Norjan kokemuksia

Huomasin tässä yksi päivä että en ole kertonut sanaakaan Norjan leiristä missä olin viime kesänä!
Lento Osloon meni oikein hyvin, heti kun tulimme perille meitä odotti auto joka vei meidät majapaikkaan jossa tulisimme yöpymään.
Kun pääsimme perille tapasimme niin hirveesti ihmisiä etten muista vieläkään kaikkien nimiä jos joku kysyisi!
Minulla alkoi melkein heti olla niin kova koti-ikävä että oli pakko laittaa viesti tänne koti Suomeen että mulla on ikävä teitä.
Parhaita kokemuksia oli vesisohvalla ajo joka oli moottoriveneen kyydissä. Siellä oli myös köysirata jossa minut laskettiin köyden varaan ja sitten annettiin vauhtia, siinä vaiheessa minua ei pelottanut mutta minulla meinasi tulla itku siinä vaiheessa kun minut nostettiin ylös, eli miten oikein pysyisin siinä. Sydän hakkasi tuhatta ja sataa kun minä meinasin mennä paniikkiin.
Lopulta selvisin siitä kunnialla ja oli oikein hauskaa. Sitten minä yritin vesihiihtoa mutta se ei oikein onnistunut koska se vedenpaine oli niin kova että olin jatkuvasti veden alla. Se minua harmitti oikein kovasti, ei niin paljoa kuitenkaan koska tiesin että tämä ei tule onnistumaan mutta harmitti joka tapauksessa. Kaikkein pahinta oli se kun avustaja yritti huutaa että pystytkö hengittämään ja enhän minä mitään kuullut kun keskityin olemaan niin rauhallinen kuin suinkin etten menisi paniikkiin, kaiken lisäksi minulla oli vettä korvassa. Kaikkein tylsin ohjelma oli kun tutustuttiin maatilaan missä oli hevosia, lampaita, possuja ja ties mitä. Niitä nyt näkee Suomessakin ihan tarpeeksi. Kaikkein mielenkiintosinta oli kun me menimme kaivokseen maan alle, oli pilkko pimeätä. Täytyy myöntää että se oli oikeesti mielenkiintoista, en ollut ikinä käynyt kaivoksessa mutta nyt on koettu sekin!
Leirin ekana iltana menin tutustumaan muihin leiriläisiin, siellä minä tutustuin yhteen norjalaiseen mieheen joka osasi pikkasen suomea, hän sanoi "hakkaa päälle suomen poika" koska edellinen leiri missä hän oli mukana niin joku suomalaispoika oli opettanut hänelle tämän. Aina kun minä näin hänet niin hän kysyi "suomipoika, how are you doing?" eli mitä kuuluu. Hänestä ja minusta tuli parhaat kaverit! Tutustuin minä muihinkin leiriläisiin mutta tämä norjan mies jäi erityisesti mieleen.
Kun minä lähdin pois sieltä, se oli aivan kauhea kokemus vaikka huvittavaa se oli mutta minä itkin siellä kuin Niagaran putous kun minä kiinnyin niihin ihmisiin enkä voinut sanoa että minä tulen tänne uudestaan koska toisillekin täytyy antaa tilaa. Lähinnä minä itkin sitä että näenkö minä heitä enää koskaan.

Aion suunnitella seuraavaa, jos tämä toteutuu niin olisin hyvin onnellinen.
Aion hakea jos se vain on mahollista niin 2014 Israeliin leirille, se kiinnostaisi minua kovasti, lähtisin tutustumaan maahan. Katsotaan miten äijän käy sitten.
2011 kun minä en silloin Norjan leirille päässyt niin äiti haki silloin Israeliin minulta salassa mutta valitettavasti silloin sieltä tuli tieto että leiri on täynnä. Ainahan sitä kokeilla saa, ja pitää ;)
Että tämmöiset haaveet ja suunnitelmat tällä kertaa...
Nyt loppuu tänä iltana tähän!