Eilinen oli ihan mahtava päivä, sillä pääsin tutustumaan Puhelinlangat laulaa-lähetyksen tekoon ihan paikan päälle. Ensin minä kävin tietysti Yle puheen haastattelussa, josta kerron myöhemmin kunhan se tulee ulos. Kun menin sinne Puhelinlangat laulaa studioon, niin ohjelmapäällikkö näytti minulle paikkoja. Sain tutustua Radio Suomen juontajiin ihan henkilökohtaisesti. Sitä juontajaa kenestä pidän kaikista eniten en häirinnyt, koska hän oli valmistautumassa tämänpäiväiseen Onnensävel-lähetykseen.
Yhden taustatoimittajan sain hämilleen kun kysyin että onko hän ollut maikkarin chatissa aikanaan juontajana. Siitä koko toimitus ei tiennyt yhtään mitään. Alkoi semmoinen huuto ja annettiin aplodit. Se toimittaja hämmentyi. Sitten minä menin syömään Yleisradion ruokalaan. Vaihtoehtona oli mennä sinne joko ulkokautta tai maan alta. Minä sain valita kumman kautta menemme, ja minä valitsin helpoimman vaihtoehdon minun kannalta eli maan alta. Me mentiin syömään ja ruoka oli hyvää.
Kun tultiin takaisin niin sitten oli täytekakun aika. Se oli hyvää. Sitten keskusteltiin toimittajien kanssa. Sitten tuli Puhelinlankojen varsinainen vieras. Hän oli tosi mukava. Hän otti meidät huomioon. Sitten minä sain seurata kuinka puheluita otetaan vastaan. Se on aikamoista puuhaa se. On yksi puhelin, ja monta puhelinlinjaa. Siinä on yksi puhelinvastaaja. Puhelin on kaiutinpuhelin tietysti. Se on ihan siinä studion oven vieressä. Sitten se lähetys alkoi. Olin puheluiden vastaanottopuolella. Sitten alkubiisi tuli silleen että en kuullut koko puhelinkeskustelua kuin vasta jälkeenpäin. Sitten minut otettiin studioon. Sain seurata kokonaan sen kolme tuntia miten hommat menee eteenpäin. Keskustelin niiden juontajien ja vieraan kanssa aina kun mikit oli kiinni. Oli sovittu että isä otetaan lähetykseen viimisen tunnin alussa. Niinhän me otettiin, hän ei tiennyt siitä mitään kuin vasta minuuttia ennen että hänet otetaan lähetykseen mukaan. Minä sain leikkiä haastattelijaa. Kysyin isältä että mitä kuuluu. Isä ei tiennyt keneltä minä kysyn, ja kysyi sitten että kysyitkö minulta, minä vastasin siihen että joo. Hänelle kuului ihan hyvää. Sitten minä kysyin että mitä hän on tehnyt tänään. Siitä alkoi semmoinen keskustelu että minä en ymmärtänyt hölkäsen pöläystä koko keskustelusta, muuta kuin sen että hän on laitellut moottorisahaa. Olin etukäteen saanut tietää, että me mennään isän nimipäiville. Sitten yritin kysyä isältä, että monelta taksi tulee hakemaan sunnuntaina. Hän ei tiennyt siihen vastausta. Minä luulin kokoajan että äiti on vieressä kuulemassa, mutta äiti olikin keittiössä ja ovi oli kiinni ettei ääni lähtisi kiertämään ja minä en taas tiennyt sitä. Sitten biisi laitettiin soimaan, se biisi oli Venezuela. Se oli hieno biisi, mutta ei minun lempikappale.
Odotin että muita tuttuja soittaisi lähetykseen mutta pettymys oli kuitenkin suuri, että ei ollut kuin yksi tuttu ja se oli isä. Minä tiesin että yksi henkilö oli lähettänyt sähköpostia sinne ja muitakin olin kehoittanut tekemään niin. Silloin kun puhelinlankojen juontaja yritti soittaa jollekin, he eivät vastanneet puhelimeen tai sitten se oli varattu. Mietin silloin jo, että onkohan se joku tuttu kenelle hän yrittää soittaa. Olin suunnitellut sen niin, että biisin aikana keskustelisin äitin kanssa siitä, että monelta minut tullaan hakemaan, mutta olin niin pahasti jumissa etten päässyt puhelimen lähellekään. Se meni niin kuin se meni, mutta lopputulokseen olen tyytyväinen. Omaan käyttöön on video, jota minä katson sitten kunhan kerkiän.
Kiitoksia Radio Suomen väelle siitä, että he ottivat minut niin lämpimästi vastaan. Toivottavasti nähdään joskus uudestaan.
Minun pitää sanoa yksi asia vielä. Minua rupesi niin kovasti tekemään lanttukukkoa mieli kun he puhuivat erään soittajan kanssa kukoista, että maiskuttelin suuta sen puhelun aikana. Onneksi se ei kuulunut lähetykseen.
Tässä oli kaikki tältä erää. Kirjoittelen myöhemmin lisää.
