Loput radiojutut

Nyt kerron loput radiojutut, joissa olen ollut mukana. 10 maaliskuuta 2006. Olin kuullut radiosta vappuaattona Titanic elokuvan tunnussävelmän suomalaisversion Maria Lundin esittämänä. Silloin en vielä tiennyt kuka esittäjä oli tai mikä oli kappaleen nimi. Yritin lähes puolivuotta Puhelinlangat ohjelmaan. Lopulta äitini soitti kuuntelijan puhelinpalveluun ja sieltä selvisi kappaleen tiedot. Sen nimi oli Uskon sydämen totuuteen. Saatuani kappaleen tiedot selville lähetin sen toiveena Puhelinlangat ohjelmaan. En voinut uskoa, että toiveeni pääsisi läpi, koska olin yrittänyt jo pitkään. Puhelinlangat oli alkanut puolituntia normaalia aikaisemmin, koska sen jälkeen lähetettiin Euroviisukarsintojen Suomenfinaali.
Isä sai jonkun puhelun, mutta onneksi lopetti sen melko pikaisesti. Jos radiosta olisi soitettu isän puhelun aikana, minua ei olisi tavoitettu. Noin puoli kahdeksan aikaan tapahtui jotain mitä en olisi ikinä uskonut. Kotipuhelin soi , kun radiossa oli musiikin vuoro. Äiti vastasi puhelimeen. Puhelu oli Radio Suomesta ja naistoimittaja kysyi minua. Äiti selitti millainen poika olen ja että olin nähnyt samaisen toimittajan Kotkan Meripäivillä. Toimittaja muisti minut hyvin. Olin kuin puulla päähän lyöty ja ihmeissäni, kun olin päässyt toivomaan kappalettani useiden yrityksien jälkeen. Toimittaja käski minua odottamaan musiikin loppumista. Olin niin shokissa, että luulin musiikin tulevan radion kautta, vaikka musiikki tulikin puhelimen kaiuttimesta. Toimittaja kertoi edellisen kappaleen nimen ja sanoi: Nyt menemme Niken seuraan. Siinä vaiheessa puhuin hiukan toimittajan päälle. Radiossa oli myös mies toimittaja, joka kertoi minun toivekappaleeni. Naistoimittaja kysyi olenko ihan kotosalla. Vastasin olevani. Sitten kappaleeni laitettiin pyörimään. Se oli sellainen radiojuttu.

Sitten seuraava radiojuttu liittyen Äitienpäivään. Olin päättänyt yllättää äidin ja toivoa erästä Il Divon kappaletta Puhelinlangoilta. Koska olin ollut äskettäin ohjelmassa päätin pyytää mammaa avuksi. Mamma suostui ehdotukseeni ja selitin hänelle ohjelman säännöt ja kuinka lähetysessä tulee toimia. Niitä kerrattiin, joka päivä, koska halusin mamman muistavan mitä pitää tehdä, ettei tule mitään oikosulkuja kesken lähetyksen. H-hetki tuli kahtakymmentä vaille kuusi ja radiosta soitettiin mammalle. Toimittaja kysyi oliko kyseinen henkilö paikalla ja kertoivat soittavansa viitoista yli kuusi. Mamma soitti minulle toimittajan puhelusta. Siinä vaiheessa äiti ei tiennyt vielä mitään. Yllätys onnistui täydellisesti. Kappale oli Il Divon Mama. Mussukkani puhkesi kyyneliin liikutuksesta. Olin tyytyväinen yllätykseen.

Tämä taas liittyy kesään. Kesä lauantaisin tuli Radio Suomesta Puhelinlankoja vastaava ohjelma Suuri Haloo. Päätimme Hillan kanssa osallistua siihen. Lähetimme tekstarin sinne ja minuutti siitä, radiosta soitettiin. Pyysin Hillalta ettei kertoisi minusta mitään ohjelman tuottajalle. Se on toinen juttu, jonka kerron kohta. Tuottaja kyseli Hillalta hänen nimeä ja missä hän on tällä hetkellä. Tuottaja otti tiedot ylös lapulle ja vei ne toimittajille. Tuottaja sanoi, että Hilla on kolmantena lähetyksessä ja kohta tulee puhelu eri numerosta. Puhelu tuli hetken kuluttua. Hilla kertoi, että hän on töissä neliraajahalvaantuneen Niken avustajana. Ja että hän on tässä vierellä jännittämässä, mitä radiossa kysellään. Toimittaja lähetti minulle terveisiä. Siinä vaiheessa tulin mukaan lähetykseen. Puhuimme toimittajan kanssa kappaleesta. Minun piti lähettää terveisiä radion kautta, mutta unohdin, kun tuli kiire lopettaa. Toivoin Saksan jalkapallon MM-kisojen tunnusbiisiä. Biisi oli Il Divon Time Of Our Lives.

Pari juttua vielä. Sain yhtäkkiä ajatuksen osallistua ensimmäiseen Suureen Halooseen. Laitoimme tekstiviestin radion toimitukseen Jaana avustajan kanssa. Kun sieltä soitettiin Jaana kertoi minusta. Tuottaja sanoi, että olisi lähetyksen selvyyden kannalta parempi, jos Jaana puhuisi asiani lähetyksessä. Joten toimin kuiskaajana taustalla. Toivoin Kyproksen vuoden 2004 Euroviisuedustajan kappaletta. Puhelu meni hyvin.

Viimeinen radiojuttu. Se on vähän saman tyyppinen, kuin edellinen. Mun teki kovasti mieli radioon, mutta mun kännykässä oli esto etten voinut lähettää tekstaria yleisiin numeroihin. Vietin avustaja Heikin kanssa pejantai iltaa, kun keksin, että voidaan lähettää hänen puhelimestaan tekstari Puhelinlangoille. Heikin puhelimessa ei ollut kaiutinta, joten sovittiin että hän puhuu puolestani. Kun kello oli kaksikymmentä yli kuusi soi puhelin. Heikki vastasi puhelimeen ,siellä oli niinkuin arvata saattaa tuottaja Radio Suomesta. Heikki kertoi minusta lähetyksessä. Puhelun loputtua minua kävi harmittamaan, kun en päässyt puhumaan, eikä kukaan ollut ottanut lähetystä nauhalle. Päätin, että korjaan tämän epäkohdan jossain vaiheessa. Siinä tulikin kaikki julkaisemattomat radiojuttuni yhteen pötköön. Uusia odotellessa.