Tv-syksy 2015

Kuten kaikki tietävät, Tv:stä tulee vanhoja ohjelmia kuten Vain elämää, Putous ym. salkkareista puhumattakaan. Muistaako kukaan miten salkkarit alkoi noin 15 vuotta sitten? Nimittäin minä muistan. Se alkoi siitä, että ruumispussissa kannettiin ulos naisen ruumista. Kysymys kuuluikin, että kuka murhasi Tyyne Puustisen. Sitä murhaa ei ole vieläkään selvitetty. Itse katsoin jonkun verran salkkareita, mutta kun ne alkoivat mennä niin hurjaksi ja pelottavaksi niin lopetin salkkarit kesken. Nyt salkkareiden avausjaksossa tänä syksynä selvitettiin miehen murhaa. Minua huvittaa se, että kun alkuperäistä murhamysteeriä ei ole selvitetty, niin monen vuoden jälkeen tulee uusi jota aletaan selvittämään. Saas nähdä, että muistaako kukaan käsikirjoittaja kuinka sarja aikoinaan alkoi. Itse seuraan lähinnä kuulopuheen perusteella kyseistä sarjaa, kun minusta se on ällöttävä katsoa, mutta eiköhän se alkuperäinen murhamysteeri selviä viimeisessä Salkkarit jaksossa kun ne loppuvat kokonaan.

Nyt käsittelyyn putous. Minulla ei ole henkilökohtaista haluakaan katsoa putousta, koska huumori jota siellä viljellään ei sovi minulle, enkä ymmärrä mikä järki siinä ohjelmassa on. Minä tykkään tilannekomiikasta. Jos kenelle tahansa tapahtuu jotain hauskaa, niin se naurattaa minua kaikista eniten. Käsikirjoitettu huumori ei uppoa. En ymmärrä mikä siinä on vikana. Ainut mikä minua nauratti oikeasti oli Putouksen ensimmäisellä kaudella ollut voittajahahmo, Marja Tyrni. Yksi hänen biisi joka oli tehty Patakakkosen tunnariin, en muista tähän hätään sen nimeä, nauratti aidosti. Hyvä että ei ollut juuri silloin ruokaa suussa. Toiselta kaudelta muistan Munamiehen hahmon oikein hyvin. Se oli hellyyttävän hauska. Varsinkin hänen ensimmäinen sinkku oli hellyyttävän hauska. Sen nimi oli Pomppufiilis. Muuten minä en ole putousta katsonut koska se ei naurata minua, ainoastaan ärsyttää.

Nyt käsitellään Vain elämää. Vain elämää sarjan ykköskauden jaksoja en katsonut kokonaan, koska en päässyt siihen oikein mukaan.  Kakkoskaudella minä yritin katsoa sitä, mutta en päässyt silloinkaan mukaan. Vasta kolmannella kaudella minä pääsin oikein mukaan. Se kolmas kausi oli ihan loistava, varsinkin muistan semmoisen hitin kuin Paula Vesala - Sua vasten aina painautuisin, joka on alkuperin Paula Koivuniemen kappale. Se versio oli aivan loistava. Ehkä suurin hitti sillä kaudella oli Elastisen - Naurava kulkuri, joka ei harmita minua yhtään. Päinvastoin se saa minut hyvälle tuulelle. Kun ohjelma oli tullut ulos, se nousi alle viikossa radioiden soittolistalle. Silloin minä pikkuisen ihmettelin tätä hypetystä, että miten voi olla mahdollista että näitä kaikkia Vain elämää jaksoja ei ole edes nähty niin miten voi olla mahdollista että yksi kappale saa semmoisen suosion. Nyt kun neloskausi tuli minä katsoin Vain elämää avausjakson puolittain. Sitten minä yritin mennä nukkumaan niin, että mulla oli tietokonehuoneessa tietokone kovalla, että minä kuulen mitä siellä tapahtuu, mutta siitä ei tullut kertakaikkiaan mitään kun avustaja halusi keskustella minun kanssa. En minä kehdannut sanoa että, "Ole hiljaa. Minä kuuntelen". Näin ollen kolme kappaletta jäi minulta kuulematta, mutta minä kuuntelen ne kohta. Itse asiassa olen kolmannen kappaleen kuunnellut. Saas nähdä käykö Antti Tuiskun Sata salamaa biisille samoin kuten edellisellä kaudella kävi Elastiselle.

Seuraavaksi viimeinen ohjelma käsittelyyn. Sen nimi on voitolla yöhön, jossa idea on lyhykäisyydessään se että seitsemän julkisuuden henkilöä kisailevat erilaisissa haasteissa, jotka voivat olla tankotanssia tai sen välimuoto. Ohjelmasta tekee niin mielenkiintoisen se, että kaikkien pitää opetella viikossa ja sitten esittää suorassa lähetyksessä. Oli sitten esitys harjoiteltu loppuun asti tai sitten ei niin se pitää esittää. Ne seitsemän kilpailijaa ovat Petri Nygård, Viivi Pumpanen, Susanna Koski, Elina Viitanen, Aki Linnanahde, Jukka Rasila ja YleX jälki-istunnon Mäkkäri, joka sai tankotanssihaasteen koska hänet pakotettiin siihen. Jokaisella kilpailijalla on mahdollisuus valita kolmesta haasteesta minkä haasteen kukin ottaa. Jos valintaa ei tehdä kilpailijoiden toimesta, niin sitten asiantuntija joka opettaa kilpailijoita valitsee yhden kilpailijan ja sitten kilpailijan täytyy valita itsensä lisäksi toinen henkilö joka suorittaa haasteen hänen kanssaan yhdessä. Se on semmoinen sarja jota minä seuraan 10 viikkoa. Joka viikko tulee uudet haasteet, kun edellinen on suoritettu. Ohjelmassa pitää joidenkin tehdä seitsemän päivän ajan salaisuustehtävä, eli kukaan ei saa tietää mitä hän joutuu tekemään ennen kuin vasta suorassa lähetyksessä. Siitä kilpailijan on suoriuduttava yksin. Tässä ohjelmassa kukaan ei tipu, vaan se kuka on kerännyt hyväntekeväisyyteen eniten rahaa niin se voittaa koko homman.

Tämmöisiä ohjelmia on alkanut syksyllä, paitsi Putous joka alkaa pikapuoliin.

Monta asiaa kerralla 2

Nyt minä kerron ensin siitä kuinka päädyin radio Vegaan. Niinkuin kaikki muistavat, sain eräänä tiistai-iltana erikoisen puhelun oudosta numerosta, jossa puhuttiin ruotsia. Säikähdin ja menin kerta kaikkiaan lukkoon. Puhelun lopputuloksena oli se, että minun toivekappale soitettiin silloin. Siitä toivekappaleesta meni kerta kaikkiaan mielenkiinto. Tuli semmoinen paha mieli, kun he eivät ymmärtäneet että haluaisin lähetykseen. He olisivat ymmärtäneet, mutta avustaja ei olisi ymmärtänyt koska siellä puhuttiin ruotsia. Minua hävetti niin paljon kun en osannut varoittaa avustajaa mahdollisesta puhelusta.

Heti seuraavana päivänä soitimme sille avustajalle joka puhuu ruotsia ja selitimme tämän äskeisen jutun hänelle. Silloinen ruotsinkielinen avustaja lupasi hoitaa tätä asiaa, mutta hänellä oli niin kiire että eihän kaikkea voi muistaa ja hän vissiin unohti koko jutun. Kun mitään ei tapahtunut moneen moneen kuukauteen päätin ottaa itse ohjat omiin käsiini ja etsiä tämän nimen netistä ja laittaa hänelle sähköpostia. Oli tarkoitus, että syyskuussa puhutaan, mutta suunnitelmat muuttuivat niin että se puhelu otettiin 25.8. Sovimme ajan milloin hän soittaa meille ja voimme keskustella kaikessa rauhassa siitä, että mitä se aikoo kysyä illalla.

Puhelu sitten tuli. Yllätys olikin melkoinen kun tämä toimittaja osasi suomea. Voin sitten joskus kirjoittaa siitä mitä me puhuttiin, mutta nyt siihen ei riitä aika vaan siirrytään seuraavaan asiaan.

Olen tykästynyt yhteen kappaleeseen, mutta ensin vähän taustaa miksi minä tykkään siitä. Tämä olisi ihan tavallinen rakkauslaulu minun maailmoissa ellei minulle olisi tapahtunut melkein samaa asiaa kuin hänelle, sillä erotuksella että tämä tyttöystävä voi musiikkivideon mukaan hyvin. Olenhan minä kertonut siitä minun kaverista, joka tuli ikään kuin yhtäkkiä minun elämään. Tässä lyhyesti taustaa: Minä tutustuin häneen oikeastaan yhden tapahtuman kautta, jossa hän oli puhumassa. Minä kirjoitin hänelle ja meistä tuli ylimmät ystävät.

Vuonna 2008 hän joutui kriisin keskelle kun kuuluisa Kauhajoen ampuminen tapahtui, hän oli julkisessa työssä. (Välihuomautus; tämä kaikki on julkista tietoa.) Hänen poika sai olla johdattamassa koulukavereita uskoon. Se oli ihmeellinen tapahtuma se. Vuonna 2010 hän oli tulossa jostain työmatkalta, kun hän ajoi kolarin ja menehtyi. Mikä tässä asiassa oli kummallista, minä en osannut häntä surra kuin vasta vuosia myöhemmin.

Sitten tähän kappaleeseen takaisin mistä minä kerroin aikaisemmin. Se kappale on Chris Medina - What are words. Tämä kappale on syntynyt kun hänen tyttöystävänsä on ollut koomassa kun hänkin ajoi autokolarin. Aina kun kuulen sen kyseisen kappaleen jotain minussa tapahtuu. Minä ikään kuin samaistun siihen. Pitää melkein tirauttaa itkua. Tätä täytyy toivoa joskus Puhelinlangoilla. Se sivaltaa omaa elämää niin läheltä kun itsekin on tuntenut jonkun joka on ollut autokolarissa. Yritin etsiä Medinasta tietoa, mutta netissä ei ole muuta kuin että hän on osallistunut American Idolsiin.

Että tämmöistä tällä kertaa. Kirjoittelen joskus sen keskustelun jota me Radio Vegassa puhuimme.