Kiipulan päiväkirja
Heti alkuun pitää pyytää anteeksi. Lupasin joillekin ystävilleni, että mie kirjoittaisin blogiin jos mie saan apurin. Kun mie menin sinne Kiipulaan, siellä oli aika museoaikainen talo. Asuntolassa ei ollu tietokonetta. Se johtui kuulemma siitä ,että muutoin nuoret ois istunnu aina tietokoneen ääressä. Ainakin mie käsitin niin.
Minua avusti semmonen 30-kymppinen nainen koulupäivien aikana. Hän oli tosi mukava. Heti alkuun tuli ympäristönhallintalaitteen asentaja. Se asensi Kiipulan numeron minun puhelimeen. Sitten minä menin tulevaan luokkaani. Kun psykologin aika piti olla klo 13, se ei ollutkaan, koska hän halusi, että minä saisin ensin jonkun mielikuvan Kiipulasta. Olin sopinut sen takia hänelle ajan, koska minulle piti tulla avustaja omasta koulusta mukaan. Kun Kiipulan avustaja ilmoitti, että hän tulee psykologille mukaan, Ruskiksen avustaja lähti pois. Kun psykologin aikaa ei lopulta ollutkaan, Kiipulan avustaja vei minut tutustumiskierrokselle ja näytti mulle koko talon. Kierroksen tehtyämme me mentiin vapaa-aikatalolle ja sieltä syömään. Avustajan päivä päättyi, mutta hän myöhästyi linja-autosta. Siksi hän tuli purkamaan tavaroitani ilta-avustajan kanssa.

Ilta-avustaja oli aivan ihana. Hän ei jättänny minua sinä iltana yhtään yksin. Se olikin hyvä, koska muuten minä olisin saattannu ruveta itkemään. Vaikka olenkin iso poika, ikävöin äitin perään silloin kun olen vieraassa paikassa.
....jatkuu myöhemmin...