varmaan joka toisessa viestissä. Ei siis sitä, joku harvinainen kappale olis kiva kuulla. Viimeksi toivoin ysäriä, toivoisko... nyt miä tiiän, miä toivon Happoradio: puhu äänellä jonka kuulee, ainiin sehän on säästetty Heinäkuun oili oiliin. Miä toivon joko italialaista versiota my heart will go on tai Boney M. Ehkä Boney M. koska se italiainen versio saattaisi olla lukkojen takana toisessa kerroksessa. Sitä ei saa helposti kun levystö on kiinni. En toivo mitään muuta kun sitä Boney M:n raamatun psalmi 73 pohjalta tehtyä laulua. Lähetään sillä alkuun, katotaan sitten mitä miä toivon seuraavalla kerralla. Kahden viikon päästä en osallistu koska silloin tulee huumorimusiikin puhelinlangat. Kaikki soittaa velipuolikuun kappaleita kun P-P Petelius on siellä vieraana. Nyt olen rohkaistunut sen verran että uskallan uuden avustajan kanssa soittaa vaikka puhelinlangoille. Katsotaan miten meidän käy ensi perjantaina. Nyt loppu tähän tämä blobi.