torstai 21. tammikuuta 2010

Oilioilin yllätys soitto.

Niinkuin mie olen tässä hehkuttanut, että teen yllätyssoiton isälle. Niinhän mie sitte tein. Kysyin OiliOilissa ennen puhelua isälle, että mikä meni pieleen viimeksi, kun ääntäni ei kuulunut. Oliko sulla liuku alhaalla. Oili sanoi, ettei ollut. Jotkut muut nappulat oli ehkä väärässä asennossa. Avustaja meinasi ruveta nauramaan ääneen. Onneksi ei kuitenkaan.

Oili soitti isälle ja minulle meinasi tulla pieni paniikki. Isähän ei tiennyt yllätyksestä mitään. Isä ei vastannut. Minulle alkoi tulla kauhukuvia, että mitä on tapahtunut. Onko jäänyt puhelin äänettömälle, niin ettei vanhempani kuule soittoa. Tai onko isälle tullut yllätysvieraita. Onko isä nukkumassa. Helpotuksen huokaus oli suuri, kun isä lopulta vastasi. Olin helpottunut, kun pitkän odottamisen jälkeen yllätyssoitto onnistui. Se minkä kappaleen isä valitsi jääköön salaisuudeksi.

Olin tarkoituksella hiljempaa lähetyksessä, että isä sai keskustella Oilin kanssa rauhassa. Jos olisin mennyt väliin sotkemaan, niin isä olisi jännityksessään hermostunut mulle. Voinut sanoakin, että älä sinä sotke. Arvatkaapa mitä vastasin puhelimeen, kun Oilioili soitti. Hei kaikki OiliOilin kuulijat! Saas nähä, että kuuluuko nauhalla minun epätoivoista muminaa, kun vartuin isän vastaamista. Mun oli pakko sanoa ajatuksiani ääneen kuiskaten itselleni, ettei Oili kuullut. Kaikki päättyi kuitenkin hyvin.

Avustaja joutui lausumaan Oilioilissa äkkiä säveltämäni runon. Runo oli alunperin tarkoitus lausua vasta isän synttärikahveilla. Sitten keksin, että pyydän avustajaa lausumaan sen Oilioilissa. Tätä en kuitenkaan kertonut avustajalleni etukäteen. Muuten hän olisi voinut kieltäytyä kunniasta, jos olisi tiennyt. Avustajani nimittäin pelkää esiintymisiä. Eihän se olisi tuntunut niin hienolta, jos olisin lausunut runon, vain perheen kesken. Päätin jo siinä runon laatimisen alku vaiheessa, että siihen pitää ottaa Jeesus mukaan. Se olisi myös hyvä todistus ruotsin-suomalaisille kuulijoille. Isän reaktio oli yllättävä. Odotin, että hän olisi alkanut itkemään liikutuksesta, kun muistan häntä tälläisellä yllätyksellä. Mutta eihän sitä voi alkaa pillittämään radiossa.

Tälläinen seikkailu minulla oli Oilioilissa. Se lähetys alkaa siitä, kun minä vastaan puhelimeen. Tai sitten siitä, kun Oili kysyy mun kappale toivetta. Saas nähdä pääsenkö Voicen matkakassaan tällä kaudella. Ainakin pyrin siihen sinnikkäästi. Seuraavaa blogia, kun aihetta ilmenee.

Ei kommentteja: