Nyt kirjoitan taas puhelinlangoista. Olin jälleen kerran puhlareissa mukana. Laitoin viestiä sinne niin sieltä soitettiin varmistuspuhelu että olenko luurin päässä. Kun soittaja kuuli että minkälainen poika täällä päässä oikein oli niin he meinasivat vissiin perua koko puhelun mutta kun avustaja sanoi että hän tulkkaa kaiken mitä sanon niin mahdollisuuset kasvoivat, lähetykseen pääsystä ei kuitenkaan ollut varmaa tietoa. Minua hermostutti sen koko 3 tuntia, ei se radiossa olo vaan se että tuleeko puhelua.
Huvittavaa oli kun tämä mies soitti ekan kerran joskus aikasemmin niin silloin oli sama toimittaja kyseessä kun meinasin päästä läpi mutta en ilmeisesti mahtunut lähetykseen mukaan. Huvittavaa oli myös se kun sitä ennen tuli parhaan kaverin suosikki kappale, L.Amstrongin wonderful world. Kun puhelu vihdoin pitkän odotuksen jälkeen tuli niin me puhuttiin säästä sekä euroviisuista, sanoin mm. seuraavaa:
Yleensä kuuntelen radiosta euroviisut mutta tänä vuonna oli pakko katsoa telkkarista kun YleX iltapäivän Aino ja Mäkkäri juonsivat euroviisu lähetyksen.
Siinä vaiheessa avustaja ihmetteli kun sanoin myös että minua hermostutti että tuleeko puhelua vai ei, koska viime kuukauden pettymys oli niin hirvittävän kova.
Nyt ymmärrän miksi hän ei soittanut minulle silloin viime kuussa, koska silloin ei mahtunut lähetykseen mukaan.
Silloin minä en tiennyt sitä ja luulin että en päässyt mukaan vammaisuuteni takia. Tarvitsen kuitenkin radiolähetyksiin ja jokapäiväisiin yhteydenpitoihin avustajan/tulkin.
Seuraavan kerran yritän puhelinlankoihin joulukuussa...
Sitä siis odotellessa.
Sävel on vapaa ohjelmaan en ole ikinä päässyt, ehkä sekin päivä koittaa joskus.
Nyt loppuu tähän tämä blogi.
Huvittavaa on myös se puhuin niin kovaa puhelimeen että äitin piti laittaa radiota hiljemmalle :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti