Minua pyydettiin kirjoittamaan uskonnollisuudesta tähän blogiin. Ajattelin hyödyntää sitä hyväkseni, olen siis ev.lut mutta käyn helluntai seurakunnissa säännöllisesti, joka lauantai. Olen käynyt vaikka missä hengellisissä tapahtumissa. Olen käynyt myös keski-suomessa juhannus juhlilla. Viime vuoden nuoriso juhla, mitä sieltä tuli, oli niin ravisuttavaa. Olen puhunut siitä kaikille ihmisille. Sen järjesti Oulun helluntai seurakunta. Minä katsoin sen mutta sitten minulle tuli muuta menoa joten siirryin kuulo-etäisyydelle vähän syrjemmälle. Sieltä tuli sellainen näytelmä jossa joukko ihmisiä oli lavalla josta yksi kerrallaan Jeesus tuli hakemaan heitä luokseen. Lopulta sinne lavalle jäi yksi ihminen joka itki ja huusi "hänkin on uskonut pienestä asti Jeesukseen ja heidän koko perhe on uskossa, eikö hän pääse mukaan?" mutta ovi oli jo suljettu. Näytelmän opetus oli siinä että kenenkään uskolla ei ratsasteta taivaaseen, pitää olla se oma usko. Kun kuulin tämän näytelmän toiseen huoneeseen missä olin, hyvä että en meinannut alkaa itkemäään. Oli se niin koskettava, samalla rankka näytelmä että en ollut ikinä ennen nähnyt vastaavaa aikaisemmin. Jos tämä näytelmä esitettäisiin uudestaan niin en katsoisi sitä, menisin toiseen huoneeseen siksi aikaa. Nyt sitten varsinaiseen aiheeseen. Minä osaan tasan tarkkaan ulkoa joulu- sekä pääsiäis-kertomukset raamatusta jotka ovat tosia. Jos haluaa uskoa niin että ne ovat tarinoita niin jokaisella on siihen oikeus mutta minä uskon vakaasti siihen että näin on oikeasti tapahtunut. Jokaista puhetta ei kannata ottaa niin vakavasti mutta semmoiset kannattaa kuunnella jotka on tosissaan tämän asian kanssa. Minä en usko henkilökohtaisesti ns. "kaato-oppiin" eli kun ihmisiä menee seisomaan niin sitten he kaatuvat kun pappi tulee siunaamaan.
Voihan se olla niin että pyhä-henki kaataa ihmisiä mutta ulkopuolisen näkökulmasta ei tiedetä että kaatuvatko ihmiset oikeasti vai toisen ihmisen painostuksen alla. Minun on vaikea hyväksyä tätä "kaato-oppia". Eli että pyhä-henki voisi koskettaa ihmistä niin voimakkaasti että kaikki kaatuu. Tietysti poikkeuksiakin on. Tiedän eräänkin tapauksen joka EI helposti kaadu, on käynyt rukouksissa vaikka kuinka paljon. Yhden kerran kuitenkin kävi niin että yksi vanha setä rukoili hänen puolestaan, silloin tämä henkilö kaatui mutta ei ole tämän jälkeen kaatunut ainakaan minun tietääkseni kertaakaan. Tiedän myös sellaisen tapauksen jossa naispastori laittoi yhden naisen sielunhoitoon kun hän ei kaatunut. Tämän takia minun on hyvin vaikea ymmärtää kaikki "kaatumis-opit".
Että tämmöinen saarna tällä kertaa...
perjantai 29. maaliskuuta 2013
keskiviikko 20. maaliskuuta 2013
Asia mitä olen syvästi katunut
Kuten kaikki tietää muutin syyskuun alusta omaan asuntoon. Se on ihan mahtava juttu se mutta on täällä ollut vaikeuksiakin josta en halua julkisesti kirjoittaa. Ihan intimiteetti syystä.
Nyt siihen asiaan mitä olen syvästi katunut...
Kadun syvästi seuraavaa asiaa:
Kuten kaikki muistavat olin siellä YleX iltapäivän vieraana elokuun 20.päivä 2012. En kadu sitä hetkeäkään että olin siellä vieraana, päinvastoin pidän sitä mahtavana kokemuksena jota voin suositella kaikille mutta sitä minä kadun oikein kovasti että lähdin sinne liian aikaisin. Oikeesti se olisi ollut paras kohta vierailulle nyt kun on ollut vaikeeta aikaa henkisesti. Olisi päässyt tästä aiheesta edes hetkiseksi pois, keskittyä johonkin kivaan asiaan. Nyt joulukuussa se ei olisi auttanut. Ajattelin tätä vaikeeta asiaa lähes päivittäin, minä jopa itkinkin pari kertaa mutta mikä se asia on, en halua sitä todellakaan kertoa. Se on minun yksityisasia.
Olisin todellakin nyt sen YleX vierailun tarpeessa. Minua oikeasti kaduttaa se että en siirtänyt vierailua myöhemmäksi.
Olin niin innoissani tästä kaikesta mitä YleX iltapäivä tarjosi minulle, päätin ehdottaa kyseistä päivämäärää heille ja se myös kävi heille.
Minä toivon että joku kerta vielä pääsisin radioon vierailemaan kaiken tämän stressaavan ajan jälkeen.
Nyt olen suhtautunut asiaan, tilanne on edelleenkin päällä mutta olen alkanut luopumaan toivosta koska en henkilökohtaisesti voi tälle asialle mitään.
Nyt loppuu tähän hyvin kummallinen blogi-teksti...
Nyt siihen asiaan mitä olen syvästi katunut...
Kadun syvästi seuraavaa asiaa:
Kuten kaikki muistavat olin siellä YleX iltapäivän vieraana elokuun 20.päivä 2012. En kadu sitä hetkeäkään että olin siellä vieraana, päinvastoin pidän sitä mahtavana kokemuksena jota voin suositella kaikille mutta sitä minä kadun oikein kovasti että lähdin sinne liian aikaisin. Oikeesti se olisi ollut paras kohta vierailulle nyt kun on ollut vaikeeta aikaa henkisesti. Olisi päässyt tästä aiheesta edes hetkiseksi pois, keskittyä johonkin kivaan asiaan. Nyt joulukuussa se ei olisi auttanut. Ajattelin tätä vaikeeta asiaa lähes päivittäin, minä jopa itkinkin pari kertaa mutta mikä se asia on, en halua sitä todellakaan kertoa. Se on minun yksityisasia.
Olisin todellakin nyt sen YleX vierailun tarpeessa. Minua oikeasti kaduttaa se että en siirtänyt vierailua myöhemmäksi.
Olin niin innoissani tästä kaikesta mitä YleX iltapäivä tarjosi minulle, päätin ehdottaa kyseistä päivämäärää heille ja se myös kävi heille.
Minä toivon että joku kerta vielä pääsisin radioon vierailemaan kaiken tämän stressaavan ajan jälkeen.
Nyt olen suhtautunut asiaan, tilanne on edelleenkin päällä mutta olen alkanut luopumaan toivosta koska en henkilökohtaisesti voi tälle asialle mitään.
Nyt loppuu tähän hyvin kummallinen blogi-teksti...
sunnuntai 10. maaliskuuta 2013
Norjan kokemuksia
Huomasin tässä yksi päivä että en ole kertonut sanaakaan Norjan leiristä missä olin viime kesänä!
Lento Osloon meni oikein hyvin, heti kun tulimme perille meitä odotti auto joka vei meidät majapaikkaan jossa tulisimme yöpymään.
Kun pääsimme perille tapasimme niin hirveesti ihmisiä etten muista vieläkään kaikkien nimiä jos joku kysyisi!
Minulla alkoi melkein heti olla niin kova koti-ikävä että oli pakko laittaa viesti tänne koti Suomeen että mulla on ikävä teitä.
Parhaita kokemuksia oli vesisohvalla ajo joka oli moottoriveneen kyydissä. Siellä oli myös köysirata jossa minut laskettiin köyden varaan ja sitten annettiin vauhtia, siinä vaiheessa minua ei pelottanut mutta minulla meinasi tulla itku siinä vaiheessa kun minut nostettiin ylös, eli miten oikein pysyisin siinä. Sydän hakkasi tuhatta ja sataa kun minä meinasin mennä paniikkiin.
Lopulta selvisin siitä kunnialla ja oli oikein hauskaa. Sitten minä yritin vesihiihtoa mutta se ei oikein onnistunut koska se vedenpaine oli niin kova että olin jatkuvasti veden alla. Se minua harmitti oikein kovasti, ei niin paljoa kuitenkaan koska tiesin että tämä ei tule onnistumaan mutta harmitti joka tapauksessa. Kaikkein pahinta oli se kun avustaja yritti huutaa että pystytkö hengittämään ja enhän minä mitään kuullut kun keskityin olemaan niin rauhallinen kuin suinkin etten menisi paniikkiin, kaiken lisäksi minulla oli vettä korvassa. Kaikkein tylsin ohjelma oli kun tutustuttiin maatilaan missä oli hevosia, lampaita, possuja ja ties mitä. Niitä nyt näkee Suomessakin ihan tarpeeksi. Kaikkein mielenkiintosinta oli kun me menimme kaivokseen maan alle, oli pilkko pimeätä. Täytyy myöntää että se oli oikeesti mielenkiintoista, en ollut ikinä käynyt kaivoksessa mutta nyt on koettu sekin!
Leirin ekana iltana menin tutustumaan muihin leiriläisiin, siellä minä tutustuin yhteen norjalaiseen mieheen joka osasi pikkasen suomea, hän sanoi "hakkaa päälle suomen poika" koska edellinen leiri missä hän oli mukana niin joku suomalaispoika oli opettanut hänelle tämän. Aina kun minä näin hänet niin hän kysyi "suomipoika, how are you doing?" eli mitä kuuluu. Hänestä ja minusta tuli parhaat kaverit! Tutustuin minä muihinkin leiriläisiin mutta tämä norjan mies jäi erityisesti mieleen.
Kun minä lähdin pois sieltä, se oli aivan kauhea kokemus vaikka huvittavaa se oli mutta minä itkin siellä kuin Niagaran putous kun minä kiinnyin niihin ihmisiin enkä voinut sanoa että minä tulen tänne uudestaan koska toisillekin täytyy antaa tilaa. Lähinnä minä itkin sitä että näenkö minä heitä enää koskaan.
Aion suunnitella seuraavaa, jos tämä toteutuu niin olisin hyvin onnellinen.
Aion hakea jos se vain on mahollista niin 2014 Israeliin leirille, se kiinnostaisi minua kovasti, lähtisin tutustumaan maahan. Katsotaan miten äijän käy sitten.
2011 kun minä en silloin Norjan leirille päässyt niin äiti haki silloin Israeliin minulta salassa mutta valitettavasti silloin sieltä tuli tieto että leiri on täynnä. Ainahan sitä kokeilla saa, ja pitää ;)
Että tämmöiset haaveet ja suunnitelmat tällä kertaa...
Nyt loppuu tänä iltana tähän!
Lento Osloon meni oikein hyvin, heti kun tulimme perille meitä odotti auto joka vei meidät majapaikkaan jossa tulisimme yöpymään.
Kun pääsimme perille tapasimme niin hirveesti ihmisiä etten muista vieläkään kaikkien nimiä jos joku kysyisi!
Minulla alkoi melkein heti olla niin kova koti-ikävä että oli pakko laittaa viesti tänne koti Suomeen että mulla on ikävä teitä.
Parhaita kokemuksia oli vesisohvalla ajo joka oli moottoriveneen kyydissä. Siellä oli myös köysirata jossa minut laskettiin köyden varaan ja sitten annettiin vauhtia, siinä vaiheessa minua ei pelottanut mutta minulla meinasi tulla itku siinä vaiheessa kun minut nostettiin ylös, eli miten oikein pysyisin siinä. Sydän hakkasi tuhatta ja sataa kun minä meinasin mennä paniikkiin.
Lopulta selvisin siitä kunnialla ja oli oikein hauskaa. Sitten minä yritin vesihiihtoa mutta se ei oikein onnistunut koska se vedenpaine oli niin kova että olin jatkuvasti veden alla. Se minua harmitti oikein kovasti, ei niin paljoa kuitenkaan koska tiesin että tämä ei tule onnistumaan mutta harmitti joka tapauksessa. Kaikkein pahinta oli se kun avustaja yritti huutaa että pystytkö hengittämään ja enhän minä mitään kuullut kun keskityin olemaan niin rauhallinen kuin suinkin etten menisi paniikkiin, kaiken lisäksi minulla oli vettä korvassa. Kaikkein tylsin ohjelma oli kun tutustuttiin maatilaan missä oli hevosia, lampaita, possuja ja ties mitä. Niitä nyt näkee Suomessakin ihan tarpeeksi. Kaikkein mielenkiintosinta oli kun me menimme kaivokseen maan alle, oli pilkko pimeätä. Täytyy myöntää että se oli oikeesti mielenkiintoista, en ollut ikinä käynyt kaivoksessa mutta nyt on koettu sekin!
Leirin ekana iltana menin tutustumaan muihin leiriläisiin, siellä minä tutustuin yhteen norjalaiseen mieheen joka osasi pikkasen suomea, hän sanoi "hakkaa päälle suomen poika" koska edellinen leiri missä hän oli mukana niin joku suomalaispoika oli opettanut hänelle tämän. Aina kun minä näin hänet niin hän kysyi "suomipoika, how are you doing?" eli mitä kuuluu. Hänestä ja minusta tuli parhaat kaverit! Tutustuin minä muihinkin leiriläisiin mutta tämä norjan mies jäi erityisesti mieleen.
Kun minä lähdin pois sieltä, se oli aivan kauhea kokemus vaikka huvittavaa se oli mutta minä itkin siellä kuin Niagaran putous kun minä kiinnyin niihin ihmisiin enkä voinut sanoa että minä tulen tänne uudestaan koska toisillekin täytyy antaa tilaa. Lähinnä minä itkin sitä että näenkö minä heitä enää koskaan.
Aion suunnitella seuraavaa, jos tämä toteutuu niin olisin hyvin onnellinen.
Aion hakea jos se vain on mahollista niin 2014 Israeliin leirille, se kiinnostaisi minua kovasti, lähtisin tutustumaan maahan. Katsotaan miten äijän käy sitten.
2011 kun minä en silloin Norjan leirille päässyt niin äiti haki silloin Israeliin minulta salassa mutta valitettavasti silloin sieltä tuli tieto että leiri on täynnä. Ainahan sitä kokeilla saa, ja pitää ;)
Että tämmöiset haaveet ja suunnitelmat tällä kertaa...
Nyt loppuu tänä iltana tähän!
sunnuntai 3. maaliskuuta 2013
Pari radiojuttua joista toinen on ISO
Kuten otsikko hieman kertoo niin minulla on aikomus soittaa sisu-radioon jossain vaiheessa heti kun saan vaan laitettua rahaa skype-tilille. Sisu-radio oli on se kanava joka toimitti OiliOili-ohjelmaa. Nyt siellä on vain puolen tunnin mittainen toiveohjelma osuus mihin saa aina keskiviikko-perjantai aikana soittaa. Minua harmittaa tässä vaiheessa jo että ohjelma kestää vain puoli tuntia, klo 1134-1200. Siellä voi olla varmaan jonkin verran ruuhkaa mutta eiköhän se jossain kohtaan onnistu kun kirjoitan heille etukäteen sähköpostin ja selitän etukäteen kuka olen ja mitä kappaletta toivon että he osaavat etsiä kappaleeni valmiiksi ja että se varmasti löytyy. Minä kritisoin sitä että minkä takia on ängetty toiveohjelma-osuus yhteen ja samaan ohjelmaan, kohtauspaikkaan. On monia ruotsin-suomalaisia jotka haluaisi varmasti lähettää terveisiä radiossa ja jutella ihmisten kanssa kaikessa rauhassa. OiliOili oli kiva ohjelma siinä että siinä ei ollut mihinkään kiire. Oilin kanssa me ollaan edelleenkin yhteydessä aina silloin tällöin, välillä minulle tulee haikea olo ohjelman päättymisen takia. Se ruotsin radiosta.
Toinen suunnitelma on vähän isompi. Kun se Italian radion suunnitelma meni pilalle koska siellä pitäisi olla paikan päällä ja osallistua siihen ohjelmaan, aion osallistua BBC:N vastaavaan ohjelmaan! Lähetän sähköpostia ja aion kertoa itsestäni ja esitän jonkun kappaletoiveen myös sinne. Ongelmaksi tuli se etten tiedä mitä kaikkea heillä on kappale-listalla. En ainakaan aio toivoa U2:sta koska mikäli olen ymmärtänyt oikein niin osa englantilaisista ei pidä U2 yhtyeestä. Mitäköhän siis toivoisin sieltä? Sitä en tiedä vielä itsekkään mutta on minulla muutama mielessä ja tässä vaihtoehtoja: 1)The Beatles - Yesterday 2) Boney M - Rivers of Babylon 3) Josh Groban - You raise me up
Näillä kolmella kappaleella lähden yrittämään Britannian valloitusta!
En tiedä itsekkään mitä tapahtuu muttta minulla on ainakin rohkeutta kokeilla!
Jos he soittavat etukäteen että pääsen lähetykseen niin pyydän kysymykset myös etukäteen.
Avustaja tosin vähän epäili että toiveohjelmassa soittaisivat tänne asti mutta yrittänyttä ei laiteta, on sitä jännempiäkin ja uskomattomampia asioita koettu!
Nyt loppu tämä blogi tähän!
Toinen suunnitelma on vähän isompi. Kun se Italian radion suunnitelma meni pilalle koska siellä pitäisi olla paikan päällä ja osallistua siihen ohjelmaan, aion osallistua BBC:N vastaavaan ohjelmaan! Lähetän sähköpostia ja aion kertoa itsestäni ja esitän jonkun kappaletoiveen myös sinne. Ongelmaksi tuli se etten tiedä mitä kaikkea heillä on kappale-listalla. En ainakaan aio toivoa U2:sta koska mikäli olen ymmärtänyt oikein niin osa englantilaisista ei pidä U2 yhtyeestä. Mitäköhän siis toivoisin sieltä? Sitä en tiedä vielä itsekkään mutta on minulla muutama mielessä ja tässä vaihtoehtoja: 1)The Beatles - Yesterday 2) Boney M - Rivers of Babylon 3) Josh Groban - You raise me up
Näillä kolmella kappaleella lähden yrittämään Britannian valloitusta!
En tiedä itsekkään mitä tapahtuu muttta minulla on ainakin rohkeutta kokeilla!
Jos he soittavat etukäteen että pääsen lähetykseen niin pyydän kysymykset myös etukäteen.
Avustaja tosin vähän epäili että toiveohjelmassa soittaisivat tänne asti mutta yrittänyttä ei laiteta, on sitä jännempiäkin ja uskomattomampia asioita koettu!
Nyt loppu tämä blogi tähän!
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)