ERIKOISIA PELKOJA

Nyt kirjoitan mitä pelkään. Kolme pahinta pelkoa. Pienenä pelkäsin aina muumien mörköä. Pelkäsin sitä aivan kauheasti. Jos se ei olisi sanonut mitään, niin sitten pelko olisi ollut ihan aiheetonta. Lähinnä pelkäsin sitä ääntä, joka oli ihan kauhea. Pelkään sitä ääntä vieläkin, vaikka tiedän, ettei se ole oikea. Ihminen näyttelee siellä sisällä. Minusta se on, niin kammottava. Tämä kuuluu LISTAN SIJALLE NELJÄ. Nyt aion paljastaa ne kolme pahinta. SIJALLA KOLME on koirakammo. En kestänyt sitä koiran haukuntaa. Kun avustajallani oli koirat mukana edellisessä kodissani, niin aina, kun joku tuli tuntia ennen minun kädet hikosi ja rupesin tärisemään niin, että minun olemuksessa huomasi sen. Kun se tilanne oli tapahtunut, niin rauhoituin välittömästi. Aina kun tulee kaverikoirat, niin pyrin väistämään niitä aika usein. Siskon koiriin olen tottunut, koska oli pakko tottua niihin. SIJALLA KAKSI on silmälääkäri pelko. Aina, kun menen silmälääkäriin, niin hän yrittää aukaista minun silmät. Vaistomaisesti laitan ne kiinni. Siinä menee jonkun aikaa, ennenkuin hän saa ne auki. SIJALLA YKSI on kaikista erikoisin pelko mitä maa päällään kantaa ainakin minun mielestä. Se saattaa kuulostaa hassulta. En pysty katsomaan kertakaikkiaan synnytysvideoita, kuin ottamalla äänet pois. Se on ihan kauheta, kun ihminen huutaa, mutta itsehän on tiensä valinnut. Poikkeustapaus on se, jos tiedän, ettei ihminen huuda. Pystyn silloin katsomaan sen. Muistan eräänkin kerran, kun katsoin sairaalaohjelmaa. Siellä oli tapaus, jossa käytettiin ensin normaalia synnytystekniikkaa. Lopulta, kun se ei onnistunut laitettiin imukuppi. Juuri silloin tuli voimakas ponnistus ja äiti huusi kivusta. Lopulta se operaatio päätyi siihen, että lapsi piti leikata ulos sieltä. Silloin en pystynyt katsomaan sitä loppuun. Toisen kerran muistan myös, kun kaverini oli katsomassa jääkiekko-ottelua. Sen jälkeen tuli sellainen ohjelma, kuin sydänääniä, joka oli sellainen synnytysohjelma. Ohjelma oli tehty yhteistyössä synnytyssairaalan asiakkaiden kanssa, koska sairaala oli lopetuksen alla. Silloin menin aikamoiseen paniikkiin. Kaverini piti pelastaa minut keittiöön, koska olin niin paniikissa. Eilen rohkaistuin katsomaan erilaiset äidit päätösohjelmaa. Siinä oli sellainen perhe, jossa oli yksi lapsi ennestään ja saivat toisen lapsen. Erikoista tässä perheessä oli se, että tämä äiti piti blogia kuuluisalla vauvanhoito sivustolla. Jokainen varmaan tietää mitä tarkoitan. Äiti suunnitteli toista blogia perustaakseen sellaisen. Siinä vaiheessa minulle tuli kiukku. Suutuin ohjelman tuottajille, että yritetäänkö tässä hakea mainostusta lisää. Oli pakko laittaa äänettömälle, kun en tiennyt milloin se synnytys tulee. Oli se aika karua katsottavaa, kun se synnytys alkoi. Siinä tarvittiin ilokaasua eikä sekään nähtävästi auttanut. Pystyin kyllä katsomaan sen koko touhun. Luulen, että koko homma oli lavastettu, sillä eihän kukaan voi tietää koska synnytys alkaa. En tiedä miten reakoisin, jos olisin synnytyksessä mukana. Olen päättänyt seuraavaa. Jos minun toinen sisko joutuisi sairaalaan, niin menisin hänen mukaan. Että tällanen blogi syntyi tällä kertaa.