Kuten otsikko kertoo, minä soitin taas radioon.
Radio-Deissä oli kesällä semmoinen ohjelma kuin kesäillan vieno tuuli. Olin aikaisemmin toivonut yhtä kappaletta, mutta valitettavasti se ei tullu sillon nauhalle. Niinpä päätin tuolloin, että soitan lähetykseen uudelleen.
Me oltiin kaverin luona kylässä, kun se ohjelma tuli. Piti yrittää ainakin sata kertaa ennen kuin päästiin läpi. Avaruuspuhelu johtui siitä, että minulle on hankittu uusi soitin, joka nauhoittaa puhetta. Laitettiin soitin keittiössä olevan radion viereen nauhottamaan. Kun studiossa vastattiin niin mun kaverille tuli pieni paniikki, et mihin me mennään puhumaan. Lopulta päädyttiin olohuoneeseen, joka oli virhearviointi siinä mielessä, että eihän me tietenkään tajuttu, et radio ottaa meidän puheen keittiössä. Kaverillani kun on avokeittiö olohuoneen vieressä.
Kun siellä vastattiin sanoin oikein nopeasti oman nimeni, minkä kappaleen haluan kuulla. Kun tiesin mitä toimittaja aikoi seuraavaksi sanoa, sanoin et "okei me odotellaan täällä". Meien oli tarkotus puhua ulkona, mutta ulkona satoi.
Me sanottiin kaverin kanssa "hyvää iltaa", kun se lähetys alkoi. Olin kuullut viisi minuuttia sitä ennen mikä lähetyksen aihe oli. Aiheena oli sillä kertaa: mikä on paras kesäherkku? Kun toimittaja kysyi minun toivekappaletta niin mie muutin aihetta lennossa ja sanoin että "minun kesäherkkuni on makkara". Kaverini oli ihan ihmeissään, mutta ei sanonut sitä ääneen, vaan tulkkasi kaiken puheeni. Rupesin kertoo tarinaa mikä mun toivekappaleeseen liittyi. En kerro sitä uudestaan, koska se on aikaisemmin kerrottu.
Kun yritin toivottaa siunausta, ne ei kuullu sitä vaan laittoivat mun biisin soimaan. Kaveri ei enää muistanut siinä vaiheessa, että nauhotus oli päällä ja rupesi höpöttämään ihan muuta. Sitten kaveri muisti, että "ainiin, meillä on nauhotus päällä". Nauhalla kuuluu kuinka ukkonen jyrisee.
Kirjoittelen joskus taas lisää. Tämä loppuu tältä erää tähän.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti