vain elämää laulajat hämmästyttää

4.10 alkaa uusi tuotantokausi vain elämää ohjelmasta. Nyt minua hämmästyttää se että miten paljon iskelmä-laulajia on otettu sinne mukaan. Ekalla kerralla oli räppäri, rokkari, iskelmä laulaja sekä popin edustajia. Ei siinä ole mitään uutta kun iskelmistä tehdään versioita. Ainoa mielenkiintoinen henkilö on kolmannen idols kauden kakkonen eli Anna Abreu. Miten hän selviytyy kun pitää laulaa yhtäkkiä suomeksi.Aion silti katsoa joka jakson koska siellä on minun ykkös-suosikki suomalaisista artisteista eli Juha Tapio. Tämä kritiikki ei kohdistu artisteja kohtaan vaan ohjelman suunnittelijoita.

Tämmöinen hyvin mielenkiintoinen blogi tällä kertaa...

Mielenkiintoinen näkökulma

Tähän aiheeseen minut innoitti kun rupesin katsomaan Tao Taota. Se oli aika mielenkiintoinen sarja aikoinaan. Ohjelman idea on seuraava; Siinä on eläinasukkaita, jotka tekevät aina kaikkea hassua. Yhdessö jaksossa oli niin, että käärme oli omistanut heidän pesupaikkansa. Sitten Tao Taon äiti kertoo aina tarinoita, jotka auttaisivat siihen ongelmaan. Tarinan aihe oli sillä kertaa luominen. Siinä kerrottiin miten Jumala loi kaikenlaiset eläimet. Jumala loi vahingossa kuusi jalkaa eläimille. Käärme tuli hyvin kateelliseksi siinä tarinassa. Hän halusi samanlaiset jalat kuin muilla eläimillä oli, mutta Jumalalta oli loppunut jalat kesken. Sen jälkeen Jumala maalasi käärmeen sen näköiseksi, mitä ne nyt ovat.

Rupesin oikein miettimään tätä asiaa. Miten oikeasti Jumala on suunnitellut tämän maapallon? Pitääköhän tarina oikeasti paikkansa, vai oliko se ihmisen keksimää? Se valitettavasti jää arvoitukseksi niin kauaksi aikaa kunnes kuollaan. Oli se aika mielenkiintoinen näkökulma. Jos haluatte katso niin se löytyy youtubesta. Jakson nimi on Tarina omahyväisestä käärmeestä. Suosittelen!

Minua ei kiinnosta urheilu

Kuten otsikko kertoo, minua ei kiinnosta urheilu sen takia, että meillä katsottiin kaikki yleisurheilun mm-kisat ja jalkapallo-ottelut. Aina kun lähiomainen tuli antamaan minulle ruokaa, niin hän pisti aina yleisurheilun päälle. Jouduin katsomaan sivusta, vaikka minua ei kiinnostanut yhtään. Nykyään en seuraa mitään urheilua, koska minua ei yksinkertaisesti mikään urheilu kiinnosta, paitsi olympialaiset ja jääkiekon mm-kisat. Nekin siinä vaiheessa vasta, jos Suomi on loppuottelussa. Eroan suomalaisista miehistä siinä, että minua kiinnostaa kaikki suomalainen tosi-tv, esim. Suomen suurin pudottaja, koko Suomi leipoo, iholla ja sun muut laulukilpailut jotka tulevat televisiosta. Euroviisuja tykkään katsoa.

Eilen kuuntelin taas kerran puhelinlankoja. Siellä joku mies kritisoi sitä, että mihin telkkarista on hävinnyt kaikki tietokilpailut. Olen hänen kanssaan samaa mieltä, mutta tosi-tv on tullut tänne Suomeen koko loppuelämäksi, kunnes maailma loppuu. Minä en voi katsoa amerikkalaista tosi-tv:tä, koska minua ei kiinnosta mitä amerikassa tapahtuu, eikä kukaan lue minulle niitä tekstityksiä. Olen suomalaisen tosi-tv ohjelmien ystävä. Minua ei kiinnosta mikään sarja, esim. salkkarit, eikä kauniit ja rohkeat. Joskus minua kiinnostaisi tietää, mihin suuntaan kauniit ja rohkeat on mennyt. Sitäkin roskaa on tullut vuodesta 1992 lähtien. Täytyy tunnustaa yksi asia. Se on paljon mielenkiintoisempaa, jos joku kertoo jälkeenpäin mitä siellä tapahtuu. Meillä oli mamman kanssa aina salaisuuksia. Salaisuudet oli sitä, että mamma katsoi aina kuolemaansa saakka kauniita ja rohkeita. En tiedä mikä minuun meni, mutta halusin aina tietää, mitä kauniissa ja rohkeissa oli tapahtunut. Mutta se meni valitettavasti siihen, että hoitajat kuulivat aina meidän puhelinkeskustelut ja havaitsivat, että minä nukun levottomasti, ja kertoivat sen sairaanhoitajalle. Yhden kerran kun me meinasimme pelata haluatko miljonääriksi - lautapeliä, hän tuli hakemaan minut keskustelemaan siitä kauniit ja rohkeat asiasta, tietämättä siitä mikä tunti meillä oli alkamassa. Sitä kautta äiti sai tietää asiasta.

Anteeksi, ei ollut tarkoitus puhua sairaanhoitajasta pahaa. Nämä asiat ovat tapahtuneet aikoja sitten. Niitä ei enää muistella. Nyt sillä ei ole mitään väliä enää, kun olen iso poika.

Nyt loppuu tähän tämä blogiteksti.

Nyt minä kerron come homesta.

En muista, että olenko kertonut minun ensimmäisestä suorasta lähetyksestä, jonka tein paikan päälle. Kuten kerroin aikaisemmin tässä blogissani, minun piti mennä ystäväni kanssa johonkin ohjelmaan, mutta tämä ystävä kuoli auto-onnettomuudessa. Lopulta minä laitoin come homeen tyynyliinat, jotka olin itse tehnyt. Sitä kautta minulle soitettiin ja kiitettiin niistä. Sitä kautta minä pääsin sinne, koska se toimittaja halusi haastatella minua. Se haastattelu löytyy youtubesta. Kun minä menin sinne, se nauhotettiin eräänä maanantaipäivänä. Haastattelun jälkeen me sovittiin, että minä tulisin joskus suoraan lähetykseen. Kun suora lähetys vihdoinkin tuli, olin aivan pähkinöinä. Minua jännitti niin paljon, että minun fysioterapeutti ei saanut liikutettua minua mihinkään. Kun minä lähdin sinne seitsemän aikaan illalla, minua jännitti ihan hirveästi. Ennen lähetystä, me käytiin biisit läpi siinä järjestyksessä jossa ne soitetaan. Sitten oli aika mennä studioon. Juuri ennen lähetyksen alkua toimittaja soitti Come homen perustaja lapselle kun hän oli mennyt naimisiin. Oli aika hauskaa kuunnella se puhelu etukäteen. sitten kun se lähetys alkoi, niin minä olin ihan paniikissa. Mutta onneksi paniikki laukesi puolessa välissä ohjelmaa. Seurasi aika hauska kommellus. kolmannen biisin aikana hän tuli kysymään minulta, että olisiko minulla loppukommenttia vielä. Oisin keskustellut hänen kanssa loppukommentista, mutta huomasin että biisi loppui. Huusin kovaan ääneen että biisi loppui. Hän juoksi takaisin lasin taakse niin, että roskis kaatui. Onneksi ei tullut lähetykseen saakka. Nyt minä menen elomarkkinoille. Jatkuu joskus.

Miksi ei voi suunnitella Suomen taloja

Tämä aihe kuuluu siihen, kun olisin halunnut mennä todella kovasti yhden kaverin läksiäisiin, kun hän lähtee Ugandaan. Sen jälkeen hän menee Amerikkaan siskonsa luokse, ja sieltä Filippiineille. Hän on vasta ensi kesänä Suomessa. Miksi Suomen taloja ei voi suunnitella niin, että ne olisivat cp-vammaisystävällisiä. Siellä missä he pitävät läksiäisiä on niin pieni hissi ja huonot rappuset, että siellä ei oikein mahdu kääntymään. Olin perunut avustajani kanssa sovitun ruokailun kun luulin, että pääsen sinne läksiäisjuhliin. Nyt en päässyt edellisten syiden takia. Ottaa niin paljon päähän tuollaisten talojen suunnittelu. Täällä sitä kotona ollaan ja tuijotetaan kattoon. Anteeksi nyt hyvä blogin lukija, minua ottaa päähän.
Että tämmöinen hyvin vihainen teksti tällä kertaa.

Kuin silloin ennen

Tämä otsikko on hieman kummallinen. Selitän sitä hieman, mutta sen tarkemmin otsikon syntymiseen en halua mennä. YleX kesäaamuissa, sekä kesäiltapäivissä ovat soineet kesähitit neljän viikon aikana. Ne ovat aiheuttaneet minulle joskus päänsärkyä, mutta myös haikeutta. Esim. Paradision Bailando aiheutti minussa sen, että minä meinasin ruveta itkemään, koska tämä kyseinen kappale oli minun soittolistalla youtubessa edellisessä kodissa. Siellä oli kaikki niin loistavasti. Siellä elettiin kuin Herran kukkarossa. Anteeksi tämä sanonta, jos se ei sovi uskovaisen suuhun. Tuli semmoiset fiilikset, että aina jos joku kappale soi radiossa mitä minä kuuntelin youtubesta, niin aina tulee semmoiset fiilikset, että ennen oli kaikki paremmin. Minä en kärsi mistään itsesäälistä, mutta aina tulee semmoiset ajatukset mieleen. Minun elämässä on joku semmoinen hullunmylly menossa minusta riippumattomista syistä. Kuten sanoin, en halua asiasta avautua sen enempää. Toivottavasti ensi kesä olisi rauhallinen. Nyt loppuu tähän tämä kummallinen blogiteksti.

Tietokilpailu 2

Nyt minä aion kertoa, kuinka minä pääsin tietokilpailuun, ja mitä minun päässä liikkui ennen kilpailua. Kun me aloititimme soittaminen tiistaina 16.7, tuli puhelimeen viesti, että verkko on varattu. Piti yrittää ainakin 20 kertaa, kunnes tapahtui jotain odottamatonta. Puhelin kävi yhtäkkiä hälyttämään.

Siinä vaiheessa meinasin mennä aikamoiseen sokkiin. Kun siihen vastattiin, se oli aikamoinen sokki. Avustaja tiesi oikean vastauksen karsintakysymykseen. Näin olimme kisassa mukana. Olin miettinyt kumpaan joukkueeseen menen, päätös oli sikäli helppo, edellisestä syystä. Sitten me pääsimme odottamaan puhelinlinjalle. Kävimme avustajan kanssa mm semmoisen keskustelun odottaessamme, että kun meille etsittiin vastustaja, niin tässä meidän keskustelu lyhyesti. Avustaja sanoi, että älä sitten puhu kenenkään päälle, koita puhua selvästi, että hänkin ymmärtää mitä minä sanon. Kun vastustajajoukkue löytyi, meidät pistettiin odottamaan puhelimeen, kunnes biisi loppuu. Täytyy sanoa, että oli aika uskomatottomat fiilikset, kun on yleensä tottunut kuuntelemaan radiosta, mutta nyt olikin itse kisaamassa. Ensimmäinen kysymys oli aika paha, kun siinä kysyttiin, että kuka herää henkiin kun planeetat ovat oikeassa asennossa. Oikea vastaus oli joku hirviö. Minä en muista sen hirviön nimeä. Kysymys kaksi oli Oulu-aiheinen tietenkin, koska kyseinen kysymyksentekijä oli itse kotoisin Oulusta. Siellä kysyttiin parkkipaikkoja, tarkemmin ottaen yhtä semmoista parkkipaikan aluetta, mihin saa pysäköidä auton kun on jääkiekkopeli käynnissä. Minä tiesin sen jotenkuten, koska tiesin että tässä haetaan jotain erikoista, kauppakeskuksen parkkihallia tai jotain vastaavaa. Se ei ollut täysin oikein, mutta saimme kuitenkin puolikkaan pisteen. Minun mielestä siitä olisi pitänyt antaa kokonainen piste. Oikea vastaus oli, että kolmen supermarketin edessä on parkkipaikka. Kysymys numero kolmen olisin tiennyt, mutta ei ollut meidän joukkueen vuoro vastata. Kesken kaiken puhelimesta kuului hyvää iltapäivää. Se ääni kuului toiseen kilpailuun. Aina kun siellä on joku vieras käymässä, he nauhoittavat hyvää iltapäivää. Minua rupesi niin kauheasti naurattamaan. Onneksi se ei kuulunut lähetykseen asti, niin että sain hillittyä sen. Toinen joukkue tiesi kolmannen kysymyksen vastauksen, että lohikäärme nukkuu maan alla.

Meidän oli pakko tietää seuraava kysymys. Kesken lukemisen avustaja koputti minua olkapäähän. Siitä minä tiesin, että avustaja tietää vastauksen. Nöin me voitimme YleX aurinkolasit.

Kysymys oli siis, että kuka oli keksinyt ranskalaiset perunat. Oikea vastaus oli amerikkalaiset sotilaat. Sovimme avustajan kanssa niin, että kun on viimiset aurinkolasit annettu voittajalle, niin elokuun puolessa välissä yritämme taas kun on palkinto vaihtunut. Sitä siis odotellessa. Kun mikit oli kiinni kisan jälkeen, vaihdoimme osoitetietoja.

Oli aika huvittavaa että kun me pääsimme kilpailuun, niin juuri silloin apuvälineyksiköstä yritettiin soittaa. Onneksi me soitimmw takaisin kisan jälkeen, ja asia saatiin hoidettua.

Että semmoinen seikkailu se oli.