Me tehtiin sen nuoren miesavustajan kanssa suklaakakkua. Siitä tuli hyvää!! Illalla minä soitin äidille, kysellen kuulumisia. Sitten minun oli aika mennä nukkumaan. Meitä oli kaksi koulutuskokeilijaa samanaikaisesti. Meitä varten varten oli järjestetty asuntolaan ihan oma yökkö. Hän oli tosi mukava.
Herättyäni aamulla, söin aamupalan ja menin kouluun. Luokassa opiskeltiin erilaisia hintoja ja mainoslauseita. Muun muassa piti keksiä oma kauppa. Mie palautin oman tehtäväni. Sen jälkeen oli äikän tehtävien vuoro ja heti perään ruokailu. Ruoka oli hyvää.
Ruokailun jälkeen meillä oli ryhmäkeskustelu. Minun ryhmässä oli aika synkeä kaveri, sellainen hiljainen. Siitä ei oikein saannu mitään irti, joten minä olin yksin äänessä. Vaikka avustaja yritti kuinka saada sitä poikaa puhumaan, hän ei puhunut.

Nyt alkoivat ne sisäiset taistelut. Mulle oli määrätty uusi miesavustaja, joka oli 51 v. Olin aika onneton siitä lähtien. Yritin näyttää ulospäin parhaani, mutta olin koko loppuviikon aika onneton. Olin halunnut, että joku nuori avustaisi minua. En uskalötanut itkeä hänen nähtensä. Jos olisin itkenyt, hän oli kysynyt, mikä minulla oli. Sitä en halunnut. Ymmärsin toki, että Kiipulassa ei ollut muita sillä hetkellä tarjota. Mie itkin äitille puhelimessa. Totta kai osa oli tietysti sitä, että mulla oli mussukkaa, eli äitiä ikävä. Enimmäkseen siinä oli kuitenkin kiukkua. Ne ei osannet käyttä nosturia. Voi hyvä ihme, kun siinä olikin säätämistä!!! Mikä liinan solmu oli huonosti kiinni milloinkin. Mie meinasin hermostua.
Se miesavustaja kertoi mulle viimeisenä iltana, että hänen tyttöystävästään. Arvaatte varmaankin, kiinnostiko minua...EI TODELLAKAAN! Hän otti minusta valokuvan, jotta voisi näyttää minut hänelle. Minä toivoin sinä kyseisenä päivänä, että hän ei tulisikaan, kun ei alkanut kuulua töihin. Hän tuli kuitenkin.

...minä kirjoitan loppu päiväkirjan huomenna

Kiipulan päiväkirja
Heti alkuun pitää pyytää anteeksi. Lupasin joillekin ystävilleni, että mie kirjoittaisin blogiin jos mie saan apurin. Kun mie menin sinne Kiipulaan, siellä oli aika museoaikainen talo. Asuntolassa ei ollu tietokonetta. Se johtui kuulemma siitä ,että muutoin nuoret ois istunnu aina tietokoneen ääressä. Ainakin mie käsitin niin.
Minua avusti semmonen 30-kymppinen nainen koulupäivien aikana. Hän oli tosi mukava. Heti alkuun tuli ympäristönhallintalaitteen asentaja. Se asensi Kiipulan numeron minun puhelimeen. Sitten minä menin tulevaan luokkaani. Kun psykologin aika piti olla klo 13, se ei ollutkaan, koska hän halusi, että minä saisin ensin jonkun mielikuvan Kiipulasta. Olin sopinut sen takia hänelle ajan, koska minulle piti tulla avustaja omasta koulusta mukaan. Kun Kiipulan avustaja ilmoitti, että hän tulee psykologille mukaan, Ruskiksen avustaja lähti pois. Kun psykologin aikaa ei lopulta ollutkaan, Kiipulan avustaja vei minut tutustumiskierrokselle ja näytti mulle koko talon. Kierroksen tehtyämme me mentiin vapaa-aikatalolle ja sieltä syömään. Avustajan päivä päättyi, mutta hän myöhästyi linja-autosta. Siksi hän tuli purkamaan tavaroitani ilta-avustajan kanssa.

Ilta-avustaja oli aivan ihana. Hän ei jättänny minua sinä iltana yhtään yksin. Se olikin hyvä, koska muuten minä olisin saattannu ruveta itkemään. Vaikka olenkin iso poika, ikävöin äitin perään silloin kun olen vieraassa paikassa.
....jatkuu myöhemmin...

kuopiolaiset, oululaiset ja helsinkiläiset

Tänään meillä oli vieraita kuopion ja oulun koulusta lisäopetuksessa, oppilaita sekä aikuisia. Minä olisin halunnut että lisäopetuspäivä olisi ollut jommassa kummassa paikassa, mutta ei Helsingissä, koska minä olen seikkailunhaluinen mies.
Huomenna me lähdemme Myllypuroon. minä en valitettavasti pääse mukaan kun autoon ei mahdu. Niitä Kuopiolaisia ja Oululaisia on niin paljon. Minua rupesi pikkusen harmittamaan, aikasemmin se ei harmittanut, mutta nyt se harmitus tulee. Kun he menevät kaupungille, minä en sinnekään pääse valitettavasti mukaan.
Ensi viikolla minä menen Kiipulaan, yritän saada blogiin kirjoitettua taas juttua! Loppuu tänä iltana tähän!