Nyt minä kerron come homesta.

En muista, että olenko kertonut minun ensimmäisestä suorasta lähetyksestä, jonka tein paikan päälle. Kuten kerroin aikaisemmin tässä blogissani, minun piti mennä ystäväni kanssa johonkin ohjelmaan, mutta tämä ystävä kuoli auto-onnettomuudessa. Lopulta minä laitoin come homeen tyynyliinat, jotka olin itse tehnyt. Sitä kautta minulle soitettiin ja kiitettiin niistä. Sitä kautta minä pääsin sinne, koska se toimittaja halusi haastatella minua. Se haastattelu löytyy youtubesta. Kun minä menin sinne, se nauhotettiin eräänä maanantaipäivänä. Haastattelun jälkeen me sovittiin, että minä tulisin joskus suoraan lähetykseen. Kun suora lähetys vihdoinkin tuli, olin aivan pähkinöinä. Minua jännitti niin paljon, että minun fysioterapeutti ei saanut liikutettua minua mihinkään. Kun minä lähdin sinne seitsemän aikaan illalla, minua jännitti ihan hirveästi. Ennen lähetystä, me käytiin biisit läpi siinä järjestyksessä jossa ne soitetaan. Sitten oli aika mennä studioon. Juuri ennen lähetyksen alkua toimittaja soitti Come homen perustaja lapselle kun hän oli mennyt naimisiin. Oli aika hauskaa kuunnella se puhelu etukäteen. sitten kun se lähetys alkoi, niin minä olin ihan paniikissa. Mutta onneksi paniikki laukesi puolessa välissä ohjelmaa. Seurasi aika hauska kommellus. kolmannen biisin aikana hän tuli kysymään minulta, että olisiko minulla loppukommenttia vielä. Oisin keskustellut hänen kanssa loppukommentista, mutta huomasin että biisi loppui. Huusin kovaan ääneen että biisi loppui. Hän juoksi takaisin lasin taakse niin, että roskis kaatui. Onneksi ei tullut lähetykseen saakka. Nyt minä menen elomarkkinoille. Jatkuu joskus.