torstai 19. toukokuuta 2016

Kuntoutuksesta

Nyt minä kerron semmoisesta aiheesta kuin kuntoutus. Lähisukulainen sanoi, että minun pitäisi mennä kuntoutukseen. En ollut aikaisemmin innostunut, mutta nyt pikkuhiljaa kun sitä on miettinyt, päätin hakea sinne. En olisi ikinä uskonut että pääsisin sinne, mutta niin vain kävi. Olen hyvin iloinen, että lähisukulainen hommasi minulle tavallaan paikan sinne. Samalla minua mietityttää se, että ketäköhän siellä on minun kanssani asukkaita. Kun tiesin, että kuntoutus sisältää kahden hengen huoneita, pyysin jo etukäteen yhden hengen huoneen, koska minua suoraan sanottuna jännittää se, että minkälaisia asukkaita siellä on. Vaikka olen tottunut täällä nykyisessä kodissani erilaisiin asukkaisiin en halunnut, että minun huoneeseen majoittuu yhtään semmoista asukasta, josta en pidä. Kuntoutujia on erilaisia. On mukavia kuntoutujia ja sitten on sellaisia kuntoutujia, jotka esimerkiksi huutavat, vaikka eivät tietenkään mahda sille itse minkään. Kuten äsken kerroin, vaikka olen nykyisessä kodissani tottunut kaikenmoisiin asukkaisiin, haluan kuitenkin sen oman rauhan.

Viime viikolla tuli tieto, että siellä kuntoutuksessa minut majoitetaan semmoiseen asuntolaan, jossa on viisi ihmistä lisäkseni. Minulle oli helpottava tieto myös se, että minä saan yksityisen huoneen johon voi sitten mennä, jos minulle tulee paha olo tai muut asukkaat häiritsevät. Ilmeisesti vaikeasti aivovammaiset sijoitetaan pääasiassa jonnekin muualle, koska siitä ei tule yhtään mitään, jos kahden hengen huoneeseen sijoitetaan kaksi aivovammaista jotka huutavat. Odotan tätä kuntoutusta mielenkiinnolla ja samalla jännittyneenä. Siellä saattaa olla mahdollista se, että hoitajilla on enemmän aikaa kuntoutuville, kun meitä on niin vähän siellä. Mikä saattaa olla minulle vaikeaa siellä on se, että yleensä minulla on joka päivä avustaja, mutta nyt ei olekaan. Varsinkin viikonloppuisin saattaa tulla koti-ikävä, mutta en näytä sitä muiden asukkaiden edessä. Hoitajille saatan sanoa, että minulla on ikävä kotiin. Minulle saattaa olla vaikea tottua siihen, että ei tehdä normaalia avustamista, esim. lueta sähköpostia tai ilta-sanomia, tai kuunnella spotifya. Lähden sinne syyskuun alussa, Kirjoitan sitten mitä minä koin siellä, mutta nyt jätän aiheen tähän.

Ei kommentteja: