Ylex toiveet ja vähän muutakin

Kuten kerroin aikasemmin, sain toivoa Ylex toiveissa musiikkia, haastattelu tosin jäi lyhyeen kun kyselivät vain kuulumisia. Mietin pitkään mikä olisi sopiva kappale ja lopulta keksin sen! Se oli Hoobastankia ja kappale Reason koska paras kaverini tykkäsi ennen siitä. Kun puhelin sitten soi 17.30 eli aivan alussa, niin vastasin puhelimeen avustajan välityksellä. Siellä oli nainen joka juonsi ennen sitä ohjelmaa. Sanoi että odottakaa siellä, 1,5 minuuttia ja sitten pääsee lähetykseen. Sitä ennen tuli niin mielenkiintoinen kappale että jäin hetkeksi keskustelemaan avustajan kanssa siitä. Olin niin syventynyt kappaleen lyriikoihin että en huomannut kuin vasta viime hetkellä että mikki aukesi ja juontaja alkoi spiikkaamaan että mikä juuri soi jne.

Sitten tämä nainen mainosti entistä ohjelma-osiota jossa sai toivoa melkein mitä tahansa. Olen toivonut YleX iltapäivän vierailua. Sitten oli aika ottaa meidät keskusteluun mukaan. Hän kiitti aluksi siintä että olin hommannut hänelle kukkasia, sitten hän kysyi että mitä minä olin puuhaillut ylex iltapäivässä. Kerroin kuten asia on. Kun hän kysyi Rex Veritaksesta minä vastasin vähän nauraen, että minulle on kuittailtu koko viikko siitä, että avustaja olisi tiennyt oikeat vastaukset. Sitten pitikin jo lopettaa kun biisi rupesi soimaan.

Tänä viikonloppuna yritin ylex toiveisiin mutta Timppa ei ehtinyt kuin pikaisesti jutella meidän kanssa. Sain toiveen kuitenkin läpi en kuitenkaan päässyt lähetykseen. Toiveena oli Rednexin Wish you were here.

Ylex toiveissa tulee nykyään vähän sinkuille keskeinen kilpailu kuin "flirtti-kumi kisa" jossa yhdellä pokaus repliikillä voi voittaa loppu vuoden kumit. Minusta se on aika huono kilpailu koska siinä ei ole mitään järkeä. Pokaus-repliikit ovat yleensä lapsille sopimatonta materiaalia. Eikö he ota lapsia ollenkaan huomioon?
Kysyin yhdeltä mies juontajalta, miksi hän hän oli keksinyt sellaisen päiväkahvikeskustelun aiheen. Eli kuulijat saivat muuntaa tavallisten elokuvien nimiä aikuisviihdeelokuville sattuviksi nimiksi. Ylex iltapäivän kuuntelijat innostuivat tästä niin hirveesti että niitä tuli todella paljon. Hän selitti, että jokaisen perheen tulisi ottaa vastuu siitä mitä heidän lapsensa kuuntelevat. Yksi rouva oli soittanut samasta aiheesta ja hän kertoi saman asian tälle rouvalle. Tämä moraali keskustelu oli oikein mielenkiintoinen.

Että tällainen hyvin tuohtunut blogi tällä kertaa...

Sen vielä sanon että ylex toiveisiin kun soitan joku kerta niin pitää soittaa hyvissä ajoin!

Olen muuttanut mielipidettä rex veritaksen suhteen. Jos käykin niin että en pääsisi musiikki-messuille niin yritän tänä kesänä päästä ainakin siihen ohjelmaan!

Että tällaista...

Puhelinlangoilla taas jälleen kerran

Nyt kirjoitan taas puhelinlangoista. Olin jälleen kerran puhlareissa mukana. Laitoin viestiä sinne niin sieltä soitettiin varmistuspuhelu että olenko luurin päässä. Kun soittaja kuuli että minkälainen poika täällä päässä oikein oli niin he meinasivat vissiin perua koko puhelun mutta kun avustaja sanoi että hän tulkkaa kaiken mitä sanon niin mahdollisuuset kasvoivat, lähetykseen pääsystä ei kuitenkaan ollut varmaa tietoa. Minua hermostutti sen koko 3 tuntia, ei se radiossa olo vaan se että tuleeko puhelua.
Huvittavaa oli kun tämä mies soitti ekan kerran joskus aikasemmin niin silloin oli sama toimittaja kyseessä kun meinasin päästä läpi mutta en ilmeisesti mahtunut lähetykseen mukaan. Huvittavaa oli myös se kun sitä ennen tuli parhaan kaverin suosikki kappale, L.Amstrongin wonderful world. Kun puhelu vihdoin pitkän odotuksen jälkeen tuli niin me puhuttiin säästä sekä euroviisuista, sanoin mm. seuraavaa:
Yleensä kuuntelen radiosta euroviisut mutta tänä vuonna oli pakko katsoa telkkarista kun YleX iltapäivän Aino ja Mäkkäri juonsivat euroviisu lähetyksen.
Siinä vaiheessa avustaja ihmetteli kun sanoin myös että minua hermostutti että tuleeko puhelua vai ei, koska viime kuukauden pettymys oli niin hirvittävän kova.
Nyt ymmärrän miksi hän ei soittanut minulle silloin viime kuussa, koska silloin ei mahtunut lähetykseen mukaan.
Silloin minä en tiennyt sitä ja luulin että en päässyt mukaan vammaisuuteni takia. Tarvitsen kuitenkin radiolähetyksiin ja jokapäiväisiin yhteydenpitoihin avustajan/tulkin.

Seuraavan kerran yritän puhelinlankoihin joulukuussa...
Sitä siis odotellessa.

Sävel on vapaa ohjelmaan en ole ikinä päässyt, ehkä sekin päivä koittaa joskus.

Nyt loppuu tähän tämä blogi.

Huvittavaa on myös se puhuin niin kovaa puhelimeen että äitin piti laittaa radiota hiljemmalle :)

Ensi syksyn suunnitelma

Nyt olen suunnitellut jo ensi syksyä... mikäli siis YleX iltapäivä tulee suorana helsingin musiikkimessuilta, menen ehdottomasti sitten sinne! Ainoastaan Rex Veritaksen takia!
Kun kesä on lomailun aikaa, ihmisillä on aikaa soitella sinne ja on mahdotonta päästä linjoilta läpi...
Tämän takia lähetin YleX toiveisiin toiveen. Toivekappaleeni kuitenkin on Rednexin wish you were here ja perusteluna että siintä tulee aina ysäri fiilikset mieleen.
Katsotaan miten käy sen toiveen kanssa...

Tälläistä tällä kertaa...

Iholla sarjasta ei ole kuulunut mitään...

Täytyy siis ottaa suunnitelma 2 käyttöön, eli pitää ottaa perhetuttuun yhteyttä...
Jos sitä kautta saisi näkyvyyttä.
En anna kanavalle 15 ohjelma-aikaa vaan yritän saada Ylelle dokumenttisarjan, 10 jaksoa minua....katsotaan miten hommat sujuu...
En sen takia antaisi kanava 15 aikaa koska haluan näkyvyyttä ja että CP-vammaisuus näkyisi enemmän mediassa. Ylellä ei näy myöskään paljon uskonnollisuutta mutta yritetään saada siihen myös minun kautta muutos.

Tämmöinen mielenkiintoinen blogi syntyi tänään....

Uusi aluevaltaus tiedossa

Kuten otsikko kertoo minulla on uusi projekti käynnistymässä, nimittäin "Iholla" sarjaan haetaan ensimmäistä kertaa miehiä. En miettinyt sekuntiakaan että osallistunko tähän ohjelmaan. Oikeastaan ajatus lähti siintä kun sanoin avustajalle että voi kun pääsisin johonkin ohjelmaan, silloin avustaja kertoi että "Iholla" sarjaan haetaan miehiä. Innostuin niin että heti paikalla laitoin hakemukset sisään. Nyt sitten odotellaan heidän vastausta. Hain sen takia tähän ohjelmaan koska CP-vammaisuus on tabu suomessa. Ihmiset eivät ymmärrä mitä CP-vammaisuus on koska he eivät ole itse kokeneet vammaisuutta. Joskus 60-luvulla tai sitä ennen CP-vammaiset on ollut vaiettu asia, ihmisiä kuoli sen takia että ei ollut oikeaa hoitomuoto. Totta kai en väheksy keuhkotautia enkä synnytystä, silloin riskit olivat paljon suuremmat kuin esimerkiksi nyt. Tämän takia haluan ohjelmaan mukaan koska haluan herättää keskustelua aiheesta. Samalla herättää huomiota sille että vammainen on ihminen siinä missä muutkin. Jos pääsen ohjelmaan niin se tarkoittaa tietysti 6kk kuvaus-sessiota sekä salassapito-sopimusta mitä ei saa rikkoa. Jos minut valitaan sinne, olisin hyvin onnellinen. Lupaan antaa haastattelun NRJ:lle, voicelle, YleX:lle, Novalle ja sitten tietysti korkojen kera ohjelmaan jos he sellaisen haluavat. Tietysti lehti jutut on asia erikseen mutta siihen minä en mielellään lähde mukaan koska sitten he voisivat kirjoittaa jotain semmoista mitä minä en ole sanonut. Katsotaan sitä sitten. Minut yllätti tässä asiassa se mikä äitin reaktio oli. Hän oli innoissaan ja mielissään tästä kaikesta. Jos en pääse ohjelmaan niin sitten pitää kehitellä jotain muuta. Lupaan että jos pääsen niin sitten kun jaksot tulee ulos niin seuraan todella tarkasti ohjelman yhteisöjä ja kommentoin jos saan palautetta tai kysymyksiä. Kirjoitan blogiini joka ikisestä ohjelmasta. Jos siis vain pääsen ohjelmaan mukaan. Nyt loppuu tänä iltana tähän tämä aihe...

kohdat jotka osaan ulkoa raamatusta

Minua pyydettiin kirjoittamaan uskonnollisuudesta tähän blogiin. Ajattelin hyödyntää sitä hyväkseni, olen siis ev.lut mutta käyn helluntai seurakunnissa säännöllisesti, joka lauantai. Olen käynyt vaikka missä hengellisissä tapahtumissa. Olen käynyt myös keski-suomessa juhannus juhlilla. Viime vuoden nuoriso juhla, mitä sieltä tuli, oli niin ravisuttavaa. Olen puhunut siitä kaikille ihmisille. Sen järjesti Oulun helluntai seurakunta. Minä katsoin sen mutta sitten minulle tuli muuta menoa joten siirryin kuulo-etäisyydelle vähän syrjemmälle. Sieltä tuli sellainen näytelmä jossa joukko ihmisiä oli lavalla josta yksi kerrallaan Jeesus tuli hakemaan heitä luokseen. Lopulta sinne lavalle jäi yksi ihminen joka itki ja huusi "hänkin on uskonut pienestä asti Jeesukseen ja heidän koko perhe on uskossa, eikö hän pääse mukaan?" mutta ovi oli jo suljettu. Näytelmän opetus oli siinä että kenenkään uskolla ei ratsasteta taivaaseen, pitää olla se oma usko. Kun kuulin tämän näytelmän toiseen huoneeseen missä olin, hyvä että en meinannut alkaa itkemäään. Oli se niin koskettava, samalla rankka näytelmä että en ollut ikinä ennen nähnyt vastaavaa aikaisemmin. Jos tämä näytelmä esitettäisiin uudestaan niin en katsoisi sitä, menisin toiseen huoneeseen siksi aikaa. Nyt sitten varsinaiseen aiheeseen. Minä osaan tasan tarkkaan ulkoa joulu- sekä pääsiäis-kertomukset raamatusta jotka ovat tosia. Jos haluaa uskoa niin että ne ovat tarinoita niin jokaisella on siihen oikeus mutta minä uskon vakaasti siihen että näin on oikeasti tapahtunut. Jokaista puhetta ei kannata ottaa niin vakavasti mutta semmoiset kannattaa kuunnella jotka on tosissaan tämän asian kanssa. Minä en usko henkilökohtaisesti ns. "kaato-oppiin" eli kun ihmisiä menee seisomaan niin sitten he kaatuvat kun pappi tulee siunaamaan.
Voihan se olla niin että pyhä-henki kaataa ihmisiä mutta ulkopuolisen näkökulmasta ei tiedetä että kaatuvatko ihmiset oikeasti vai toisen ihmisen painostuksen alla. Minun on vaikea hyväksyä tätä "kaato-oppia". Eli että pyhä-henki voisi koskettaa ihmistä niin voimakkaasti että kaikki kaatuu. Tietysti poikkeuksiakin on. Tiedän eräänkin tapauksen joka EI helposti kaadu, on käynyt rukouksissa vaikka kuinka paljon. Yhden kerran kuitenkin kävi niin että yksi vanha setä rukoili hänen puolestaan, silloin tämä henkilö kaatui mutta ei ole tämän jälkeen kaatunut ainakaan minun tietääkseni kertaakaan. Tiedän myös sellaisen tapauksen jossa naispastori laittoi yhden naisen sielunhoitoon kun hän ei kaatunut. Tämän takia minun on hyvin vaikea ymmärtää kaikki "kaatumis-opit".

Että tämmöinen saarna tällä kertaa...

Asia mitä olen syvästi katunut

Kuten kaikki tietää muutin syyskuun alusta omaan asuntoon. Se on ihan mahtava juttu se mutta on täällä ollut vaikeuksiakin josta en halua julkisesti kirjoittaa. Ihan intimiteetti syystä.
Nyt siihen asiaan mitä olen syvästi katunut...
Kadun syvästi seuraavaa asiaa:
Kuten kaikki muistavat olin siellä YleX iltapäivän vieraana elokuun 20.päivä 2012. En kadu sitä hetkeäkään että olin siellä vieraana, päinvastoin pidän sitä mahtavana kokemuksena jota voin suositella kaikille mutta sitä minä kadun oikein kovasti että lähdin sinne liian aikaisin. Oikeesti se olisi ollut paras kohta vierailulle nyt kun on ollut vaikeeta aikaa henkisesti. Olisi päässyt tästä aiheesta edes hetkiseksi pois, keskittyä johonkin kivaan asiaan. Nyt joulukuussa se ei olisi auttanut. Ajattelin tätä vaikeeta asiaa lähes päivittäin, minä jopa itkinkin pari kertaa mutta mikä se asia on, en halua sitä todellakaan kertoa. Se on minun yksityisasia.
Olisin todellakin nyt sen YleX vierailun tarpeessa. Minua oikeasti kaduttaa se että en siirtänyt vierailua myöhemmäksi.
Olin niin innoissani tästä kaikesta mitä YleX iltapäivä tarjosi minulle, päätin ehdottaa kyseistä päivämäärää heille ja se myös kävi heille.
Minä toivon että joku kerta vielä pääsisin radioon vierailemaan kaiken tämän stressaavan ajan jälkeen.
Nyt olen suhtautunut asiaan, tilanne on edelleenkin päällä mutta olen alkanut luopumaan toivosta koska en henkilökohtaisesti voi tälle asialle mitään.
Nyt loppuu tähän hyvin kummallinen blogi-teksti...

Norjan kokemuksia

Huomasin tässä yksi päivä että en ole kertonut sanaakaan Norjan leiristä missä olin viime kesänä!
Lento Osloon meni oikein hyvin, heti kun tulimme perille meitä odotti auto joka vei meidät majapaikkaan jossa tulisimme yöpymään.
Kun pääsimme perille tapasimme niin hirveesti ihmisiä etten muista vieläkään kaikkien nimiä jos joku kysyisi!
Minulla alkoi melkein heti olla niin kova koti-ikävä että oli pakko laittaa viesti tänne koti Suomeen että mulla on ikävä teitä.
Parhaita kokemuksia oli vesisohvalla ajo joka oli moottoriveneen kyydissä. Siellä oli myös köysirata jossa minut laskettiin köyden varaan ja sitten annettiin vauhtia, siinä vaiheessa minua ei pelottanut mutta minulla meinasi tulla itku siinä vaiheessa kun minut nostettiin ylös, eli miten oikein pysyisin siinä. Sydän hakkasi tuhatta ja sataa kun minä meinasin mennä paniikkiin.
Lopulta selvisin siitä kunnialla ja oli oikein hauskaa. Sitten minä yritin vesihiihtoa mutta se ei oikein onnistunut koska se vedenpaine oli niin kova että olin jatkuvasti veden alla. Se minua harmitti oikein kovasti, ei niin paljoa kuitenkaan koska tiesin että tämä ei tule onnistumaan mutta harmitti joka tapauksessa. Kaikkein pahinta oli se kun avustaja yritti huutaa että pystytkö hengittämään ja enhän minä mitään kuullut kun keskityin olemaan niin rauhallinen kuin suinkin etten menisi paniikkiin, kaiken lisäksi minulla oli vettä korvassa. Kaikkein tylsin ohjelma oli kun tutustuttiin maatilaan missä oli hevosia, lampaita, possuja ja ties mitä. Niitä nyt näkee Suomessakin ihan tarpeeksi. Kaikkein mielenkiintosinta oli kun me menimme kaivokseen maan alle, oli pilkko pimeätä. Täytyy myöntää että se oli oikeesti mielenkiintoista, en ollut ikinä käynyt kaivoksessa mutta nyt on koettu sekin!
Leirin ekana iltana menin tutustumaan muihin leiriläisiin, siellä minä tutustuin yhteen norjalaiseen mieheen joka osasi pikkasen suomea, hän sanoi "hakkaa päälle suomen poika" koska edellinen leiri missä hän oli mukana niin joku suomalaispoika oli opettanut hänelle tämän. Aina kun minä näin hänet niin hän kysyi "suomipoika, how are you doing?" eli mitä kuuluu. Hänestä ja minusta tuli parhaat kaverit! Tutustuin minä muihinkin leiriläisiin mutta tämä norjan mies jäi erityisesti mieleen.
Kun minä lähdin pois sieltä, se oli aivan kauhea kokemus vaikka huvittavaa se oli mutta minä itkin siellä kuin Niagaran putous kun minä kiinnyin niihin ihmisiin enkä voinut sanoa että minä tulen tänne uudestaan koska toisillekin täytyy antaa tilaa. Lähinnä minä itkin sitä että näenkö minä heitä enää koskaan.

Aion suunnitella seuraavaa, jos tämä toteutuu niin olisin hyvin onnellinen.
Aion hakea jos se vain on mahollista niin 2014 Israeliin leirille, se kiinnostaisi minua kovasti, lähtisin tutustumaan maahan. Katsotaan miten äijän käy sitten.
2011 kun minä en silloin Norjan leirille päässyt niin äiti haki silloin Israeliin minulta salassa mutta valitettavasti silloin sieltä tuli tieto että leiri on täynnä. Ainahan sitä kokeilla saa, ja pitää ;)
Että tämmöiset haaveet ja suunnitelmat tällä kertaa...
Nyt loppuu tänä iltana tähän!