Mamma kertoi aina meidän perheen lapsille satuja, kun olin pieni. Sadut hän usein ketoi minulle puhelimen välityksellä, koska mamma asui sen verran kaukana. Soittaessaan minulle mamma nauhoitti sadut samalla c-kaseteille. Saduissa minä seikkailin aina eri paikoissa ja minulla oli aina eri ammatti. Olin muunmuassa lääkäri, poliisi, farmaseutti, juoksupoika, sukelta ja puhelinkeskusvälittäjä. Joskus tarinoissa olin yksin kotona, kun isä ja äiti olivat lähteneet jonnekin. Kerran mamma sepitti, että siivosin salaa koko talon yllätykseksi vanhemmilleni.
Kuten kaikki tietävät jokainen kuolee joskus. Mamma kuoli jonkun aikaa sitten. Hän jätti minulle perinnöksi ison pahvilaatikollisen nauhoittamiaan c-kasetteja. Aluksi oli hankala tottua siihen ettei mamma enään soita minulle. Hän nimittäin soitti minulle päivittäin. Nauhoitin jopa mammalle oman soittoäänen kännykkään kesäavustajan kanssa. Puhelimen soidessa mikistä kuului: MAmma soittaa, Nikke vastaa puhelimeen. Mamman soittaessa ei ollut kiire vastata, jos oli vaikka suihkussa, koska mammalla ei ollut mitään tähdellistä asiaa. Hän vain halusi vaihtaa päivän kuulumiset.
Saimme viettää monta mukavaa puhelinhetkeä yhdessä. Välillä äiti meinasi hermostua, kun hän ei olisi jaksanut niitä kuunnella. Sain kasetit itselleni, koska siskoni on sen verran herkkä, että käy itkemään heti, kun kuulee mamman äännen. Tiesin jo mamman kuollessa, ettei sisko halua kuunnella niitä kasetteja. Sain c-kassut pari päivää sitten ja olen viettänyt jo monta hauskaa tuntia niitä kuunnellen. Olen ehkä kuunnellut vasta noin neljäsosan kaseteista. Paljon satuilua on siis vielä edessä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti