Niinkuin äsken kirjoituksesta huomasit, että minä olen aika kova puhelinlankojen fani. Minusta puhelinlangoissa parasta on se, kun ei tiedä koskaan mitä ne ihmiset on toivonut.
Kaikkein parhaimmat puhelinlangat ovat silloin, kun siellä ei ole vierasta. Silloin ei voi koskaan tietää mitä ihmiset toivoo. Arvatenkin lähetys koostuu silloin kun on vieras paikalla kolmesta hänen kappaleesta.
Nyt minä kerron teille salaisuuden.
Aina kun toimittajat yrittää lopettaa minun kanssa puhelua, niin minä pitkitän. Koska olen huomannut heidän asenteensa minua kohtaan. Ainut on jos on oikeesti kiire, eikä ne halua jutella minun kanssa pidempään. Monesti on käynyt niin, että soittajalla on niin paljon asiaa ettei toimittajat ole kehdanneet keskeyttää hänen juttuja. Tosin viime aikoina en ole pitkittänyt puhelua niin paljon, koska ne toimittajat ovat halunneet tietää minusta asioita. Eikä pelkästään mitä minä haluan kuulla. Se on minusta oikein, että he haluavat tietää. Muutakin kuin sen verran mitä kuluu....
Tarkoitus ei ollut syyllistää ketään. Tämä oli minun mielipide. Suomenmaassa on mielipiteet sallittuja.
Perjantaina aion toivoa Venezuelaa sekä ruotsalaista ysäriä. Älkää luulko että minä aion toivoa discoa vaan hempeää rakkauslaulua. Jota minä olen toivonut aiemmin Yle X:ltä. Se ei mennyt nauhalle.
Anteeksi tosiaan blogin tekstin alkuosasta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti