Kerron hyvin varovasti seuraavasta tapauksesta. En julkaise nimiä, vaikka tapauksesta on aikaa. Kuten olen eräässä blogissa maininnut. Minun piti mennä kaverini kanssa radiohaastatteluun häneltä ilmestyvän kirjan johdosta. Myöhään lauantai-iltana tuli uutislähetys, jossa kerrottiin kahden auton kolarista Etelä-Suomessa. Minä en kiinnittänyt uutiseen mitään huomiota.
Seuraavana tiistaina äiti soitti minulle. Satuin olemaan silloin juuri suihkussa. Äiti kertoi, että mun kaveri oli kuollut siinä onnettomuudessa. Tuntui kun mun koko maailma olisi romahtanut, koska olin odottanut tätä yhteistä kirjan julkaisu haastattelua. Suru radio-ohjelman peruuntumisesta oli niin kova, että en osannut ajatella omaisten vielä suurempaa surua. Kummallista kyllä en osannut itkeä kaverini kuolemaa, koska tiesin, että hänen on nyt hyvä olla.
Viikkoja myöhemmin kirjoitin kustantajalle mailin ja selitin mikä tässä on ongelma. Kustantaja ei aluksi muistanut minua ollenkaan. Hän muisti vasta, kun oli lukenut kirjaan kirjoittamani tekstin. Tarinaani ei kuitenkaan paineta kirjaan, koska kirjassa on liikaa materiaalia. Kustantaja lupasi minulle, että pääsen kertomaan juttuni radiossa. Silloin kuulette koko stoorin uudestaan. Odotetaan, että radioväki palailee kesälomilta. Nyt ollaan siinä pisteessä, että olen lähettänyt oman puhelinnumeroni kustantajalle.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti