Kuten olen aiemmin kertonut niin hain Norjaan viime kesänä huonoin tuloksin. Nyt hain uudelleen ja tällä kertaa minua onnisti!
Jos ei olisi onnistunut en tiedä miten iso pettymys se olisi ollut, jos en olisi päässyt. Erikoisesti leirin tekee mielenkiintoiseksi ei pelkästään se että siellä puhutaan englantia se on sanomattakin selvää mutta myös se että meidät laitetaan eri ryhmiin. En tiedä miten ihmiset tulevat toimeen keskenään. Toivottavasti minun ryhmässä on semmoisia ihmisiä kenen kanssa minä tulen toimeen, se on pääasia. Olen päättänyt että jos minusta tehdään ns. ryhmänjohtaja aion näyttää hyvää esimerkkiä muille, varsinkin radiotehtävässä kun olen soittanut niin paljon radioon. Se mikä minua pelottaa on ratsastus koska en ole moneen vuoteen ratsastanut. Jos minulta kysytään että haluatko ratsastaa niin sanon suoraan että en. Mutta jos minut laitetaan hevosen selkään niin sitten minun on ratsastettava. Mikään hankala en halua olla kun on muun maalaisia ympärillä. En halua semmoista esimerkkiä että jos toikaan ei mene niin minäkään en mene. Minä olen urhea mies vaikka sisäisesti saatan olla pikkuisen paniikissa. Kirjoitan viimeistään matkan jälkeen mitä minä näin siellä. Ei minua jännitä vielä mutta sitten kun matka alkaa lähestyä niin sitten saattaa ehkä alkaa jännittää. Eritoten minua hermostuttaa nyt se että mitä mun kaveri sanoo siitä että lähteekö se mukaan vai ei. Sunnuntaina pitäisi ilmoittautua sinne viimeistään. Nyt loppuu tähän tämä blogi, alan pikkuhiljaa kuuntelemaan Oili Oilia.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti