torstai 22. maaliskuuta 2012

Monta asiaa kerralla

Ensin minä haluan kirjoittaa kadonneen jäljillä ohjelmasta. Kadonneen jäljillä 3 tuotantokausi tuli n. viikko sitten ulos. Kyllä se on koukuttava ohjelma edelleenkin. Minua kiinnostaa ne tarinat yhä edelleen. Aion kattoa jokaisen jakson, onneks nyt se tulee semmoiseen aikaan että voi katsoa suorana, ettei tarvitse netti-tv:stä katsoa. Se kadonneen jäljistä. Sitten otetaan käsittelyyn kymppitonni. Kymppitonni loppui yllättäen 2011 syksyllä kun suomi tv meni ns. konkurssiin. Nyt siellä on pelkkää ulkomaalaista, enkä ole sen jälkeen katsonut sitä oikeastaan ollenkaan. Nyt tuli yllättäen iltalehdestä tieto että suomipop on ottanut kymppitonnin omakseen. En tiedä miten se toimii radiossa, varmaan ihan hyvin, se alkaa maanantaina. Sitten otetaan käsittelyyn iholla sarja. Iholla on muuten ihan mielenkiintoinen konsepti mutta minua ärsyttää siinä että kaikki naiset ketä siellä on antaa semmoisen kuvan naisen elämässä että naisilla ei ole kaikki hyvin. Pitää aina valittaa jostakin. Miä kyllästyin tokan jakson puoleen väliin siihen kun en jaksanut kuunnella sitä valitusta. Tuli semmoinen myötähäpeän tunne kun lukiolainen ei halunnut lukea kokeisiin. Olisi ihan mielenkiintosta tietää mitä se lukiolainen ajattelee nyt kun ne jaksot tulee ulos. Jos miehille tehtäisiin sama ohjelma niin minä hakisin sinne ehdottomasti. Sitten otetaan viidakon tähdet ohjelma käsittelyyn, mitä minä en ole ymmärtänyt alkuunkaan. Miten ne on keksinyt tämmöisen ohjelma formaatin että julkisuuden naiset pistetään johonkin viidakkoon ja pitää tehdä erilaisia tehtäviä, olla elefantin selässä ja lopulta voittaa 30000 euroa olemalla julkisuuden henkilö, nostaa omaa egoaan síllä että on ollut viidakossa. Luvassa on kirkumista ja pahaa mieltä ja julkkiksia. Minä en aio sitä kattoa. En vaikka pakotettaisiin. Ihan vaan sen takia että minua ärsyttää että kaikkiin ohjelmiin pitää ottaa julkkikset nostamaan omaa egoa. Että tämmöstä mieltä miä ole ohjelmista. Nyt pitää tehdä tunnustus samaan hengenvetoon, minä olen katsonut Big brotheria 3 tuotantokauden ihan kokonaan koska siitä tuli ihan hirveä kohu kun yksi tuttu oli ekalla tuotantokaudella siellä. Katsoin kolmannen kauden ekan jakson ja jäin samantien koukkuun. Se oli tosielämän saippuasarja. Uskovat kaverit ihmettelivät sitä, mutta en ole sen jälkeen katsonut yhtään BB:tä kun minä muutin pääkaupunkiseudulta pois. En ole kertonut äidillekään siitä että olen katsonut BB:tä. Siitä olisi varmasti keskusteltua kotona jos he olisivat tienneet minun BB:stä. Neljännellä kaudella oli kirjoitus kymen sanomissa miten huono ohjelma se on. Täytyy myöntää että miä katoin 4 tuotantokauden alotusjakson mutta heti kun joku kiroili niin isä oli pannuhuoneessa ja kuuli sen. Sen jälkeen en ole big brotheriin koskenutkaan. Mutta minä odotan innollla sitä selviytyjiä, se on niin mielenkiintosta miten oikea ihminen kestää paineet. Nyt loppu tähän tällä kertaa.

Ei kommentteja: