keskiviikko 29. kesäkuuta 2011

Naamiaisasu

Olen menossa Norjaan ensi kesänä. Olen lukenut edellisestä matkasta heidän nettisivuiltaan. Siellä on ollu muun muassa matka Osloon & shoppailua Oslossa, sekä leiriläisten vanhempien tapaaminen. Tuskin minulle sinne kukaan tulee, olenhan mie tavallaan lomalla. Mutta onhan siellä naamiaiset! Joka tarkoittaa sitä, että puheudutaan joksikin muuksi tyypiksi, kun mikä oikeesti on.

Koska minä luultavasti en löydä sopivaa asua sieltä, niin minä päätin sitten ottaa minun naamiaisasun mukaan. Koska leirillä on tarkoitus tutustua erilaisiin kulttuureihin ja nähä muitakin eri maista, todennäköisesti mie olen ainoa suomalainen siellä, minkä takia miä päätin ottaa mukaan tuulipuvun, naisen peruukin, ja sauvakävelykepit.

Minä ajattelin sitä sauvakävelijää, koska muunmaalaiset ei tiedä sauvakävelystä yhtään mitään. Toivottavasti sauvojen kanssa ei tule ongelmia lentokoneessa! (Tarkoitan turvamiehiä.) Mitenköhän mie selitän sauvakävelyn englanniksi?! Se jää nähtäväksi. Saa ainakin hyvät naurut aikaseks, jos ei muuta!

Jatketaan joskus lisää.

Biisilista radio-ohjelmaan

Nyt minä kerron siitä, mitkä biisit on valikoituneet mahdolliseen Come Home -ohjelmaan, johon mie olen menossa.

Aion lähettää tämän biisilistan etukäteen, jotta tekniikka osaa etsiä biisit.

Ensimmäinen biisi on Joan Osbournen "One of us", koska se olisi niin pitkä, jos minä valitsisin sen lopussa, niin se ei ehtisi soida taaskaan kokonaan.

Jos sitä ei ole, niin valitsen jonkun tutun ylistyslaulun, vaikka "On Herramme suuri Jumala, Hän hallitsee". Toiseksi biisiksi minä valitsen Missa Concordiaen "Jumala puhuu", koska se on mun ihan lemppari Missa C:n biiseistä.

Kolmanneksi minä valitsen Exit-yhtyeen "Uskomaton uutinen", koska se jäi minun toivelistasta pois.

Sitten nelosena Juha Tapion "Luvattu maa", koska viiminen biisi saa ihmiset mukavasti rauhoittumaan rukoukseen, ja ehkä unen päästä kiinni. Viimisen biisin pitää olla rauhallinen, koska kolmannen biisin kohdalla on niin sanotusti vauhtia.

Se olisi mukava laskeutumispaikka.

Nämä biisit soivat siinä tapauksessa, jos minä pääsen Come Homeen.

maanantai 27. kesäkuuta 2011

Reportoija

Tämä tarina alkaa niin, että soitin Radio Novaan viime keskiviikkona. Tuottaja lupasi ottaa minut listalle. He soittavat sitten, kun ehtivät. Mä keksin paremman keinon: tilasin semmosen laitteen, mikä minulla on vanhempien kotona, missä on muistikortti. Se on tavallaan minidisk-soitin. Miä äänitän sillä. Ainakin kolme aihetta mulla on mielessä, mistä miä ajattelin puhua, kun nauhoitan.

Ensimmäinen otsikko on hyvin mystinen: "Miehetkö ei osaa itkeä?" Tiedän, että tätä aihetta on käsitelty radiossa aikaisemmin, mutta ei se lisä pahaa tee.

Toisen reportaasin otsikko on tämmöinen, kun "Onko tämä miesten ongelma?" Enpä paljastakaan, mistä mie aion raportissa kertoa.

Kolmas raportti on otsikoitu "Hapanvelli-ihminen kiinni". Aion soittaa johonkin, ja sopia tapaamisen ikäänkuin suorassa lähetyksessä, joka on tässä tapauksessa nauhoitettu lähetys, jos niille käy se, että mie nauhoitan sen puhelun. Aion nauhoittaa sen siihen saakka, kun sovitaan aikatauluja. Mutta ajo-ohjeet ei tuu kuulijoitten korviin.

Muun muassa tätä miä aion tehä kesäreportterina ollessa. Ei sitä tiedä, mitä kaikkea miä keksin. Ainakin Elomarkkinoista, sen historiasta tehdään raporttia, ynnä kaikesta muustakin. En aio tietenkään joka viikko nauhoittaa raportteja, ainakin noi kolme viikkoa tulee ulos jossain vaiheessa, kun mie saan sen laitteen, joka on tilattu.

lauantai 28. toukokuuta 2011

Kolme radio juttua OSA II

Nyt kerron siitä mistä kaikki alkoi. Ensimmäinen tapahtui Radio Novassa. Radio Novassa alkaa 6.6. semmoinen ohjelmaosio kuin reportoija, jossa käsitellään ympäri Suomea tapahtuvia puheenaiheita sekä mm. tutustustaan henkilöön itseensä. Henkilö kokoaa joka viikko puheenaiheen, joka häntä kiinnostaa, siitä mitä asustamallaan paikkakunnalla tapahtuu. Katsotaan miten minun käy kokeiluraportin suhteen, tuleeko minusta koko kesän reportoija.

Toinen radiojuttu tapahtui samana päivänä kuin Radio Nova. Olin päättänyt yllättää parhaan kaverin siskon Englannissa Oiliolin avustuksella. Etukäteen minua jännitti se, onko kaveri paikalla - Olihan se onneksi! Arvasi tietenkin kappaleen, minkä minä olin etukäteen valinnut. Siitä tuli enimmäkseen minun kyselykausi, että minä haastattelin kaveria. Minulla oli niin vauhti päällä etten antanut kaverin puhua loppuun. Lopulta Oili joutui keskeyttää meidät. Se toinen toivekappale oli Finlandersin Oikeesti.

Kolmas radiojuttu tapahtui minulle eilen. Olin lähettänyt taas kerran Puhelinlangoille toiveen. En uskonut pääseväni läpi. Kuuntelin lähetystä kaikessa rauhassa, kunnes viittä vaille kahdeksan soi puhelin. Puhelu oli sen takia hämmentävä, että yleensä Puhelinlankojen tuottaja soittaa samasta huoneesta missä he tekevät lähetystä biisin aikana. Nyt tuotanto soitti edellisen puhelun aikana lasin takaa. Minä olin hämmästyksen ja paniikin tilassa yht'aikaa. Miten tämä voi olla mahdollista, että tuottaja soittaa edellisen puhelun aikana? Avustajani vastasi puhelimeen. Ensin hän kertoi minusta sille naiselle. Kun se lähetys alkoi minun osalta, en ollut toipunut edeltäneestä tilasta. Yleensä mie keskustelen pitkään toimittajien kanssa, joten kysyin avustajalta, kun me odotettiin ennen minun osuuden lähetyksen alkua aikataulut, etten puhu liikaa ohi uutisten. Siellä oli vieraana Iskelmä Finlandian ehdokas. Se mikä oli huvittavaa, kun toimittaja kysyi minun toivekappaleen nimen ja miksi haluan kuulla kappaleen, minä sanoin, että siinä on ikään kuin hengelliset sanat. Siinä oli muutama sekunti aivan hiljaista, niin hiljaista, että me luultiin puhelun menneen poikki. Ne vissii hämmenty, kun joku toi hengelliset asiat valtakunnalliseen radioon. Sitten oli aika laittaa minun toivekappale soimaan, joka oli Joan Osborne - One of us. Se kappale jäi minun osalta kesken kun uutiset alkoivat.

Seuraavan kerran puolen vuoden päästä taas eli marraskuussa kun Puhelinlangoilla on se karenssi. Että tämmöiset seikkailut. Kirjotan myöhemmin lisää :)

Ps. Sitä mie ihmettelen miksi tuottaja ottaa semmoisen kappaleen lähetykseen, joka jää kesken. Mie korjaan asian jos pystyn Radio Deissä kun menen sinne haastatteluun.

sunnuntai 17. huhtikuuta 2011

Ambulanssi sai vihdoin keikkaa asunnosta 17

Kuukausia sitten sairastuin todella pahaan flunssaan. Vastaavaa en ole kokenut sitten elokuun 2004. Ensin se alkoi ihan pienestä nuhasta ja kukku kivusta. Sitten se vain kasvoi ja voimistui. Lopulta flunssa oli niin suuri, että yskin kaksi tuntia tauotta putkeen ja kuume oli korkealla. Lopulta mun oli pakko lähteä sairaalaan.

Muuten oisin varmaan kuollu tänne kotiin. Onneksi äiti oli silloin täällä. Minua on jälkeenpäin naurattanut tapahtunut, koska täältä vanhusten talosta lähtee yleensä ikäihminen ambulanssin kyytiin. Tällä kerralla kyytiin nousi talon nuorin asukas.

Kohtelu sairaaloissa oli aika erilaista. Toisessa minut otettiin kiltisti vastaan. Toisessa kohteliasuus oli nollatasossa. En halua mennä yksityiskohtiin sen enempää.

Nyt tulee kritiikkiä. Miten semmonen lääkäri voi olla täällä töissä, joka ei osaa kunnolla suomea. Minä en ymmärrä. Luulisi että hänen tulisi mennä ensin suomenkielenkurssille, ennenkuin saa työpaikan.

Suunnitelmat ovat jäissä.

Nyt kerron mitä minun Norjanreissu ja kirjaprojektille kuuluu.

Aloitan Norjan reissusta. Hakemukset tehtiin ja lähetettiin Norjaan. Mitään ei kuulunut. Rupesimme selvittämään asiaa ja selvisi, että se leiri mihin mun piti mennä järjestetäänkin vasta vuonna 2012. Olin tosi turhautunut, koska tein hakemuksen aivan turhaan. Aion hakea kesän 2012 leirille Norjaan. Saas nähä kelpaako vanhat hakemukset vai pitääkö taas täyttää uudet laput.

Leirillä majoitetaan kaksi eri maalaista samaan huoneeseen, jotta he tutustuisivat paremmin toisiinsa. Aion rikkoa tätä sääntöä. Tiedän mitä se yhteismajoitus on. Olenhan ollut yötä ennenkin samassa huoneessa toisten kanssa. Aion selittää heille viime kesän matkasta, jolla jouduin ikäänkuin yhtäkkiä kimppamajoitukseen ja nukkumaan toisten kanssa. Se oli tosi levoton yö. Saa nähä meneekö perusteluni ulkomaalaisille perille. Olen varautunut siihen, ettei ne ymmärrä minua ja alkavat väittää vastaan, että kaikki nukkuu jaetussa huoneessa.

Silloin otan väsytys tekniikan käyttöön. Valvon niin pitkään, kun on mahdollista. Menen nukkumaan vasta, kun minua väsyttää oikeesti. Minä en suostu nukkumaan pakottamalla. Muuten minusta tulee kiukkuinen, jos minut pakotetaan nukkumaan. Mua jännittää aina nukkua samassa huoneessa muiden kanssa. Se näkyy niin, että alan tahtomattani nauramaan ja sitten kukaan ei saa nukuttua. Tästä johtuen toivon, että saan yksityisen huoneen.

Yhdessä blogissa olen maininnut kirja projektistani. Lupasin kirjoittaa luvun yhden kaverin kirjaan. Niinhän minä sitten tein. Olette varmaan lukeneet blogistani.

Tämä kaverini oli tulossa puhujamatkalta ja ajoi kolarin toisen auton kanssa ja kuoli.

Minun piti mennä radiohaastatteluun tämän kaverini kanssa, jossa puffattaisiin hänen uutta kirjaansa. Tämän peruuntuminen oli kova takaisku minulle.

perjantai 4. maaliskuuta 2011

Muutin mieleni.

Osallistuinkin Puhelinlangat laulaa ohjelmaan, koska sukunimeäni ei tullut esille Kadonneen levyn metsästäjissä. Toivekappaleeni on Mari Rantasilan Näkemiin Rakkaani, koska sitä ei oo soitettu lähes kahteen vuoteen radiossa. Voisi kuvitella, että siinä on hengellistä sanomaa sanoituksissa. Saas nähä miten äijien käy. Kirjoitan myöhemmin lisää.