perjantai 3. syyskuuta 2010

Loput 10000 jaksot.

Nyt pyydän anteeksi. Lupasin kirjoittaa pari riviä, jokaisesta tän viikon Kymppitonnin jaksosta. Unohdin asian, kun oli kaikea muuta. Nyt tässä tulee kuitenkin kommentit vähän jälkikäteen.

Tiistain jaksossa kävi niin, että Kymppitonni loppui samaan tilanteeseen, kuin maanantaina. Eli ravitsemusterapeutti kasvatti johtoaan. Voin sanoa, että Riitan jakson lopussa toivottama nähdään huomenna on huijausta. Sillä kaikki Kymppitonnin jaksot kuvataan samana päivänä.

Keskiviikkona tilanne pelaajien kesken pysyi samana. Sitten olikin aika lähteä Maikkarin ruokalaan syömään. Oisin halunnut julkkisten pöytään. Mutta sinne ei yksinkertaisesti, vaan mahtunut. Onneksi ohjelman tekijöitä tuli viereiseen pöytään. En halua kertoa minkälaisen kommelluksen kuulin ruokalassa Kymppitonnin historista. Mutta se nauratti kaikkia. Palasimme ruokailun jälkeen studioon.

Torstain jakson jälkeen tilanne oli aika tasainen kahden kilpailijan välillä. Johtavan ja kakkosen välillä ei ollut kuin sadan pisteen ero. Jaksossa sattui erikoinen episodi. Tällaista puolta Riitasta en ollu nähnyt aiemmin. Se ei ollut uutta, että Riitta huomioi meidät jakson alussa. Vaan se, että juuri kun kilpailu oli alkamassa, jokin esine tai paperilappu tippui maahan. Riitta hermostui siitä. Hyvä ettei se kiroillut. Studio-ohjaajalla tuli hirveä kiire rauhoittaa Riitan mielentilaa ja hän kävikin nostamassa sen ylös. Tämän jälkeen kilpailua päästiin jatkamaan normaalisti.

Perjantain jaksossa selvinnyt voittaja oli sama, kuin maanantaina. Hän johti kisaa, koko viikon ajan, vaikka välillä joku tulikin aivan kantaan. En voinut sille mitään, kun ohjelma oli saatu purkkiin, mulle tuli haikea fiilis. Se on aina sama, kun jokin kiva loppuu. Meinasi melkein päästä itku, kun oli palattava tummaan arkeen.

Olen lähettänyt Radio-Novaan kiitoskirjeen. Ne ei ole vastannu siihen mitään. Tosin se ohjelma mihin minua haastateltiin ei ole palannut kesätauolta. Kiitoksia Radio-Novalle vielä tässä blogissakin. Teitte yhden päivän niin täydelliseksi, kun voi olla. Ilman teitä en olisi päässyt unelmaani kiinni. Nyt pääsin kokemaan jotain sellaista, joka ei tule toistumaan ihan heti, vaikka haluaisinkin. Olette Suomen maan upeimpia ja mahtavimpia juontajia.

Tälläinen oli mun Kymppitonniseikkailu. Jatkuu taas, kun aihetta ilmenee.

Ei kommentteja: