Radio Mafiassa eli nykyisessä Yle X:ssä oli semmoinen ohjelma, kuin Lasten mehuhetki, johon lapset saivat lähettää musiikki toiveita. Sitä ennen oli radiokuunnelma OnniMannin Matikka. Mutta tämä on sivuseikka. Mirva lupautui avustajaksi Lasten mehuhetki ohjelmaan. Me soitimme ohjelmaan, kun soittoaika alkoi. Yllätykseksi me päästiin heti puheluiden vastaanottoon. Aluksi vastaanottaja meinasi kirjoittaa Mirvan nimen listaan. Mirva kertoi, että minä olen varsinainen soittaja. Keskusnainen otti tiedot ylös ja toimitti ne varsinaiselle ohjelman pitäjälle. Hetken päästä toimittaja soitti minulle. Mirva otti radion johdon pois seinästä ennenkuin kävin puhumaan, ettei ääni kiertäisi. Minua jännitti jo valmiiksi ja jännitys kohosi, kun pääsin radioon. Toimittaja alkoi jututtamaan. Sain hänet hämilleen, kun muistin kiittää palkinnosta, jonka hän lupasi soitostani. Toivekappaleeni oli Tao Tao:n tunnari.
Toinen radio juttu. Soitin Helsingissä Kymenlaakson Radion onnitteluohjelmaan. Jouduin ottamaan puhelun vähän arviosta, koska en tiennyt kumpaan Kymenlaakson Radion toimitukseen puhelu ohjautui. Siihen aikaan heillä oli toimitus, niin Kotkassa, kuin Kouvolassakin, eikä ollut nettiradioita. Sinä lauantaina oli puheluruuhkaa radiossa, mutta lopulta pääsimme läpi. Avustaja kertoi, että varsinainen soittaja on tässä vieressä. Avustaja antoi luurin minulle ja sanoi tulkkaavansa, jos on tarvis. Sanoin, että haluaisin onnitella isää isänpäivän johdosta ja siskoa syntymäpäivän johdosta. Siinä vaiheessa toimittaja kysyi, että sanoinko nimekseni Niki. Annoin luurin avustajalle, joka korjasi väärinkäsityksen. Näitä on käynyt ennenkin. Esimerkiksi Mitä kuuluu Marja-Leena ohjelman toimittaja sanoi minua Mikeksi, vaikka olen Nikke. No rakkaalla lapsella on monta nimeä.
Kerron mistä yhteistyö Radio Dein kanssa alkoi. Radio Deissä on toivekonsertti, joka lauantai kello kuusitoista. Viitaten edelliseen radiojuttuun olin silloin toivonut Radio Suomesta Josh Grobanin You Raise me up. Sitä ei kuitenkaan tullut. Vuosi oli kulunut Radio Suomen lähetyksestä, jonka jälkeen olin yrittänyt monasti saada toivettani läpi Puhelinlangoille. Silloin keksin laittaa samaisen toiveen Radio Deihin. Laitoimme kappaleen tiedot, kuten miltä albumilta se löytyy. Kului aikaa ja kerkesin välissä vaihtaa kouluaikin. Yhtenä päivänä sähköpostiini tuli tieto, että Radio Dein toimitus oli hakenut kyseisen kappaleen kirjastosta asti ja nyt heillä oli Grobanin koko cd lainassa. Olin hyvin iloinen, koska luulin etteivät he soita sitä, kun mitään ei kuulunut. Tästä oikeastaan alkoi Radio Dein ja minun yhteistyö. Kun toive esitettiin radiossa, kävi niin hassusti ettemme saaneet sitä nauhalle. Onneksi pääsin korjaamaan asian ollessani haastattelussa Radio Deissä. Nyt loppuu tämän päiväinen blogi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti