sunnuntai 29. syyskuuta 2013
Salkkarit ärsyttää!
Nyt minä kirjoitan taas lempiaiheestani eli salkkareista. Oikeesti minua ei kiinnosta yhtään koko sarja. Kerran avustaja pakotti minut katsomaan salkkareiden trailerin.Siellä oli aika hurjaa meininkiä! Siellä oli lentokone pudonnut keskelle siperiaa ja ne yrittää selviytyä sieltä kotiin. Minusta se on kopio toisesta sarjasta. Joku vuosi sitten neloselta tuli sellainen sarja kuin Lost. Siellä oli ihan samanlainen meininki sillä erotuksella että se oli autiosaari. Siellä synnytettiin ja yritettiin päästä kotiin. Salkkareilla on ihan samanlainen meininki. En voi ymmärtää miten käsikirjoittaja voi melkein kopioida toisen sarjan idean. Että tämmöinen hyvin mielenkiintoinen blogi tälläkertaa. Toivottovasti ei nähdä tällaisia kopioita jatkossa.
lauantai 7. syyskuuta 2013
Erikoinen laulaja
Viime viikon sunnuntaina alkoi lasten semmoinen voice of finland tyyppinen ohjelma. Ihan mielenkiintoisia laulajia, mutta viimeinen laulaja sai minut melkein itkemään. Lavalle asteli semmoinen 9v poika, joka lauloi lentäjän poika nimisen kappaleen. Ei se biisi mitenkään koskettanut, koska biisin olen kuullut tuhat kertaa aikaisemmin, mutta se kosketti kaikkein eniten että hän oli pyörätuolissa. Mikä asenne sillä pojalla oli! Se pääsi jatkoon. Minä en itkenyt tosiaan sen takia että se biisi olisi jotenkin koskettanut, vaan hänen asenne osoitti sen minulle, että aina kannattaa yrittää oli minkälainen tyyppi tahansa. Ei se itkettänyt minua enää kun näin sen toisen kerran mutta on mielenkiintoista nähdä mitä hän laulaa sitten jatkossa. Vielä sopivaa tv-ohjelmaa minulle ei ole tullut, mutta eiköhän se tule jatkossa. Jos Iholla sarjaan otetaan toisen kerran miehiä, haen ehdottomasti uudestaan kyseiseen sarjaan.
Nyt loppui tähän tämä blogi. Alan valmistautua iltamenoihin.
Nyt loppui tähän tämä blogi. Alan valmistautua iltamenoihin.
tiistai 20. elokuuta 2013
vain elämää laulajat hämmästyttää
4.10 alkaa uusi tuotantokausi vain elämää ohjelmasta. Nyt minua hämmästyttää se että miten paljon iskelmä-laulajia on otettu sinne mukaan. Ekalla kerralla oli räppäri, rokkari, iskelmä laulaja sekä popin edustajia. Ei siinä ole mitään uutta kun iskelmistä tehdään versioita. Ainoa mielenkiintoinen henkilö on kolmannen idols kauden kakkonen eli Anna Abreu. Miten hän selviytyy kun pitää laulaa yhtäkkiä suomeksi.Aion silti katsoa joka jakson koska siellä on minun ykkös-suosikki suomalaisista artisteista eli Juha Tapio. Tämä kritiikki ei kohdistu artisteja kohtaan vaan ohjelman suunnittelijoita.
Tämmöinen hyvin mielenkiintoinen blogi tällä kertaa...
Tämmöinen hyvin mielenkiintoinen blogi tällä kertaa...
tiistai 13. elokuuta 2013
Mielenkiintoinen näkökulma
Tähän aiheeseen minut innoitti kun rupesin katsomaan Tao Taota. Se oli aika mielenkiintoinen sarja aikoinaan. Ohjelman idea on seuraava; Siinä on eläinasukkaita, jotka tekevät aina kaikkea hassua. Yhdessö jaksossa oli niin, että käärme oli omistanut heidän pesupaikkansa. Sitten Tao Taon äiti kertoo aina tarinoita, jotka auttaisivat siihen ongelmaan. Tarinan aihe oli sillä kertaa luominen. Siinä kerrottiin miten Jumala loi kaikenlaiset eläimet. Jumala loi vahingossa kuusi jalkaa eläimille. Käärme tuli hyvin kateelliseksi siinä tarinassa. Hän halusi samanlaiset jalat kuin muilla eläimillä oli, mutta Jumalalta oli loppunut jalat kesken. Sen jälkeen Jumala maalasi käärmeen sen näköiseksi, mitä ne nyt ovat.
Rupesin oikein miettimään tätä asiaa. Miten oikeasti Jumala on suunnitellut tämän maapallon? Pitääköhän tarina oikeasti paikkansa, vai oliko se ihmisen keksimää? Se valitettavasti jää arvoitukseksi niin kauaksi aikaa kunnes kuollaan. Oli se aika mielenkiintoinen näkökulma. Jos haluatte katso niin se löytyy youtubesta. Jakson nimi on Tarina omahyväisestä käärmeestä. Suosittelen!
Rupesin oikein miettimään tätä asiaa. Miten oikeasti Jumala on suunnitellut tämän maapallon? Pitääköhän tarina oikeasti paikkansa, vai oliko se ihmisen keksimää? Se valitettavasti jää arvoitukseksi niin kauaksi aikaa kunnes kuollaan. Oli se aika mielenkiintoinen näkökulma. Jos haluatte katso niin se löytyy youtubesta. Jakson nimi on Tarina omahyväisestä käärmeestä. Suosittelen!
lauantai 10. elokuuta 2013
Minua ei kiinnosta urheilu
Kuten otsikko kertoo, minua ei kiinnosta urheilu sen takia, että meillä katsottiin kaikki yleisurheilun mm-kisat ja jalkapallo-ottelut. Aina kun lähiomainen tuli antamaan minulle ruokaa, niin hän pisti aina yleisurheilun päälle. Jouduin katsomaan sivusta, vaikka minua ei kiinnostanut yhtään. Nykyään en seuraa mitään urheilua, koska minua ei yksinkertaisesti mikään urheilu kiinnosta, paitsi olympialaiset ja jääkiekon mm-kisat. Nekin siinä vaiheessa vasta, jos Suomi on loppuottelussa. Eroan suomalaisista miehistä siinä, että minua kiinnostaa kaikki suomalainen tosi-tv, esim. Suomen suurin pudottaja, koko Suomi leipoo, iholla ja sun muut laulukilpailut jotka tulevat televisiosta. Euroviisuja tykkään katsoa.
Eilen kuuntelin taas kerran puhelinlankoja. Siellä joku mies kritisoi sitä, että mihin telkkarista on hävinnyt kaikki tietokilpailut. Olen hänen kanssaan samaa mieltä, mutta tosi-tv on tullut tänne Suomeen koko loppuelämäksi, kunnes maailma loppuu. Minä en voi katsoa amerikkalaista tosi-tv:tä, koska minua ei kiinnosta mitä amerikassa tapahtuu, eikä kukaan lue minulle niitä tekstityksiä. Olen suomalaisen tosi-tv ohjelmien ystävä. Minua ei kiinnosta mikään sarja, esim. salkkarit, eikä kauniit ja rohkeat. Joskus minua kiinnostaisi tietää, mihin suuntaan kauniit ja rohkeat on mennyt. Sitäkin roskaa on tullut vuodesta 1992 lähtien. Täytyy tunnustaa yksi asia. Se on paljon mielenkiintoisempaa, jos joku kertoo jälkeenpäin mitä siellä tapahtuu. Meillä oli mamman kanssa aina salaisuuksia. Salaisuudet oli sitä, että mamma katsoi aina kuolemaansa saakka kauniita ja rohkeita. En tiedä mikä minuun meni, mutta halusin aina tietää, mitä kauniissa ja rohkeissa oli tapahtunut. Mutta se meni valitettavasti siihen, että hoitajat kuulivat aina meidän puhelinkeskustelut ja havaitsivat, että minä nukun levottomasti, ja kertoivat sen sairaanhoitajalle. Yhden kerran kun me meinasimme pelata haluatko miljonääriksi - lautapeliä, hän tuli hakemaan minut keskustelemaan siitä kauniit ja rohkeat asiasta, tietämättä siitä mikä tunti meillä oli alkamassa. Sitä kautta äiti sai tietää asiasta.
Anteeksi, ei ollut tarkoitus puhua sairaanhoitajasta pahaa. Nämä asiat ovat tapahtuneet aikoja sitten. Niitä ei enää muistella. Nyt sillä ei ole mitään väliä enää, kun olen iso poika.
Nyt loppuu tähän tämä blogiteksti.
Eilen kuuntelin taas kerran puhelinlankoja. Siellä joku mies kritisoi sitä, että mihin telkkarista on hävinnyt kaikki tietokilpailut. Olen hänen kanssaan samaa mieltä, mutta tosi-tv on tullut tänne Suomeen koko loppuelämäksi, kunnes maailma loppuu. Minä en voi katsoa amerikkalaista tosi-tv:tä, koska minua ei kiinnosta mitä amerikassa tapahtuu, eikä kukaan lue minulle niitä tekstityksiä. Olen suomalaisen tosi-tv ohjelmien ystävä. Minua ei kiinnosta mikään sarja, esim. salkkarit, eikä kauniit ja rohkeat. Joskus minua kiinnostaisi tietää, mihin suuntaan kauniit ja rohkeat on mennyt. Sitäkin roskaa on tullut vuodesta 1992 lähtien. Täytyy tunnustaa yksi asia. Se on paljon mielenkiintoisempaa, jos joku kertoo jälkeenpäin mitä siellä tapahtuu. Meillä oli mamman kanssa aina salaisuuksia. Salaisuudet oli sitä, että mamma katsoi aina kuolemaansa saakka kauniita ja rohkeita. En tiedä mikä minuun meni, mutta halusin aina tietää, mitä kauniissa ja rohkeissa oli tapahtunut. Mutta se meni valitettavasti siihen, että hoitajat kuulivat aina meidän puhelinkeskustelut ja havaitsivat, että minä nukun levottomasti, ja kertoivat sen sairaanhoitajalle. Yhden kerran kun me meinasimme pelata haluatko miljonääriksi - lautapeliä, hän tuli hakemaan minut keskustelemaan siitä kauniit ja rohkeat asiasta, tietämättä siitä mikä tunti meillä oli alkamassa. Sitä kautta äiti sai tietää asiasta.
Anteeksi, ei ollut tarkoitus puhua sairaanhoitajasta pahaa. Nämä asiat ovat tapahtuneet aikoja sitten. Niitä ei enää muistella. Nyt sillä ei ole mitään väliä enää, kun olen iso poika.
Nyt loppuu tähän tämä blogiteksti.
torstai 8. elokuuta 2013
Nyt minä kerron come homesta.
En muista, että olenko kertonut minun ensimmäisestä suorasta lähetyksestä, jonka tein paikan päälle. Kuten kerroin aikaisemmin tässä blogissani, minun piti mennä ystäväni kanssa johonkin ohjelmaan, mutta tämä ystävä kuoli auto-onnettomuudessa. Lopulta minä laitoin come homeen tyynyliinat, jotka olin itse tehnyt. Sitä kautta minulle soitettiin ja kiitettiin niistä. Sitä kautta minä pääsin sinne, koska se toimittaja halusi haastatella minua. Se haastattelu löytyy youtubesta. Kun minä menin sinne, se nauhotettiin eräänä maanantaipäivänä. Haastattelun jälkeen me sovittiin, että minä tulisin joskus suoraan lähetykseen. Kun suora lähetys vihdoinkin tuli, olin aivan pähkinöinä. Minua jännitti niin paljon, että minun fysioterapeutti ei saanut liikutettua minua mihinkään. Kun minä lähdin sinne seitsemän aikaan illalla, minua jännitti ihan hirveästi. Ennen lähetystä, me käytiin biisit läpi siinä järjestyksessä jossa ne soitetaan. Sitten oli aika mennä studioon. Juuri ennen lähetyksen alkua toimittaja soitti Come homen perustaja lapselle kun hän oli mennyt naimisiin. Oli aika hauskaa kuunnella se puhelu etukäteen. sitten kun se lähetys alkoi, niin minä olin ihan paniikissa. Mutta onneksi paniikki laukesi puolessa välissä ohjelmaa. Seurasi aika hauska kommellus. kolmannen biisin aikana hän tuli kysymään minulta, että olisiko minulla loppukommenttia vielä. Oisin keskustellut hänen kanssa loppukommentista, mutta huomasin että biisi loppui. Huusin kovaan ääneen että biisi loppui. Hän juoksi takaisin lasin taakse niin, että roskis kaatui. Onneksi ei tullut lähetykseen saakka. Nyt minä menen elomarkkinoille. Jatkuu joskus.
keskiviikko 7. elokuuta 2013
Miksi ei voi suunnitella Suomen taloja
Tämä aihe kuuluu siihen, kun olisin halunnut mennä todella kovasti yhden kaverin läksiäisiin, kun hän lähtee Ugandaan. Sen jälkeen hän menee Amerikkaan siskonsa luokse, ja sieltä Filippiineille. Hän on vasta ensi kesänä Suomessa. Miksi Suomen taloja ei voi suunnitella niin, että ne olisivat cp-vammaisystävällisiä. Siellä missä he pitävät läksiäisiä on niin pieni hissi ja huonot rappuset, että siellä ei oikein mahdu kääntymään. Olin perunut avustajani kanssa sovitun ruokailun kun luulin, että pääsen sinne läksiäisjuhliin. Nyt en päässyt edellisten syiden takia. Ottaa niin paljon päähän tuollaisten talojen suunnittelu. Täällä sitä kotona ollaan ja tuijotetaan kattoon. Anteeksi nyt hyvä blogin lukija, minua ottaa päähän.
Että tämmöinen hyvin vihainen teksti tällä kertaa.
Että tämmöinen hyvin vihainen teksti tällä kertaa.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)