Asioita..

Nyt minulle on tapahtunut niin paljon asioita, että oksat pois! Olen ollut äskettäin Oili Oilissa. Minulle tulee vihdoinkin uusi hallintalaite takamaan minun turvallisuutta.

Nyt siihen ensimmäiseen uutiseen. Eilen oli jouluaatto, ja sain hienot lahjat. Siihen kaupan päälle kuulin uutisen, joka ei haihdu mielestäni vähään aikaan. Lähden elokuussa nimittäin Norjaan! En osanut odottaa sitä lainkaan. Se, mikä matkasta tekee mielenkiintoisen, on että sinne tulee muitakin CP-vammaisia eri maista. Siellä pääse tutustumaan uusiin ihmisiin maailman eri kolkilta, joten paljon kulttuuririkkautta on odotettavissa.

Minun piti osallistua isin syntymäpäivänä Puhelinlangoille, mutta se ei käynyt työvuorojen takia. Olen päättänyt seuraavaa. Aion osallistua 4. elokuuta Puhelinlankoihin suoraan Norjasta, tietenkin jos se silloin on mahdollista. Haluaisin silloin välittää suorassa radiolähetyksessä tunnelmia paikan päältä. Toivekappaletta en luultavasti pysty kuulemaan muuten kun sitten jälkeenpäin. Aion kirjoittaa matkablogia, paikan päältä. Ajattelin sen takia osallistua Puhelinlankoihin, että nekin tietää mitä toimintaa vammaisille on tarjolla Norjassa.

Minun salattu menneisyys

En kenellekään kertonu, että minä olen ollut ennenkin julkisuuden henkilöiden kanssa tekemisissä, kuin Arja ja Riitan kanssa.

Kerron yhdestä tapaamisesta. Minä menin vissiin ekan kerran Elämä lapselle konserttiin. Kun kuulin, että yhdellä esiintyjällä oli synttärit, päätin viedä hänelle kukkia. Ostin ne kukat, ja lähdin viemään niitä takahuoneeseen. Ensin tuli nuori järjestysmies, joka ei meinannut tietenkään päästää minua sinne tapaamiseen. Sitten kun aloin itkemään, tuli vanhempi järjestyshenkilö, ja avustaja selitti tilanteen.

Vanhempi järjestysmies oli suostuvaisempi, ja päästi minut esiintyjän tiloihin. Sain annettua kukat, ja pusun poskellle. Vaikka en yleensä kerro nimiä, nyt paljastan, se oli Katri Helena. Olin niin hämmentynyt, että huulipunaa ei saanut pestä poskelta pois.

Tämä oli esimerkki siitä, että olen ollut jo pienenä voimakastahtoinen. Sen minkä minä saan päähän, sen minä yleensä toteutan. Ellei ole ihan mahdoton ajatus. Tulipahan tämäkin asia paljastettua, en ollut kertonut kenellekään aikaisemmin siitä. Olen ollut tästä asiasta hiljaa kaikki nämä vuodet. Nyt kun olen iso, niin voin paljastaa nekin jutut, mistä en aikaisemmin ole kertonut kenellekään.

Uutisia

Tähän neljään päivään on mahtunut iloisia hetkiä kaksi kapppaletta ja surullisia hetkiä yksi.

Ensin surulliset uutiset: Sanotaan nyt näin että meillä oli sähköpostikeskustelu taksiyhtiön kanssa. Kyse on Helsingin matkasta, en ala enempää tästä vuodattamaan, sillä jutut on henkilökohtaisia.

Sitten ne paremmat asiat: Minä saan vihdoinkin toimivan kännykkä puhelin viritelmän, ja lankapuhelin saa vihdoinkin kyytiä tästä huushollista. Tilalle tulee ensviikon keskiviikkona kännykkä joka tulee osaksi tätä ympäristönhallintaajärjestelmää.

Toinen iloinen juttu koskee Suomea: Suomessa on ollut pitkään Kristillinen radiokanava, tämän kanavan tarkoituksena on välittää kristillista sanomaa. Kuitenkin kanavan sanoma on koskettanut enemmän äitini ikäisten sukupolvea. Toki sielläkin on hienoja ohjelmia. Nyt eilen huomasin että nuorten kristillinen kanava aloittaa netissä. Olin aivan innoissani huomattuani sen. Lähetykset alkavat 19.11., painakaa siis päivä mieleen. Uskon kanavan olevan perustettu Radio Dein nettisivulla tehdyn radiokyselyn tulosten pohjalta. Onneksi siis Suomen nuoriso on sitä mieltä, että heille tarvitaan oma freesimpi kanava. Se kanava yritti hakea toimintalupaa, muttei toistaiseksi ole onnistunut siinä. Toivotaan, että seuraava hakusessio menee paremmin, jotta voitaisiin kuunnella lähetyksiä muualtakin kun nettiradiosta. Osoite on: http://www.nuotta.com/webradio

Tälläisiä kuulumisia tällä kertaa, lisää ois kerrattavaa toki, mutta mennään hieman ajassa ensin eteenpäin.

Onneksi osallistuin.

Otsikko voi olla hieman kummallinen. Asia valkenee luettuasi tämän tekstin.

Kerron nyt tarkemmin miksi osallistuin Radio Nova Piazzan Fiksaatio Fyrkkaa "kilpailuun". En ollut kuullutkaan Fiksaatio Fyrkasta, kuin lyhyitä clippejä Novan nettisivuilta. Mietin pitkään osallistunko vai enkö tähän ohjelmaosioon. Lopulta tuli se hetki, kun päätin jättää hakemuksen Fiksaatio Fyrkasta netissä. Olin miettinyt mitä pyytäisin heiltä ja olin kahden vaiheilla.

Meinasin laittaa siihen hakemukseen, että olen kova radiofani ja haluasin päästä näkemään, kuinka Radio Novaa tehdään paikanpäällä, sekä mahdollisesti juontamaan lähetystä. Mutta en kehdannut, koska minulle oli tulossa toinen radioesiintyminen Radio Deissä. Ajattelin, että jos nämä kaksi lähetystä sattuisivat samoihin aikoihin, niin ihmiset ajattelisivat, että minä pyrin joka lähetykseen.

Idea Kymppitonnista lähti siitä, että tiesin ohjelman juontajien kaveeraavan Riitan kanssa. Joten todennäköisyys päästä Kymppitonniin oli hyvä.

Nyt pitää tunnustaa yksi asia. Riitta lupasi Nova Piazzan puhelussa, että pääsisin televisiokuvaan. Kun ajattelen asiaa minulle tulee vieläkin pettynyt olo. Eihän mua siellä näkynyt. Mulle on opetettu, että lupaus pitää aina pitää. Eikä saa luvata asioita, jotka eivät ole käytännössä mahdollisia.

Onneksi osallistuin silloin enkä lykännyt hakemusta. Olin nimittäin kolmanneksi viimeinen osallituja, jonka Fiksaatiota tuettiin. Valitettavasti nykyään koko ohjelmaosio on karsittu pois Nova Piazasta. Uusia osioita on tullut tilalle, mutta niissä ei ole yhtähyvää vuorovaikutusta kuulijoiden kanssa.

Loput 10000 jaksot.

Nyt pyydän anteeksi. Lupasin kirjoittaa pari riviä, jokaisesta tän viikon Kymppitonnin jaksosta. Unohdin asian, kun oli kaikea muuta. Nyt tässä tulee kuitenkin kommentit vähän jälkikäteen.

Tiistain jaksossa kävi niin, että Kymppitonni loppui samaan tilanteeseen, kuin maanantaina. Eli ravitsemusterapeutti kasvatti johtoaan. Voin sanoa, että Riitan jakson lopussa toivottama nähdään huomenna on huijausta. Sillä kaikki Kymppitonnin jaksot kuvataan samana päivänä.

Keskiviikkona tilanne pelaajien kesken pysyi samana. Sitten olikin aika lähteä Maikkarin ruokalaan syömään. Oisin halunnut julkkisten pöytään. Mutta sinne ei yksinkertaisesti, vaan mahtunut. Onneksi ohjelman tekijöitä tuli viereiseen pöytään. En halua kertoa minkälaisen kommelluksen kuulin ruokalassa Kymppitonnin historista. Mutta se nauratti kaikkia. Palasimme ruokailun jälkeen studioon.

Torstain jakson jälkeen tilanne oli aika tasainen kahden kilpailijan välillä. Johtavan ja kakkosen välillä ei ollut kuin sadan pisteen ero. Jaksossa sattui erikoinen episodi. Tällaista puolta Riitasta en ollu nähnyt aiemmin. Se ei ollut uutta, että Riitta huomioi meidät jakson alussa. Vaan se, että juuri kun kilpailu oli alkamassa, jokin esine tai paperilappu tippui maahan. Riitta hermostui siitä. Hyvä ettei se kiroillut. Studio-ohjaajalla tuli hirveä kiire rauhoittaa Riitan mielentilaa ja hän kävikin nostamassa sen ylös. Tämän jälkeen kilpailua päästiin jatkamaan normaalisti.

Perjantain jaksossa selvinnyt voittaja oli sama, kuin maanantaina. Hän johti kisaa, koko viikon ajan, vaikka välillä joku tulikin aivan kantaan. En voinut sille mitään, kun ohjelma oli saatu purkkiin, mulle tuli haikea fiilis. Se on aina sama, kun jokin kiva loppuu. Meinasi melkein päästä itku, kun oli palattava tummaan arkeen.

Olen lähettänyt Radio-Novaan kiitoskirjeen. Ne ei ole vastannu siihen mitään. Tosin se ohjelma mihin minua haastateltiin ei ole palannut kesätauolta. Kiitoksia Radio-Novalle vielä tässä blogissakin. Teitte yhden päivän niin täydelliseksi, kun voi olla. Ilman teitä en olisi päässyt unelmaani kiinni. Nyt pääsin kokemaan jotain sellaista, joka ei tule toistumaan ihan heti, vaikka haluaisinkin. Olette Suomen maan upeimpia ja mahtavimpia juontajia.

Tälläinen oli mun Kymppitonniseikkailu. Jatkuu taas, kun aihetta ilmenee.

Ensimmäinen osa

Nyt minä kerron siitä ensimmäisestä Kymppitonnin jaksosta. Jotkin kysymykset olivat aika vaikeita, jotkut taas liian helppoja. Minä kuiskasin välillä, että olipas helppoja kysymyksiä. Kun ensimmäinen kysymys lähti liikkeelle, minä jännitin aika paljon. Lähinnä sitä miten minä osaan olla hiljaa. Nauhoituksessa ei saanut kuulua mitään ääniä. Aika tasaista porukkaa siellä oli, mutta oli se hauskaakin katsoa miten oikeasti kymppitonnin kuvaus tehdään. Minä kävin muun muassa maskissa katsomassa kun kilpailijoita laitetaan kuntoon. Ensimmäinen osa jäi siihen että ravitsemusterapeutilla oli kolmesataa pistettä, mutta miten käy muiden? Kuka mahtaa voittaa kymppitonnin? Onko ravitsemusterapeutti, vai kenties jompikumpi muusikoista? Jatkuu huomenna kymppitonnin toisella osalla.

Kymppitonnista

Tämä aihe on teille tuttu, mutta minua nyt ärsyttää eräs asia. Minkä takia minulla pitää olla salassapitovelvollisuus, kun netissä kuitenkin lukee kuka edellisviikon kilpailijoista voitti. Nyt se ei ole niin salaista enään. Nyt minua ärsyttää se, minkä takia nettisivun pitäjät laittavat etukäteen Kymppitonnin kilpailijat, kun itse ohjelma ei ole tullut edes ulos. Minulle nimenomaan sanottiin, ettei saa kertoa kuka voitti. Mutta ne on kuitenkin kertonut sen netissä. Minun piti olla tässä ohjelmassa joka tulee kolmen viikon päästä ulos, mutta minä en päässy kun minulla oli hammaslääkäri. Olen hienosti pitänyt tätä asiaa salassa.
Sen takia minä ihmettelin ravitsemusterapeutin syömistä, kun hän komentaa itse muita, sitten syö isot kasat suklaata. Minä pääsin kurkkaamaan kilpailijoiden takahuoneeseen ja sitä kautta tätä edellisestä blogista viittasin, kun ihmettelin Kymppitonnissa miten ravitsemusterapeutti voi syödä suklaata. Tässä oli mun ihmettely tällä kertaa.