Ensimmäinen osa

Nyt minä kerron siitä ensimmäisestä Kymppitonnin jaksosta. Jotkin kysymykset olivat aika vaikeita, jotkut taas liian helppoja. Minä kuiskasin välillä, että olipas helppoja kysymyksiä. Kun ensimmäinen kysymys lähti liikkeelle, minä jännitin aika paljon. Lähinnä sitä miten minä osaan olla hiljaa. Nauhoituksessa ei saanut kuulua mitään ääniä. Aika tasaista porukkaa siellä oli, mutta oli se hauskaakin katsoa miten oikeasti kymppitonnin kuvaus tehdään. Minä kävin muun muassa maskissa katsomassa kun kilpailijoita laitetaan kuntoon. Ensimmäinen osa jäi siihen että ravitsemusterapeutilla oli kolmesataa pistettä, mutta miten käy muiden? Kuka mahtaa voittaa kymppitonnin? Onko ravitsemusterapeutti, vai kenties jompikumpi muusikoista? Jatkuu huomenna kymppitonnin toisella osalla.

Kymppitonnista

Tämä aihe on teille tuttu, mutta minua nyt ärsyttää eräs asia. Minkä takia minulla pitää olla salassapitovelvollisuus, kun netissä kuitenkin lukee kuka edellisviikon kilpailijoista voitti. Nyt se ei ole niin salaista enään. Nyt minua ärsyttää se, minkä takia nettisivun pitäjät laittavat etukäteen Kymppitonnin kilpailijat, kun itse ohjelma ei ole tullut edes ulos. Minulle nimenomaan sanottiin, ettei saa kertoa kuka voitti. Mutta ne on kuitenkin kertonut sen netissä. Minun piti olla tässä ohjelmassa joka tulee kolmen viikon päästä ulos, mutta minä en päässy kun minulla oli hammaslääkäri. Olen hienosti pitänyt tätä asiaa salassa.
Sen takia minä ihmettelin ravitsemusterapeutin syömistä, kun hän komentaa itse muita, sitten syö isot kasat suklaata. Minä pääsin kurkkaamaan kilpailijoiden takahuoneeseen ja sitä kautta tätä edellisestä blogista viittasin, kun ihmettelin Kymppitonnissa miten ravitsemusterapeutti voi syödä suklaata. Tässä oli mun ihmettely tällä kertaa.

uusi avustaja tiimissä

Tämä tarina alkaa kummallisesti. En halua kertoa siitä enempää kun yksi avustaja lähti pois. Lopulta hakemuksia tuli useita ja lopulta valittiin poika. Ikää en halua paljastaa koska se saattaisi herättää paljon kysymyksiä. Sanotaan vain että hän on nuori :) ja oikein mukava poika. Tätä minä suoraan sanottuna odotinkin, että tulisi nuori tähän tiimiin. Nyt minä semmosen sain ja olen nyt oikein onnellinen kaiken tapahtuneen jälkeen.
Että tämmöinen hyvin mielenkiintoinen blogi tällä kertaa.

Erään kilpailun kopio.

Voicella on ollut Matkakassa niminen kilpailu. Siinä tietokone lukee satunnaisen lukusarjan, jossa on erilaisia rahasummia. Kilpailijan huutaessa stop hän voittaa kyseisen rahasumman. Lukusarjan pituutta ja minkälaisia rahasummia se sisältää ei tiedetä.

Nyt Iskelmäradiolla mainostetaan ihan samanlaista kilpailua, kuin Voicella. Ihmettelen minkä takia niiden pitää kopioida toisen kanavan kilpailu. Hyvä asia on se, ettei Iskelmän kilpailussa tarvitse vahtia, joka aamu, että sanotaanko oma nimi. Voicella oli nimittäin sellainen kestoilmoittautuminen joka kisaan ja Iskelmän kilpailuun ovat ilmoittautuneet, vain edellisenä päivänä kisakortin täyttäneet.

Olen päättänyt yhden asian. Ilmoittautuessani alkavaan Iskelmän matkakassaan, pelaan lomarahoja äidin pottiin. Olen päättänyt myös etten osallistu Voicen muihin kisoihin paitsi Matkakassaan, kun se alkaa. Jos käy niin että voitan yhdestä Unelmien täyttymis kisasta 10000 euroa, niin lähden Israelin reissulle.

Jos voitan Iskelmän Matkassassa jonkun summan rahaa niin minulla on vielä mahdollisuus tuplata voittoni, kun Voicen Matkakassa pyörähtää käyntiin. Se on tosiaan varmaa, että nämä Iskelmästä voitetut rahat menee äidille. Olen päättänyt ilmoittaa itseni ensiviikolla kisaamaan keskiviikosta lähtien.

Muuten en ymmärrä tätä kilpailun kopiointia ollenkaan. Luulisi keksivän muitakin tapoja kisata rahasta. Minua ärsyttää tää toisen kanavan kopiointi. Tietääköhän Voice tästä kopioinnista yhtään mitään?

Tuttu biisi taas toivelistalla

Nyt minä kerron koko tarinan uudestaan, mutta älkää ihmetelkö sillä tätä tarinaa olen kertonut jo aiemminkin.

Avustaja! Lähde seuraavasta lauseesta liikkeelle kun kerrot tätä stooria radioon: Tarina menee yksinkertaisuudessaan niin, että olin osallistunut 10.3.2005 Puhelinlangoille. Olin päättänyt, että jos en silloin pääse läpi, niin sitten minä yritän äitienpäiväviikonloppuna Puhelinlangoille uudestaan. Minä pääsin sitten 10. päivä läpi. Sen jälkeen minä rupesin miettimään että miten kummassa minä saisin toiveeni läpi myös äitienpäivänä.
Tässä on hyvä opetus niille, jotka yrittää jatkuvasti lähetykseen: sinne ei aina pääse. Myös niille jotka pääsee aina läpi. Pointtini on siinä, että en silloin oppinut pysyä kaukana Puhelinlangoilta. Olin Puhelinlangoilla jatkuvasti yrittämässä. Eli pitäkää pikkusen aina taukoa jotta uudetkin pääsisivät juttelemaan ja kertomaan omista levytoiveistaan.

Minä päätin kysyä isoäitiä avuksi. Selitin hänelle ohjelman idean. Mamma suostui ehdotukseeni.
Lähetin sitten toiveen mamman puolesta netin kautta. Tämä toive oli silloin yllätys äidille, hän ei tiennyt meidän puuhista mitään. Mamma pääsi lähetykseen. Mamma jutteli toimittajien kanssa ja kertoi tämän laulun olevan minun toiveeni. Äiti ei osannut aavistaakaan mikä yllätys häntä odotti. Yllätys onnistui täydellisesti ja Mussukka purskahti itkuun. Sitä itkua kesti koko biisin ajan.
Paljastetaan lukijoille sekä kuulijoille mistä biisistä on kyse: Il Divon "Mama". Nyt kun mamma on siirtynyt ajassa ikuisuuteen, missä hänen on hyvä olla, minun pitää tunnustaa yksi asia. Aina kun kuuntelin tuon kyseisen nauhan, minulle tuli varsinkin aluksi hyvin surullinen olo, minä jopa itkin, koska mamman lähdöstä on niin vähän aikaa. Mamma kuoli huhtikuussa.
Tämä kappale muistuttaa hänestä. Aina kun minä kuulen kyseisen laulun, niin minulla tulee muistoja mieleen.

Tälläinen kertomus tämän biisin takana.

Omistan perintöaarteen.

Mamma kertoi aina meidän perheen lapsille satuja, kun olin pieni. Sadut hän usein ketoi minulle puhelimen välityksellä, koska mamma asui sen verran kaukana. Soittaessaan minulle mamma nauhoitti sadut samalla c-kaseteille. Saduissa minä seikkailin aina eri paikoissa ja minulla oli aina eri ammatti. Olin muunmuassa lääkäri, poliisi, farmaseutti, juoksupoika, sukelta ja puhelinkeskusvälittäjä. Joskus tarinoissa olin yksin kotona, kun isä ja äiti olivat lähteneet jonnekin. Kerran mamma sepitti, että siivosin salaa koko talon yllätykseksi vanhemmilleni.

Kuten kaikki tietävät jokainen kuolee joskus. Mamma kuoli jonkun aikaa sitten. Hän jätti minulle perinnöksi ison pahvilaatikollisen nauhoittamiaan c-kasetteja. Aluksi oli hankala tottua siihen ettei mamma enään soita minulle. Hän nimittäin soitti minulle päivittäin. Nauhoitin jopa mammalle oman soittoäänen kännykkään kesäavustajan kanssa. Puhelimen soidessa mikistä kuului: MAmma soittaa, Nikke vastaa puhelimeen. Mamman soittaessa ei ollut kiire vastata, jos oli vaikka suihkussa, koska mammalla ei ollut mitään tähdellistä asiaa. Hän vain halusi vaihtaa päivän kuulumiset.

Saimme viettää monta mukavaa puhelinhetkeä yhdessä. Välillä äiti meinasi hermostua, kun hän ei olisi jaksanut niitä kuunnella. Sain kasetit itselleni, koska siskoni on sen verran herkkä, että käy itkemään heti, kun kuulee mamman äännen. Tiesin jo mamman kuollessa, ettei sisko halua kuunnella niitä kasetteja. Sain c-kassut pari päivää sitten ja olen viettänyt jo monta hauskaa tuntia niitä kuunnellen. Olen ehkä kuunnellut vasta noin neljäsosan kaseteista. Paljon satuilua on siis vielä edessä.

Kuvausmatka raporttia

Nyt kerron siitä, mitä kuvausmatkalla oikein tapahtui. En kerro ketä ihmisiä oli kilpailemassa, mutta muuten kyllä.

Kun olin sinne matkalla, niin minua jännitti aivan mahdottomasti. Kun me pääsimme kuvauspaikalla, tuli julkisuudenhenkilö vastaan, joka oli matkalla Kymppitonnin kuvauksiin. Hissi oli niin pieni, etten minä mahtunut sinne sisään. Me jouduimme kiertämääm ulkokautta. Lopulta pääsimme studioon.

Kun minulle selvisi että pitää olla ihan hiljaa, minulle iski pakokauhu. Mitä jos minä alan yskimään kesken kaiken?? Sitten minä näin ohjelman juontajan maskissa. Kun ne kuvaukset alkoivat, kilpailijat menivät jakkaroiden avuilla omiin koppeihinsa. Minun piti keksiä keino mikä auttaisi siihen että minua ei rupeaisi naurattamaan. Lopulta keksin aika hyvän keinon: minun piti kuvitella että on ilta ja minä katsoisin normaalisti Kymppitonnia kotona. Se onnistuikin tosi hyvin.
Minulla oli vaikeuksia pitää pokerinaama kurissa kun kilpailijoilla oli hauskaa. Minua rupesi jännittämään siinä vaiheessa kun se kilpailu lähti oikeasti liikkeelle. Kun mainostauko tuli, ohjelman juontaja sanoi että nyt mennään mainostauolle. Oli jonkun sekunnin tauko ja sitten ohjelmajuontaja kertoi että nyt taas jatkuu.
Ruoka oli hyvää, minä söin possupataa.
Viimeisen ohjelman kuvaustaolla minä kävin kilpailijoitten luona takahuoneessa. Minä ihmettelin sitä miten yksi kilpailijoista voi syödä niin paljon suklaata! Selitykset kuulet sitten Kymppitonnissa. Minun piti testata niitä kuulokkeita kun viimeinen ohjelma oli kuvattu, mutta unohdin sen sitten kuitenkin.
Kuvauksissa on laput joita ohjaaja näyttää, jotta juontaja ymmärtää että nyt on aika kiire.

Minun piti kirjoittaa blogia jo aiemmin, mutta tuli hässäkkää. Nyt on tilanne rauhoittunut. Kun kävelin studiosta ulos viimeisen kerran, tuli sellainen olo, että tätähän olisi voinut seurata vaikka viikon putkeen. Tuli myös sellainen tyhjä olo.

Tästä kuullaan varmasti jatkossakin kun Kymppitonni-jaksot tulevat ulos elokuun viimeisellä viikolla. Nyt odotellaan sitä kolmatta H-hetkeä, milloin sekin tulee, eli haastattelua kaverini kirjan tiimoilta. Jatkuu joskus!

p.s. juontaja sanoi että meillä on täällä yleisöäkin, että terveisiä heille kun katotte tätä ohjelmaa.
p.p.s. vaikka olin tehnyt ison liudan hyviä kysymyksiä, emme kuitenkaan saaneet esittää niitä kun se tuli sille ohjelmatuottajalle yllätyksenä. (hän ei tiennyt asiasta yhtään mitään)Lopulta me sovittiin, että minun kuviin pääsy ei ole niin tarpeellista. Minua harmittaa kun minä olin tehnyt ison kasan niitä Kymppitonnikysymyksiä ja sitten kävi käry. No sille ei voi enää minkään!