Anteeksi, kun lupaan ja lupaan, mutta en tee. Tulin yht´äkkiä sairaaksi, enkä ennen kaikkea jaksannu kirjottaa loppuun blogia Kiipulasta.
Nyt se tulee!
Keskiviikko: Aamulla minulla oli matikan koe. Se meni ihan penkin alle.....minun mielestäni. Sitten minulle näytettiin koko alueen toinen puoli. Alueella on ihan valtavan paljon rakennuksia. Sen jälkeen oli ruokailu.
Ruokailun jälkeen opettaja antoi meille tehtäviä, joissa piti harjoitella, miten toimitaan erilaisissa tilanteissa. Esim. miten bussipysäkillä vois kysyä: " anteeksi, mutta mihin aikaan lähtee seuraava bussi". Sitten oli psykologin haastattelun vuoro. Psykologi kysyi, haluanko minä Kiipulaan opiskelijaksi. Minä vastasin, että EN. Kielteinen päätökseni johtui asunnosta. Olin tehnyt havainnon, että lattianosturi ei sopisi seisomatelineeni alle ja näin nosto olisi mahdoton. Koko talossa ei ollut kattonosturia. Lattianosturi on muutenkin hankala. Sekin oli lainattu jostakin sairaalasta.
Torstai oli aika mielenkiintoinen päivä. En ollu ikinä tehny munkkia kotitaloustunnilla. Sen ymmärtää, kun munkinpaisto olisi ollut niin vaarallista. Niistä tuli hyviä. Yksi keino minkä mie opin, oli se, että munkkitaikinaan laitettiin appelsiinimehua. Siellä sattui yksi kurja juttu. Yksi oppilas oli semmonen ahne. Vaikka oli selvästi sanottu, että luokkaan ei saa mennä välitunnilla, niin hän ei totellut. Kun tultiin luokkaan, se poika oli syömässä kaikkia herkkuja mitä oltiin tehty. Silloinkos opettaja ja avustaja suuttuivat! Ne ajoivat hänet pois luokasta. Minun täytyy myöntää, että henkilökohtaisesti minun kävi häntä sääliksi, koska en nähnyt mitä siellä todella tapahtui. Me syötiin monta munkkia. Koulupäivä päättyi tähän.
Illalla minä kävin toimintatuvalla. Siellä minä pelasin uutta Trivial pursuit peliä. Silleen uutta, että nopassa oli väri, minkä mukaan kysyttiin.
Perjantai aamuna meillä oli sananselitystunti, missä piti selittää kaikenlaisia eläimiä. Sen jälkeen minulla oli suunnistusta 10 minuuttia. Klo 10.30 minulla oli palautekeskustelu toimintaterapeutin ja psykologin kanssa juuri ennen kotiin lähtöä. Minä vähän ihmettelin sitä keskustelua. Yleensä on sen ryhmän opettaja paikalla. Nyt ei ollutkaan. Kotimatkan kyyti oli loistava. Kuski oli mahdottoman mukava.
Minusta tuntuu, että ne ei ota minua Kiipulaan. Samalla minusta tuntuu, että Järvenpää ottaa minut hoitoonsa, sitä ainakin toivon.
Kesällä olen menossa kuukaudeksi Tampereelle asumisharjoiteluun. Silloin Skypellä puhuminen ei taida onnistua. Yritän saada tuon kuukauden aikana jonkun kirjoittamaan blogiani. Jos en onnistu, niin älkää hermostuko. Yritän parhaani. Toki mie ennenkin kirjoitan yleisesti kaiken maailman asioista.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti