Minun ei pitänut kirjoittaa tästä aiheesta, mutta nyt on pakko. Eilen iltapäivällä sain puhelun, jossa allasterapeutti meinasi perua koko uinnin. Sovimme aiemmin, että minulla on harvinainen tilanne, kun myös kuivaterapeuttini tulle kanssani altaaseen allasterapiaa varten. Tämä oli sovittu aikoja sitten. Mutta kun molemmat terapeutit vilusutuivat kaikki suunnitelmat menvät uusiksi. Jos ei muutakaan keksitä, haluan olla huoneeni siivoamisen ajan sängyssä. Se olisi siitä aiheesta.
Nyt uusi aihe. Osallistun jouluradion toivekonserttiin. Yllätyksen yllätys, he soittivat minulle. Haastateluni tallenetaan ja ja lähetetään 21.12 ulos. Minua jännittää tulossa oleva haastattelu ja siinä varsinkin yksi kohta, kun kysytään minula miksi haluan juuri kyseisen kappaleen. Minua pelotta jos alan itkeä tai puhun ohi suuni, sellaista mitä ei pitäisi puhua. Saa nähdä miten selviän. Mikään muu haastattelu ei ole jännittänyt yhtä paljon kuin tämä tuleva, yhden kysymyksen suhteen. Totta kai olen jännittänyt radiohaastatteluja aina. Kyseessä on kuitenkin erikoishaastattelu ja erikoiskappale, johon minulla liittyy paljon muistoja. Muistot jääköön omaan tietooni. Voin haastattelijalle toki kertoa muistoni. Tämä kuitenkin on ensimmäinen kerta kun äänitys tilanteessa pyydän leikkamaan henkilökohtaiset muistoni pois talleenteesa, jotta ne eivät tulisi julkisuuteen. Pitää mahdollisesti sumplia hastattelun aikataulu uusiksi ja koetamme järjestää ryhmäpuhelun jotta avustajakin pääsee mukaan tulkkaamaan. Olin nimittäin epähuomiossa sopinut haastattelulle ajan jolloin avustaja ei ole töissä.
Että tällainen juttu.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti